olen 6vuotiaan lapsen äiti.olen kotosalla hoidan lastani,on mieskin mutta vuorotöissä.olen todella väsynyt lapseen.se jankuttaa koko ajan päivästä toiseen puhuu koko ajan ,ei siis ole taukoamattakaan hiljaa.kiertää perässä koko ajan.leikkitovereitakaan sillä ei hirveesti ole.oma äitini ei suostu vittuillessaan ottamaan hoitoon ikinä.se haluaa tehdä mule ja mun miehelle vaan aina kiusaa,ettei saataisi kahdenkeskistä aikaakaan.eli on sanonut kännissä suoraan miehelleni että hoitakaa pentunne minä en sitä ole tehnykään.ei ota enää yhtenäkän viikonloppunakaan yöksi jos satuttas esim. vaikka juhliin lähtee.itse se asuu ihan meidän lähellä.eli se ei niinkuin päästäs mua ja mun miestä kahelleen juhliinkaan ,se keksii että se itte lähtee mukaan.äitihän se pitää olla mukana.no kahta kauheampana lapsi tulee senluota kyllä pois jos joskus on päässy sinne hoitoon.äkkäilee vaan kotona.sit mun äiti jatkuvasti häiritsee meitä puhelimella.ei anna päivää olla rauhassa.jos en vastaa,kännyyn on tullu samana päivänä 4 sen numeroa.reissun päällä ollaan niin jo on vastaajassa viestiä.mitä teen.hyvää kesää
väsynyt lapseen väsynyt kaikkeen
helkaa
71835
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näin äkkiseltään paras vaihtoehto lienee olisi laittaa lapsi hoitoon (esikouluun ja eikös koulukin jo vuoden päästä olisi ajankohtaista) ja itse menisit töihin. Saisit silloin ainakin tuon 8 tuntia "lapsivapaata" aikaa.
Isoäidillähän ei ole mitään velvollisuutta lapsen hoitoon, eihän sinun kannata asiaa edes miettiä, mikäli lapsi tulee "kahta kauheampana" takaisin. Entäs miehen vanhemmat? Tai myös paikalliset mannerheimin lastensuojelun lapsenlikat?
Älä pura omaa pahaa oloa lapseen. Lapsi on herkkä,vaikka ei sitä näytäkään. Laita lapsi vaikka seurakunnan kerhoon, mitä olen kuullut ei-uskovaisetkin tykkäävät on hyvä homma ja edullinen vaikka olisi työtönkin. Lapsenhan ei tarvi olla siellä jatkuvasti, vaikka pari tuntia viikossa. Saat hieman aikaa itsellesi ja lapsi kavereita. Tai mikä tahansa muu harrastuspiiri, mikä rohkaisee lastasi tekemään tuttavuuksia ja omatoimisuuteen. Kotona voit keksiä lapselle jotain kivaa hommaa, elokuva tai muu (äitini sanoo, kun olivat veljensä kans pieniä eno maksoi markan sille, joka jaksoi olla pisimpään hiljaa ja lapsiraukat meni halpaan ja oli hiljaa...).Voit myös olla läsnä, vaikket niin joka sanaa kuuntelisikaan, mitä lapsi höpöttää.
Äitisi velvollisuus ei ole katsoa lastasi, mutta jos koet, että äiti muuten on häiriöksi perherauhalle, tee hänelle selväksi, että olet naimisissa miehesi, et äitisi kanssa. Tarvittaessa varasta aikaa perheellesi, ota puhelimesta töpseli pois ja laita kännykkä kiinni. Tehkää tästä vaikka viikottainen tapa, yksi ilta viikossa omistetaan perheelle.
Ellei lastenhoitoapua löydy muualta, voit myös kokeilla jotain Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenhoitajaa ja varata hänet hyvissä ajoin etukäteen, jotta voitte viettää aikaa kaksin miehesi kanssa. Ovat kuulemma ammattitaitoisia, edullisia ja tulevat kotiin hoitamaan.
Ymmärrän kyllä muuten väsymyksesi. Mulla itsellä lapsi 7,5 kk ja todella vaativa luonne, ei hetkeäkään ala olemaan yksin eikä nuku päiväunia. Koko aikana olen ollut yhteensä 4 tuntia erossa pojasta, kun lähellä ei ole sukulaisia eikä tuttavia ja mies on aina töissä. Äiti ei pissalle pääse ilman parkua, saati että voisi juoda kupin kahvia tai tehdä kotitöitä rauhassa. Nukkuukin äidin kans käsi kädessä. Miehen kans ei yhtään yhteistä aikaa eikä mitään läheisyyttä. Ollaan kuin joku 80v. eläkeläispari, joka elää yhessä mutta ei tunne toisiaan,kun ovat lopettaneet rakastamasta jo 50 v. sitten mutta vanhasta tottumuksesta ovat vielä yhdessä. Panee välistä väkisinkin katkeraksi lasta kohtaan.
"Mulla itsellä lapsi 7,5 kk ja todella vaativa luonne, ei hetkeäkään ala olemaan yksin eikä nuku päiväunia. Koko aikana olen ollut yhteensä 4 tuntia erossa pojasta, kun lähellä ei ole sukulaisia eikä tuttavia ja mies on aina töissä. Äiti ei pissalle pääse ilman parkua, saati että voisi juoda kupin kahvia tai tehdä kotitöitä rauhassa. Nukkuukin äidin kans käsi kädessä. Miehen kans ei yhtään yhteistä aikaa eikä mitään läheisyyttä. Ollaan kuin joku 80v. eläkeläispari, joka elää yhessä mutta ei tunne toisiaan,kun ovat lopettaneet rakastamasta jo 50 v. sitten mutta vanhasta tottumuksesta ovat vielä yhdessä. Panee välistä väkisinkin katkeraksi lasta kohtaan."
Jälleen kerran ei voi kuin ihmetellä sitä biologian voimaa joka pistää ihmiset pilaamaan oman elämänsä - lapsen hankinta.
Niinpä, mutta mistäs löytyy se biologian voima millä saadaan ihmiset lisääntymään ihan itsestään. Ihmisten itsekkyyden ja tämän nykymaailman menon takia jopa lapsen hoito on nykyään niin rankkaa ettei vaativan kanssa oikein meinaa jaksaa. Ennen oli lapsenhoito apua lähettyvillä paljon enemmän ja muutenkin enemmän sellaista yhteishenkeä. MItäs on nyt, yhä itsekkäämpiä ihmisiä.
Vie lapsi päiväkotiin, esim. puolipäivähoitoon. Saat itse lepoa ja lapsi kavereita...ja etsi myös töitä samalla.
mä en nyt käsitä, ekaks sä valitat ettei äiti ota hoitoon ja pitäis päästä juhlimaan, juhlimaan ja juhlimaan (soita mannerheimin lastensuojeluliitolle ja ota hoitaja jos on pakko viihteelle päästä) ja sit valitat et se soittaa/tekstittelee koko ajan. ei sun tarvii vastata, löy luuri korvaan eiköhän aikanaan lopu. vaihda numero. kännykässäkin näkee milloin soittaa, laita se kiinni tai ole vastaamatta. tee ilmoitus kotirauhanhäirinnästä, onhan niitä keinoja.
ymmärrän kyllä jos olet uupunut, saat lapsen heti hoitoon kun soitat sossuun siitä, päiväkotiin osa- tai kokopäivähoitoon. lisäksi jos et jaksa voit kysellä siellä tukiperheestä. lapsi viettää turvallissessa ympäristössä esim. yhden vkonlopun kk:ssa. ehkä työelämä voisi piristää sinua, saisit muuta ajateltavaa.
Neuvolassa varmasti saisit hoitoapua..minulle ainakin sitä tarjottiin pyytämättäkin kun kerroin mieheni merimies-ammatista..hän on aina kuukauden poissa...sieltä sanottiin että on mahdollista saada apua..tai mannerheimin lastensuojeluliitolta saa helposti luotettavia hoitajia..ne toki maksaa..jos ei kummit, tädit, naapurit tms pysty jostain syystä ottamaan muksua hoitoon esim vaikka vain päiväksi..jos miehelläsi on vuorotyö ja sinä olet kotona(näin käsitin)niin miksei joku voisi ottaa vaikka päivällä lasta hoitoonsa..eikö lapsesi käy kerhossa tai eskarissa?sieltä varmasti löytyisi ystäviä hänellekkin ja kun hän menee kaverin luo, sinäkin saisit aikaa itsellesi ja miehellesi..huvittavaa sinänsä miten aina ajatellaan että hoitajan pitää olla sukulainen mutta hei..neuvolasta sa apua...onnea teille!Toivottavasti pärjäätte!Lapset on lapsia, heitä ei pidä rangaista tästä tilanteesta..