”Kaikenkaikkiaan täytyy sanoa että tämä nettideittailu alkaa muuttamaan kuvaani naisista negatiivisempaan suuntaan ja sitä en haluaisi.”
Kirjoittanut: M33v 28.7.2006 klo 10.51
Nettideittailu rikkoo sielun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001507&posting=22000000018196312
jep... kun olen ikäni maailma kiertänyt niin ei mun mielikuvani suomalaisista naisista alunpitäenkään ollut kovin häävit, mutta puolen vuoden nettideittailun jälkeen tuo kuva suorastaan romahti.
Missähän on vika?
Ensinnäkin, suomalaiset naiset tuntuvat vaativan hirveästi kaikkea ulkoista. Tosi moni ilmoitus alkaa että "miestä isolla M:llä". jne..
Ja vaikka nainen ei sitä niin suoraan sanoisikaan, eikä toisi sitä ensi hönkäisyllä esiin että haluaa raamikkaan, ja atleettisen, ja mieluiten yli 190 cm ja ristiverisen MIEHEN jonka kanssa sukat alkaa pyöriä jaloissa, niin kun muutaman kerran on tavannut suomalaisen älykkäänkin tuntisen naisihmisen kanssa, huomaa lopulta että tärkeintä on jonkinlainen ihme ulkoinen miehekkyys.
Muun maalaisten naisten kanssa en ole vastaavaa huomannut. Tuntuu että muualla naiset katsovat myös ns. sisäiseen kauneuteen, miehen luonteeseen, tuloihin, kunnollisuuteen, rehtiyteen.
Mutta mitä olen käsittänyt niin suomalaiselle naiselle vain ulkoinen miehekkyys merkitsee. Välillä tuntuu että se ei edes tarkoita normaalia miehekkyyttä, vaan nimenomaan sellaista testosteronipommia joka räjäyttää järjen ekalla silmäyksellä.
En usko että yleistän tässä. Minusta tämä on enemmänkin sääntö suomalaisten naisten kanssa. Olen huomannut että muillakin on samoja ongelmia. Suomalaiselle naiselle ei kertakaikkiaan kelpaa tavallinen, mukava, reilu suomalainen mies.
Moni nainen aloittaa deitti-ilmoituksen että "ei nössöille", tai "ei sitten mitään mamista tai maalaista". Ja miksi miehen pitää olla tumma? Monesti suomalaiset naiset ovat sanoneet minulle, että heiltä katoaa kaikki kiinnostus jos mies on vaalea.
Olen ajatellut että kyse on suomalaisen naisen identiteetin hataruudesta. He eivät kykene kokemaan itseään naiseksi normaalissa suhteessa. He kokevat jotain vain suhteessa supermieheen.
Ehkä se on elämysmaailman köyhyyttä, mielikuvituksettomuutta. Kyvyttömyyttä elää arkea. Kun asiat ovat ulkoisesti hyvin, mikään ei enää tunnukaan miltään, kaikki on mälsää, jne.. Tarvitaan joku joka herättäisi. Iso-Nalle, Tatuoitu-Karhu, Intiaani ja Rekkamies. Sitten he pelaavat tällaisten älyttömien mielikuvien kanssa, koulutetut ja menestyneetkin naiset.
Minusta suomalainen nainen on demaskulinisoinut suomalaisen miehen.
Jutun huvittavin ja ironisin puoli on että adoniksia janoavat itse ovat usein jotain ylipainoisia ja näppyläisiä työttömiä patalaiskoja siideristejä...
Olen selittänyt sen itselleni niin, että nainen - varsinkaan, ei kestä hyvinvointia. Hyvinvoinnista alkaa pahoinvointi, päänsärky, ahdistus, hirveät vaatimukset ja venkoilu.
Minusta suomalaisen miehen on parasta niellä kylmä totuus, ja joko totutella olemaan yksin, tai etsiä ulkomainen nainen.
Kirjoittanut: M33v 28.7.2006 klo 10.51
Nettideittailu rikkoo sielun:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001507&posting=22000000018196312
jep... kun olen ikäni maailma kiertänyt niin ei mun mielikuvani suomalaisista naisista alunpitäenkään ollut kovin häävit, mutta puolen vuoden nettideittailun jälkeen tuo kuva suorastaan romahti.
Missähän on vika?
Ensinnäkin, suomalaiset naiset tuntuvat vaativan hirveästi kaikkea ulkoista. Tosi moni ilmoitus alkaa että "miestä isolla M:llä". jne..
Ja vaikka nainen ei sitä niin suoraan sanoisikaan, eikä toisi sitä ensi hönkäisyllä esiin että haluaa raamikkaan, ja atleettisen, ja mieluiten yli 190 cm ja ristiverisen MIEHEN jonka kanssa sukat alkaa pyöriä jaloissa, niin kun muutaman kerran on tavannut suomalaisen älykkäänkin tuntisen naisihmisen kanssa, huomaa lopulta että tärkeintä on jonkinlainen ihme ulkoinen miehekkyys.
Muun maalaisten naisten kanssa en ole vastaavaa huomannut. Tuntuu että muualla naiset katsovat myös ns. sisäiseen kauneuteen, miehen luonteeseen, tuloihin, kunnollisuuteen, rehtiyteen.
Mutta mitä olen käsittänyt niin suomalaiselle naiselle vain ulkoinen miehekkyys merkitsee. Välillä tuntuu että se ei edes tarkoita normaalia miehekkyyttä, vaan nimenomaan sellaista testosteronipommia joka räjäyttää järjen ekalla silmäyksellä.
En usko että yleistän tässä. Minusta tämä on enemmänkin sääntö suomalaisten naisten kanssa. Olen huomannut että muillakin on samoja ongelmia. Suomalaiselle naiselle ei kertakaikkiaan kelpaa tavallinen, mukava, reilu suomalainen mies.
Moni nainen aloittaa deitti-ilmoituksen että "ei nössöille", tai "ei sitten mitään mamista tai maalaista". Ja miksi miehen pitää olla tumma? Monesti suomalaiset naiset ovat sanoneet minulle, että heiltä katoaa kaikki kiinnostus jos mies on vaalea.
Olen ajatellut että kyse on suomalaisen naisen identiteetin hataruudesta. He eivät kykene kokemaan itseään naiseksi normaalissa suhteessa. He kokevat jotain vain suhteessa supermieheen.
Ehkä se on elämysmaailman köyhyyttä, mielikuvituksettomuutta. Kyvyttömyyttä elää arkea. Kun asiat ovat ulkoisesti hyvin, mikään ei enää tunnukaan miltään, kaikki on mälsää, jne.. Tarvitaan joku joka herättäisi. Iso-Nalle, Tatuoitu-Karhu, Intiaani ja Rekkamies. Sitten he pelaavat tällaisten älyttömien mielikuvien kanssa, koulutetut ja menestyneetkin naiset.
Minusta suomalainen nainen on demaskulinisoinut suomalaisen miehen.
Jutun huvittavin ja ironisin puoli on että adoniksia janoavat itse ovat usein jotain ylipainoisia ja näppyläisiä työttömiä patalaiskoja siideristejä...
Olen selittänyt sen itselleni niin, että nainen - varsinkaan, ei kestä hyvinvointia. Hyvinvoinnista alkaa pahoinvointi, päänsärky, ahdistus, hirveät vaatimukset ja venkoilu.
Minusta suomalaisen miehen on parasta niellä kylmä totuus, ja joko totutella olemaan yksin, tai etsiä ulkomainen nainen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta paljon sitä asiaakin.
Itselläni on myös profiili treffisivuilla, ja taidan osittain kuulua kuvailemaasi joukkoon :)
Kyllä ulkonäöllä on merkitystä -ikävä kyllä.
Itse en kuulu kuvailemaasi joukkoon... En ole "ylipainoinen, näppylänaamainen,patalaiska enkä siideristi". En omasta enkä miestenkään mielestä.
Mutta jokainen meistä tallaa tällä pallolla tavallaan, kuin myös etsivät deittiseuralaisensa :)
Niin, ja kyllä sen miehen sopii ollamyös vaalea, kunhan "se jokin siinä on".
*naurua*
että moni nainen hakee jotain unelmiensa adonista; pitää olla pituutta, atleettisuutta, tumma mieluummin kuin vaalea jne jne
Minäkin pidän ristiverisistä tai tummista miehistä, ehkä jotenkin tähän vaikuttaa se että olen itse vaalea. Minulla on muistaakseni joskus teininä ollut vaalea poikakaveri lyhyen aikaa.
Toiseksi pidän melko isokokoisista miehistä; tässä en nyt tarkoita erään tietyn elimen kokoa. Miehen ei tarvitse olla lihaksikas, saa olla vaikka hieman vatsaakin, kuten monella tavallisella suomalaisella miehellä on. Mutta pitkä mies on minun makuun, olen itsekin hieman päälle 170, haluan olla lyhyempi kuin mieheni. Tosin joskus pidin lyhyemmistäkin, exäni on "vain" 176cm ja hintelä. Aikoinaan rakastuin tulisesti hänen rokkariulkomuotoon ja elimme pitkään yhdessä.
Nykyinen miesihannet on siis juuri tuo mainitsemasi nallekarhumainen olemus. En etsi varakasta miestä, en vaadi tiettyjä ominaisuuksia, tai no saa olla kiltti, huomioiva, hellä, sellainen aito ihminen. Tavallinen suomalainen mies on paras !
Miehen luonne, kunnollisuus, rehtiys ja luotettavuus on tärkeintä. Tuntuu vaan ettei netistä ainakaan sellaisia löydy. Tietysti ulkonäössä täytyy joku viehättää ja vetää puoleensa, mutta minä en ainakaan etsi mitään täydellistä ulkomuota. Pottunenä ja kaljuuntuvakin kelpaa, kunhan miehessä sitä jotain mikä vetoaa. Vaikea selittä mikä se on, se jokin...kai se on jonkinlaista kemiaa, joka syntyy kahden tietyn ihmisen välillä.
Allekirjoitan osittain tuon mitä kirjoitat, varmasti moni nainen hakee juuri tuota kaikkea, mutta en usko että sen enempää kuin ulkomaiset naiset. Kyllä nekin tietää mitä hakevat. Ja suomalaiset miehet hakevat myös !
Itse en ole ylipainoinen läski, ja entäs jos olisinkin...silloin en kelpaisi kenellekään vai ?
Olen tosi naisellinen, nuorekas, aikuinen nainen ja viihdyn myös live-elämässä miesten kanssa. En vain ole vielä löytänyt sellaista miestä, jonka kanssa voisin ajatella jakavani arjen ja juhlan, jatkan etsimistä ja todella; toivon löytäväni sen ihan tavallisen suomalaisen miehen, oli sitten rekkamies tai ratikkakuski...ammatilla ei väliä eikä sukkien tarvitse jaloissa pyöriä.
Ja hei, mietin miksi olet noin kyyniseksi tullut, joku pettänyt sinua ? Toivon että sinulle löytyy se oikea !
Hohhoijakkaa, että kaikkinainen yleistäminen sitten osaa kyllästyttää.
Laitoin deitti-ilmoituksen, jossa kerroin toiveistani miehen suhteen. Yksikään luettelemani asia ei liittynyt ulkomuotoon eikä myöskään koskenut koulutusta, varallisuuta tai tulotasoa. Sanoin myös selvästi, että ulkomuodolla ei ole minulle merkitystä, jos ei ihan ääripäissä liikuta.
Tulos? Paljon kitkeriä yhteydenottoja miehiltä, joiden mielestä vaadin liikaa...
Minulla on ylipainoa ja sanoin senkin ilmoituksessani. Ehkä ylipainoinen nainen ei saa vaatia mieheltä esim. kohtuullista alkoholinkäyttöä tai tasapainoista mieltä?
No nyt on onneksi löytynyt ihan mukava mies, jonka kanssa ollaan kirjoiteltu ahkerasti. Kummallakaan ei ole kiire tavata. Toistaiseksi ei olla vielä kirjoitettu mitään ulkomuotoon liittyvää.