Mitä tehdä? Olemme avopuolisoni kanssa olleet lähemmäs viisi vuotta yhdessä ja nyt viina alkaa rasittaa suhdettamme. Jokunen aika sitten tapahtui myös minuun kohdistuvaa väkivallanpoikasta alkoholin vaikutuksen alaisena, mikä loukkasi minua todella syvästi. Mies on pahoillaan tapahtuneesta, mutta silti olemme riidelleet aiheesta useampaan kertaan tapahtuneen jälkeen. Mies on myös loukannut minua kavereidensa edessä. Miehen kaverit luultavasti (kuulemma) pitävät minua jonkilaisena "pirttihirmuna", koska olen muutaman kerran kieltänyt miestä menemästä baariin. Mutta en tiedä mitä muutakaan tehdä, koska poikkeuksetta viime aikoina kun mies on lähtenyt liikenteeseen ja iltaan on liittynyt alkoholi, niin meillä on riitaa ja minua loukataan. Ja jokainen riita nujertaa itsetuntoani entistä enemmän. Ilman viinaselkkauksia meillä menee arki mielestäni hyvin ja rakastan häntä, mutta en halua tulla enää yhtään satutetuksi ja loukatuksi. Joten mitä teen...
Alkoholi rasittaa suhdettamme?
surua ja murhetta
132848
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tekstisi olisi voinut olla sanasta sanaan minun kirjoittamani. Auttaa en osaa kun tilanne on sama ja yhtä epätoivoinen minäkin. Joskus juominen oli hauskaa mutta tämän tilanteen myötä ei huvita itseä juoda tippaakaan kun on alkanut vihaamaan koko ainetta ja alkaa suututtaa jo kun mies juo ensimmäistä kaljaansa,kun tietää mitä siitä seuraa. Pirttihirmun maine kai minullakin :( mitä tässä tekee..?
Olette nipottavia pirttihirmuja...HÄVETKÄÄ jos osaatte.
Miehen pitää saada ottaa viinaa rauhassa, ilman että tuollaiset ikävät ihmiset häiritsevät.
Mars peilin eteen siitä...hus.
Meillä on kanssa saman pituinen suhde. Mies ei ole käynyt päälleni, mutta kännipäissään on todella kovaääninen, huudattaa kielloista huolimatta stereoita(250 vattiset radiotekniikan kajarit) niin että talo raikuu jne.
Äijä käy töissä ja itse olen työttömyyskorvauksilla. Minulla on ed.suhteestani kotona poika.
Minä maksan asunnon vuokran, joten käteen ei paljon rahaa jää, mutta äijällä on vara painaa yökaudet ravintoloissa. Ajellaan taksilla jne.....saatanan euroopanomistaja!!!!!
On sattunut usein niinkin, ettei hän minulle tarjoa ravintolassa, mutta itselleen kantaa neljääkin paukkua kerralla.Kavereille kyllä tarjotaan.
Kännipäissään hän saattaa vittuilla mulle useita tuntejakin peräkkäin. No mihinkäs meikäläinen voi pakoon lähtee perseauki.
Olen sanonut useaan otteeseen että muuttaisi ja etsisi oman kämpän, mutta ei ota kuuleviin korviinsa.
Arvatkaas tekeekö tollaista porsasta mieli enää sängyssäkään???
Toivon että löytäisin itselleni kunnon miehen, mutta kotiin ne ei varmaan tule ja perseauki niitä en oikein osaa etsiäkkään vieraassa kaupungissa.
Olen niin kyllästynyt tähän juoppoon, että lahjottaisin sen mielelläni jollekkin toselle harmiks.
Olen useaan otteeseen miettinyt että rakastanko häntä enää....en rakasta. Taitaa suhde toimia ainoastaan tottumuksesta
..parempi olla millaisessa suhteessa tahansa kuin yksin?
Tuo paistoi tekstistäsi läpi.
Sinulla on vielä lapsikin. Kai tajuat, että hän saa samalla (halusi tai ei) esimerkin kuinka naista kohdellaan.
Miksi monelle naiselle on tärkeää, että on mies.
Millainen vaan, kunhan on mies.
Ymmärränhän minä sen, nuorena ei halua, eikä toisaalta uskallakaan olla yksin.
Tämä onkin se paradoksi jonka vähän vanhempana ymmärtää: miten uskaltaa olla huonossa suhteessa ja altistaa vielä lapsensakin, vaikka mille?
Silloin yksin olo ei tunnu enää huonolta vaihtoehdolta.
Eikä se tarkoita, että pitäisi loppuikänsä yksin olla. Se tarkoittaa sitä, että kun osaa ja uskaltaa olla jonkin aikaa yksin, saa älyttömän paljon itsevarmuutta.
Sen kokemuksen jälkeen luultavasti seuraava suhde on tasa-arvoisempi ja harmonisempi, koska tiedät, että pärjäät ja voit näin antaa ja ottaa rakkautta luonnollisesti, ilman mitään ihme kiemuroita joita pitää kokoajan miettiä.
On todella huono syy olla tuollaisen miehen kanssa vain "tottumuksesta", ei tuollaiseen PIDÄ tottua.
Mä olen ollut ukon kanssa yli kymmenen vuotta ja nyt mun mitta on täysi. Tulee humalassa aina "mölyämään" samoja juttuja joita mä olen kuullut vaikka kuinka monta kertaa. Ei auta vaikka olen sanonut, että mä olen kuullut ne jo. Jutut kun on vielä sellaisia, että ne loukkaa tosi pahasti. Siksi en hänelle enää puhukkaan, muuta jos ei ole pakko. Osasin sentään pyytää apua itselleni. Sain puhua ulos pahaa oloa ja nyt on itsellä paljon parempi olla. Toinen asia on myös kirjoittaminen. Paperille voi kirjoittaa, vaikka kuinka kamalaa ja haukkua ukkoa aivan suruttomasti. Mulla on kaksi ihanaa lasta, sen takia jaksan elää. Sama miehen suhtee, uusi peliin, jos löytyy parempi.
Etsi töitä, ihan mitä vaan ja paiskaa possu pihalle!!!!!!!!!!!!!!
Käytän itse harvoin alkoholia, koska mieheni käyttää sitäkin enemmän. Hän juo pari- kolme kertaa kuukaudessa ja aina pitää lähteä baariin kun kaverit pyytää. Ukko on jo lähellä 40 mutta ikuinen poika juomisen suhteen. Hänellä ei ole mitään tolkkua kuinka paljon juo. Joka kerta hilluu tolkku pois ja minä siitä kuulen kavereiltani millaisessa kunnossa hän on ravintolassa ollut. Tämä on ainainen riidan aiheemme, mutta ei hän tajua miltä minusta tuntuu. Olen pirttihirmu, koska en anna äijäkavereiden tulla luoksemme ryyppäämään. Joka kerta hän on kotiin tullut, mutta en voi ymmärtää mikä perheellistä miestä vetää ravintolaan päätäynnä hillumaan? Itsekin mietin usein kuinka kauan jaksan katsella tätä touhua?? Tiedän, että tälläisiä ongelmia on muillakin, mutta silti minua hävettää joskus mieheni puolesta, koska hän ei ole humalassa mikään järjen jättiläinen (tuskin kukaan on).
Avomies vetää viinaa min. 1xviikko, useimmiten kaksi tai jopa kolme. Eikä siinä mitään, mutta kun ei osaa ottaa kohtuudella vaan vetää aina överit. Ikää kohta kolmekymmentä, eikä taida mihinkään muuttua.
Humalassa syyttelee ja haukkuu. Kohta uskon itsekin olevani idiootti ja ääliö. Pitäisi varmaan vaan olla täysin välinpitämätön, mutta onko se mikään suhde?
Selvinpän mies on äärimmäisen rakastettava ja ihana. Katuu juomistaan ja sanomisiaan. Mutta unohtaa kaiken mistä ollaan keskusteltu, kun saa viinaa.
Sanoo usein lähtevänsä yhdelle tai päivällä syömään ulos kaverinsa kanssa, tulee kotiin yöllä kaatokännissä. En kiellä menemästä, mutta arvostaisin rehellisyyttä ja suorapuheisuutta.
En haluaisi lähteä, mutta yhä useammin tuntuu siltä, että seuraava kerta on viimeinen.
meillä on samanlainen tilanne..yhteiseloa 23 vuotta.meillä kalja sotkee suhteemme viikonloppusin.nimittäin se maistuu ukolle!!!ja jos sanon asiasta,niin olen pirttihirmu myös minä...ja mies mollannut monesti minua kavereidensa keskuudessa..kyllä tunteet kuolee pikku hiljaa..vaikka yrittää rakastaa..viikolla ei tätä ongelmaa.mut joskus ois kiva viettää edes yksi viikpnloppu ilman kaljaa.ku vielä kotona asuu 2 lastakin.avioeroa olen harkinnut useasti..on vaan niin vaikeaa kaikki semmonen ajattelu,mutta kait se on tehtävä,jos joku muu on tärkeämpää kuin perhe!!!
TUOLLAISIA SURULLESEN SÄÄLITTÄVÄN KUULOISIA "RAKKAUSTARINOITA" ON JO AIVAN TARPAAKSI.... OLE SINÄ SE IHAN VIISAS IHAN ITSEÄÄN KUNNOITTAVA IHANA IYSENÄINEN PERIKSI ANTAMATON IHAN NAINEN JOKA OIKEASTI ANTAA KONKAA EIKÄ JATKA TYPERÄÄ ITSENSÄ TAPPAMISTA!! LUE MÄRTTA TIKKASEN VUOSISADAN RAKKAUS TARINA RUNOKOKOELMA...!!!! JOS MIES HALUAA HETKEN YKSIN OLON JÄLKEEN TOSISSAAN JATKAA HALUAA HÄN VARMASTI MYÖS HAKEA AMMATTI APUA TEIDÄN ONGELMIIN TAI SIISN HÄNEN OMIIN ONGELMIINSA...OLE VAHVA!!! VOIMIA!!!
On pakko kantaa oma korteni kekoon myös. Vaikka ikää on vasta vähän päälle parikymmentä, seurustelua takana 1,5 v. ja tänä syksynä muutettu avoliittoon, tätä ongelmaa on ollut melkein koko suhteen ajan. Tämä taitaa olla se peruskuvio, että äijä alkaa syytellä kännissä (mitä useammin turhasta) naistaan -> naisella menee hermot (joka on aivan luonnollista kun yhtäkkiä aletaan huorittelemaan yms.) Meillä kuvio jatkuu näin, että minulla hermot pettävät täysin, koska en jaksa kuunnella tällaisia satuttavia loukkauksia (onhan minullakin ihmisarvo). Viimeeksi tuli heitettyä miestä vaatteilla, ja kävi niin ikävästi että vyösolki osui miestä kasvoihin (ei ollut tarkoitus). Kasvoihin tuli pieni verta vuotava haava (samanlainen joka voisi tulla partaa ajaessa, eli suht harmiton). Tästäkös mies suuttui ja heitti minua melkein täydellä kaljatölkillä vatsaan!! Tölkki meni ihan ruttuun, ja vatsaani sattui kyllä. Jostain ihme syystä siihen ei tullut mitään mustelmia, johtunee varmaan siitä että vatsa on suht joustava ruumiinosa ihmisessä, vaikken mikään tukeva olekaan. Kivaa tuo ei siltikään ollut, eikä se unohdu minulta ikinä, niin kuin ei kaksi aikaisempaakaan miehen päällekäymistä tässä suhteessa. Tekojen jälkeen mies kyllä katuu, sanomalla että on pahoillaan ja toivottavasti saan oloni paremmaksi. (SIIS miksi v*tussa minun pitäisi olla kohta taas normaali, en hyväksy väkivaltaa suhteessa???!!!!)
Nyt mies on ollut risteilyllä kuluneen yön ja palailee takaisin puolenyön maissa (luultavasti vielä jonkin verran humalassa). Olen miettinyt, että miten olisin provosoitumatta hänen humalatilastaan (toivottavasti hän ei tee mitään mikä aiheuttaa minulle tilan jossa en voi hillitä itseäni ja esim. läpsäisen häntä), koska hän taatusti kostaa heti perään pahemmalla tavalla.
Äsken puhuin miehen kanssa puhelimessa, ja hän sanoi ajatelleensa vähentävänsä alkoholin käyttöä jatkossa... Koska kuulemma selvinpäinkin voi tehdä ihan mukavia asioita (Nytkö vasta hän sen tajusi?). Toivon, että hänen suunnitelmansa pitää.
Voin allekirjoittaa myös ajatusmallin jonka joku toikin tässä ketjussa jo esille: Eli oma suhtautumiseni alkoholiin on nykyään osittain hyvinkin negatiivinen, varsinkin silloin kun ukko itse uhoaa kännissä, minun ei tee mieli juoda kulaustakaan kyseistä ainetta. Joskus ärsytys alkaa heti siitä kum mies avaa ensimmäisen pullon. Ja tämä ei todellakaan johdu siitä, että olisin jotenkin rajoittunut tai pirttihirmu, vaan siitä, että miehelle ei viina sovi. Hän ei osaa käyttäytyä humalassa, vaan solvaa ja mustamaalailee asioita. Ja toisinaan jos provosoituu jostakin, on myös väkivaltainen.
täytyy miettiä haluaako rakastaa juuri tätä ihmistä sen vioista (mukaan lukien alkoholiriippuvuus) huolimatta vaikka ei voi tietää päästäänkö viinasta ikinä eroon, ehkä, ehkä ei. tai siiten jos on tärkeämpää se ettei OIKEÁSTI halua juoppoa miestä niin silloin on luovutettava sen suhteen kans. vaarallista on nämä tiedostamattomat seikat niinku se esim. et monesti naiset ottaa saman kaltasen miehen ku oma isä on. koska omaan isään on kuitenki niin vahvat tunteet vaikka se juoppo oiskin et jotenki sitä haluaa takertua sit samanlaisiin ja auttaa ja auttaa joka on ihan turhaa jos ei ihminen ite tajua.
Täällä myös yksi nainen joka kärsii miehen juomisesta. Niinkuin monella muullakin, mies on fiksu ja ihana selvinpäin, mutta vetää kerran viikossa yleensä kännit, ja muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi. Joskus ei muutu, mutta silloinkun muuttuu, on vaikea olla provosoitumatta, kun toinen on ilkeä ja epäoikeudenmukainen.
Jos olemme yhdessä baarissa, saan usein hävetä hänen käytöstään, mutta ei siitä kannata hänelle sanoa, koska hän suuttuu ja alkaa haukkua tms., aika usein myös heitellä tavaroista, viimeksi lensi sohva kun en tykännyt kun hän kuunteli yöllä kännissä täysillä musaa, ja minä olin menossa töihin aamuvuoroon, ja olisin halunnut nukkua. Sain mm. tappouhkauksia jos tulen vielä sammuttamaan stereot, 6 kertaa yhteensä sammutin ne.
Olen jotunut viemään hänet päivystykseen hänen kaatuiltuaan päänsä auki kännissä, useasti on myös häneltä tavarat hukkunut, viimeksi viime viikolla oli jäänyt reppu kännyköineen yms. baariin, ja sitä sitten metsästettiin seuraavana päivän.
Selvinpäin mies katuu ja lupaa muutosta, ja on luvannut monta kertaa alkaa juoda kohtuudella, mutta ei sitä tee.
Lähteminen mielessä, asuntopaperit jo haettu. Lisäksi muutimme yhteen vasta 9 kk sitten. lapsia ei onneksi ole. Ei olisi pitänyt muuttaa hänen kanssaan yhteen, mutta uskoin hänen lupauksiaan kohtuukäytöstä.. En usko enää.
Otetaan kaikki itseämme niskasta kiinni ja tehdään jotain elämänlaatumme eteen, eiks niin?
Nyt olen sairaslomalla masennuksen takia, joka on aiheutunut juuri em. asioista, voimat loppuneet, herkkä kun olen. Mutta kun saan voimani takaisin, alkaa remontti elämänlaadun parantamiseksi.