Olen monesti pohtinut omaa elämääni ja ajattelin kirjoitta rakentavasti. Ainakin yrittää. En ole kauhean hyvä tässä :) "hymyilen".
Tapasin mieheni, rakastettuni kuusi vuotta sitten ollessani yhdeksäntoista. Juuri kirjoittanut ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Kysymyskessä on ulkomaalainen mies, mutta maalla ei ole väliä. Sillä ei ole merkitystä. Hän on kuitenkin erilaisesta kulttuurista ja muslimi. Hän on vaalea ( ei ruskeita silmiä tai mustia hiuksia). Tämä tietysti on auttanut paljon soputumaan meidänkin ympäristöömme. Hän ei ole niin... "erilainen".
Rakastuimme ja minua vietiin. Hän opiskeli maassaan ja minä aloitin opinnot Suomessa. Viiden vuoden ajan rahaa paloi matkusteluun sinne sun tänne, suoritin opinnot ja vuosi sitten avioiduimme ulkomailla.
Silläkään ei ole väliä missä nyt asumme.
Haluan vain sanoa, että koen onnistuneeni ainakin tähän asti. Olen onnellinen ja odotan ensimmäistä lastamme. Elämäni on rikasta monella tavalla. On ollut vaikeaa, mutta minään päivänä en mieheni kanssa ole ollut luovuttamassa. Riidat ovat pieniä ja vuosien aikana olen saanut hänet luopumaan typerästä mustasukkaisuudesta ja muista kultuurin tuomista eroista.
Ensimmäiset vuodet olivat vaikeita, koska perheemme olivat monia suunnitelmiamme vastaan. Tietysti oli ihmisä, jotka tukivat meitä täysin.
Myöhemmin muutkin alkoivat luotta meihin. Mieheni sai erinomaisen työn (Onneksi hän suoritti myös opinnot loppuun), saimme elämämme vakiinnuttua ja useat huolet katosivat kun saimme muutta yhteen.
Todella hymyilen..Tunnen itseni niin kauniiksi ja onnelliseksi.
Minusta jokaisen pitää pyrkiä eteenpäin ja kuunnella itseään. Tärkeintä on olla onnellinen ja minusta tuntui koko seurustelumme ajan, että olen oikealla tiellä. Rakastan miestäni enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja tiedän että hän rakastaa minua vielä enemmän. Olen itkenyt viimeisen kuuden vuoden aikana varmaan enemmän kuin kukaan osaa kuvitella ja nyt kun katson ympärilleni olen äärimmäisen helpottunut! Ja minä tein sen, vaikka jouduin katsomaan useiden ihmisten nyrpeitä, kateellisia naamoja vuosien ajan!
Mieheni on ollut tukeni ja turvani jokaisena hetkenä. En voisi ikinä kuvitella saavani parempaa miestä. Minulla ei kuitenkaan ikinä ollut mielessä rakastua ja ottaa tälläistä riskiä ulkomaalaisen miehen kanssa, mutta ihan samanlaiset riskit ovat myös suomalaisen miehen kanssa.
Tällä palstalla on varmasti monia ihmisiä ja kaikki kokevat asiat eri tavalla. Ei meidän silti tarvitse riidellä. Minä elän omaa elämääni ja olen itsestäni todella ylpeä.
Miehelläni on monia suomalaisia miehiä ystävänä ulkomailla ja Suomessa, joten älkää masentuko jos täällä on "rasistisia" kommentteja. Palstalla kuitenkin vierailee vain pieni osa ihmisistä! :)
Hyvää loppukesää kaikille. En kehtaa vastailla aikuisten ihmisten typeriin lausahduksiin, mutta jos jollain on rakentavaa kirjoitettavaa..se olisi kiva.
..
Tapasin mieheni, rakastettuni kuusi vuotta sitten ollessani yhdeksäntoista. Juuri kirjoittanut ylioppilaaksi hyvin arvosanoin. Kysymyskessä on ulkomaalainen mies, mutta maalla ei ole väliä. Sillä ei ole merkitystä. Hän on kuitenkin erilaisesta kulttuurista ja muslimi. Hän on vaalea ( ei ruskeita silmiä tai mustia hiuksia). Tämä tietysti on auttanut paljon soputumaan meidänkin ympäristöömme. Hän ei ole niin... "erilainen".
Rakastuimme ja minua vietiin. Hän opiskeli maassaan ja minä aloitin opinnot Suomessa. Viiden vuoden ajan rahaa paloi matkusteluun sinne sun tänne, suoritin opinnot ja vuosi sitten avioiduimme ulkomailla.
Silläkään ei ole väliä missä nyt asumme.
Haluan vain sanoa, että koen onnistuneeni ainakin tähän asti. Olen onnellinen ja odotan ensimmäistä lastamme. Elämäni on rikasta monella tavalla. On ollut vaikeaa, mutta minään päivänä en mieheni kanssa ole ollut luovuttamassa. Riidat ovat pieniä ja vuosien aikana olen saanut hänet luopumaan typerästä mustasukkaisuudesta ja muista kultuurin tuomista eroista.
Ensimmäiset vuodet olivat vaikeita, koska perheemme olivat monia suunnitelmiamme vastaan. Tietysti oli ihmisä, jotka tukivat meitä täysin.
Myöhemmin muutkin alkoivat luotta meihin. Mieheni sai erinomaisen työn (Onneksi hän suoritti myös opinnot loppuun), saimme elämämme vakiinnuttua ja useat huolet katosivat kun saimme muutta yhteen.
Todella hymyilen..Tunnen itseni niin kauniiksi ja onnelliseksi.
Minusta jokaisen pitää pyrkiä eteenpäin ja kuunnella itseään. Tärkeintä on olla onnellinen ja minusta tuntui koko seurustelumme ajan, että olen oikealla tiellä. Rakastan miestäni enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa ja tiedän että hän rakastaa minua vielä enemmän. Olen itkenyt viimeisen kuuden vuoden aikana varmaan enemmän kuin kukaan osaa kuvitella ja nyt kun katson ympärilleni olen äärimmäisen helpottunut! Ja minä tein sen, vaikka jouduin katsomaan useiden ihmisten nyrpeitä, kateellisia naamoja vuosien ajan!
Mieheni on ollut tukeni ja turvani jokaisena hetkenä. En voisi ikinä kuvitella saavani parempaa miestä. Minulla ei kuitenkaan ikinä ollut mielessä rakastua ja ottaa tälläistä riskiä ulkomaalaisen miehen kanssa, mutta ihan samanlaiset riskit ovat myös suomalaisen miehen kanssa.
Tällä palstalla on varmasti monia ihmisiä ja kaikki kokevat asiat eri tavalla. Ei meidän silti tarvitse riidellä. Minä elän omaa elämääni ja olen itsestäni todella ylpeä.
Miehelläni on monia suomalaisia miehiä ystävänä ulkomailla ja Suomessa, joten älkää masentuko jos täällä on "rasistisia" kommentteja. Palstalla kuitenkin vierailee vain pieni osa ihmisistä! :)
Hyvää loppukesää kaikille. En kehtaa vastailla aikuisten ihmisten typeriin lausahduksiin, mutta jos jollain on rakentavaa kirjoitettavaa..se olisi kiva.
..
Vastaukset 10
Vanhimmat
tulee ihan mieleen että ei oo todellista...!
Löysin tälläisen ja hervoitin nauruhermoni...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000018092986
... ja onnea teille! Kaksikulttuurisuus on myos rikkaus suhteessa ja ainakin mina jo monesti unohdan, etta elan ns. moku- liitossa.
Elama kun nyt vaan on ihan yhta ihanaa tai kamalaa kuin milla tahansa parilla ja kun on parinsa loytanyt, ei siina paljon maiden rajat paina!
oli iloa lukea kirjoituksesi ( vaikka oikeana suomalaisena väitätkin että "en ole kauhean hyvä tässä :))).
Toivotan Sinulle hyvää jatkoa. Minun kansani sanoo: "casa de piatra" - kivikotia :D.
Lähden tästä laittamaan teetä ja pitää kai tehdä jotain iltaruokaa.. Hyvää yötä kaikille ja todellakin ihanaa loppukesää!
...sinulle ja kiva lukea jotakin positiivistakin välillä,mikä varmaan toimii hyvänä rohkaisuna monelle oikeassa elämässäkin.
Ja elämä on tarkoitettu elettäväksi :) Eli tilaisuuksista pitää ottaa tukeva ote ja elää elämänsä niin täysillä, kuin pystyy, kerranhan täällä vaan eletään. Kun se oma sielunkumppani osuu kohdalle, ei millään ulkoisilla tekijöillä ja tekosyillä saisi olla vaikutusta. Eipä tarvitse sitten kiikkustuolissa harmitella menetettyjä tilaisuuksiaan ;)
...tv mainoksessa oli aikoinaan hyvä lause jotenkin,
että "pilalle menneestä lomamatkasta saa aina rahat takaisin, mutta kukaan ei maksa korvausta elämättömästä elämästä..."
Aikas hyvin lohkaistu.
että enkeli ei tule taloon jossa on koira, niin Gohar on silti puolustanut koiranpitoa!
Tuo kuvastanee Goharin uskon syvyyttä!
joka on näköjään poistettu!
haaskaat elämäsi istumalla aamusta iltaan netissä toisten tekstejä sensuroimassa?
Mene ulos ja hanki harrastuksia!