Kuinka monella teillä on HYVÄ ystävä toista sukupuolta?
Ja kun on miehestä ja naisesta kyse, niin eikös aina ole se "vaara" että toinen alkaa kaivata jotain enemmän?
Omalle kohdalle on sattunut parikin tälläistä juttua, ja olisi yksi mistä itse ehkä haluaisin enemmänkin, ja tuntuu että jotain olisi myös vastapuolella, mutta en voi sanoa tästä suoraan, koska missään nimessä en halua menettää häntä ystävänä.
Pitäisikö vain vihjailla?
Mutta hän ottaa sen varmaan leikkinä vastaan?
Ja kun on miehestä ja naisesta kyse, niin eikös aina ole se "vaara" että toinen alkaa kaivata jotain enemmän?
Omalle kohdalle on sattunut parikin tälläistä juttua, ja olisi yksi mistä itse ehkä haluaisin enemmänkin, ja tuntuu että jotain olisi myös vastapuolella, mutta en voi sanoa tästä suoraan, koska missään nimessä en halua menettää häntä ystävänä.
Pitäisikö vain vihjailla?
Mutta hän ottaa sen varmaan leikkinä vastaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Yhdellä edellytyksellä:
1. Ette ole sinkkuja.
Minulla ainakin on monta hyvää miespuolista ystävää, mutta yksi tosiystävä. Olemme jopa asuneet kämppiksinä puolitoista vuotta ilman minkäänlaista säätöä kummankaan taholta. Koemme toisemme lähinnä sisareksi ja veljeksi enkä mitenkään voi uskoa että nuo tuntemukset koskaan muuttuisivat. Vannomaan en tietenkään ala.
Mutta kyllähän aina toki se vaara on, että toisen osapuolen tunteet muuttuvat. Ja kyllä sen yleensä olen huomannut, kun ihminen josta itse halusin vain ystävyyttä on antanut ymmärtää haluavansa jotain muuta. Näissä tapauksissa tulos on ollut fifty-fifty, toiset ovat poistuneet elämästäni mutta toisten kanssa olen edelleen mainioissa väleissä ja etenemme ystävyyden nimissä elämässä eteenpäin.
Ehkä ainoa neuvo mitä pystyn antamaan on se, että mieti haluatko säilyttää todellakin ystävyyden vai riskeerata ja paljastaa tunteesi ja katsoa mitä tuleman pitää. Jos todella tunnet, että tästä suhteesta voisi tulla se elämäsi kaunein tarina, niin eiköhän silloin pitäisi vain rohkeasti syödä se rokka!
Ai niin, hienovaraiset vihjailut eivät ole koskaan toimineet. Eivät missään asiassa.
no huh.Jos olette todellisia ystäviä,keskustelette vaivatta mistä vain.Siis myös tunteistanne.En ymmärrä tällaista "ota riski ja paljasta tunteesi,mutta varo,voit menettää ystävän"-jauhantaa.Jos haluat selvyyden asiaan,PUHU siitä hänelle mahdollisimman suoraan.Tämä on rehellisin ja yksinkertaisin keino.Jos ystäväsi todella on ystäväsi,et menetä häntä koskaan etkä millään ilveellä.
Pidin erästä miestä ystävänäni, kunnes hän tunnusti minulle rakastavansa minua. Se tyrmäsi täysin! Kerroin hänelle ystävällisesti, että en pysty itse tuntemaan samoin. Sen jälkeen en tiennyt, miten olisin häneen suhtautunut, joten ystävyytemme kuivui kasaan.
Jossitella voi aina. Oliko välillämme sittenkään ystävyyttä? Olisiko pitänyt huomata merkit ja ottaa hieman pakkia ajoissa? En osannut epäillä mitään, pidin häntä vain ystävänä, joten hän pääsi yllättämään täysin.
Itse olen juur nyt samassa tilanteessa, ja toivon että ystävänikin ajattelis samoin...
Ilmaise tunteesi, ei se ystävyys siihen lopu jos toinen ei olekkaa kiinnostunu!!
...että kuinka hyvä ystävä hän sinulle on ja ajatteleeko hän sinua vain ystävänä. Jos minulla olisi hyvä naisystävä, niin haluaisin että myös pysyisimme ystävinä. Tietenkin ystävälle kuuluu kertoa, jos on tunteita häntä kohtaan, mutta se on tehtävä hienovaraisesti.
Yritätkö sanoa että sinä kaipaat jotakuta. Ystävyys on sitä, että tämä ystävä on lähellä silloin kun häntä kaipaa. Joten etkö voisi ystävyyden nimissä vihjata haluavasi viettää enemmän aikaa yhdessä.
Miksi luulet että hän ottaisi sen leikkinä vastaan?
Miten oma rakas on suhtautunut hyviin vastakkaistasuokupuolta oleviin ystäviin???
Mulla oli nuoruudessani eräs kundi,joka oli mun hyvä kamu.Kaikenlaisista jutuista pystyttin puhumaan,mutta kun mä rupesin jutteleen muista tyypeistä,joihin olin ihastunu,se ei halunnu kuunnella niitä juttuja-se tunnusti olevansa rakastunu muhun ja vaikka oltiin melko nuoria,tää kundi pyysi mua muuttamaan kanssaan Etelä-Suomeen;mulla oli silloin opinnot kesken,joten enhän mä voinut ja muutenkaan hän ei ollut oikee mies mulle,joten juttu tosiaan kuivui kokoon(luultavasti nuoruuskin osaltaan vaikutti asiaan).
Riippuu varmaan ihmisestä,mut ainakaan mä en pystyny jatkamaan ystävyys-suhdettani muuhun kuin avioliittoon,kun alettiin kaveerata mieheni kanssa;eikös sitä ole sellainen sanontakin,et:usein ystävyys päättyy rakkauteen,mutta rakkaus ei ystävyyteen.Otapas tästä selvää...
..en osaa sanoa, mutta itse en pysty olemaan naisen kanssa naisen ehdoilla vain ystävä. Käytännössähän sen on onnistuttava esim tuttavapariskunnan vaimon kanssa, mutta miehenä joudun aina pohtimaan minkälaista se seksi mahtaisi olla tuonkin kanssa vaikka se käytännössä olisikin mahdotonta toteuttaa.
Kun en huoli ystäväksi ihmistä joka ei minua miellytä en millään voisi pitää näppejäni irti jos tilanne tulisi ja naisystävä näyttäisi vihreää valoa. Joo, sikahan minä, mutta ainakin rehellinen sika...