Kovin on lattea olo... Ehkä sitä on havahtunut näennäiseen yksinäisyyteensä kun tällaista pohtii. Siis yksinäisyydellä tarkoitan lähinnä sitä, että tunnet hetkittäin kavereidesi ympäröimänä yksinäisyyttä ja unelmissasi siintää kuva onnellisuudesta rakkaan ihmisen kera mutta jostain syystä tuo unelma haihtuu todellisuuden tieltä johonkin... Todellisuuden, joka on juuri tuo yksinäisyys...
Onko teillä samansuuntaisi ajatuksia, tuntemuksia, kenties parantavaa ajatustenvaihtoa?
Jos haluatte jakaa ajatuksianne ja tuntemuksianne 30v. miehen kanssa, niin saa kirjoittaa. Joko tänne tai sitten ihan sähköpostiin. Laitan s-postini, mikäli ihmisissä ilmenee innostusta tutustua uuteen miellyttävään ihmiseen.
Onko teillä samansuuntaisi ajatuksia, tuntemuksia, kenties parantavaa ajatustenvaihtoa?
Jos haluatte jakaa ajatuksianne ja tuntemuksianne 30v. miehen kanssa, niin saa kirjoittaa. Joko tänne tai sitten ihan sähköpostiin. Laitan s-postini, mikäli ihmisissä ilmenee innostusta tutustua uuteen miellyttävään ihmiseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jotain tuttua löysin viestistäsi. Ehkä oma ongelmani on juuri tuo yksinäisyys ystävieni kanssa. Vaikka henkisellä tasolla löydän suht helpostikin ihmisen kenen kanssa jakaa ajatuksia -käytännössä asia on toinen. Omat "intohimoni" ovat niin kaukana kaikista ystävieni intohimoista. Ystäväni kyllä pitävät minusta, mutta eivät ymmärrä minua :-(. Vaihtoehdoksi on siis jäänyt yksinäisyys, johon en ainakaan vielä tänä päivänä ole parantavaa keinoa löytänyt. Olen hyväksynyt yksinäisyyteni, mutta silti toivon, että joku päivä löydän ystävän joka "rakastaa" samoja asioita kuin minä :-)