Viime syksynä tapasin elämäni miehen, näin ainakin kuvittelin. Kesäkuun alussa hän lähti ulkomaille töihin ja heinäkuun puolella minä menin myös sinne samaan paikkaan viikoksi lomailemaan. Kaikki oli hyvin tai niin ainakin luulin. Eilen hän ilmoitti että ei enää halua jatkaa. Syy: haluan keskittyä itseeni enkä rakasta sinua enää. Tapa millä hän ilmoitti asiasta ei myöskään ollut mielestäni kaikista paras, nimittäin messengerissä.
Itsekin olen suhdettamme miettinyt tässä kesän aikana monesti ja mielessäni on käynyt kaikenlaisia ajatuksia. Epäilin että onkohan hän nyt kuitenkaan se oikea. En tiennyt rakastinko häntä, sillä en tiedä mitä rakkaus edes on. Kuitenkin viihdyin hänen kanssaan todella hyvin, ei riidelty, meillä oli samanlainen huumorintaju ja tehtiin paljon kaikkea yhdessä. Mutta jos tuollaisia ajatuksia päässäni kuitenkin liikkui, kertooko se siitä etten ollutkaan täysillä mukana?
Suhteemme ei ollut kovin pitkä mutta silti minusta tuntui että siitä ei puuttunut mitään. Oli niin hyvä olla. Hänen kanssaan aloitin uusia harrastuksia sekä opin puhumaan. Entisissä suhteissa riidan tullen tapanani oli mykkäkoulu mutta hänen kauttaan pääsin siitäkin tavasta eroon. Opin häneltä enemmän kuin keneltäkään muulta ja siitä olenkin kiitollinen.
Hänen piti tulla viikon kuluttua takaisin mutta onkin vielä kolme viikkoa ulkomailla, joten emme pääse edes asiasta keskustelemaan. Kaiken lisäksi hänellä oli eilisen päivän puhelin kiinni. Nyt minulla on kaksi viikkoa lomaa, toisen niistä olin suunnitellut viettäväni hänen kanssaan mutta niin ne suunnitelmat muuttuvat.
Tällä hetkellä tuntuu niin pahalta vaikka tiedän että selviän kyllä tästä. Olen vain niin pettynyt kun taas yksi suhde loppui. Haluaisin vain löytää miehen jonka kanssa asettua aloilleen ilman epävarmuuden tunteita.
Neuvoja kaivataan... Teenkö nyt kaikkeni että unohdan kyseisen miehen vai elättelenkö toivoja että hänen tunteet palaisivat kun jälleen näemme?
Sattuu niin paljon.
Itsekin olen suhdettamme miettinyt tässä kesän aikana monesti ja mielessäni on käynyt kaikenlaisia ajatuksia. Epäilin että onkohan hän nyt kuitenkaan se oikea. En tiennyt rakastinko häntä, sillä en tiedä mitä rakkaus edes on. Kuitenkin viihdyin hänen kanssaan todella hyvin, ei riidelty, meillä oli samanlainen huumorintaju ja tehtiin paljon kaikkea yhdessä. Mutta jos tuollaisia ajatuksia päässäni kuitenkin liikkui, kertooko se siitä etten ollutkaan täysillä mukana?
Suhteemme ei ollut kovin pitkä mutta silti minusta tuntui että siitä ei puuttunut mitään. Oli niin hyvä olla. Hänen kanssaan aloitin uusia harrastuksia sekä opin puhumaan. Entisissä suhteissa riidan tullen tapanani oli mykkäkoulu mutta hänen kauttaan pääsin siitäkin tavasta eroon. Opin häneltä enemmän kuin keneltäkään muulta ja siitä olenkin kiitollinen.
Hänen piti tulla viikon kuluttua takaisin mutta onkin vielä kolme viikkoa ulkomailla, joten emme pääse edes asiasta keskustelemaan. Kaiken lisäksi hänellä oli eilisen päivän puhelin kiinni. Nyt minulla on kaksi viikkoa lomaa, toisen niistä olin suunnitellut viettäväni hänen kanssaan mutta niin ne suunnitelmat muuttuvat.
Tällä hetkellä tuntuu niin pahalta vaikka tiedän että selviän kyllä tästä. Olen vain niin pettynyt kun taas yksi suhde loppui. Haluaisin vain löytää miehen jonka kanssa asettua aloilleen ilman epävarmuuden tunteita.
Neuvoja kaivataan... Teenkö nyt kaikkeni että unohdan kyseisen miehen vai elättelenkö toivoja että hänen tunteet palaisivat kun jälleen näemme?
Sattuu niin paljon.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ehkä ei kannata palata yhteen. Jos se ei toiminu aikasemminkaan nii on mahollista ettei se toimi seuraavallakaan kerralla ja sitte on kahta kauhiampi olo.
Ja tapa jolla ilmotti asiasta on tosiaan perseestä...
Hei!!
Kirjoitan vaan näin ilman nimimerkkiä ja salasanaa!! Oli niin surullista lukea viestisi, kun olen itsekin niin surullinen. Kyllä sen varmasti heti tietää onko suhde oikeilla raiteillaan vai ei.
En tiedä miksi ihmissuhteet ovat niin vaikeita. Olen hoitoalalla töissä ja ihmistä ei saa tulla enää lähelle koskaan.
Olen menettänyt viimeisen kahden vuoden aikana valtavat määrät ihmissuhteita ja työpaikkoja, kun olen ollut ihan hajalla ihmissuhteiden menetyksen vuoksi. Olen luullut, etten selviä. Olen selvinnyt, mutta välillä on tosi heikko olo. On tapahtunut kauheita asioita itselleni, onnettomuuksia, kun olen ollut niin ajatuksissani vain miehiin. Työpaikan menetys on ollut pahinta, olisinkohan menettänyt viisi työpaikkaa, kun eräs mies vain yksinkertaisesti hetkessä jätti minut.
Nyt olen epävarma taas uudesta suhteestani, tapasin miehen täältä treffien kautta, kyllä on vaikeaa. ei ainakaan helppoa. Luulin juuri rakastuneeni elämäni mieheen, mutta toisin taitaa olla, en uskalla enää luottaa kehenkään, ei siskoihin, ei ns. parhaisiin ystäviin, ei kehenkään.
Jos haluat jutella todella jonkin ihmisen kanssa, soita palvelevaan puhelimeen, niin minäkin teen. Se on kaikkein parasta, kun siellä on ammatti-ihminen kuuntelemassa. Soitan sinne huomennakin. Olen saanut sieltä voimaa, kun olen ollut viimeisen tuhon partaalla.
Olin juuri auto-onnettomuudessa, josta selvisin vain aivotärähdyksellä, kuolema oli lähellä. Muista, on vain yksi elämä ja yksi ihminen, jota sinun tulee rakastaa eniten ja se olet sinä itse!!!! Itsestä ja omasta hyvinvoinnista on pidettävä eniten huolta, koska toista elämää ei tule ja sinun tulee tehdä ja nauttia juuri niistä asioista, joista pidät!!! Rakasta itseäsi!!!!!! Jos haluat sähköpostiosoitteeni, ilmoita!! Nimimerkkini on Tapsu!!
Ajattele, elämäsi mies voi olla lähempänä kuin arvaatkaan ja ilmestyä mistä tahansa!!!! Elämä on tarkoitettu nautittavaksi, ajattele kaikkia mukavia asioita mistä pidät!! Niin miekin rupean ajattelemaan, riskejäkin on tietysti uskallettava ottaa, elämä on tarkoitettu nautittavaksi ja elettäväksi!!!
Ajattele ihania elokuun kuutamoöitä!!!
Onnellisin terveisin Tapsu
Kysymys ei siis ollut siitä etteikö suhteemme olisi toiminut. Mielestämme se toimi enemmän kuin hyvin. Ilmeisesti se ei sitten aina vain riitä. Maanantai oli hyvä päivä, eilinen ja tämä päivä on ollut taas vaikeaa. Kai tämä tästä vielä iloksi muuttuu, jonain päivänä.
En ole vieläkään saanut edes yhteyttä häneen kun hän ei vaan voi avata sitä puhelintaan. Turha kai edes yrittää. Olisi tosin ehkä helpompaa jatkaa eteenpäin jos hiukan kuulisin toisen ajatuksia tästä kaikesta. Mutta parempi kai luovuttaa.
Voi Luoja miten voi olla ihmissuhteet näin hemmetin vaikeita. Mulla on juuri vuoden kestänyt vuosisadan rakkaustarina päättynyt. Luulin etten selviä hengissä, mutta tunti kerrallaan ja nyt päivä kerrallaan. Ihmisellä on vain yksi elämä...miksi kaikki ei sitä tunnu ymmärtävän vaan juuttuvat kulissiliittoihin vain omaisuuden takia!!!
Juuri tällaiseen loppui meidän rakkaustarina. Ja olemme vielä samassa paikkaa töissä joten unohtaminen on todella vaikeeta. Onneksi alkoi kesäloma joten saan selvitettyä ajatukseni ja koottua itseni.
Tunnen joka solussani miten vaikeeta sulla on. Olen todella pahoillani että joudut kokemaan pettymystä, ikävää ja kärsimystä. Kyllä me näistä sydänsuruista selvitään, nämä palstat auttaa jaksamaan. Kiva kun kirjoitit ja helpotit näin osaltasi minun tuskaani.
Kaikkea hyvää elämääsi, pidä mieli avoin ja sydän...sitten kun olet siihen itse valmis.