kun miesystäväni ei edellenkään ota mun tunteita huomioon eikä halua tehdä koskaan mitä mä haluan,se aina odottaa et teen kaiken mitä se haluaa,esim mun pitää aina juoda sen kaa kaljaa vaikka en halua,kuten tänne jo aikaisemmin kirjoitin,et juon vaan miesystäväni mieliks.Eilen kun hän ei juonut ni tänää pitää juoda.Eilen käytii kattoo yhtä harjoituspelii savitaipaleella ni sen jälkeen hän olis halunnu juoda mut kaupat oli jo kii,ei jaksa enää,paha olla sen takii ku se ei ota minua huomioon missää asiassa.Eikä ole mun kaa kahdestaan jos yhdessä halutaan juoda,onko täällä muita jolla samanlaisii kokemuksii tälläsestä parisuhteesta?Muutaman kerran olen itkeny tän asian takia.
mitä tehdä
minttuli
121132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mulla on vähän samankaltainen ongelma paitsi että olen mies. itse en alkoholia välitä lipittää joka viikonloppu mutta toiselle osapuolelle se tuntuu olevan välttämätöntä.
Ja jos minä en juo niin silloin olen tylsä ihminen tai mulla on jotaki murheita muka!!
eli jos itse en halua juoda ni sit tuo mun miesystäväni mököttää tai sanoo mulle et eiks sul ole ketää kavereita,pyytää tänne,olishan noita mut yks asuu jyväskyläs,yks oulus ja yks lahdessa ja ne ketkä asuu täällä ei pääse,sitä miettii et mitä tekee tälläsessä suhteessa jossa toinen vaa haluaa juoda ja toinen ei,kyllä minäkin välillä haluan mut aina silti pitäis ku miesystäväni ei mulla ole oikein omaa elämää,jättäminen kii on nii vaikeaa ku rakastan sitä ihmistä nii helvetin paljon
Kirjoitin sulle aikasemminkin ja kerroin omasta tilanteestani joka on aika samanlainen.
Neuvon sinua ehdottomasti miettimään haluatko jatkaa suhdetta ihmisen kanssa joka ei välitä tai ota huomioon sun ajatuksiasi ja mielipiteitäsi? Mun poikaystävä lähti eilen myös mieluummin kavereittensa kanssa ryypiskelemään kuin tuli mun luo (olin töissä viime yönä). En aio soittaa sille ikinä, käskin sen muutama päivä sitten soittaa mulle ku se tietää mitä oikeasti haluaa ja on valmis yrittämään. Tiesin että se lähtee ryyppäämään, sillä siitähän on "jo" kaks viikkoa ku se viimeks otti.. Ja sillo se tuli mun luo yöllä, aivan kauhean kännissä.. Eipä oikein keretty tehä mitään kivaa yhdessä sinä viikonloppuna. Eikä nytkään. Oikeastaan en haluakaan niin kovin paljon olla sellaisen ihmisen seurassa joka ei arvosta mun seuraa eikä näytä viihtyvän ku ollaan pelkästään kahdestaan, ilman alkoholia ja sen kavereita. Tottakai voi joskus juhlia, mutta ei aina..
Jostain kumman syystä - kai sen takia että rakastan poikakaveriani - olen antanu hänelle anteeks vaikka kuinka monta kertaa. Hän on muutaman kerran luvannu yrittävänsä vähentää juomistaan, mutta enpä näe muutosta. Olin sinisilmäinen ja olen yhäkin, mutta ei läheskään yhtä paljon, sillä nyt tajuan ettei mies muutu ennen kuin se tajuaa että olen tosissani siinä, että emme voi olla yhessä ellei sen juomistavat muutu. Eikä ennen kuin se itse todellakin haluaa muuttua.
Nyt olen jotenki tullu siihen pisteeseen etten jaksa enää olla ihmisen kans, jolle alkholi on ykkönen, ja mä kakkonen. Olen niin väsynyt siihen. Haluan olla jonkun kans joka haluaa olla mun kans. Välillä tuntuu kuin olisin yksin tässä parisuhteessa, vaikkei niin välttämättä ois jonkun kans joka todellakin välittäis musta ja kunnioittais mua.
Toivon todellakin että ymmärrät että sä, kuten mäkin, ansaitset oikeaa rakkautta. Juttele poikaystäväsi kanssa, kerro hänelle mitä ajattelet suhteestanne ja kuuntele myös häntä. Toivottavasti löydätte ratkaisun johon te molemmat olisitte tyytyväisiä. Mutta jos et ala näkemään muutosta miehessäsi (äläkä odota liian kauan!)ja sen tavassa kohdella sua, niin kysy itseltäsi kannattaako suhdetta jatkaa. Tiedän että ero tuntuu mahdottomalta vaihtoehdolta kun rakastaa toista niin, mutta ennemmin tai myöhemmin kuolet henkisesti tuollaisessa suhteessa. Rakkaus ei aina riitä.
Koita jaksaa.
tulee aina semmoinen olo että olenko minä tosiaan niin paskaa seuraa kun pitää aina olla ryyppäämään menossa ja ettei selvinpäin vois viettää aikaa ja pitää hauskaa.
kiitos sulle anonym olen yrittäny puhua miesystävälleni järkeä tosta juomisesta,olen myös miettinyt että pitäskö mun muuttaa omaan asuntoon asumaan,et sais vähän omaa rauhaa,en kuitenkaa tarkoita että tässä vaiheessa vielä eroaisimme miesystäväni kanssa,ero vois tehdä hyvää,ollaan oltu vähän yli 2 vuotta yhdessä ja saman verran jo kihloissa,mutta toi sun juttus sai mut ajattelemaan,olemme puhuneet asiasta mutta ei me olla päästy mihinkää yhteis ymmärrykseen siinä,sehän siinä kaikessa onkii niin vaikeaa ku rakastaa sitä ihmistä niin paljon ettei vois kuvitella ainakaa et jättäis sen.
olen miettiny eri vaihto ehtoja mutta en osaa päättää mitä haluan aina jotenkii annan anteeks ja periksi miesystävälleni kaikessa,vaikka yritän olla antamatta,nytkin otan sitä olutta miesystäväni mieliks,vaikka en halua.No kai tästä jotenkin selvitään pitää vaan enemmän yrittää puhua hänelle,silti vaan tuntuu et miesystäväni rakastaa kaljaa enemmän ku minua ja me ollaan puhuttu et hankittais lapsia ja mentäis jopa naimisiin,mutta saas nähdä jos tää tälleen tulee jatkumaan.
kunpa tää kaikki loppuis ettei tartteis enää pelätä,jos huudan mun miesystävälle ni se käy mun kimppuun silleen et se sattuu,tästäkää en oo voinu puhua kenellekään...
silti aina annan anteeksi kaiken,tulee vaan mieleen kysymys satuttaako huutaminen vai se et jos käy käsiks ja tulee mustelmia ja kipu?
No mutta kyllä tästä selvitään jollain tavalla.
Suutuin ku luin mitä kirjotit. Poikaystäväsi on siis väkivaltainen sua kohtaan? Toivon todellakin että kerrot jollekulle siitä, sillä se on niin väärin ja todella vakava asia (kuten varmasti itsekin tiedät). Mikään ei oikeuta poikakaveriasi satuttamaan sua, ei mikään.
Mun poikaystävä ei oo ikinä satuttanu mua, mut jos se ois väkivaltanen niin lähtisin. En hyväksy sitä ollenkaan, se on ihan selvä asia. Toivottavasti sinäkin ymmärrät ettei sitä saa hyväksyä missään muodossa. Tottakai en tunne poikakaveriasi, mutta pelkäänpä että se tulevaisuudessakin käy sinuun käsiks. Jos se on käyny ennen, niin luultavasti jatkossakin, ellei joku ulkopuolinen puutu asiaan tai jätät sen.
Tsemppiä.
toivottavast et pahasti suuttunu mun viestist?Juu nii on ainakin välillä,nii minäkii pelkään!Mistä päin olet anomym?ajattelin vaa et voitaisko joy´tain muuta kautta jutella näistä asioista?Hetkeksi mulle tuli sellainejn tunne et mun miesystävä haluaa olla mun kaa kahdestaa kotona,mutta ei sen kaveri soitti et voiko tulla käymään, ni tottakai mun miesystävä sanoi et tule vaan,ja nyt ne puhuu niiden koulu ajoista ja sellasesta mistä mä en ymmärrä mitää!
tuli äsken väärin kirjoitettu piti lukee et jotain muuta kautta voitais olla yhteyksis sun kanssa
Jos annat saähköpostiosoitteesi niin voidaan pitää yhteyttä sen kautta, jos haluat. Musta tuntuu hyvältä kirjoitella näistä asioista jollekulle joka ymmärtää paremmin ku kerran ite on melkein samassa tilanteessa.
Poikaystäväni ei oo soittanu. Aattelin että se saattaa soittaa kännissä ja pyydellä anteeks, mut onneks ei. Ei huvita ees puhua sen kans. Aion miettiä mitä oikein haluan elämästäni ja haluanko olla tässä suhteessa. Oon huomannu että en oo oikeestaan muistanu ajatella itseäni ku oon ollu poikakaverini kanssa, oon melkein aina vain tehny mitä se haluaa ja ollu sen mieliks. Mutta nyt aion ajatella enemmän itseäni ja mun tarpeita! Tee sinäkin niin.
mun sähköposti osoite on [email protected]
olis tosiaan kivaa jutella näistä asioista lisää.laittele tonne viestii ni jutellaan lisää..
on mun serkun pojan antama nimi mulle ku se ei osannu sanoa minna.
Mies vaan vaihtoon. Ei kannata kaljan kanssa lutraajan kanssa olla enää.