Hyvin tiedämme, että ammatissa kuin ammatissa löytyy myös sellaisia henkilöitä, joille kanssaihminen ei merkitse minkäänvertaa. Tieliikenteessä likimain parivuosikymmentä leipäni tienanneena olen nähnyt yhtä ja toista, niin "rekkamiesten" kuin henkilöautoilijoidenkin toimesta aiheutunutta. Onnettomuuteen jouduttaessa tällaisen ison ajoneuvon kanssa on päivän selvää, miten siinä yleensä käy. Syyllisten etsiminen toisaaltaan turhaa, kaikissa meissä jotakin syytä löytyy ja mitäpä se enää pahasti vammautunutta, taikka kuollutta auttaa, kuka loppujenlopuksi se syyllinen onnettomuuteen oli. Meidän jokaisen omasta asenteesta riippuu, kuinka pitkälle elämässämme selviämme, pätee muuten muuallakin kuin tieliikenteessä. En väitä, että itsekään aina olisin aivan esimerkillisesti liikenteessä ajanut, varsinkaan nuorempana ja juuri nuoret kuljettajat syyllistyvät herkemmin typeriin ohituksiin ja siihen ahdisteluun perässä ajamalla, mutta kun heillekkin sitä elämänviisautta hieman kertyy, tulee ajanmyötä heistäkin esimerkillisiä kuljettajia. Yleisin syy "rikkeisiin" on ollut todellinen kiire, useimmiten itsestään riippumattomista syistä, kuljettaja joutuu väkisinkin kiirehtimään, milloin minnekkin. Täytynee muistuttaa, että hyvinkin monessa, varsinkin japanilaisessa henkilöautossa nopeusmittari valehtelee huomattavasti, eli ajat mittarinopeutena esim. 90 km/h. todellisen nopeuden ollessa 78 km/h. Tietenkään tämä ei anna kenellekkään oikeutta "ahdistella" sitä pienempää edelläajavaa, mutta kuten jo mainitsin, useimmiten ne kiireet laivaan ym. syntyvät meistä itsestämme riippumattomista syistä, kuitenkin juuri me kuljettajat olemme ne, joka kaiken syyn myöhästymisistä saamme, niin työnantaja puolelta, kuin huolintaliikkeeltäkin, joiden maksettavaksi se varattu laivapaikka lankeaa.
Kun luen näitä kirjoituksia "rekkakuskeista" jotka ahdistelevat "pienempiään" tulee mieleeni ajatus, mikseivät nämä valittajat ota siitä autosta yrityksen nimitietoja/auton numeroa ylös ja soita tällaisesta häirikkökuljettajasta kyseisen firman päällikölle, joka reklamoi kuljettajaansa. Kaikkein pahinta on mielestäni se, jos tahallaan itse alkaa jotakin jäynää tekemään, siinä saattaa käydä todella hassusti, niin itselleen, kuin täysin ulkopuolisillekkin. Liikenteessähän sattuu ja tapahtuu jo muutoinkin riittävästi onnettomuuksia. Vai eikö sinun mielestäsi?
Kun luen näitä kirjoituksia "rekkakuskeista" jotka ahdistelevat "pienempiään" tulee mieleeni ajatus, mikseivät nämä valittajat ota siitä autosta yrityksen nimitietoja/auton numeroa ylös ja soita tällaisesta häirikkökuljettajasta kyseisen firman päällikölle, joka reklamoi kuljettajaansa. Kaikkein pahinta on mielestäni se, jos tahallaan itse alkaa jotakin jäynää tekemään, siinä saattaa käydä todella hassusti, niin itselleen, kuin täysin ulkopuolisillekkin. Liikenteessähän sattuu ja tapahtuu jo muutoinkin riittävästi onnettomuuksia. Vai eikö sinun mielestäsi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Puhut kollega asiaa.
Hyvä "paljon parj..."
Annoit hyvän kirjoituksesi jälkipuoliskolla hyvän neuvon. Ei kun kännykällä tieto kuljetusfirmaan ja tarvittaessa vaikkapa poliisille, niin kyllä asiat hoitunevat sillä tavalla.
Ei matka miestä tapa.
Kaksipiippuinen juttu se poliisille tai firmaan soittaminen. Jos olet autossasi yksin eikä sinulla ole todistajia, niin mitäs sitten. Poliisi on ehkä paikalla vasta sitten kun tilanne on ohi, ja jos rekkakuski kiistää, niin siihen se jää. Kokemusta on.
Kirjoitin tästä aiheesta ja muusta pitkähkön vastauksen. Kunhan se ilmestyy näkyviin, niin lukekaa lisää sieltä.
Puuttuisin vain tuohon -japanilaisten autojen- mittarivirheisiin, kun itse japsilla ajan, että eiköhän jokainen kuski tarkista todellisen nopeutensa joskus?
Ainakin minä teen niin verrattain usein, sillä haluan tietää todellisen nopeuden.
Luultavasti on verrattain yleistä että mittari heittää -10% riippuu kyllä renkaistakin.
Tuo soitto firmaan oli kyllä tämän aiheen paras neuvo.
Lienet lukenut tuolla alempana olevia kirjoituksia aiheesta. Siellä on minultakin muutama kommentti.
Kerron siellä mm. yhdestä välikohtauksesta Kehäkolmosella Kalkkikallion mäessä. Sieltä riisikupin taustapeilistä ei yleensä erota firmojen nimiä eikä rekistereitä. Jos olen autossani yksin, en pysty niitä siinä vauhdissa noteeraamaan, kun ainoa toiveeni on päästä siitä perässäroikkujasta eroon tavalla tai toisella.
Siinäkin mainitussa tilanteessa yritin viestittää ensin sille rekkakuskille varoitusvilkuilla, että pysy hyvä mies vähän kauempana. Mutta hän eiku tuli vain lähemmmäksi. Ymmärrän toki aikataulujen kireyden, laivaan ehtimiset jne. Samoin tiedän, ettei siellä kopissa ole muutenkaan kivaa, kun muija ja kersat odottavat isää toisella puolella Suomea.
Mutta jos aikataulut on laadittu semmoisiksi, että pitää roikkua pienemmän takapuskurissa, niin miksi ihmeessä te rahtarit siedätte sellaista. Samoin olen ihmetellyt, miksi te siedätte itänaapurin simputtelua tullissa. Pistäkää kapina pystyyn, on sitä pantu persettä penkkiin vähemmästäkin.
Minun kohdalleni ei ole kovin monta perässäroikkujaa onneksi osunut, olen tullut yleensä hyvin toimeen rahtareiden kanssa tien päällä. Ja lompakossani on ABCE-kortti, joten ehkä tiedän jotakin rekkakuskin sielunelämästä, vaikka en ole koskaan rekkaa ajanutkaan, kuorma-autoa kylläkin.
Oli ihan kiva, että kirjoitit rahtareiden näkövinkkelistä. Eiköhän me siellä liikenteessä pärjätä kaikesta huolimatta, vaikka tuo perässäroikkuminen onkin minulle sellainen asia, joka saa pinnan palamaan. Ja minun pinnani ei kovin herkästi pala.
Ja vielä: mitä tulee sinne firmaan soittamiseen ja valittamiseen, niin tuossa aivan kotini lähellä on joka päivä yksi tavallinen kuljetusliikkeen kuormuri parkissa jalkakäytävällä. Kuski asuu viereisessä talossa ja ilmeisesti haluaa pitää auton ikkunansa alla. Jalkakäytävä on tukossa niin, että esim. lastenvaunuilla on koukattava ajotien puolelta. Lisäksi paikalla on kaarre ja sen takia huono näkyvyys. Otin tähän firmaan yhteyttä. Vastaus oli tyly: jos paikassa on pysäköinti kielletty liikennemerkillä, niin siinä tapauksessa kuski saa huomautuksen. Kun sanoin, että jalkakäytävällä pysäköinti on kiellettyä ilman liikennemerkkiäkin, niin vastaus oli suunnilleen että mitä sä jätkä oikein vittuilet. Että se niistä työnantajien asenteista.
Nyt kun on saatu ammattirahtari mukaan keskusteluun (nimim. 2,5 milj km), ehdotan että ryhtyisimme keskustelemaan, onko mitään tehtävissä tälle keskustelun aiheena olevalle ongelmalle: siihen, miksi rekka roikkuu edessä olevan henkilöauton puskurissa ja miten sen voisi ehkäistä. Syitä on esitetty noissa aikaisemmissa keskusteluissa puolin ja toisin, mutta keskustelu on mennyt syyttely-puolustelu tai juupas-eipäs-linjalle. Mitäs jos alkaisimme miettiä, onko tälle asialle mitään tehtävissä.
Henkilöautoilijat pelkäävät saavansa rekan takaluukustaan sisän, kun taustapeilistä näkyy pelkkä nupin keulamaski ja mahdollisesti rekisterikilpi, joka sekin on kuran peitossa. Ja pelon syynä on pelkästään itsesuojeluvaisto. Tietäähän sen, kumpi siirtyy pilven reunalle jos jotakin tapahtuu. Mäntyharjulla tapahtui viimeksi, ei tosin perässä roikkumisen takia vaan muusta syystä. Osanottomme uhrien omaisille ja sinä mukana ollut rahtari: koeta kestää:)
Rahtareidenkin ongelmat tiedetään: aikataulut painavat päälle, kuormat painavat niinjaniin monta tonnia, vauhti hyytyy ylämäessä jne. Tiedossa on myös sekin, miten nopeasti rekka kiihtyy liikennevaloista lähdettäessä nollasta sataan (vain pappatunturi taitaa vielä hävitä kisan, kun nykyajan vaihdfillaritkin ovat varsinaisia vauhtihirmuja). Ja lisäksi sinä yhtenä ainoana yönä, kun rahtari pääsee omaan sänkyynsä, vaimo kieltäytyy antamasta :D No joo....
On neuvottu soittamaan työnantajalle tai poliisille. Sellaiseen ryhdyn ihan viimeiseksi. Ei ole mielestäni kivaa, jos rahtari saa kenkää tällaisen takia tai roimat sakot keventämään muutenkin laihaa palkkapussia. En minä ainakaan ole iloinen, jos saan kännykälläni soitettua puhelun, josta on tällaista seurauksena.
Sen sijaan voisimme ruveta miettimään, onko mitään tehtävissä. Tuolla jossain aikaisemmin kerroin siitä Kalkkikallion tapauksesta Kehä III:lla. Vilkuttelin takana roikkuvalle rekalle nelivilkkua merkiksi, että rekka on mielestäni liian lähellä. Mitä mieltä olet sinä 2,5 miljoonaa kilsaa ajanut rekkamies: onko tuossa mitään ideaa? Keskustelun voisi aloittaa vaikkapa tästä, vai mitä tuumaatte?
Voisimmeko kaikki tähänastiset osallistujat jatkaa tällä linjalla ja yrittää saada joku ratkaisu? Ratkaisu, joka ei välttämättä johda mihinkään konkreettiseen, mutta onpahan ainakin yritetty.
Joskus 1960-luvulla vietettiin vuosittain Liikenneviikkoa, jolloin aina oli joku teema. Mieleeni ovat jääneet kaksi teemaa: "ennakoi tuleva tilanne" ja "yhteispelillä se sujuu". Siihen aikaan äänessä oli Talja-niminen pulju (muistaakseni tarkka nimi oli - huhhuh: Tapaturmatorjuntayhdistyksen liikennejaosto. Sittemmin Liikeneturva, mutta onko sitäkään enää sillä nimellä olemassa.
Tälläkin palstalla jotkut rahtarit perustelevat huonosti ajamista kireällä aikataululla, väsymyksellä ja sillä, että HA-kuskit tuppaavat heidän työmaalleen. Homma nyt vain on niin, että nuo kaikki ilmeisesti kuuluvat normaaliin rekkakuskin työhön. Siten ihminen, joka ei noita asioita siedä, ei sovi rahtariksi. Sinun mielestäsi se perässäroikkuja ei ansaitse potkuja. Minusta taas ansaitsee. Jos ei pysty ajamaan kunnolla ja sääntöjen mukaan, ei ole kunnollinen ammattikuljettaja. Aivan samoin lääkäriksi ei pidä ryhtyä, jos ei kestä nähdä verta. Savupiipun muuraajaksi ei ole ihmisestä, jolla on korkeanpaikan kammo. Uimavalvojaksi ei sovellu ihminen, joka ei osaa uida. Rahtariksi ei sovi ihminen, joka ei osaa ajaa muiden henkiä kunnioittaen liikennesääntöjen mukaan.
Luulen, että niihin piittaamattomiin tapauksiin ei tehoa mikään kevyt konsti. Jos tehoaisi, he eivät olisi piittaamattomia ja ymmärtäisivät kunnioittaa muita ilman vinkkejä. Poliisit saisivat hommaan muutoksen, mutta heitä ei taida kiinnostaa muu kuin ylinopeuden valvonta. Viikonloppuna ajoin jonossa, ja muutamat sankarit vetivät aivan edellä menijän puskurissa kiinni. Osa näistä sankareista oli liikkeellä isolla autolla, esimerkiksi bussilla. Vastaan tuli parikin poliisiautoa, eikä kumpikaan puuttunut asiaan.
...miten nuo sinun mielestäsi sopimattomat saadaan pois liikenteestä. Kortti pois ja kortistoon, vai? Ja millä perusteella kortti otetaan pois?
Lähdin ideallani siitä, että heitä on liikenteessä kuten meitä muitakin.
Lääkäreissä on huonoja mutta myös hyviä, samoin rekkakuskeissa. Ja uimavalvojissa, ja piipunmuuraajissa. Joka junaan on lähtijöitä ja jää vielä asemallekin. Ja jotkut tulevat resiinalla perässä.
Kun totuus on se, että poliiseja kiinnostaa kaikki muu kuin tämä ongelma (nopeusvalvonta lienee helpompaa, saa istua tutka-autossa ja lukea Jerry Cottonia ja liksa juoksee), niin miten me muut tielläliikkujat saisimme sinne jotakin järkevää meininkiä aikaan. Taitaa olla kylläkin tuulimyllyjä vastaan taistelemista, mutta kuitenkin. Poliiseja ei todellakaan kannata huutaa apuun, heitä tarvitaan vasta kun on tullut ruumiita.
Rekkakuskit, kertokaa miksi te näistä pikkuautojen vetoomuksista ja hätähuudoista välittämättä ajatte niinkuin ajatte. Sano nyt esim sinä 2,5 miljoonaa kilsaa ajanut, mitä mieltä olet.
Olen muuten sitä mieltä, että ajettujen kilometrien lukumäärällä on turha ruveta rehentelemään, ei myöskään sillä miten kauan on ajokortti ollut taskussa. Enemmän tuolla tien päällä tarvitaan liikennesilmää ja tilannetajua kuin ajettuja kilsoja. Joku 2,5 miljoonaa ajanut (minkä ajanjakson sisällä muuten?) ei ehkä näe edellä olevan auton perävaloja pitemmälle, kun taas liikenteen yleissilmäys selvittäisi paljonkin. Ja sellaisen voi saada, vaikka ei olis ajanut kuin 2,5 TUHATTA kilsaa elämänsä aikana. Mutta jos jotakin kiinnostaa, niin olen omistanut auton melko tarkkaan 20 vuotta, kilsoja on kertynyt puolisen miljoonaa tänä aikana. Eka kortti on vuodelta 1963 (henkilöauton silloinen yksityisajokortti), vuonna 1965 hankin kuorma-auton ammattiajokortin (nykyinen ABCE), ajan pääasiassa lyhyitä työmatkoja plus pari kolme lomareissua vuodessa Hesasta Kainuuseen. Enkä vieläkään pidä itseäni mitenkään täydellisenä kuskina. Ja aina kun lähden sinne Kainuuseen, lähden sillä mielellä että en ehkä tulekaan omalla autolla takaisin, vaan Monosen lihakärryllä (Mikko Mononen Oy on Helsingin tunnetuin hautaustoimisto, jos joku ei satu tietämään).
AM, olet oikeassa: keinot ovat todella vähissä. Mutta jos kuitenkin yritettäis....
Uutena vierailijana en ole lukenut rekkakuskien moitekirjoituksia. Itse olen selvinnyt 40-vuotisesta ajourakastani muutamalla pikkuvahingolla. Mottonani on ollut , että liikenteessä yritän mahdollisimman vähän "olla oikeassa" sekä, jos olen epävarma jostain, jätän sen tekemättä. Taitaa olla totta, että malttamattomuus on nykyihmisen pahin vihollinen niin auton ratissa kuin auton ulkopuolellakin. Ehtii sitä vähemmälläkin. Olenhan minäkin ehtinyt kiirehtimättä jo 60 kertaa maapallon ympäri.
Luin vasta ensimmäisen kirjoitukseni jälkeen koko juttuketjun. Mitäs jos lähdettäisiin siitä minun selviytymismotostani (välttää oikeassa olemista). Miksi sen perskärpäsenä roikkuvan pitäisi tehdä jotain. Mikset tee itse! Minä ainakin teen, sillä vältän myös oman hermostumiseni ja muitten mahdollisen ärsyttämisen. Laitan vilkun päälle, poikkean kahvilla, kusitauolla tai pienen hetkisen bussipysäkillä ja kas-kas: Ongelma on kaikonnut kauas eteeni ja voin tyynellä mielin jatkaa tyytyväisenä hyräillen matkaani. Nimittäin jos joku roikkuu peräpuskurissa kiinni, hänellä on pyrkimys ajaa ainakin hetkittäin minua nopeammin. Jos saan hänet edelleni kaikki ratkaisut ovat itsestäni kiinni. Hyvää matkaa ja turvallisia mukavia kilometrejä kaikille!
Toivottaapi se toinen 2,5 milj km
...lukaista aikaisempia kirjoituksiani tuolta parin kolmen päivän takaa. Siellä on tarina yhdestä takaiskarinsa menettäneestä Micrasta, joka taittoi matkaa puolukka-, peruna- ja hirvenlihalastissa vitostietä Joroisissa kohti Juvan Shelliä. Olin tulossa Helsinkiin enkä uskaltanut enkä viitsinyt päästellä kovempaa, lievän ylikuorman ja risan iskarin takia. Juvan Shellillä pysähdyimme kahville, sekä rekka että minä, joka olin roikkunut 70 km/t Joroisista saakka ja päästellyt hätäisempiä ohi. Samalla opiskellut kaikki niitit sen rekan takaseinästä. Juvan Shellillä pidimme molemmat, rahtari ja minä, kahvi- & kusitauon ja samalla sovimme, että jatkamme toisessa järjestyksessä tästä eteenpäin. Kielkalliossa ja Visulahdessa tapasimme vielä kerran, sitten tiemme erkanivat. Rahtari jatkoi Mikkelistä Kotkaan ja minä Lahden kautta Hkiin. Toivotettiin toisillemme hyvää jatkoa. Tarkempi tarina on tuolla aikaisemmin otsikolla "rekka peräpuskurissa" tai jotakin sinnepäin. Lue lisää sieltä.
Enpä taida viitsiä vanhoja kaivella. Ei asia niistä kummene. Malttia vaan sinullekin ja toive huolellisemmasta autosi huollosta ja sen kunnon tarkkailusta. Ylikuormattu alustaviallinen auto on todellinen hengenvaara kaikille tielläliikkujille ja eniten itsellesi ja matkakumppaneillesi. Mietipä montako turhaa ohitustilannetta aiheutit vähä-arvoisine pottuinesi satojen kilometrien matkalla. On meitä moneksi - sorry vaan! Olisitte viettäneet vaikka kivan yön joronjäljessä ja korjauttaneet autonne siellä tai hommanneet jonkun hakemaan teidät kuorminenne ehjällä autolla kotiin! Onneksi onni oli teille myötä!
Tuo kusitauolle poistuminen ei oikein poista koko ongelmaa, se vain jonossa seuraavan kiusaksi. Tietenkin se omaa oloa helpottaa, kun poistuu 60 tonnarin edestä pois.
Muuten tuli mieleen, että jos maantiellä jonossa aiot pysähtyä sitten bussipysäkille, niin vauhtia tulee laskea 40-50 tasolle niin henkilöauton ja puskurirekankin, jotta pysähtyminen sitten pysäkille on turvallinen. Se kiihdytys 60-tonnarilla, varsinkaan lievään ylämäkeen ei ole se nopein mahdollinen. Hyöty voikin kääntyä haitaksi, sillä ennenkuin rekka kiihtyy 85 km/h, voi olla, että 10 muuta autoa on mennyt ohi.
Ei rekallakaan pääse jonossa yhtään nopeampaa, vaikka ajaisi 0,5 metrin päässä puskurissa.
Kaikella kunnioituksella rekkamiehiä kohtaan, mutta kohtuus kaikessa.
Tilanne nyt vain oli se mikä oli. Ei niitä puolukoita ja muita tavaroita voinut jättää talveksi Kainuuseen pilaantumaan. Se iskari hajosi yhdellä metsäautotiellä yli 150 kilsan päässä lähimmästä korjaamosta perjantai-iltana. Lauantaina mikään paja ei suostunut ottamaan korjaushommia vastaan. Lähdimme sunnuntaina Helsinkiin. Maanantaiaamuna piti olla töissä, joten se siitä Joronjäljessä yöpymisestä.
Huollatan autoni merkkikorjaamolla kerran vuodessa. Se micra oli huollettu kaksi kuukautta aikaisemmin, joten eiköhän sekin puoli ollut kunnossa. Iskari oli vain tullut tiensä päähän, ehkä se ei siinä huollossa näkynyt.
Saatoin aiheuttaa turhiakin ohituksia, mutta kyttäilin tavallistakin ahkerammin peiliin ja annoin tietä tarvittaessa. Väistelin bussipysäkeille ja P-alueille. Eikä niitä ohittajia siihen aikaan päivästä kovin monta ollut.
olen tässä lukenut tekstiä useita ja miettinyt tilanteita. loppu tulos on sellainen että meillä useilla on vääränlainen asenne tien päällä.(minä itte sitte muut.)muttei heikoille jäille. olen törmännyt ohitus tilanteisiin usein hekilöautolla sekä rekalla ajaen. pieni auto säilyttää mäessä usein saman nopeuden mutta rekka hidastuu pakostakin, silloin ajetaan ohi. kun mäki loppuu, iso saa vauhdin samaksi kuin ennen mäkeä, silloin on monesti käynyt niin että sit pieni auto on edessä ja vauhtia pitää pudottaa.sitte kirotaan ja ajetaan puskuriin kiinni. ikävä kyllä täytyy tunnustaa että olen itsekin syyllistynyt tällaiseen. henkilö autolla ajaen jos vauhti pienempi kuin rekalla ja ajan mäessä ohi niin en pudota vauhtia enään samaksi kuin ennen ohitusta ettei käy silleen että minun perään tullaan roikkumaan.meitä on monenlaisia tiellä liikkujia ja parannetaan asennetta tien päällä.yritän itsekin korjata tilanteen omalla kohdallani.ps.olen menettänyt l. omaisia rekka kolarissa. ajatellaan positiivisesti.hyvää ja turvallista joulua kaikille lukijoille.