Koeajoin Ladan - tuon Fiatin lapsipuolen

Minulla oli ilo ja kunnia päästä oikean 1200-kuutioisen kantti-Ladan puikkoihin viime lauantaina. Tuttavani oli talvella ostanut kolmosautokseen 500 eurolla alle 90 000 ajetun 1990-mallisen lattaraudan. Koeajosta oli puhuttu jo pitkään ja nyt se vihdoin toteutui. Tässä koeajoraportti arvosteluineen.

Lada 1200 S. 1990
Isä: Fiat 124.
Äiti: Neuvostoliitto

Tumanpunainen ulkokuori on tyylikkään, jopa linjakkaan näköinen. Kyseessä ei ole pyöreälamppuinen, vaan tämä on sitä luottamusmiesmallia. 1970-luvulla tätä olisi pidetty hyvän näköisenä autona. Sääli vain, että tämä kulmikkaampi kori tuli vasta 80-luvulla. Arvosana: 8

Sisustus onkin sitten oikeaa Neuvostoliittoa. Ankeat ovipaneelit ja halvinta mahdollista plyyshiä, jonka sävy ei sovi enempää muuhun sisustukseen kuin ulkoväriinkään. Lattiaa peittää kuminen kokolattiamatto. Retrohenkinen kojelauta on selväpiirteinen ja vanhoihin Fiateihin tottuneelle tuttu juttu. Muovit ovat huonosti viimeisteltyjä ja ikävän tuntuisia. Kurjuudesta puuttuisi enää viinyyli-istuimet. Arvosana: 5

Varustelu on karun asiallinen. Istuimissa on perussäädöt ja siinä se. Ikkunat avataan jäykkiä ja hitaita kampia käyttäen. Tässä uudemmassa korimallissa ei ole enää erillisiä tuuletusikkunoita, mistä pitkä miinus. Sisältä säädettävät peilit ovat puolestaan plussaa. Puhallin on kaksinopeuksinen, samoin tuulilasinpyyhkijät. Ajovaloautomatiikkaa ei ole. Amperimittari nostaa arvosanan 5:een.

Tilaa Ladassa on ulkomittoihin nähden kohtalaisesti. Neljä aikuista mahtuu kyytiin vaivattomasti, viisi on jo aivan liikaa. Kolme lasta sopii takapenkille hyvin ja lapset sekä aikuiset tuntuvat viihtyvän siellä hyvin mm. matalan vyötärölinjan ja ryhdikkään istuma-asennon ansiosta. Tavaratila on pienempi kuin ulkoa päin uskoisi. Tila on nimittäin yllättävän matala. Kyllä sinne silti keskikokoisen perheen mummolanreissun nyssäkät mahtuvat. Tiloista 8.

Ergonomiassa parasta on oikeaoppisesti vasemmalle puolelle jätetty virtalukko. Vasemmalla startataan, kun oikealla vapautetaan käsijarru ja vaihdetaan. Starttaamisen voi aloittaa jo ennen autoon astumista, mikäli vaihde on vapaalla. Vahinko, että Fiat ja Alfa Romeokin on tästä jo luopunut, -88 Ducatossa oli sentään vielä. Enäähän vain Porschessa on startti oikealla eli vasemmalla puiolella. Ladan korkeaselkäinen istuin ei ole varsinaisesti huono, mutta Fiat-peruinen selkänojan säätö on hankala käyttää. Selkänoja ei myöskään nouse tarpeeksi pystyyn. Tilaa kuljettajalla on mukavasti, mutta ajoasento on vielä ISSA:n mukainen (Italian Sitting Standard for Apes): kädet ovat suorina ja jalat koukussa. Toisaalta kaikki polkimet ovat oikeaoppisesti samassa tasossa (tästäkin esim. Alfa Romeo luopui 75-mallin loputtua; Porsche sentään vielä...) Karkeapintainen ohjauspyörä on liian ohut ja halkaisijaltaan liian suuri. Se on myös liian loivassa kulmassa ja liian korkealla. Vaihdekeppi taasen on hyvin sijoitettu. Ergonomiasta 5.

Käynnistyvyys ja tyhjäkäynti ovat valovuoden edellä vanhoja Fiatteja. Sen sijaan moottorin heikko alakierrosvääntö saa liikkeellelähdön näyttämään ja varsinkin kuulostamaan amatöörimäiseltä. Vaikka kierroksia on paljon ja kytin luistaa, silti auto meinaa sammua. Kokeneelle Lada-miehelle tämä ei ehkä ole ongelma. Heikosta väännöstä ja raskaasta ohjauksesta huolimatta Ladaa on ilo pyöritellä ahtaissa paikoissa. Ennen Ladaa pidettiin kankeana kääntymään, nykymittapuun mukaan se on keskinkertaisen ketterä. Nykyautoon tottuneelle kompaktit ulkomitat, hyvä näkyvyys ja helppo kulmien arviointi ovat ilonaihe. Kytkin on keskiraskas, mukavan lyhytliikkeinen ja erittäin tunnokas. Jarrupoljin on kova. Käsijarrun liike on lyhyt ja napakka. Korkea maavara antaa aihetta kiitokseen. Vilkkujen, valojen ja lasinpyyhkijäin viikset toimivat täsmällisesti ja takavetoautojen tuttuun tapaan vaihteet loksahtelevat päälle kevyesti ja täsmällisesti. Käsiteltävyydestä 8.

Ohjaus on soratiellä tunnoton, mutta käytös on loogista. Autolla tulee ajettua varovasti ja vähäiset sivuluisut on helppo korjata. Mukavuus nimismiehenkiharoissa on hyvä ja yllättäen auto ei pahasti rämise montuissakaan. Asfalttikaarteissa ohjauksesta alkaa löytyä tuntoa ja auto ohjautuu mallikkaasti niin, ettei tottumattomankaan tarvitse tehdä korjausliikkeitä, jotka monella nykyautolla tekevät kaarreajosta helposti kulmikasta. Liian lujaa mutkaan tultaessa meno alkaa tuntua epävarmalta; pyörät pysy enää kiinni asvaltissa. Vähäinen moottorin teho ja runsas ääni onneksi estävät auton ajo-ominaisuuksien ylittämisen. Moottorin ääni saattaa matka-ajossa käydä hermoille. Toisaalta auton salaperäinen sympaattisuus vaatii kuljettajaa nielemään vielä lisää kilometrejä kompensoiden näin ajon rasituksia. Ajettavuudesta ja mukavuudesta 8.

1200 S:n suorityskyky on vaikuttava. Kiihtyvyyttä nollasta sataan mitataan lähinnä almanakalla. Ykkösellä ehtii kaasu pohjassa kiihdytettäessä vielä tovin kaivaa nenää ja säätämään taustapeiliä ennen kuin tarvitsee vaihtaa kakkoselle. Ennen kolmosta kerkiää lukaisemaan pari tekstiviestiä ja vastaamaankin yhteen. Vaihteiden porrastus on kuitenkin sopiva. Veto jatkuu tasaisena pykälältä toiselle. Nelonen on tosin niin lyhyt, että vitosvaihde olisi paikallaan. Kaikesta huolimatta pikkukoneesta jäi sellainen kuva, että tämä voi olla jopa sopivin pannu Lattaria rytmittämään. Liikkeellelähtöä lukuunottamatta auto ja moottori muodostavat varsin tasaisen kokonaisuuden. Suorituskyvystä 7.

Kokonaistaloudellisuus on Ladan parasta antia. Bensaa menee 8-9 litraa satasella, mikä on auton kokoon ja suorituskykyyn nähden huima lukema, mutta toisaalta vähemmän kuin mitä vaikkapa uposuusi Volvo S60 vaatii. Kyydeissä on eroa kuin viineissä, mutta molemmilla pääsee mummolaan ja takaisin, kyytiin mahtuu yhtä monta ihmistä ja sama määrä tavaroita. Koska tankki on pieni, tankkaamaan joutuu usein. Ladan matkustamoon tulvahtaa ajoittain bensiinintuoksua muistuttamaan siitä, minkälaatuista polttoainetta tankkiin kuuluu laittaa. Bensankulutuksen vastapainoksi vakuutusmaksut ovat alhaiset. 13 tuuman vanteelle on edullista ostaa merkkikumeja. Nuorison asentaessa 18-tuumaisille aluvanteille 245 milliä leveitä Toyo-, Hankook- ja Yokohama-merkkisiä soikioita, voi Lada-mies yhden leveän kiinalaisrenkaan hinnalla ostaa koko satsin uudenuutukaisia Continentaleja tai vastaavia oikeita renkaita kokoa 155-13 tai jopa 175/70 -13. Kapeat renkaat kevyessä autossa kuluvat vähän. Jos Lada ei joskus toimisi, niin useimmat viat voi joko korjata itse tai korjauttaa edullisesti kirkonkylän Teboililla. Osat ovat halpoja, kun ei erehdy hakemaan niitä Delta-autosta. Ladaa ei myöskään tarvitse voidella 37 euroa/litra maksavilla 0W60-Longlife-öljyillä, joita nykyautot lutkuttavat desilitran sadalla kilometrillä. Sokerina pohjalla on tietenkin halpa hankintahinta. Muutamalla sadalla eurolla saa käypäsen Ladan, josta saa myydessä omansa pois. Pääomakulut ovat siten olemattomat. Taloudellisuudesta 9.

Turvallisuus- ja ympäristöasioisssa Lada on valinnut pikemminkin aktiivisen ja ennaltaehkäisevän kuin passiivisen ja vahinkoja korjaavan roolin. Tällä autolla tulee ajeltua luontaisesti hiljaa, mikä on sekä turvallista että luonnonvaroja säästävää. Autossa on silti myös erinäinen määrä turvavarusteita: kaksipiirijarrut, kokoonpainuva ohjausakseli, turvavyöt edessä ja takana, niskatuet edessä, lapsilukot takana, laminoitu tuulilasi, käytännössä lukkiutumattomat jarrut jne. Lisävarustelistalta tähän yksilöön oli poimittu mukaan myös lasten turvaistuin. Kun muistetaan, että puolet liikenteessä kuolleista olisi pelastunut käyttämällä turvavyötä ja että hirveen törmääminen nopeudella 120 km/h on kymmenen kertaa vaarallisempaa kuin nopeudella 80 km/h, on helppo todeta, että Ladan turvallisuus riippuu ennen kaikkea kuljettajasta. Auton valmistaja on luonut hyvät edellytykset kuljettajavetoiselle turvallisuustyölle. Turvallisuudesta 9.

Lada on ns. elinkaariauto. Nuorisolle se sopii retrohenkisyytensä vuoksi, asuntovelkaiselle perheelliselle se lankeaa kuin luonnostaan ja ikäihminen tuntee sen ratisssa palaavansa hyvän lapsuudenystävänsä seuraan. Lada ei siis ole mikään muotiesine, vaan kestokulutushyödyke, jolla voidaan tyydyttää koko perheen, suvun, kommuunin, kaveripiirin, työyhteisön ja kolhoosin kaikki tarpeet. Koska Lada on pitkäikäinen ja helposti korjattavissa, se säästää auton valmistukseen kuluvia luonnonvaroja ja energiaa. Katalysaattoria ei ole. Ympäristövaikutuksista 9.


Ladan yleisarvosanaksi muodostuu 7½, mikä nostaa Ladan nippa-nappa parempaan keskiluokkaan. Arvosana on sangen hyvä auton ikä huomioon ottaen. Kehitystä alkuvuosista on myös tapahtunat, vaikka toki Fiat 124 oli tehokkaampi, parempi ajaa ja siinä oli levyjarrut myös takana. Hyvän arvosanan takeena on tasainen suoritus. Yhdessäkään kohdassa Lada ei saanut nelosta, jos ei täyttä kymppiäkään. Lada on siten siis tasainen kokonaisuus, jossa parasta ovat taloudellisuus ja jäljittelemätön tyyli. Eniten moitteita saavat ergonomia sekä materiaalien laatu ja viimeistely.

Ladaa voi lämpimästi suositella kaikille, joilla on tarve taloudelliseen liikkumiseen. Lisäksi Lada sopii niille, joille autoilu on muutakin kun vain liikkumista pisteestä A pisteeseen B. Lada tempaisee ajajan mukaansa seikkailuun, jossa on ikuinen kesä ja auringonpaiste, inflaatio huolehtii asuntolainasta ja Kekkonen kansakunnan hyvinvoinnista. Tosikoille ja kiireisille Lada ei sovi eivätkä ne liioin sovi Ladaan.