Miten hoituu lapsen syntymäpäivät kun anoppikin pitäisi kutsua,emmekä ole väleissä?
Väkinäistä seurustelua vai kaadanko kahvin kuppiin ja meen muualle?
Kutsunko pelkästään kummit vai pidetäänkö vaan perheen parissa?
Voisiko mieheni pitää ne äitinsä kanssa?
Maha kääntyy nurin kun vaan ajattelenkin nyrpeää huumorintajutonta anoppia.
Turha nyt alkaa minua haukkumaan koska ette tiedä välirikkoon johtaneista tapahtumista.tahtoisin vaan tietää miten muut olette järjestäneet asian.
Väkinäistä seurustelua vai kaadanko kahvin kuppiin ja meen muualle?
Kutsunko pelkästään kummit vai pidetäänkö vaan perheen parissa?
Voisiko mieheni pitää ne äitinsä kanssa?
Maha kääntyy nurin kun vaan ajattelenkin nyrpeää huumorintajutonta anoppia.
Turha nyt alkaa minua haukkumaan koska ette tiedä välirikkoon johtaneista tapahtumista.tahtoisin vaan tietää miten muut olette järjestäneet asian.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kyllä mummin on tultava lastenlasten synttäreille, omille synttäreillesi voit jättää anopin kutsumatta. Tässähän ollaankin kutsumassa mummia, ei anoppia.
Riittääköhän sitten että mies ja lapset ovat paikalla,niin säästytään kaikki väkinäiseltä seurustelulta ja mummu saa keskittyä lapsiin?
Kyllä on elämä vaikeeta kun välit menee:(
Lapset on ainoa syy miksi ei voi sulkea portteja,sillä syyttömiähän he tilanteeseen ovat
Kiitos kun vaivauduit vastaamaan.
voit kyllä pyytää anoppisi eri aikaan, ja lähtä itse vaikka tällä aikaa "tärkeille asioille". ei ole kiva jos äiti joutuu ahdistumaan lapsensa synttäreillä omassa kodissaan.
Minulla ei ole lapsia, ja varmaan osa teistä äideistä, ehkä kaikkikin ajattelevat, että minun ei sopisi vastata tähän kysymykseen. Jos minulla olisi lapsi, ja minä olisin riidoissa anopin kanssa, niin minä en kutsuisi anoppia kotiini. Vaikka lapsellani olisikin synttärit. Mielestäni jos anoppi ei kunnioita miniää, anteeksi, poikansa vaimoa, mikä on vahvempi ilmaisu, tällä anopilla ei ole oikeutta tulla kotiini lapsenlapsensa synttäreille. Jos anoppi, vaikka mummu olisikin, ei kunnioita omaa poikaansa, ja tämän valintaa, ei hänellä ole mitään oikeutta saada kutsua meille.
Ihmisen pitää ottaa vastuu teoistaan, ja kestää sen seuraukset. Vaimon ei myöskään pidä pyytää anteeksi, jos ei omasta mielestään ole tehnyt mitään pahaa, varsinkaan jos anoppi ei tee vilpittömästi samoin.
Minä olen joutunut nielemään ylpeyteni monet kerrat, tukahduttamaan oikeat mielipiteeni anopista tämän nenän edessä, kuuntelemaan tämän solvauksia miehelleni, enkä haluaisi lasteni kokevan tätä samaa. En haluaisi opettaa lapselleni, että sinua saa loukata, mutta sinun täytyy pyytää ja antaa anteeksi. Ilman että toinen osapuoli/loukkaaja tekee samoin.
Se, että jotkut täällä ehdottavat vaimon poistuvan tai seurustelevan muiden vieraiden kanssa samalla, kun anoppi tulee synttäreille ei toimi minun mielestäni. Tiedän tämän oman äitini kohdalta. Äitini nostaa aina suuren shown, kun ilmestyy miniänsä kotiin, huutelee jo ovelta, kertoo mitä on tuonut lapsenlapsilleen, kommentoi herkkupöydän tarjoomuksia alentavaan sävyyn, ja veljeni vaimo muuten osaa kokata.
Veljeni vaimo kutsuu anopin synttäreille, vaikka tämä on mikä on. Nuo pienet lapset ovat aivan erilaisia, silloin kun äitini on siellä, hermostuneita, ujompia, mutisevat puheensa. En haluaisi, että omat lapseni käyttäytyisivät samalla tavalla mummunsa seurassa. Näissä lapsissa ei ole mitään vikaa, he vain aistivat, että minun äidissäni, heidän mummussa ei ole kaikki kunnossa. Lapset ovat viisaita.
Mutta äitini kutsutaan kylään, osaksi siitä syystä, että hän on isoäiti. Vanhojen tapojen, ja osaksi muiden vieraidenkin takia. Olen seurannut tätä sivusta vuosikaudet, ja en kutsu anoppia kotiimme kylään lapseni synttäreille, vain sen takia, että hän on mieheni äiti. Hän ei ole koskaan ollut oikea äiti, huutaminen on siinä perheessä ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Mikään ei ole muuttunut sen jälkeen, kun minä tulin sukuun.
Jos minun pitäisi kutsua anoppi lapseni synttäreille, viettäisin synttärit jossakin puolueettomassa paikassa, sellaisessa, missä tämän olisi pakko pitää suunsa kiinni ja yrittää edes kerran käyttäytyä. Ehkä Hesburgerille, muitakin erikoisempia kohteita tiedän, mutta en nyt viitsi paljastaa niitä tässä.
Jos ihmisisellä on itsetuntoa ja kyky kunnioittaa itseään sitä ei nujerra anopit eikä esimiehet. Oma aggressio voi olla provosoimassa ristiriitoja. hyvin usein anopin kanssa käydään matsit jotka ovat jääneet käymättä omien vanhempien kanssa. kannattaa muistaa
voi kyl allekirjoittaa. Itselläni on ollut ymmärtäväiset ja huumorintajuiset(ovat sitä vieläkin)vanhemmat ja kotona asuessa muutamat matsitkin tuli käytyä,vaikka en mikään rämäpää ole koskaan ollutkaan. Ja vaikka kunnollinen ja hyväkäytöksinen nainen minusta kasvoi,ei 'anopin' kanssa synkkaa mutta matsejakaan en ole käynyt. En halua enkä jaksa yleensäkään elää riidassa. Mutta alkuperäisen kirjoituksessa ei voi ymmärtää miksi miniän pitäisi pyydellä anteeksi tai unohtaa jos anoppi on häntä loukannut.Tässä ei kyl tullut ilmi kuka riidan on aiheuttanut. Mut ei anoppi ole sen kummempi kuin kukaan muukaan meistä. Jokainen vastaa teoistaan!
En usko tuohon väittämääsi että anopin kanssa käydään matsit jotka on vanhempien kanssa jääneet käymättä.
Päinvastoin luulen asian olevan niin että omien vanhempien kanssa on aikanaan murrosiän kamppailut käyty,ja sitten tulee anoppi ja joutuu käymään uudelleen samat taistot ja rajaselvitykset.
Siis juuri kun on saanut vanhempansa vakuuttuneiksi,että ei enää ole se äidin pikku kulta,vaan aikuinen nainen.
Kysynkin,osaatteko nähdä miniän itsenäisenä aikuisena naisena vai onko hän aina poikanne vaimo,pojan lasten äiti vai jopa poikanne "kodinhoitaja,tms?
Tässä ei nyt ollut syy välirikkon vaan tuota tässä mietiskelin.
Joku täällä ehdotti anteeksipyyntöä,vaan se on vaikeaa kun tähän tilanteeseen on vuosien saatossa pikkuhiljaa ajauduttu erinäisten tapahtumien myötä.
Tuo hesburger tuntuu hyvälle ratkaisulle,mutta luulen kyllä että se kiristää ennestäänkin kireitä välejä.
Toinen olisi että anoppi tulisi silloin kun itse olisin töissä.
No,mieheni kuitenkin vie anopin ja lapset syömään.
Nähtäväksi jää miten käy.....
eikö asioita voisi selvittää puolin ja toisin, ja nörtyä pyytämään anteeksi, jos on tullut loukatuksi,muuten elämänne tulee olemaan tosi hankalaa..kyllä lapset sen vaistoaa..
hoitaa kahvinkeitto ja tarjoilu äitilleen, kutsu samalla muita vieraita ja seurustele heidän kanssaan...
synttäreille. Ei niin, että juttelet muille vieraille samaan aikaan (ja hänelle ei vilaustakaan), vaan poistut tiettynä kellonlyömänä vaikka kampaajalle ja sillä aikaa käy anoppi. Ei tarvitse kohdata ja lapsi saa mummunsa. Tarkkaa hommaa ettei tilanne kuumene entisestään.
aikanaan.Itse samassa tilanteessa.Maha oli sekaisin ja suorastaan pelkäsin lasteni syntymäpäiviä,tein niin että meillä vietettiin molempien samaan aikaan,koska olivat syntyneet aivan lähekkäin. Heinäkuussa sopivasti.
Meillä olikin sellaiset kekkerit jotta kutsuin kaikki kynnelle kykenevät,porukkaa oli paljon.Siinä hässäkässä meni anoppikin.
Nyt mukulat on jo aika isoja eikä enää juhlia halua,anoppikin jalkavaivainen,huonomuistinenkin liekö enää löytäisi meille.
Niin kyllä kenkutti,mutta kannatti,nyt kun katselen sitä monien taisteluvuosien jälkeen se ihminen on enää hyvin sairas vanha ihminen.
Suotta pelkäsin,tsemppiä sinulle.
Laskin erittäin karkeasti, että jos anoppi on teillä 2h, niin se on sinun elämästä vuoden aikana 0,2 prosenttia. Olisiko kauhean suuri uhraus kaataa ne kahvit ja käyttäytyä aikuisen ihmisen tavoin. Siis anoppisi on varmaan hirviö, mutta meistä monet eivät voi valita pomoa, joka on psykopaatti tai työkaveria, joka on masennuksessaan saamaton ja ilmeisesti miehesi ja lapsesi jotenkin tulevat toimeen tämän hirviön kanssa. Kutsu samaan aikaan omat vanhempasi, kummit, enot, tädit ja lisäksi vielä pikkuväkeä. Siinä on sellainen hässäkkä, että anoppikin jää toiseksi.
Mielestäni omaan kotiin ei tarvitse kutsua ihmisiä, joista ei pidä. Muutkin ovat puhuneet suuren kutsujoukon puolesta, esittäneet, että tämä vähentää pahanpuhumista. Jos anoppi on päättänyt pilata juhlat, niin hän kyllä pilaa juhlat. Olen ollut myös sukujuhlissa, jossa toinen sukulainen vältteli koko illan toista sukulaista, kyseessä oli tytär ja äiti. Enkä puhu nyt itsestäni, ja kyseessä ovat vanhat ihmiset. Jokainen tiesi näiden pahat välit, ja suurin osa muista sukulaisista varmaankin kyttäili koko ajan, mitä tapahtuu, sanooko joku jotain.
Olen itse ollut erään tuttavaperheen lapsen synttäreillä, paikalla oli tämän lapsen isovanhemmat, lapsen vanhempien ystäviä ja sukulaisia. Eikä tämä suuri joukko estänyt tuon lapsen vanhempia heittämästä kommentteja meistä päin meidän naamaa. Katsos, kun me emme hanki lapsia, ja heidän parisuhteensa on hieman huonolla tolalla, erinäisistä syistä, ja me olimme helppo nakki. No, me emme heille enää mene, lahjat lähetämme lapselle postitse.
Iso vierasjoukko on eräille vain areena, antaa tilaisuuden esitellä omia mielipiteitään tai tarjoaa muille mahdollisuuden tirkistelyyn ja juoruiluun.
Vuodessa tunteja 365x24=8760. 2 tuntia 8760:stä tunnista on 2/8760x100% eli 0,02%.
Muista että lapsella on oikeus isovanhempiin vaikka itse et tykkäisikään. usein isovanhemmat antvat sellaista välittämistä ja rakkaustta jota eivät omat vanhemmat anna.
Oma anoppi oli lapsille tosi tärkee koska olisi hakenut vaikka kuun taivaalta heille, me emme tullet kovin hyvin toimeen mutta emme riidelleetkään.
Muista olla aikuinen ja kunnioittaa ihmisiä sellasina kuin he ovat.
Lapsella on oikeus vanhempiin, mutta siihen se sitten jääkin...
Jos anoppi on sinulle ilkeä, niin ei sinunkaan tarvitse olla ystävällinen hänelle.
Keskustele asiasta miehesi kanssa.
Ette kutsu häntä lainkaan tai järjestät itsesi pois kotoa kun hän on paikalla. Kutsutte vaikka eri päivinä eri ihmisiä.
Meillä tytär kävi näyttämässä ylioppilaslakkinsa anopin luona, koska emme ole väleissä anopin kanssa.Syyt tulevat jo kolmenkymmenen vuoden takaa, joten ei niistä sen enempää.Tytär ei itsekään halunnut heitä kutsua, tuumasi vain, että ei halua heitä enää tähän kotiin.Miehenikin käy vanhempiaan tapaamassa vain, kun on asiaa ja velvollisuudesta, muut lapsemme samoin vain muutaman kerran vuodessa.Anoppi tosin aina pyytelee minulta anteeksi miehen välityksellä(tehnyt niin aina, ei juurikaan suoraan minulta. Olen saninut, että anteeksi voin antaa, mutta enää en mieltäni pahoita heidän kanssaan olemalla, niin paljon olen näiden vuosikymmenten aikana saanut pettyä aina uudelleen ja uudelleen.Kaikki heidän antamansa lupaukset kun on tehty rikottavaksi ja aina vaan saa kuulla ne samat vanhat kaunat vuosikymmenten takaa.
Meillä ratkesi tämä ongelma niin, että kutsuimme vain kummit.
Eipä ole anoppi edes kysellyt syntymäpäivistä mitään,ja jos kyselee niin on hänen poikansa asia selvittää asia hänen kanssaan.
Tasapuolisuuden vuoksi emme kutsuneet toistakaan mummoa.Keitettiin sitten synttärikahvit hänen kotonaan.
Näin voisi sitten miehenikin menetellä äitinsä kanssa.Sanoin voisi,koska se on heidän asiansa.
Seuraavalla kerralla pidetään varmaan vaan "kaverisynttärit",mutta onneksi siihen on vielä vuosi aikaa:)