olen varmaan kauhea roisto. tein sen jo toistamiseen. taustalla se, ettei oma seksi puolison kanssa sytytä eikä synkkaa enää yhtään. pari vuotta meni ihan ilman. sitten tapahtui alkon vaikutuksen alaisena. puoliso myös huoritellut lähes koko yhdessäolon ajan eli kymmenisen vuotta. väkivaltaakin on ollut joista jäi henkiset jäljet. kumppanuus on jäljellä ja kiintymys, sekä yhteistä velkaa ja koira. kotiani en haluaisi hajottaa. pelissä on liian paljon. olen kuitenkin hiukka ihastunut tähän ihmiseen. jos meillä menisi poikki puolison kanssa, niin varmaan tukeutuisin häneen. hän on periaatteessa vapaa ihminen. oikeastaan hänellä ei ole ollut koskaan kai juuri ketään. nyt vain eräs joka ei välitä hänestä tippaakaan muuta kuin rahallisesti. pelottaa että ihastunun lisää, ja alan liian uskaliaaksi. olenkohan täysi roisto.
juupati jaapati
glöga'ol'g''hh
2633
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Samaa voisin kysyä itseltäni olenko kauhea roisto.Olen melkein kun tuo jonka kanssa petät omaa puolisoasi.Olen pettänyt erästäkaveriani hänen vaimonsa kanssa nyt kahdesti.Kaverin vaimo ja minä olemme tunteneet vetoa toisiimme aina,tunne on molemmin puolinen.Hän on flirttaillut kanssani joskus jopa varsin avoimesti jo vuosia.Noin kuukausi sitten tämä nainen houkutteli minut luokseen ja minä menin jo aavistellen,että hänellä oli jotakin mielessä.Hän oli ehdotellut jo edellisenä kesänä mahdollisuutta seksiin kanssaan.Kieltäydyin tuolloin vaikka todellisuudessa halusin tuota ihanaa naista jo silloin.Tällä kertaa en voinut enään vastustaa kiusausta ja päädyimme sänkyyn.Seksi oli nautinnollista hänen kanssaan ja unohdin tyystin kenen kanssa peuhasin varsin nopeasti.Podin kyllä melkoisia tunnon tuskia jälkeenpäin kaverin takia ja mietin sitä kuinka tämä vaikuttaisi väleihimme.Epätietoisuuteni päättyi kun tapasin tämän naisen uudestaan viikonloppuna ja kysyin häneltä miksi hän moiseen ryhtyi.Hänellä oli sama ongelma kun sinulla,hänen kumppaninsa ei tyydytä häntä enään.Toisekseen hän on tuntenut aina vetoa minuun ja tietänyt minun tuntevan samoin.Olin kuulemma sopiva kumppani,tuttu ja turvallinen,enkä paljastaisi salaisuuttamme.Tämä pitää paikkansa,toisaalta antaa pienen hyväksikäytön vaikutelman,mutta pidän tuosta naisesta oikeastikin hyvin paljon.Päädyimme tällä kertaa minun luokseni ja uudestaan sänkyyn.Petin siis uudelleen kaveriani tämän vaimon kanssa,vaikka toisaalta tämä saattaa jopa auttaa heidän huonosti toimivaa suhdettaan.Uskon tapaavani tätä naista vastaisuudessakin kun mahdollista,mutta jos heille tulee jossakin vaiheessa ero ja nainen yrittää tukeutua minuun,niin en tiedä voiko siitä tulla toimivaa suhdetta koskaan.
enpä tiedä onko sekään nyt sitten oikein että pitäisi loppuelämä olla ihan ilman tai sitten jos jotain onkin niin pelkkä toimitus ilman minkäänlaista tyydytystä? mitä järkeä siinäkään on, ei mitään..hohhoijaa sentään.
kyllä mulla tunnontuskia on, ja varsinkin pelko! kun on olemassa tietty mahdollisuus että asia tulee joskus ilmoille. tuo toinen osapuoli on suunnattoman kiltti ja kultainen. en voisi ikimaailmassa uskoa että hän soittaisi suutaan ja solvaisi kuten oma puolisoni. puhumattakaan että kävisi fyysisesti kiinni. meillä on ollut tuota aivan liikaa ja se on jättänyt jäljet. se kai sen tekee ettei enää mitään himoa ole. ja niin hirveä kuin tuo koko sana "himo" varmaan monenkin mielestä on, niin on sellaista kyllä oltava. ei se ystävyyspohjalla mene seksi, tai kaveruuspohjalla, tai sytytä se pelkkä kiintymys ja yhteenkuuluvaisuus. eikä sekään että nyt tykätään paljolti samoista asioista, on sama maku pitkälti jne. kun tietty kunnioitus on karissut matkan varrelle johtuen noista vuosien saatossa tapahtuneista asioista. hirveän vaikea tilanne tämä on! ensimmäisellä kerralla olin aika paniikissa ja oli aika vaikea näytellä normaalia. sitten meni hurjan pitkä aika, eikä se enää tuntunutkaan aivan yhtä kauhealta. niin minäkin olen tässä ajatellut että jos tämä jotenkin saisi kipinää aikaan. no, en ole tehnyt aloitetta. ja toinen osapuoli ei tee sitä koskaan. miten arvelet että tällainen parantaa omaa nuukahtanutta suhdetta? ellen sanoisi, omalla kohdallani, seksuaalisesti täysin kuollutta. olin kyllä monta päivää tapahtuneen jälkeen aivan kauheassa kiihkossa, mutta en suoraan sanoen kehdannut mennä puolison luo. jotenkin tuntui että pitää siinä ajan kulua. ja ei se kuitenkaan sama tunne tulisi hänen kanssaan. olen melko varma että tapahtunut toistuu vielä tulevaisuudessakin. ehkä olisi ajan saatossa parempi lähteä eri teille. mutta kun kaikki kamat pannaan jakoon.. se on niin hirveän vaikeaa jo ihan teknisestikin. ja varmaan sitten kuitenkin muutenkin. voi itku tätä elämää.