Olen seurustellut mieheni kanssa reilut kolme vuotta ja hän on ruvennut kohtelemaan minua todella epäreilusti. Hän pettää lupauksia, ja kun pahoitan mieleni tästä, hän vain vetäytyy kuoreensa eikä ota minuun yhteyttä. Eli jos haluan nähdä häntä, en saa suuttua mistään. Hänelle on turha puhua asiasta, koska hän ei kuuntele. Rakastan häntä, mutten kestä tätä tilannetta.
Mitä ihmettä oikein tekisin?
väsynyt tähän
82744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...oletko varma, että rakastat? Haluatko varmasti sitoutua?
Vai haluatko vain poikaystävän? Kokeile olla ilman? Kaipaako hän? Ottaako yhteyttä?
Oletko riippuvainen?
rakastan häntä kyllä, mutten kestä hänen tempauksiaan. Minä haluaisin sitoutua, ja niin haluaisi hänkin( ainakin hän sanoo niin, tahtoisi yhteisen asunnon), mutta silti hän on välillä välinpitämätön eikä ota yhteyttä.
Jos mies on sinusta kiinnostunut hän sen varmasti osoittaa sinua kohtaan niin että sinun ei tarvitse kysyä muilta.
Häntä ei enää kiinnosta asiasi eikä hän ole huolissaan,jos sinun on paha olla?
Itse tulkitsisin tilanteen,että mies on kyllästynyt suhteeseen,mutta välittää toisesta osapuolesta jottei osaa pistää poikki.
Tai sitten tuo on vain jokin ohimenevä vaihe.
Lopun alkua enteilee. Meillä mies meni juuri tuollaiseksi kun oli alkunut miettiä, että olisi parempi lopettaa suhde 5 v. jälkeen.
Huomasin jonkin asian olevan hullusti, kun hän ei mieleni pahoitettuaan enää tuntenutkaan myötätuntoa minua kohtaan. Ei ollut pahoillaan riidoista ja sen sellaisista. Mies joka ennen pyysi anteeksi siinä missä minäkin ja halasi jos sai minut surulliseksi. Hän vetäytyi kuoreensa, enkä saanut häneen mitn kontaktia.
Miehen mielestä vika oli aina minussa kun olen niin vaikea. Hän hermostui kaikesta mitä sanon. Ihan tavallisista arkipäiväisestä kanssakäymisestä hänen verensä alkoi kiehua. Olemassa oloni vain oli alkanut ärsyttää häntä jostai syystä hirveästi. Hänen mielestään tilanne oli hyvä/normaali jos minä en sanonut omia mielipiteitäni. Enkä tarkoita, edes että olisin nalkuttanut vaan yhdessäolomme olisi pitänyt olla sellaista, että hän puhuu ja minä kuuntelen.
Mies sanoi itsekin eron jälkeen, että tiesi kohtelevansa minua väärin ja siksi meidän piti erota. Hän ei yksinkertaisesti pystynyt käyttäytymään normaalisti minua kohtaan, sillä jostain syystä vain ärsytin häntä pelkällä olemassaolollani. Minua kohtaan ei ole reilua olla sellaisessa parisuhteessa.
Ymmärränhän sen, kyllä seurusteluhalut lähtivät tuollaisesta kohtelusta. Se mikä suretti, oli että miksi miehestä tuli sellainen?
Ettekö nyt siis asu yhdessä?
Millaisia lupauksia miehesi pettää?
Suurinpiirtein minkä ikäisiä olette? (ajatellen, että jos miehellä on jokin ikäkriisi, tms.)
Jos olemme esimerkiksi sopineet jotain, hän saattaa perua sen ollakseen kavereittensa kanssa. Alle parikymppisiä ollaan.
ja haluaa vielä rillutella kavereitten kanssa. Ja suosittelenkin kyllä vielä myös sinua katsomaan maailmaa. Välttämättä se ensimmäinen pidempi suhde ei ole oikea, ainakaan ainut oikea..