Tuli mieleen että jotkut tuntuu kutsuvan kavereitaan ystäviksi, kun niitä ystäviä on siellä täällä, joka kaupungissa. Onko englanninkielestä käännetty friend-sana suoraan ystäväksi. Englanninkielessä kun mielestäni melkein kaikki ovat ystäviä ( "friend") ja sitten erotetaan ne ystävät sit sanomalla vaikkapa että "(s)he is a good friend of mine" tai jotain vastaavaa.
Ehkä olen vähän kateellinen toisten ystävistä, mutta tuntuu vaan että monet väittää kavereittensakin olevan peräti ystäviä tai sellaisten tuttujen ihmisten joita näkee kenties pari kertaa vuodessa. Voihan niittenkin kanssa tietenkin jutella kaikenlaista luottamuksellista ja jakaa asioita, mutta jotenkin vaikea pitää sellaista ihmstä ystävänä, omasta mielestäni, jota ei näe edes joka kuukausi tai pidä yhteyttä muuten.
Tuli näin yhtäkkiä mieleen että voi yrittää parantaa suosiotaan, sosiaalista arvoaan, kertomalla että on monia ystäviä, vaikka ne oliskin vain kavereita.
Ehkä olen vähän kateellinen toisten ystävistä, mutta tuntuu vaan että monet väittää kavereittensakin olevan peräti ystäviä tai sellaisten tuttujen ihmisten joita näkee kenties pari kertaa vuodessa. Voihan niittenkin kanssa tietenkin jutella kaikenlaista luottamuksellista ja jakaa asioita, mutta jotenkin vaikea pitää sellaista ihmstä ystävänä, omasta mielestäni, jota ei näe edes joka kuukausi tai pidä yhteyttä muuten.
Tuli näin yhtäkkiä mieleen että voi yrittää parantaa suosiotaan, sosiaalista arvoaan, kertomalla että on monia ystäviä, vaikka ne oliskin vain kavereita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ystävä on ainakin minulle eri asia kuin kaveri ja myönnän, että tosiystäviä minulla ei ole enempää kuin yhden käden sormilla laskettava määrä (enempi ei olisi pahasta). Ystävä on läheisempi kuin kaveri. Siitä olen kuitenkin eri mieltä, että ystävää täytyisi välttämättä nähdä usein. Minun yksi ystäväni asuu yli 500 kilometrin päässä, joten pidämme ystävyyttä yllä muuten kuin tapaamalla usein.
Olen huomannut kuitenkin saman ilmiön ystävä- ja kaveri-sanojen käytössä kuin sinä. Toisaalta miehille kaikki tuntuvat olevan kavereita, vaikka kyseessä olisi läheinenkin ihminen.
Minusta se, miten usein tapaa, ei liity mitenkään asiaan. Voihan jotakuta tavata harva se päivä, ja silti hän on vain kaveri. Eiköhän se luottamus ja suhteen läheisyys ole oleellisempaa.
Monella on varmaan kokemusta siitä, miten kerran ystävänä olleen kanssa pääsee muutamassa minuutissa samalle taajuudelle, vaikkei kuukausiin oltaisikaan nähty.
Jos joku on kerran ollut läheinen ystäväsi, hän on sitä silloin vieläkin, kun päättää muuttaa loppuiäkseen Australiaan. Eikö?
Toki eri ihmiset käyttänevät näitä sanoja eri tavalla.
Olemme jutelleet ystävien kesken juuri tästä asiasta.. Kuka on ystävä ja kuka kaveri...? Tultiin siihen tulokseen, että kaveri on se, jonka kanssa on hauska viettää aikaa ja puhua mukavia, mut ystävän kanssa tuntee olevansa läheisempi. Hänen kanssaan voi jutella vakavasti, hän on tukena, kun sitä tarvitaan ja pienen pienetkin asiat voi jakaa ystävän kanssa.. Itselläni on suuri kaveripiiri, mutta vain muutama ystävä ja kaksi aivan todellista ystävää, jotka tunnen kuin omat taskuni... Tiedän että olen heille tärkeä, ja he tietävät olevansa tärkeitä minulle...:) Että tämmöstä meillä...
Olen erittäin sosiaalinen 63-vuotias leskiäiti. Nuorena oli paljon kavereita ja ystäviä. Jäljellä on tasan kaksi. He ottavat yhteyttä. Tulevat juhliin satojen km:n päästä, tulevat käymään. Tässä iässä välimatkat eivät ole ongelma. Jos todella välittää toisesta, yhteydenotto on molemminpuolista. Elämää seuranneena olen havainnut, että todellisia ystäviä on harvassa. Ilmiö on iästä riippumaton.