hei!
Tilanne on nyt tämä: olen seurustellut mieheni kanssa 3,5 vuotta,yhdessä asuttu 3.Mieheni on 25vuotias ja minä 22...Minula on usein tunne siitä että olen hänen äitinsä.Mieheni ei herää omin avuin töihin, vaan minä kilttinä tyttönä herätän hänet.Hän ei osallistu kodihoitoon samalla tavalla kuin minä, siivoaa silloin kun pyydän ja usein joudun nalkuttamaan hänet toimimaan.Oma-alotteisesti ei tee mitään,tyhjennä tiskikonetta,pesepyykkiä,imuroi jne. Vastuulleni on myös vierähtänyt kaupassakäynnit jne. Eli onko tämä ihan tervettä?Tuntuu etten jaksa enää kohta,olen yrittänyt puhua hänelle ja sanookin ymmärtävänsä mutta muutosta ei kuitenkaan tapahdu.Lisäksi saan kuulla usein mm.silloin kun herätän häntä johonkin hänen sovittuun tapaamiseensa kuinka inhottava,nalkuttava mami minä olen.En tiedä onko vika minussa vai meissä parina vai hänessä.
Jotenkin tällaiset asiat ovat alkaneet viemään tunteitani tätä miestä kohtaan..
Välillä saan kuulla myös tökeröitä kuittauksia kuinka yritän hänet muuttaa jne..mm.olimme linnanmäellä tuossa taannoin ja sanoin miehelleni ettei sitten kiusaa minua pahimmissa härveleisssä, koska silloin olen peloissani ja saatan suuttua toisen kiuoittelusta. Hän kuitenkin kiusoitteli minua monessa vempeleessä ja sai hihani palamaan,myöhemmin hänen ryystäessä kaljaa terasiilla sanoikin tyyliin;No,ota ero.Vituttaa ku mua yritetään kokoajan muuttaa ja rjoittaa mun tekemisiäni... Eli olenko minä ihan kamala dominoiva paskiainen vai mikä on..?
Samaisella reissulla (heti alkumetreillä)sain kuulla ihan kamalan asian liittyen perheeseeni (kriisin paikka..),olin todella surullinen ja pyysin miestäni olemaan juomatta,koska en oikein osaa ottaa humalaiselta hmiseltä tukea jos itse olen selvinpäin.Siihen hän vain tuhahti.Hetkeä myöhemmin kiskoi kaljaa taas terassilla...
Kamalaa tilitystä, mutta neuvoja kaipaan,REHELLISIÄ.Ja kiitos jos jaksoit lukea tämän!
Tilanne on nyt tämä: olen seurustellut mieheni kanssa 3,5 vuotta,yhdessä asuttu 3.Mieheni on 25vuotias ja minä 22...Minula on usein tunne siitä että olen hänen äitinsä.Mieheni ei herää omin avuin töihin, vaan minä kilttinä tyttönä herätän hänet.Hän ei osallistu kodihoitoon samalla tavalla kuin minä, siivoaa silloin kun pyydän ja usein joudun nalkuttamaan hänet toimimaan.Oma-alotteisesti ei tee mitään,tyhjennä tiskikonetta,pesepyykkiä,imuroi jne. Vastuulleni on myös vierähtänyt kaupassakäynnit jne. Eli onko tämä ihan tervettä?Tuntuu etten jaksa enää kohta,olen yrittänyt puhua hänelle ja sanookin ymmärtävänsä mutta muutosta ei kuitenkaan tapahdu.Lisäksi saan kuulla usein mm.silloin kun herätän häntä johonkin hänen sovittuun tapaamiseensa kuinka inhottava,nalkuttava mami minä olen.En tiedä onko vika minussa vai meissä parina vai hänessä.
Jotenkin tällaiset asiat ovat alkaneet viemään tunteitani tätä miestä kohtaan..
Välillä saan kuulla myös tökeröitä kuittauksia kuinka yritän hänet muuttaa jne..mm.olimme linnanmäellä tuossa taannoin ja sanoin miehelleni ettei sitten kiusaa minua pahimmissa härveleisssä, koska silloin olen peloissani ja saatan suuttua toisen kiuoittelusta. Hän kuitenkin kiusoitteli minua monessa vempeleessä ja sai hihani palamaan,myöhemmin hänen ryystäessä kaljaa terasiilla sanoikin tyyliin;No,ota ero.Vituttaa ku mua yritetään kokoajan muuttaa ja rjoittaa mun tekemisiäni... Eli olenko minä ihan kamala dominoiva paskiainen vai mikä on..?
Samaisella reissulla (heti alkumetreillä)sain kuulla ihan kamalan asian liittyen perheeseeni (kriisin paikka..),olin todella surullinen ja pyysin miestäni olemaan juomatta,koska en oikein osaa ottaa humalaiselta hmiseltä tukea jos itse olen selvinpäin.Siihen hän vain tuhahti.Hetkeä myöhemmin kiskoi kaljaa taas terassilla...
Kamalaa tilitystä, mutta neuvoja kaipaan,REHELLISIÄ.Ja kiitos jos jaksoit lukea tämän!
Vastaukset 4
Vanhimmat
En oikein tajunnut miten tämä linnanmaki-episodi tähän liittyi, mutta vika saattaa olla minussakin:) Vastaan silti kun ei muiltakaan ole vastauksia tullut.
On kyllä kai aika yleistä ettei miehet osallistu kotitöihin niin paljoa kuin naiset, mutta on varmasti rankkaa tehdä ne kaikki yksin! ei sinun tehtäväsi ole huolehtia hänestä kuin- noh, äiti, niinkuin itsekin asian ilmaisit. Yksinkertaisesti älä herätä häntä aamuisin. Pakkohan hänen on alkaa itse herätä; onhan hän ennen sinuakin pärjännyt. Ihmiset usein oppivat parhaiten käytännön kautta...
Muuttaa ei ketään ihmistä tietenkään voi, ei kukaan muutu ellei itse sitä halua. Se onkin vähän kinkkisempi juttu. Sano hänelle, ettei tarkoituksenasi ole muuttaa häntä vaan vain se että hän auttaisi sinua ja ottaisi sinutkin huomioon. Ei kaikkea voi kuitata sanomalla että mä vain olen tällainen...
Ero tietysti on yksi vaihtoehto, en siihen sano mitään koska päätöksesi teet kuitenkin itse. Onnea!
Sä olet vielä noin nuori ja sulla on elämä edessä. Älä tuhlaa sitä tuollaiseen keskenkasvuiseen kakaraan. Ei se tuosta muutu, pahoitat vain mielesi kun jäät roikkumaan.
Ehkä sinullakin on yksin jäämisen pelko, mikä yleensä pitää ihmiset tällaisissa tuhoon tuomituissa suhteissa kiinni. Sä tuhlaat vain aikaa ja pahoitat mielesi. Ehkä poikakaverillesikin tekisi hyvää asua itsenäisesti näin hän ainakin joutuisi täysin kantamaan itsestään vastuun (tietty äiti sitten astuu kuvioihin huushollaamaan ;D).
Jos et pääse tai et edes halua tuosta suhteesta irti niin olisiko mahdollista teidän katsoa tilannetta eri osoitteista?
Laita mäkeen äläkä ota takaisin, se on molemmille parhaaksi. Ei tuo siitä muuten viisastu. Mikä siinä miehessä vetää puoleensa vai saako Sinulta säälistä?
Tosiasia on, että jotkut äijät jäävät roikkumaan tuolla tavalla vaikka haluaisivatkin lähteä, koska itse loparit ovat aina hiukan ikävät.
Varoitus: jotkut tuon tyyppiset miehet saavat raivarin kun nainen antaa loparit tai tulevat rikkomaan ikkunoita myöhemmin kännispäissään. Pitäisi ehkä pakata kamat ja jättää vaan lappu pöydälle, ettei tule mustaa silmää tai vielä pahempaa...
Luettuani tekstisi surettaa puolestasi.. olet oivaltanut oikein, suhteenne muistuttaa äiti-lapsi-suhdetta, ei ihme, että tunteesi vähenevät miestä kohtaan. Puolisosi vaikuttaa itsekeskeiseltä ja keskenkasvuiselta. Kiukuttelee sinulle kuin murrosikäinen äidilleen..
Jos keskustelu ei ole auttanut, vaan olet vain "nalkuttava akka" hänen tulkintansa mukaan, suhde tuntuu olevan tuhoon tuomittu. Varsinkin, kun suhteenne laatu vaivaa sinua selvästi paljon! Jotkut naiset saattavat olla tyytyväisiä miehen "mamina", mutta tuskinpa moni..
Tsemppaan sinua unohtamaan tämän tyypin ja etsimään itsellesi aikuiseksi kasvanut mies. Ellei tämä sitten ole elämäsi rakkaus.. ja jos olisi, et joutuisi tuommoista tilittämään.