Jatkoa alempana olevaan "hiukan erilaiseen tarinaan". Tässä välissä meni muutama päivä oikein kivasti, vaimo oli iloinen, suukotteli minua ja lapsia, harrastettiin reipasta seksiä (pitkästä aikaa). Elämä hymyili, alettiin myös suunnitella hänen mahdollista töihin paluuta, edes osa-aikaisena aluksi.
Eilen sitten taas, kuin taikaiskusta, jokaisen pikkuasian nyppiminen alkoi. Aina kun hän näki minut, joku asia ei ollut hyvin. Valivalivalivali. Tätä jatkui pitkälle iltamyöhään, enkä saanut ottaa saunan jälkeen olutta, en saanut katsoa haluamaani tv-ohjelmaa, en mahtunut istumaan hänen kanssaan samalle sohvalle, jne. Tänään aamulla sitten helvetti repesi. Vaimo oli pesukoneen ääressä, joka ei toiminut syystä tai toisesta ja huusi minut apuun. Paikalle mennessäni esitin pari kysymystä tyyliin mikä nappi on mitäkin varten (kone on ihan uusi, ensimmäistä käyttöä yritetään). Vastaukseksi sain halventavia ja vihamielisiä lauseita suurella volyymillä. Tällä kertaa en ottanut niitä vastaan muuten vaan, annoin palaa takaisin. Vaimo tukki suuni kädellään, minä huitaisin sen pois. Tämän jälkeen tulikin sitten jo niin tuttu nyrkin hivautus ylävartaloon.
Sitten tuli uusi juttu, hän tarrasi kaikin voimin kiinni kurkkuuni yrittäen kuristaa. No luonnollisesti täytyi jo puolustautua, kyynärpää liikkeelle, vaimo irti, ja verta (hänen) nenästä. Ja kuten arvata saattaa, siitä se riemu repesi. Nyrkkiä ja jalkaa sateli siihen tahtiin että heikompaa jo hirvitti. Sanoin että nyt riitti, sanoin soittavani poliisit paikalle. Eikö mitä, vaimo antoi mojovan iskun sukukalleuksille, ja paiskasi kännykkäni päreiksi lattialle. "Et muuten soita". Siinä meni kivasti n. 400EUR taivaan tuuliin. Yritin myöhemmin vielä avata puhelinta ja katsoa josko sen saisi korjattua, mutta tämä päättyi siihen että hän napautti muutaman osan lisää poikki.
Tässä kohtaa sitten tyttömme heräsi ihmettelemään meteliä itku kurkussa. Kuin varmemmaksi vakuudeksi vaimo humautti meikäläistä vielä nyrkillä mennessään suihkuun.
Seuraavaksi hän uhkasi tuhota työurani, läppäri hajalle, estää matkalle lähdöt ym. Sen lisäki olen luonnollisesti läskimahainen paska, joka ei merkitse hänelle mitään. Ainoa hyöty minusta oli se että maksoin hänen usean tuhannen euron velat pois, muuten pelkkää paskaa.
Alan olla täysin hajalla, vaikeaksi asian tekee seuraava seikka: tyttäremme biologinen isä on käyttänyt tyttöä hyväkseen tämän ollessa pieni, selvisi tosin ilman tuomiota (kuten Suomessa on tapana), mutta tapaamisoikeus sentään on evätty. On katsottu että tytön on parempi olla äitinsä kanssa. Mitäs sitten kun minä menen samaiseen perheneuvolaan jossa tätä on puitu, ja kerron että äiti onkin väkivaltainen psykopaatti? Mitä tapahtuu lapselle, jonka virallinen huoltaja en ole? Hän tosin sanoo minua isäksi ja rakastamme toisiamme valtavasti, mutta lain edessä tällä ei liene merkitystä?
Soppaan kuuluu vielä erittäin dominoiva anoppi (siis vaimon äiti), jonka kanssa vaimoni on vähintään puhelinyhteydessä monta kertaa päivittäin. Siellähän sitten aina puidaan miten minä olen kamala mies, minkälainen ilme minulla on kun pidän lapsia sylissä, ja niin edespäin. (anoppini on muuten saanut vastaavia raivokohtauksia, kerran myös minulle) Eli todella hankalaksi menee, eipä tästä tunnu olevan mitään ulospääsyä.
Asiaa hankaloittaa lisää se että vaimoni ansiosta en ole puheväleissä enää nykyään omiin vanhempiini, enkä vanhoihin ystäviinikään. Olen siis toisin sanoen täysin yksin. Lohduton.
En väitä että olen itse täydellinen, mutta vaimoni kanssa tästä ei voi puhua ollenkaan. Hän kieltäytyy täysin katsomasta peiliin, jokainen kysymys käännetään takaisin tyyliin "entäs itte", "niin säkin", "mene itte". Hänen mielestään minä aloitan riidat ja raivoan hänelle. Ok, tämä on vain minun näkemykseni asioista, mutta uskon olevani riittävän objektiivinen etten ihan hakoteillä ole.
Jos jotakuta kiinnostaa antaa tukea/ideoita/neuvoja ihan privaatisti, toivoisin yhteydenottoja osoitteeseen:
[email protected]
Eilen sitten taas, kuin taikaiskusta, jokaisen pikkuasian nyppiminen alkoi. Aina kun hän näki minut, joku asia ei ollut hyvin. Valivalivalivali. Tätä jatkui pitkälle iltamyöhään, enkä saanut ottaa saunan jälkeen olutta, en saanut katsoa haluamaani tv-ohjelmaa, en mahtunut istumaan hänen kanssaan samalle sohvalle, jne. Tänään aamulla sitten helvetti repesi. Vaimo oli pesukoneen ääressä, joka ei toiminut syystä tai toisesta ja huusi minut apuun. Paikalle mennessäni esitin pari kysymystä tyyliin mikä nappi on mitäkin varten (kone on ihan uusi, ensimmäistä käyttöä yritetään). Vastaukseksi sain halventavia ja vihamielisiä lauseita suurella volyymillä. Tällä kertaa en ottanut niitä vastaan muuten vaan, annoin palaa takaisin. Vaimo tukki suuni kädellään, minä huitaisin sen pois. Tämän jälkeen tulikin sitten jo niin tuttu nyrkin hivautus ylävartaloon.
Sitten tuli uusi juttu, hän tarrasi kaikin voimin kiinni kurkkuuni yrittäen kuristaa. No luonnollisesti täytyi jo puolustautua, kyynärpää liikkeelle, vaimo irti, ja verta (hänen) nenästä. Ja kuten arvata saattaa, siitä se riemu repesi. Nyrkkiä ja jalkaa sateli siihen tahtiin että heikompaa jo hirvitti. Sanoin että nyt riitti, sanoin soittavani poliisit paikalle. Eikö mitä, vaimo antoi mojovan iskun sukukalleuksille, ja paiskasi kännykkäni päreiksi lattialle. "Et muuten soita". Siinä meni kivasti n. 400EUR taivaan tuuliin. Yritin myöhemmin vielä avata puhelinta ja katsoa josko sen saisi korjattua, mutta tämä päättyi siihen että hän napautti muutaman osan lisää poikki.
Tässä kohtaa sitten tyttömme heräsi ihmettelemään meteliä itku kurkussa. Kuin varmemmaksi vakuudeksi vaimo humautti meikäläistä vielä nyrkillä mennessään suihkuun.
Seuraavaksi hän uhkasi tuhota työurani, läppäri hajalle, estää matkalle lähdöt ym. Sen lisäki olen luonnollisesti läskimahainen paska, joka ei merkitse hänelle mitään. Ainoa hyöty minusta oli se että maksoin hänen usean tuhannen euron velat pois, muuten pelkkää paskaa.
Alan olla täysin hajalla, vaikeaksi asian tekee seuraava seikka: tyttäremme biologinen isä on käyttänyt tyttöä hyväkseen tämän ollessa pieni, selvisi tosin ilman tuomiota (kuten Suomessa on tapana), mutta tapaamisoikeus sentään on evätty. On katsottu että tytön on parempi olla äitinsä kanssa. Mitäs sitten kun minä menen samaiseen perheneuvolaan jossa tätä on puitu, ja kerron että äiti onkin väkivaltainen psykopaatti? Mitä tapahtuu lapselle, jonka virallinen huoltaja en ole? Hän tosin sanoo minua isäksi ja rakastamme toisiamme valtavasti, mutta lain edessä tällä ei liene merkitystä?
Soppaan kuuluu vielä erittäin dominoiva anoppi (siis vaimon äiti), jonka kanssa vaimoni on vähintään puhelinyhteydessä monta kertaa päivittäin. Siellähän sitten aina puidaan miten minä olen kamala mies, minkälainen ilme minulla on kun pidän lapsia sylissä, ja niin edespäin. (anoppini on muuten saanut vastaavia raivokohtauksia, kerran myös minulle) Eli todella hankalaksi menee, eipä tästä tunnu olevan mitään ulospääsyä.
Asiaa hankaloittaa lisää se että vaimoni ansiosta en ole puheväleissä enää nykyään omiin vanhempiini, enkä vanhoihin ystäviinikään. Olen siis toisin sanoen täysin yksin. Lohduton.
En väitä että olen itse täydellinen, mutta vaimoni kanssa tästä ei voi puhua ollenkaan. Hän kieltäytyy täysin katsomasta peiliin, jokainen kysymys käännetään takaisin tyyliin "entäs itte", "niin säkin", "mene itte". Hänen mielestään minä aloitan riidat ja raivoan hänelle. Ok, tämä on vain minun näkemykseni asioista, mutta uskon olevani riittävän objektiivinen etten ihan hakoteillä ole.
Jos jotakuta kiinnostaa antaa tukea/ideoita/neuvoja ihan privaatisti, toivoisin yhteydenottoja osoitteeseen:
[email protected]
Vastaukset 33
Vanhimmat
jostain elokuvasta.
Jos jotain tuosta lohdutukseni itsekkäästi ajattelen niin meikäläisen tekemiset on hyttysen ininää tuon tappelun
Hyvä niin tokenin.
Olen nainen näin tässä selittääkseni. Nyt häpeän käytöstäni ja tapojani.
Aikaa kuluu ja voimat napanuoran katkaisemiksi menneisyyteen kasvaa ja naks kohta naksahtaa poikki.
Ja jossain vaiheessa ihmettelen , että olenko se todella ollut minä?
Onnea matkaan, koeta selviytyä, minä selvisin sukulaisten ja ystävien ystävällisellä opastuksella vaikka osa niístä kaikui kuuroille korville.
Noo joo elämä näyttää nyt jokseenkin kirkaalta vaikka joskus lasahtaa vitutus päälle.
taisin editoida tuosta vahingossa pois paljon tekstiä, joten se jäi ikäänkuin torsoksi kun sitä yritin jaottaa kappaleisiin ja lätäsin sen lukematta ruutuu. En viitsi alkaa uudestaan kirjoittamaan. Eikä siihen kannatte takertua.
ei voi sanoa kuin että helppoa ei sulla ole. koitan nyt naisena yrittää naputella jotakin. kyllä meilläkin käydään aika verbaaleja sanaharkkoja, mutta lyöty ei olla vielä koskaan. saan myös ylettömiä raivareita, yleensä kierron tietyssä vaiheessa ja silloin en kestä toisen kosketusta saati että mahduttais samalle sohvalle.
että naisen elämä on joskus tuohon kuukautiskiertoonsa niin sidoksissa, ja toiset kärsivät muita enemmän noista pms-oireista. yhdysvalloissa oli joskus tutkimus, että monet naiset jopa murhaavat kun oikein ahistaa ja just tiettyyn aikaan kuukaudesta. että sitä on vaikeaa selittää, mutta itse olen miehelle selitellyt, että tää on nyt niitä päiviä, ja luoja paratkoon se outo olotila menee päivässä tahi kahdessa ohi.
toki teidän tarinaanne tuntematta on vaikea mennä sanomaan että onko vaimosi käytökseen syynä naistenvaivat vai olisiko jotain masennukseen liittyvää. tuttupiirissä olevalla naisella alkasi masennus aivan hillittömillä raivareilla. eli kroppa ei tuota tarpeeksi serotiinia, ja silloin lääkeapu/terapia-apu olis paikallaan.
teille silti suosittelisin pientä aikalisää. jos sulla on paikka minne voit mennä, niin pysyttele muutama päivä poissa. älä silti unohda täysin vaimoasi, vaan pysyttele edes puheväleissä. ilmaise, että haluat tietää että missä mennään ja miksi on näin. kaiken aivoissa pyörivän sekamelskankin keskellä sitä haluaa tuntea olevansa hyväksytty ja tykätty. vaikka vaikeata on tunteitaan näyttää riehuvalle hirviölle. sisällä kuitenkin on se joku, johon aikoinaan olet rakastunut, ja se joku pitäisi löytää sieltä takaisin. vaimosi voi olla yhtä ymmällään omista tuntemuksistaan ja miten ne purkautuu.
kyseessä voi myös olla jonkinlainen ikäkriisi, ja se yhdistettynä kaikkiin em. muihin syihin, voi aiheuttaa tilanteita joita vaimosi säätelee ja mihin hän ohjaa jopa aivan tavallisen tilanteen.
suosittelen vakavasti, että ottaisit vaimosi kanssa rauhallisesti puheeksi hänen käyntinsä lääkärissä, tai yhdessä tai erikseen käynti terapeutilla. huolesi on kuitenkin aitoa, ja välität mitä tapahtuu, lapsenkin kannalta.
voimia sulle ja toivon että tilanteenne selkiytyisi.
mutta, mutta. Näetkö itse asian kammottavan puolen? Näetkö, miten eri tavalla ihmiset suhtautuvat siihen, jos mies on suhteessa altavastaajan roolissa ... henkisesti ja fyysisesti pahoinpideltynä? Miehen pitäisi ymmärtää ja olla vaimonsa tukena loppuun saakka, kun taasen vaimolle kellä olisi tälläinen mies, neuvottaisiin lähtemään hyvinkin nopeasti pois suhteesta. Eikö ole ihmeellistä?
nim. keski-ikäinen nainen
Luin tämän viestin aamupäivällä, mutta en ottanut kantaa. Jäin kuulostelemaan mitä muut tuumaavat asiasta.
Väkivaltaa en neuvo ketään sietämään.
Lapsen takia ei kannata suhteeseen jäädä.
Viranomaisiin neuvon ottamaan yhteyttä.
Pahoinpitelystä pitää tehdä ilmoitus poliisilaitoksella. Tuolla naisella ei ole kaikki asiat kohdallaan. Hän saa mitättömista asioista kohtauksia.
www.plaza.fi/ellit/50 palstalla on melko hyväntahtoinen viestiketju kurittomista lapsista.
Nyt tämä nettisurfailu saa riittää tältä päivältä.
Päivän omituisin anti oli tämän palstan juttu WTC-torneista. Voiko amarikkalaiset olla noin hullua kansaa? Olen lopettanut Afred Hitchcock elokuvien katsomisen lauantai-iltana. Mutta ei silmiään voi sulkea ihmisen psyyken omituisuuksilta. Kauhein scifi löytyy näiltä netin avoimilta chattipalstoilta.
En editoi juttujani. Painan lähetä palkkia.
Kirjoitan rennosti "vasemmalla jalalla". Opin tuon termin eilen kevyestä kesäpokkarista.
Siinä ei ollut happy end. Tykkäsin lopusta.
Paras lopetus onkin, kun ihminen aikuistuu ja alkaa lopultakin elää aikuisen oikeesti.
Ja kun nainen ei heti lähde väkivaltaisesta suhteesta, vaan yrittää hakea apua ja saada asioita kuntoon, niin hän on joku ihme väkivallansuosija, ja tyhmä, joka kerjää ja ansaitsee selkäänsä.
Minä kun uskalsin puolustaa tällaisia naisia, niin olen nyt narsisti. Sellaiseksi minua kutsui yksi näillä palstoilla kirjoitteleva parin kirjoitukseni jälkeen. Hänellä oli kuulemma oikein koulutustaustaakin, joten oikeassa kai sitten oli.
Tälle alkuperäiselle haluan sanoa, että ota nyt ihan ekaksi välimatkaa tuohon tilanteeseen ja katsokaa sitten, kun vähän rauhoittuu, että mistä aloitatte asioiden purkamisen.
Tuo on nyt jatkunut kuitenkin niin pitkään, että ilman ulkopuolista apua te ette selviä.
Ero on yksi vaihtoehto. Ja ainoa, jos mikään muu ei auta.
Hyvää ja hyvää. kun rivien välistä saatoin lukea, että olisko kenties vielä toivoa. ja monet vaimon käytöksessä osoittivat väsymykseen tai masennukseen. kun itse olen kokenut molemmat. naiset ovat aikas paljon hormooniensa armoilla. ja mulla ikää tullessa lisää, niin kierron puoliväli on todella vaikeaa aikaa. ja monesti naisilla se jää siihen henkiseen väkivaltaan, eli huutamiseen. miehillä taas monasti on myös fyysinen väkivalta lisäksi.
Meillä oli tilanne, jossa mies oli kuin herhiläinen kotona, mutta sai kaikki ulkopuoliset pitämään itseään aivan hurmaavana. Helvetti oli irti kodin seinien sisällä, mutta kukaan ei uskonut kun yritin kertoa sitä jollekin. Tilannetta kesti vuosia ja koko muu perhe alkoi olla henkisesti hajalla. Lopulta pikku hiljaa pala palalta sain asian tiettäväksi ensin muutamalle lähisukulaiselle ja siitä edelleen viranomaisille. Yhdessä vaiheessa olin epävarma siitä uskallanko ottaa yhteyttä perheneuvolaan ja mitä siitä seuraa ja mitä seuraa niistä kaikista muista yhteydenotoista eritahoille. Mutta kun katsoin meidän elämää totesin, että ei ole mitään hävittävää, menköön syteen tai saveen. Vaikeinta oli kajota vallitsevaan tilanteeseen kun pelotti, että se menee vain pahemmaksi eikä seurauksista ole tarkkaa tietoa. Kamalaa se olikin ja paljon epävarmuutta oli matkalla, mutta kyllä se kannatti. Katso omaa elämääsi ja mieti oletko tullut lakipisteeseen? Voitko jäädä ja antaa tilanteen jatkua, mihin se johtaa? Jos menet perheneuvolaan ja haet itsellesi ja perheellesi apua onko lopultakaan mitään hävittävää? Entä jos se auttaisikin? Sitten vain nenästä kiinni ja hyppää eli ryhdy toimiin. Ota kuitenkin huomioon mahdollisuus, että viranomaiset eivät aina olekaan niin aktiivisia kuin ulkopuolelta oletetaan. Voi tulla vastaan sellaisiakin tilanteita, joissa tuntuu, ettei kukaan välitä tai pidä teidän juttua tärkeänä. Pidä kuitenkin pintasi, kyllä he jossain vaiheessa heräävät tilanteen vakavuuteen jos eivät heti oivalla.
Karseeta luettavaa...Miehen ei ole mikään pakko sietää väkivaltaa sen enempää kuin naisenkaan!
Vaimos vaikuttaa olevan pahasti sekaisin enkä usko,että siihen mitkään perheneuvolat auttaa.Hänhän on alistanut sinut väkivaltaisella käytöksellään ihan täysin mm. välisi perheeseesi ja ystäviin on mennyt hänen takiaan...
Mieti nyt herran tähden minkälaista elämää haluat elää! Ja lapsen takia et voi jäädä, eihän se ole edes sinun ( anteeksi kova sanavalinta).
Vaimosi tarvitsee ammattiapua,muuten tilanne ei selviä. Pakkaa kamasi ja lähde elämään omaa elämääsi.Anna vaimosi miettiä asioita ja tekosiaan itsekseen, jospa se avaisi hänen silmiään?
ei voi muuta todeta... Ihmetyttää miten olet jaksanut sietää vaimosi oikuttelua.
Pakkaa tavarasi ja muuta pois ja kehoita vaimoasi hakemaan apua. Voi avustaa häntä siinä soittamalla mielenterveystoimistoon ja kertomalla vaimosi käytöksestä. Vaimosi ei ole terve! Sentään jotain rajaa...Tsemppiä!
Ei sun tarvi sietää tuommoista elämää. Hänellä EI OLE OIKEUTTA lyödä, eikä tuhota tavaroitasi.
Hakekaa apua parisuhdeterapiasta, ja nimenomaan hänelle. Hän on sairas ihminen, mikäli nämä jutut pitävät paikkansa.
löytyy osoitteesta narsistienuhrientuki.info Itse olen vain lukenut keskustelupalstaa ja saanut itselleni uskomattoman paljon apua. Ihminen kun voi vain muuttaa itseään ja suhtautumistaan asioihn. Toisia kun ei voi muuttaa.
.. ja anna vaimosi oppia kasvamaan aikuiseksi.
kerran lyö, lyö toisenkin kerran.. ja koska on aseena joku mikä tappaa..
Sun täytyy katkaista ja lähteä pois vaikka kuinka sattuis tämän lapsen takia. Kukaan toinen ei ole vastuussa toisen elämästä mutta omastaan on. Sä et ole vastuussa tämän lapsen kohtalosta ja itsellesi keräät vaan lisää painolastia olemalla suhteessa tälläisen "hullun" kanssa jos aattelet vaan lapsen parasta.
Itseäsi Sinun on ajateltava ja sitä miltä Sinusta tuntuu.. muista paskat.. Vaikka tiedän että pelottaa ja sattuu.... Voimia :)
eikä nainen jos olet tyydyttävä sängyssä,et petä etkä nalkuta etkä valehtele ja otat hieman osaa perheen elatukseen ja siivoamiseen ja olet hajuton ja tyylikäs niin herranjumala heitä akkaa pihalle ja vie hoitoon toi on hullu ihminen.Mitä sä tollasella kahelilla teet?
että oikein ihmettyttää. Miksi ei alkoholistin akka tai ukko lähde lätkimään vaikka joka kerta saa turpaansa kun ukko/akka on päissään. Aina vaan antaa anteeksi? Vielä hulluinta on mitä olen kuullut on semmonen asia, että kun akka on ottanut eron holisti miehestään niin ripustautuu seuraavaan alkohólistiin????
Tarvitsee tuo ihminen elääkseen jonkin sortin psykopaatin että pysyy itse kuosissa ja raameissa?
Ala tässä nyt psykiatriaa harrastamaan mutta ihmettelen!
Itse olisin lähtenyt nostelemaan jo aikoja sitten. Enkä olisi palannut yhteen kuin palasina ja arkussa.
.. kuulosta normaalilta ja tasapainoiselta ihmiseltä eihän... varo vaan, seuraavaksi saattaa heilua jo kättä pitempää..
On sulla melkoinen tyranni vaimo! En kattois tuota pelleilyä enään ollenkaan..
Oletko muuten varma, että se muijas exä todella käytti lasta hyväksi. Mä voisin 110% todennäköisyydellä sanoa, että se on sun tyrannimuijan ja anopin keksimä juoni!
ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA TEE LASTA TUON KANSSA!!
Mä en halua lukea teidän tarinaa Iltalehden lööpeistä..
Annat sille hullulle monoo! Pakkaat tavarat kassiin ja viskot sen pihalle.. Oppiipahan käyttäytymään.
Ja kerro nyt ihmeessä tästä hommasta jollekin kaverillesi ja yhdessä hoidatte homman. Sä tarviit oikeesti tukea ja apua.
Heillä on myös yhteinen lapsi. Tämä hänen kirjoituksensa "Part 2" on jatkoa tähän aiempaan...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000018110235
Narsistit/psykopaatit.
Lue lisää googlaamalla narsismi ja lue keskusteluja narsistien uhrien tuki-palstalta.
On muuten paljon miehiäkin siellä.
Luonnehäiriöinen on luonnehäiriöinen, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, tavaroitten hajottamista, mitätöimistä..ym. Lista on loputon.
Nyt pillit pussiin ja veks. Ei muuten auta terapia tällaiseen kun narskupuoliso ei tunnista itsessään näitä piirteitä eikä tunnusta olevansa poikkeava.
Mitäs jos kertoisit vaimollesi rauhallisesti, hyväksyvään ja rakastavaan sävyyn, että esim. toisen tavaroiden rikkominen on henkistä väkivaltaa. Että teidän molempien parhaaksi suhteessa ei pidä olla tuollaista. Yrittäisitte laatia yhdessä uusia riitelyn sääntöjä. (www.drphil.com ->advice) Voihan olla, että vaimosi ei itsekään ymmärrä omaa väkivaltaista käyttäytymistään, se on joku lapsuudessa opittu malli, joka putkahtaa esille lähisuhteessa. Väkivaltahan yleensä pahenee ajan myötä. Minulla ja miehelläni oli kamalan tulehtuneet välit, kunnes ukko otti ja lähti. Välimatka on tehnyt minulle hyvää, nyt tunnistan mikä on henkistä väkivaltaa ja ymmärrän, ettei aikuinen ihminen voi käyttäytyä enää kuten lapsi. Toivon teille hyvää.
"Mitäs jos kertoisit vaimollesi rauhallisesti, hyväksyvään ja rakastavaan sävyyn, että esim. toisen tavaroiden rikkominen on henkistä väkivaltaa. Että teidän molempien parhaaksi suhteessa ei pidä olla tuollaista."
No voi kuule. Etkös lukenut kirjoittajan tekstiä tarkasti. Hänhän kertoi että puheyhteyttä ei ole. Tuollainen kiltti tunteisiinvetoava keskusteluyritys ei tavoita tuoolaista raivoajaa, valitettavasti. Jos noin ppienillä keinoilla tilanne saataisiin haltuun, eihän siinä milestäni mitää ongelmaa sitten olisikaan.
Kuulostaa samanlaiselta kuin edellisen miesystäväni entisen vaimon käyttäytyminen. Erosivat ihan sen takia, kun vaimo sai milloin mistäkin raivokohtauksia ja ne eivät olleet mitenkään liitoksissa kuukauden tiettyihin päiviin. Akka hakkasi tätä miestä jopa hänen nukkuessaan. Kaveri raatoi yöt ja päivät saadakseen elannon perheeseen, jossa myös neljä lasta. Oli myös vakivaltainen lapsiaan kohtaan. Jahtasi näitä jos milläkin luudanvarrella ja lapset yrittivät piiloutua sängyn alle. Ruhjeita tuli joka paikkaan. Eron jo voimaantultua nuorin lapsi (7 v) sai tiukan potkun alasääreen. Miesystäväni teki rikosilmoituksen ja lääkäritkin totesivat tytön kertoman mukaan, että äiti pahoinpiteli, mutta oikeudessa kaikki kumottiin, koska äitillä oli naisasianajaja ja tämä miesystäväni menetti kaiken. Nainen sai yksinhuoltajuuden ja miehellä on vaan oikeus tavata lapsiaan kaiken kärsimänsä kauheuden jälkeen, jota kesti yli kymmenen vuotta.
Nainen on mennyt uudelleen naimisiin jonkun kapaiaisen kanssa Suomenlinnasta. Olisi kiva tietää miten lapset jaksavat ja vieläkö tämä hullu akaa hakkaa niitä ja käyttääkö väkivaltaa uuttä kaveriaan kohtaan. Silloin, kun tämä nainen oli selvästi potkinut tätä tenavaa, niin uusi mies oli nähnyt kaiken, mutta oikeudessa kiistänyt näkemänsä. Oikeus oli voittanut.
Miesystäväni kertoi, että välillä tuli nyrkistä ja välillä heiluttiin keittiöveitsen kanssa. Itse akka juoksi vieraissa ja oli muutenkin kiero kuin korkkiruuvi. Lapsissa näkee nyt jo häiriintyneisyyden ja väkivaltaisen käyttäytymisen.
Naisen äiti oli myös mielenvikainen ja kärsi voimakkaasti maanisdepressiivisuudesta. Lähde vaan lätkimään ja passita vaimosi kunnon hoitoon ennenkuin tulee ruumiita. Kenenkään, ei miehen kuin naisenkaan kannata kärsiä väkivaltaisuudesta. Avioliittoa ei kannata jatkaa siinä tapauksessa ollenkaan, vaan jatkaa omaa elämäänsä rauhassa. Kerranhan sitä täällä eletään.
kuin selittelet täällä vaimosi touhuja.Ei se elo parane täällä piipittämällä jos todella vaimosi on tuollainen.NAurettavaa jos katsot ja ANNAT lastesi katsoa tuollaista touhua päivääkään enempää.Vaimosi tarvitsee jotain terapiaa/hoitoa ja sinä myös.
Eilen oli kyllä taas tosi "hieno" päivä kotona, tein mitään tai en tehnyt mitään, koko ajan tuli kommenttia että teen päärin, olen pönttöjen pönttö, ja niin edespäin. Sanoin hänelle kerran että tänään en jaksa, olen ihan loppu, anna mun olla rauhassa. Pariin tuntiin en sitten vastannut mitään kun hän heitteli solvauksiaan. Osansa sai tällä kertaa myös tyttömme, joka sai kuunnella äitinsä v-alkuista kielenkäyttöä. Toistaiseksi sentään yhteinen poikamme on säästynyt näiltä.
Illalla sitten tilanne rauhoittui hiukan ja vaimo alkoi kysellä josko meidän pitäisi jutella näistä "meidän riidoista". Syy niihin on kuulemma se että "olen nykyään jotenkin outo". Siis minä. Teen päivät pitkät töitä, ja illat pitkät laitan kotiamme (remontti edelleen hiukan kesken), ja olen outo. Lähtökohta oli jo tosi mainio, mutta yritin lähestymistapaa "molemmilla tosi rankkaa, hermot tiukalla, mikä SINUA eniten rassaa?" Tähän ei sitten saanut vastausta, joku epämääräinen murahdus.
Menin nukkumaan aikaisin (burnoutin oireita selvästi, yleensä valvon aika pitkään), vaimo seurasi perässä n. 2 tuntia myöhemmin, herätti minut, ja alkoi tivaamaan että miksi olen niin outo, ja ei kestä kun me ei koskaan sovita näitä riitoja. Tuumasin että miten sovimme riidan, jos minä tulen töistä kotiin, ja hän pitää heti varttitunnin raivopäisen esitelmän siitä että laitoin väärät sukat aamulla jalkaan kysymättä häneltä. Siitä kun minä sitten hiukan hermostun ja huudan takaisin, niin missä kohtaa tästä voi keskustella? Vaimo rekisteröi vain sen että minä huusin hänelle. Minun syy.
Tänään aamulla hän luonnollisesti soitteli perään ja jatkoi samasta aiheesta, miksi tein taas niin ja näin, ja miten voin olettaa että hän soittaa jollekin huoltomiehelle (vaikka vielä eilen illalla hän lupasi tehdä sen). Sitten jostain ihmeestä tuli "leppymiskohtaus", ja nyt hän ilmeisesti on taas "normaali". Ainakin päivän-pari. Kunnes taas mennään.
Tämä on niin kurjaa, sillä silloin kun hänellä on ne normaalit päivänsä, hän on ihanin vaimo mitä ihminen saattaa kuvitella, hoitaa kaiken upeasti, on huumorintajuinen, suloinen, rakastettava ja kaikinpuolin ihana. Sitten taas, väärä sana väärässä paikassa, tai muuten vaan väärä päivä, ja taas mennään. Seuraavat pari päivää kirjaimellisesti puhdasta helvettiä.
Välillä voi mennä pari-kolme viikkoakin tosi hyvin, mutta sitten yleensä se laskusuhdanne on sitäkin rajumpi. En ymmärrä enkä jaksa.
Ja edelleen en halua erota. Tai siis haluaisin erota, mutta en halua. Olen psyykannut itseni niin täysin siihen että niin myötä- kuin vastamäetkin pitää kestää. Toisekseen pelkään että en näe lapsia enää juurikaan, jos eroamme. Taustat tuntien, ei tiedä mitä kieroa hän ja anoppi keksisivätkään yhdessä.
Minusta sinun kannattaisi käydä juttelemassa jonkun asiantuntijan kanssa tilanteestanne, ihan oikeesti. Jos et halua tehdä sitä omalla paikkakunnallasi, käy muualla. Heillä on vaitiolovelvollisuus. Onko sinulla ketään ystäviä enää jäljellä? Luin kyllä aiemmasta kirjoituksistasi, että yhteydet ystäviin ja sukulaisiin on vähentyneet, mutta onko ketään?
Minusta huolestuttavalta kuulostaa se, että et jaksa enää kohta tuota tilannetta. Etkö näe että jotain täytyy tehdä. Ei avioliitto ole itsetarkoitus, jos elämästä tulee tuollaista helvettiä. Joskus ei ole vaan muuta vaihtoehtoa kuin ero ja se on hyväksyttävä.
Mikäli oikein ymmärsin suhteenne on aika tuore. Jos se nyt on tuollaista, millaista se on muutaman vuoden kuluttua.Mitä jos varaat teille yhteisen ajan perheneuvolaan ja ilmoitat sen vaan vaimollesi. Kerro myös että et enää näe muuta vaihtoehtoa kuin avun hakeminen tai erilleen muuttaminen. Jos vaimossasi on hitustakaan toivoa jäljellä, hän ymmärtää ja lähtee mukaan.
Siinähän sitten olet ja kärsit, myötä- ja vastamäessä! Jos olet valintasi tehnyt ja olet päättänyt pysyä avioliitossa, näyttää tulevaisuutesi selvältä. Tätä samaa se tulee olemaan kuin on tähänkin asti ollut. Piste.
Vai luulitko, että täältä palstalta joku kertoo, miten saat vaimosi ja hänen käytöksensä muuttumaan? Sorry, not going to happen...
... että teidän on lähdettävä erillenne hinnalla millä hyvänsä ennen kuin mitään tuon vakavampaa tapahtuu. Ette kertakaikkiaan voi asua enää saman katon alla, yhteiselonne on liian tulehtunutta.Yhteiselonnehan vie teidän kaikkien voimat. Hommaa sinä vaikka oma asunto vuokralle ja muuta siihen. Jos vaimosi kanssa ette nyt pysty puhumaan, kirjoita vaikka asiallinen kirje, jossa ilmoitat että nyt tilanne on tullut siihen pisteeseen, että haluat aikalisän.Olkaa erillänne jonkin aikaa ja katsokaa mitä tapahtuu. Muuta vaihtoehtoa ei taida olla.
sille ämmälle kenkää ha kersalle myös jos ei oo kerran sun biologinen lapsi.
Kuulostaa hankalalta. Toisaalta, asioissa ja tarinoissa on aina kaksi puolta, esim. vaimosi tarina voisi olla ihan erilainen.
Asia, joka oikeasti on aika monimutkainen voi mielestäni yksinkertaistaa yhteen ajatukseen: mikä on lasten kannalta parasta.
Ei ainakaan väkivaltainen käyttäytyminen. Tai riitojen näkeminen. Tai mahdollinen kiivauspäissä tehty tappo (joko sinun tai vaimosi tekemänä). Itse tekisin seuraavaa:
1. Väkivaltaisen tapahtuman jälkeen menisin terveyskeskuksen omalääkärin vastaanotolle ja pyytäisin kirjaamaan vammat. Kerro esim. harkitsevasi pahoinpitelysyytettä. Tekisin näin joka kerta, sillä mikäli ero sitten tuleekin, pystyt näin todistamaan kokemasi väkivallan ja sinulla on suurempi mahdollisuus saada lapsesi huoltajuus.
2. Mikäli vain saat kerättyä tapeeksi rohkeutta (ja mikäli vaimosi ei suostu terapiaan), lasten edun vuoksi ota yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin ja kerro tarinasi siellä. Heidän tehtävänään on auttaa eikä viedä lapsia pois.
Yksinkertaista mutta niin monimutkaista.(elämä on)
....manipuloimaan näin mieheks.Kuule en usko sun juutuas pätkääkään ja uskon et kalastelet taas itsellesi pisteitä.
Miten tää tarina kuulostaa niin tutulta?
no,siks koska:- Haluat vaimosi hullujen huoneelle vielä kun olette aviossa, jotta saat pitää hänellekkin tulleet tulot itselläsi ja tietysti myös lapsien tulot.
Kuulostat tällä lipevällä kielelläsi Psykopaatilta.
Vaimosi jos saakin raivareita, ei varmaan ole näin yksiselitteistä ,eli asioista jotka ovat pieniä.Sinä "viisaana miehenä" provosoit eli kidutat vaimoasi ilmeisestikkin lapsiasi käyttäen aseena,olet tehnyt tätä siitä asti kun vaimosi on viimeisillään ollut raskaana(heikoimmillaan), niin et se raivari on sitä et vaimosi puolustaa lapsiaan sinulta.
Tällaisella argulaatiotaidolla jonka esitit kirjoituksessasi et olisi edes kenenkään naisen "uhri".
Sinulla täytyy olla joku muu täs taka-ajatuksena,joku sairas juoni(oletko sittenkin itse fantasioinut olevasi sellainen ex-mies mistä kirjoitit vaimollasi olleen.)
Minä kirjoitan oma kohtasesta kokemuksesta.
Onks sulla kaikki hyvin?
....halusin vaan varoittaa nykyajan miehistä niillä on buumi saada vaimonsa hullujen kirjoille jotta saa kaikken hyödyn siitä,nopein myös.Tämä nyt vaan kuulosti niin samalta mitä mulle mies teki.Voi mikä hurmuri hänkin oli,hänkin esitti ulkopuolisille marttyyriä ja voi jeesus mitä mä sain kestää kotona lasten kanssa.
Psykopaatti on just tällainen kun tästä alkuperäisestä kirjoituksesta kävi ilmi eli taitava kalastaan pisteitä muilta ihmisiltä.
Hyvin vastaajat ovatkin menneet lankaan.Kaikki automaattisesti alkoi haukkuun naisen ja neuvoivat miehen tehdä asioita jolla tämä kauhea nainen saataisiin eliminoitua.
Ethän halua että, sinä jonain kauniina päivänä, tajuat asiat liian myöhään. Tuallainen ihminen on arvaamaton. Ota ja lähde tuollaisesta suhteesta. ETHÄN TODELLAKAAN HALUA JOUTUA "TILASTOIHIN"