Avomieheni jäi kiinni pettämisestä. On tapaillut jotain lukiolaistyttöä, vaikka mieheni on pian 30v. Eivät ole kuulemma harrastaneet seksiä, mutta mistäs sitä ikinä tietää.. kun mieheni on näköjään paatunut valehtelija. Täysi paska. Ei meinannut millään tunnustaa, ennenkuin näytin hänen kirjoittamansa sähköpostit kyseiselle muijalle. Mieheni oli kirjoittanut hänelle tyyliin.. "Moneskohan sähköposti tämä on sulle, oon varmaan maailman paskin työntekijä.. sä oot mun mielessä ja voitaisko tavata. " Mies perkele ei tunnustanut, ennenkuin luin hänelle ääneen. Nyt mieheni kuitenkin vakuuttelee minulle, että suhde on ohi ja että haluaisi yrittää minun kanssani. Meillä on takana monen vuoden hyvä(?) suhde, mutta nyt koen, että minua on vedätetty oikein kunnolla. Eroaminen tekee kipeää, mutta sekin tekee kipeää, että mieheni uhrasi suhteemme jonkun lukiolaistytön takia.. Onko kukaan antanut miehellensä anteeksi ja kannattaako edes yrittää antaa anteeksi. Olen luvannut yrittää, mutta epäilen miestäni koko ajan ja ne sähköpostiviestit ovat mielessäni jatkuvasti.
Ja tämä minun pitää sanoa.. OLEN AINA USKONUT, ETTÄ MINUN MIEHENI EI PETÄ. Siis hän on vannonut ja vakuutellut olevansa uskollinen enkä ole edes kuvitellutkaan, että hän tekisi mitään tällaista.
Ja tämä minun pitää sanoa.. OLEN AINA USKONUT, ETTÄ MINUN MIEHENI EI PETÄ. Siis hän on vannonut ja vakuutellut olevansa uskollinen enkä ole edes kuvitellutkaan, että hän tekisi mitään tällaista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ainahan sitä voi yrittää antaa anteeksi, mutta eri asia on sitten se, voiko se onnistua. pettämisestä menee luottamus jo muutenkin, puhumattakaan sit siitä että kiistää viimeiseen asti. itse en ainakaan voisi enää koskaan luottaa miehen sanaan sataprosenttisesti tuollaisen jälkeen. luottamuspula taas johtaa helposti kyttäykseen ja riitoihin silloinkin, kun mitään hämärää ei ole oikeasti tapahtunut. yleensä kai luottamuspula tuhoaa suhteen jossain vaiheessa, tai ainakaan sellaisessa suhteessa ei kykene kukaan olemaan täysin onnellinen.
että itse en näe näin ulkopuolisen vinkkelistä suhteenne onnistumiselle enää juuri toivoa. asia olisi hiukan eri jos mies olisi edes tunnustanut heti. mutta varmasti itse tiedät minua paremmin onko teillä toivoa.
eroaminen harvemmin on helppoa, mutta monesti se on kuitenkin loppujen lopuksi parempi päätös. eroamisen aiheuttamasta tuskasta pääsee jossain vaiheessa ylitse mutta luottamuspulan vaivaamassa suhteessa voikin saada sit kärsiä kitkutella vaikka loppuelämänsä, jollei tee radikaaleja ratkaisuja.
Minä olin avioliitossa tosi joustava. Hyväksyin miehen ihastukset ja sen, että häneen oltiin ihastuneita mm. työn vuoksi (muusikko kun on).
Loppujen lopuksi se ei kannattanut, nyt hän on jättänyt minut toisen naisen takia.
Hänen pettämisensä olivat jotekin "viattomia", eivät ennen tätä suhdetta johtaneet sänkyyn. Yhtä kaikki, ne olivat merkki siitä, että hän tarvitsee jatkuvaa ihailua ja uusia valloituksia. Minäkin olen kuulema rakas ja tärkeä, mutta se jokin puuttuu...
Jos tuollaista vipinää tarvitsee nyt, sitä luultavasti tulee tarvitsemaan aina. Mukava ja riidaton arki käy näille tyypeille liian tylsäksi, eikähän se oma vaimo-kulta jaksa loputtomiin ihailla, vaikka mies olisi miten fiksu ja filmaattinen.
miehelle monoa ja lukiolaispimulle xxxxxxx, sen verran, että jatkossa älyää pysyä omissa finnileukapiireissään. Jumala armahtaa, minä en.
Kuule. Täältä on turha neuvoja kysyä. Samat katkeroituneet, eron läpikäyneet ihmiset vaan haluavat ikäänkuin kostaa kaikille vastakkaista sukupuolta oleville. Sellaisia ne "eimuutakuinkenkääjauus -tyypit" ovat. Ihmiset ovat niin erilaisia eikä toisten kokemukset tosiasiassa sinua auta.
Huomaat kyllä, ymmärtääkö miehesi virheensä suuruutta ja katuuko hän. Anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä kannattaa yrittää, jos miehesi lupaa yrittää myös. Ensimmäinen luottamus on lahjaa, toinen pitää miehesi ansaita. Eli on luonnollista että epäilet ja tarkkailet häntä jonkin aikaa.
Itse olin ollut yli 20 vuotta naimisissa, kun olin vastaavassa tilanteessa. Pettäminen ei loppunut ja erosimme, mutta annoin miehelleni kuitenkin mahdollisuuden muutokseen, olin valmis antamaan anteeksi. Nyt ei tarvitse katua, että olisin liian helposti eronnut. Voimia teille molemmille.
Mitä se sanoo? Ihastuksia tulee ja menee. Itselläni on ollut myös vastaavanlainen tilanne ja pahin sattui nyt viime keväänä. Yleensä itkin ja märisin, mutta tällä kertaa laitoin kissan pöydälle. Käskin miettiä, mitä haluaa. Silloin oli viimeinen hetki valita joko mut tai se toinen nainen. Eivät olleet kuulemma käyneet sängyssä, mutta ajatuksissaan oli mies pettänyt mua. Valitsi kuitenkin mut, olihan meillä jo pitkä historia takana ja nykyään meneekin ihan mallikkaasti. Kaipa hän leikitteli ajatuksella, ettei se toisen menettäminen toisen vuoksi tunnu niin hyvältä. Ja että oma kumppani olikin se parhain mitä olla ja voi.
En voi sanoa, että saisin olla ainoastaan mustasukkainen. Olen myös itse ihastunut monen monta kertaa suhteemme aikana.
Mutta mieti uskotoko hänen muutuvan ja uskotko voivasi enää ikänä luottaa. Mutta älä hätiköi
Olen aina ollut tiukka näissä asioissa. Jos edes epäilen pettämistä, olen ollut jo eroamassa. Eroankin liian herkästi, myönnän.
Kerran petin itse ja sen jälkeen vasta mustasukkaisuuteni on hiipunut seuraavia miehiäni kohtaan. En toki hyväksy pettämistä, mutta jos niin kävisi, voisin ehkä sulattaa sen jollaintavalla. En tiedä tai osaa neuvoa, miten se tapahtuisi, mutta huomasin kuinka "merkityksetön" tämä ainoa pettämiskertani oli, niin miksi mies ei voisi joskus hairahtaa, "ilman että se tarkoitti mitään".
Tämähän vaatii pitkälliset puinnit, aikaa ja anteeksipyytelyä ja riitoja ja vaikka mitä, mutta uskon että tänäpäivänä voisinkin antaa anteeksi. KERRAN!
Ongelmana onkin ehkä miehesi asian kiistäminen. Hän ei taida edes haluta puida asiaa? Joten jätä pois! Luulisi jo olevan polvillaan!!! Jollei ole niin halleluja!
Samantyyppinen tilanne minulla.4.5 vuotta takana ja sain mieheni kiinni siitä, että hänellä on ollut suhde toiseen naiseen samaan aikaan kanssani puolentoistavuoden ajan. Pistin heti poikki.Nyt mies ruinaa takasin ja vannoo ettei suhde merkinnyt hänelle mitään. Olemme koittaneet, en vaan kykene enää tuntemaan mitään häntä kohtaan. Olo on todella petetty ja hyväksikäytetty.
Olen kokenut myös pettämisen,yksin jäin lapsen kanssa,kun miesystävä otti teini-ikäisen 3v. sitten.Annoin 6kuukauden päästä anteeksi,riippuvainen kun hänestä olin.Henkisesti ja fyysisesti.Siitä lähtien on-off helvettiä.Naisia on tullut ja mennyt,miehellä siis.Minä tyhmä se annoin aina anteeksi,mutten voinu unohtaa enkä koskaan tuu..Tiedä mitä helvetin riippuvuutta se oli,muttei tod. normaalia.Mut huomasin oman käytökseni johtuvan luottamuspulasta ja ihan ymmärrettävää kai.Mut aivan turhaa energiaa ja aikaa menny tähän katkeruuteen ja kärvistelyyn.Nyt ollaan taas pitkästä aikaa jaloillaan ja tuntuu,että elämä voittaa ja onni löytyis vielä.Exän kans ollaan väleis lapsen takia ja ihan senki takia,et tunnetaan läpikotasesti toisemme.En usko,et mies tulee koskaan ymmärtää kuin paljon se on satuttanu,mut toivon,et joku päivä ees vähän tajuis.Ja itteeni mä voin vaan syyttää,mitäs jäin roikkumaan..
Mut siis mun ohje ois,et kerran voi anteeks antaa ja uuden yrityksen mut sit se vaatii kummaltaki töitä suhteen eteen.Ja jos huomaa,ettei pysty luottaa,ni irti vaan heti,ettei jää oma elämä elämättä.Tääl ollaan niin lyhyt aika kumminkin...
sen ainakin olen oppinut että ne ketkä vannoa vakuuttavat ovat yleensä ne ketkä syövät sanansa nopeimmiten.
Mutta kysymykseesi, niin, enteeksiantohan riippuu sinusta.Kykenetkö antamaan anteeksi ja elää tapahtuneen kanssa.
Ensinnäkin teidän pitäisi selvittää mikä ongelma suhteessanne on? Mitä miehesi on vailla?
Minun mieheni siis petti minua, oli siis salarakas, tunnusti kunnes ei enää voinut elää asian kanssa.Suhde jatkui on/off melkein vuoden.
Olen itse pohtinut samaa asiaa, siis anteeksiantoa.Onko suhteemme tarpeeksi hyvä ja rakkautemme kestävä ottaakseen tällaiset kolhut.En tiedä.Me olemme kuitenkin pystyneet puhumaan miksi näin tapahtui ja selvittämään ne suhteemme ongelmakohdat.Nykyään pystymme kommunikoimaan avoimesti ja kykenemme vaatimaan asioita, siihen emme kykeneet aikaisemmin.
Siis, koita saada selville miksi miehesi petti? ja jos vastauksena oli että hän kaipasi vain hieman säpinää on vastassasi todennäköisesti "peluri" joka ei tapojaan muuta...tsemppiä!