kun ihastut tai rakastut? :)
Miten toimit
lempi
162194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 25 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 25 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitenkään jos en tiedä mitä nainen ajattelee.. mutta jos tämä osoittaa kiinnostusta esim. juttelemalla mulle ja muutenkin hakeutumalla seuraan niin varmaan pyytäisin ulos tätä neitokaista:)
mitä jos kyseinen neitokainen odottaa, että itse hakeutuisit juttelemaan ja miettii, että mitäköhän sinä ajattelet? :)
Ollaan sinkkuja.. ja sen takia varmaan minäkin olen sinkkuna säilynyt :D
nämä rakkaus asiat, niin hassua kuin onkin, ovat sellaisia, että joskus jopa naisten ja miesten logiikka voi olla joissain jutuissa samanlaista ;)
aika jumiin menee. Haluaa nähdä, mutta sitten kun näkee niin itsevarmuus katoaa sen sileän tien. Sanat takeltelee, eikä juttua irtoa millään. Sitä miettii ja kelaa vastapuolen tekoja, sanoja ja katseita kiinnostuksen löytämiseksi, mutta selvätkin merkit tuppaavat menevän normaalin ystävällisyyden piikkiin. Se on niin ihanan kauheaa.
saattaa kyllä myös joskus käydä niin, että omatkin sanat takeltelevat. Ja etenkin mikäli huomaavat miehen ehkä kiinnittävän huomiota käytökseensä menevät hämilleen ja koittavat olla normaalin ystävällisiä, jotta läpinäkyvyys ei olisi ihan niin huomattavaa.. ;)
Mistäköhän muuten johtuu sekin, että useimmiten sitä antaa kaikkein hölmöimmän kuvan sille, josta on kiinnostunut?
antaa mahdollisimman hyvän kuvan ja sitä kautta jännittää liikaa tekemisiään. Skarppaa yhteen asiaan ja kaikki muu unohtuu. Siinä sitten ihmetellään kun sattuu ja tapahtuu mitä erilaisempia kommelluksia. Tavarat ei pysy käsissä, sanoja hukkuu ja sitä kautta taas alkaa lievä puna kiipeämään poskille. Siinä sitten tuntee itsensä typeräksi ja tietää myös sellaiselta näyttävän.
Itse itseään ruokkiva kierre joka aiheuttaa joskus kovankin morkkiksen illalla siitä minkälainen kuva on jälleen kerran itsestä annettu ja vielä erityisemmin se kenelle se kuva on annettu.
Vien enkä vikise!
on ainakin kerkeävä mies :)
Joskus ala-asteella ensirakkauden pyörteissä en tehny mitään :( Yläasteen aikaan näin häntä kerran pari, ja sai juutas vieläkin sydämen pamppailemaan. Vuosien tauon jälkeen näin häntä kerran baarissa ja meninkin juttelemaan hänen kanssaan. Mut eipä enää aiheuttanut mitään tuntemuksia.
Sittemmin en olekkaan ollut rakastunut. Eriasteisia ihastumisia on kyllä sattunut, järkevyys on unohtunut jonnekkin ja ainakin omasta mielestäni olen toiminut hölmösti. Mutta eipähän tuohon oo kukaan kuollu, niin ehkei se oo sittenkään ollu niin hölmöä :)
Eli lyhennetty vastaus: omasta mielestäni varmaankin jotenkin hölmösti (eli esmes. typeriä viestejä, typerää käytöstä (=änkytystä tai kömpelyyttä) tai jotakin tällaiseen rinnastettavaa). Pitää toivoa, että jos näin joskus käy, niin tää ihastuksen kohde pitää tätä herttaisena tai jotenkin muuten positiivisena :)
ihastunut ihminen ei olisi toiminut omasta mielestään hölmösti? Nuo sun mainitsemat hölmöydet ovat oikeasti tosi symppiksiä :)
Jos vastaisin yhdellä sanalla : Järjettömästi.
Mun mielestä rakastuminen on tunteena niin totaalinen, että siinä oletettu ratio kyllä(ja valitettavasti) kaikkoaa.
Kuten sanottu, aina kun olen ollut rakastunut, olen varmuuden vuoksi, tarkistaakseni tunteideni oikean "tolan", lukenut mm. Alberonin rakastumisen(jonka osaan jo ulkoa) yms..Jonka jälkeen, ennemmin tai myöhemmin, viimeistään muutaman vuoden jälkeen, tunteiden mansikanmakuinen hehku ja ruusunpunaiset silmälasit ovat kadonneet ja karu arki astunut kuvioon..
Mun mielestä, joka väittää toimivansa rakastuneena erityisen harkitsevasti, järkiperäisesti ja analyyttisesti ei ole todella rakastunut..kysymys on silloin jostain muusta.
Kahden ihmisen molemminpuolisen rakastumisen kaltaisessa tilassa on jotain symbioottista, joka tekeekin siitä niin paitsi kiehtovaa myös pelottavaa ja vaarallista ja ulkopuolisten silmin myös kadehdittavaa ja lapsellisen näköistä...
tullut ajatelleeksi, että Alberonin "rakastuminen" käsittelee juuri rakastumista. Siitä seuraava vaihe on ehkä rakastaminen :)
Eli voi olla myöskin niin, että josko koitat tutkiskella tuntemuksiasi niin ehkä tavallaan blokkaat myös joitain luontaisia tunteita miettiessäsi miltä tuntuu, ja miltä pitäisi tuntua pikemminkin kuin, että tuntuu siltä että..? :)
Mielestäni muutenkin tosin ihmiset tekevät liikaa verrantoa vaikka sen suhteen, että millainen jonkun suhteen pitäisi olla, kun jokainen suhde on kuitenkin sellainen kuin kaksi ihmistä siitä yhdessä haluavat tehdä. Ja usein on myös paljon erilaisia oletuksia vaikka toisten ihmisten suhteen ilman, että asioista tarpeeksi jutellaan yhdessä. Tyyliin, että naiset olettavat asioita, että miehille vaikka se ja se juttu on niin ja niin ja samoin miehet naisista. Jokainen meistä kun on kuitenkin erilainen, ja vieläpä yhdessä muodostavat sellaisen parin joka on ihan erilainen kuin mikään muu pari :)
Omalta osaltani voin myöskin sanoa, että en ihan aina viitsi miettiä, että kuinka olen rakastuneena ehkä käyttäytynyt - sen verran alkaisi mahdollisesti nolottamaan ;)
Niin..se ikuinen kysymys...Mihin sitä oikeastaan on rakastunut...? Omaan tunteeseensako kenties ?
Sitä kun miettii miltä kenties siinä ja siinä tilanteessa pitäisi tuntua/tuntea..ja miten käykään, vähitellen juuri niin alkaakin, ihan "aidosti" tuntua/tuntea...
Jokaisessa kulttuurissa on olemassa ns. tunnesääntöjä juuri siitä, mitä tunteita on eri tilanteissa sallittu ja mahdollista kokea ja ilmaista...Ja sitten tehdään sitä ns. tunnetyötä(emotional work) tunteiden muokkaamiseksi juuri näiden kulttuurisesti vaihtelevien tunnesääntöjen mukaiseksi.
Onpa niinkin väitetty, että jos kielestä puuttuu jotain tunnetta ilmaiseva sana(esim. viha)tuota tunnetta ei ko. kielialueella esiinny...Toisaalta monissa tunteissa on kyllä jotain niin pidäkkeetöntä ja kahlitsematonta, että lienee paikallaan olettaa niillä olevan jokin biologinen perusta...kai..?
Sit on olemassa vielä ns. ilmaisusääntöjä eli mitä tunnetta saa missäkin tilanteessa julkisesti näyttää...
Tää nyt on tälläistä jaarittelua...Jokatapauksessa on selvää, että emootiot ei ole ihan niin yksinkertainen juttu kuin monasti ajatellaan tyyliin.."nyt mä oon aidosti rakastunut" tai jotain muuta plasebovastaavaa...
Rakastunut on rakastunut siihen tunteeseen, jossa on ihana olla toisen lähellä, tms. Rakastaminen on sitä, kun järki tulee on hieman peliin mukaan ja huomaa välittävänsä toisesta, vaikka näkisikin jo niiden vaaleanpunaisten lasien läpi.
Oletko muuten sanonut rakastuneena sellaista, mitä olet katunut ja jota et ole tarkoittanut... eli oletko pelossasi pelästyneenä perääntynyt koskaan? Hieman ottanut etäisyyttä?
että sitä ihan oikeasti on rakastunut, ja rakastaa sitä toista ihmistä ja hänen ominaisuuksiaan silloin kun rakkaudesta puhutaan.
Rakkauskin on kuitenkin tunteena sellainen, että sillä on vaikka kuinka monta ilmenemismuotoa. Ja itseasiassa jokaisen ihmisen tunne-maailma on myös varmasti vähän erilainen :)
Toisaalta esimerkiksi rakkaudessa ja onnellisuudessa on tuntemuksina mielestäni siinä mielessä vähän samantyyppisiä elementtejä, että molemmat lomittuvat ja liittyvät usein moniin erilaisiin asioihin ja vaikkapa tilanteisiin, joihin niitä voi liittää. Ja toisinaan tietysti voi myös irrallistaa asioista. Voivat myös molemmat olla välillä hetkisidonnaisia, ja toisinaan taas pysyväisempää sorttia. Siis tarkoitan, että jossain tilanteessa oikein tuntuu erityisesti joltain ilman, että tunne välttämättä sinällään, vaikka onnellisuus häipyisi kokonaan.
Tottakai on selvää, että ihan niin kuin kielessä muutenkin on tunteissakin oma emotionaalinen kielensä. Ja vieläpä sellainen, jota ei aina ole niin helppoa ymmärtää tai ilmaista.
Olen joskus lukenut myös tuon kulttuurisen kielialue jutun. Luulen kuitenkin, tosin tämä vain tällainen miete, että erilaisissa kulttuureissa erilaiset tuntemukset niputetaan eri tavoin yhteen. Eli vastaavia tuntemuksia ehkä esiintyy, mutta ne mielletään eri asiasta kertovina juttuina sekä itselleen, että ilmaistaan myös eritavoin toisille. Siitä tietystikin seuraa vaikka minkälaisia juttuja.
Taidan olla itse sen verran tunneihminen siinä mielessä, että en kauheasti mieti, miltä pitäisi tuntua. Tunnen, ja elän sen mukaan. Eli en varsinaisesti aseta itselleni enkä toisillekaan ihmisille sallaisia odotuksia, että miltä pitäisi tuntua. Pikemminkin niin, että kaikki tuntemukset ovat aina sallittuja. Eri juttu on sitten tietysti vaikka kuinka toimii erilaisissa tilanteissa.
Yksi esimerkki kaikkien erilaisten tunteiden näyttämisestä voi olla tämä palsta. Joillekin ihmisille vaikka tunteiden julkinen ilmaiseminen tuntuu luontevalta ihan erilaisissa yhteyksissä, vaikka mielipiteissä, toisille taas vaikka omien tunteiden suojaaminen on tärkeätä. Ja yhtä paljon kuin olen sitä mieltä, että tunteita voi yleisellä tasolla ilmaista niin kuin tuntuu, niin olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus säilyttää yksityisyytensä silloin kun siltä tuntuu. Eli vaikka on esimerkiksi olemassa kollektiivisia käsityksiä siitä mikä on sopivaa missäkin tilanteessa, niin yhtä tärkeätä on mieltää, että jokaisella ihmisellä saa olla oma mukavuusalueensa, ja sitä pitää myös pyrkiä kunnioittamaan kaikissa tilanteissa :)
Toisaalta vaikka mietittäisiin ihan alakulttuureitakin niin voi olla, että samasta alakulttuurista tuleva ihminen ymmärtää jonkin asian samalla tavalla.
Hyvä esimerkki tästä voisi olla vaikkapa myös huumori, ja erimerkiksi juuri tapa käyttäytyä erilaisissa tilanteissa. On myös täysin ymmärrettävää, että erilaisissa tilanteissa eri ihmiset käyttäytyvät eri tavoin. Ja myös erilaisista asioista vaikkapa puhutaan erilaisten ihmisten kanssa.
Joka tapauksessa rakkautta sinänsä on vaikka minkälaista, ja kaikki rakkauden muodot ovat aina pyytettömiä :)