Itse sorruin pettämään, kun oma avioliitto rämpi pohjamudissa. Itsetuntoni oli lukuisten solvausten takia isketty suohon ja hellyyden osoituksiin ei saanut vastakaikua ym ym..
Tapasin silloin erään ihmisen jonka elämä oli melko samanlaisessa tilanteessa, suhdetta kesti vuoden verran. Päätimme salasuhteen yhteisymmärryksessä, molemmat saaneet sitä, mitä olivat vailla. Minä huomasin että en olekkaan niin "huono" mies mitä vaimoni oli solvauksillaan yrittänyt valaa..
Aikaa kului, haukut ja solvaukset eivät enää iskeneet vyönalle, tiesin että olen kuitenkin tunteellinen ihminen ja osaan antaa hellyyttä, jos sitä otetaan vastaan..
Nyt noin vuosi tapahtuneesta, avioliittoni elää loistavaa aikaa, vaimoni piikittely minua kohtaan on loppunut ja suhteemme on kuin suhteen alkuaskeleilla :)
En kiellä ennenkö olisi tehnyt väärin, en myöskään ole ylpeä teostani, mutta minun avioliittolleni se ainakin teki hyvää. Jokainen suhde on erilainen, eikä mielestäni niitä voi suoraan verrata keskenään.. Vaimoni ei tiedä salasuhteestani, enkä sitä hänelle aio koskaan kertoa. En kadu enkä tunne huonoa omaatuntoa. Eroa ei tullut, lapset saavat edelleen asua molempien vanhempien kanssa ja minä nautin kuten vaimonikin toistemme seurasta.
Tapasin silloin erään ihmisen jonka elämä oli melko samanlaisessa tilanteessa, suhdetta kesti vuoden verran. Päätimme salasuhteen yhteisymmärryksessä, molemmat saaneet sitä, mitä olivat vailla. Minä huomasin että en olekkaan niin "huono" mies mitä vaimoni oli solvauksillaan yrittänyt valaa..
Aikaa kului, haukut ja solvaukset eivät enää iskeneet vyönalle, tiesin että olen kuitenkin tunteellinen ihminen ja osaan antaa hellyyttä, jos sitä otetaan vastaan..
Nyt noin vuosi tapahtuneesta, avioliittoni elää loistavaa aikaa, vaimoni piikittely minua kohtaan on loppunut ja suhteemme on kuin suhteen alkuaskeleilla :)
En kiellä ennenkö olisi tehnyt väärin, en myöskään ole ylpeä teostani, mutta minun avioliittolleni se ainakin teki hyvää. Jokainen suhde on erilainen, eikä mielestäni niitä voi suoraan verrata keskenään.. Vaimoni ei tiedä salasuhteestani, enkä sitä hänelle aio koskaan kertoa. En kadu enkä tunne huonoa omaatuntoa. Eroa ei tullut, lapset saavat edelleen asua molempien vanhempien kanssa ja minä nautin kuten vaimonikin toistemme seurasta.
Vastaukset 61
Vanhimmat
tietää suhteesta vai ei?
se lue tossa ekassa ?
varmistaa, eli vaimosi ei tiedä?!
Eli vaimosi piiketteli sinua kun sinä tavallaan annoit tehdä niin, olit niin huonon itsetunnon omaava ihminen, ettet pistänyt hanttiin.
Vasta nyt kun olet "ylpeä" pettämisestäsi, et salli vaimosi piikitellä sinua.
jokainen käsittää lukemansa niin kuin haluaa :) ..siihen en voi vaikuttaa. En tiedä miten nuori olet, mutta väitän että Naiset osaavat henkisen väkivallan tuhat kertaa paremmin kuin miehet. Ja minä kun en ole kotoa saanut sellaista oppia, että ottaisin nyrkit avuksi, se oli itsetunnon pohjanoteeraus.. vai mitä mieltä sinä olet ?
luitko äskeisen kommentini..
Mieheni myöntänyt ettei pärjää minulle sanallisesti, joten sitten menee pohjanoteraukseksi, tosin ei ota väkivaltaa avukseen vaan menee sanallisesti niin totaalisesti vyön alle kun voi mennä. Ja ainahan sitä kaduttaa jälkeenpäin ne hirvittävät tekstit mitä suoltaa, mutta joskus jopa toivonut että niittais sit kerran edes! Sadistinen ajatus ehkä, mutta jos henkistä väkivaltaa jatkuu ja jatkuu, ei kenenkää vieteri veny loputtomiin!
kyllä..
Samaa mieltä olen siitä ettei kenenkään vieteri kestä loputtomiin, minä en onneks päässyt siihen pisteeseen asti.. tottakai osaan antaa sanallisestikin takaisin, mutta olen huomannut että joskus periksi antaminenkin parantaa tilannetta.
Mutta en antaisi itselleni koskaan anteeksi sitä, jos löisin heikompaa osapuolta, toivon etten vajoaisi koskaan niin alas...
Oli miten oli, tällä hetkellä liittoni on hyvässä kunnossa, ollut jo pitkän aikaa, tiedän että ja osaksi sen takia tuon kirjoituksen tänne laitoinkin, että jotkut eivät nää kirjoituksista muutakuin sanan "pettäminen" ja se on aina maailman pahin juttu..
tuntuu usein siltä, että on niin helppo tuomita.
Ja jos mieheni tietäisi, olisin taatusti saanut jo siitä nyrkistä.
Ja niin puhdasmielistä ihmistä ei tästä maailmasta löydy, joka ei olisi edes mielessään pettänyt, himoinnut tai haaveillut jostain toisesta. On oma miehenikin kertonut kuinka muutamia pantavia on tullut vastaan ja jopa ihastunut muutamaan, sitähän en tiedä mitä muuta on tapahtunut, enkä haluakkaan, koska luulempa että hänen ajatusmaailmansa pyörii samoilla raitella kanssani ja haluamme olla yhdessä.
Tässä vaiheessa kun yli vuoskymmen on oltu yhdessä, on hyvä ettei kauheesti ole enää särmiä hiottavana, jää aikaa olennaiseen....
miehisen itsetunnon omaava saattaa saada ainakin joksikin aikaa pönkitetyksi itseään sillä ,että on saanut toisen vaikkakin samanmoisen valloitettua.
Toivottavasti vaikutus ei ole ohimenevää ettei sinun taas uudelleen tarvitse hakea sitä pönkitystä vieraan sängystä.
Olen samaa mieltä kanssasi, vaikkakin edustan vastakkaista sukupouolta ja voisi olettaa, että olisin jyrkästi vastaan!
Olen nyt ollut aviomieheni kanssa yli 10 vuotta ja meillä kaksi aivan ihanaa poikaa, 6 ja 10v.
Olemme nuoruuden tuttuja ja löysimme toisemme uudelleen, rakastuimme intohimoisesti ja muutimme välittömästi yhteen. Nopeaa toimintaa, mutta tunsimme toisemme hyvin joten se tuntui luontevalta ja taloudellisestikkin järkevältä.
Lapset tuli ja naimisiin menimme kolme vuotta sitten. kaikki hyvin...
On talous suht kunnossa ja omistusasuntoja ollut jo useampiakin.
Miehellä kullinjatkeena haluamansa auto ja saa mennä ja bilettää silloin kun haluaa. Nalkutukset ovat jääneet sinne suhteen alku metreille.
Tunnetasolla ollut taasen sitten hyvinkin ahditavaa ja mielestäni suorastaan köyhää. Seksiä pakosta ja välillä säälistä. Ei ole reilua kummallekkaan.
Vuosi sitten kesällä petin häntä toisen nuoruuden rakkaani kanssa, joka on aina kaikki nämä vuodet vaikka mennyt useita vuosia välissä, ettei nähty ollenkaan, jaksaa nostaa minut jalustalle ja kohdella kunnioituksella. Sain ja saan häneltä edelleen henkistä rakakastelua!!
Emme soittele ja meilaile, joskus, hyvin harvoin, hänelläkin on suhde enkä halua siihen sekaantua. Ja se mikä on hänessä hyvää ja huonoa, hän on Casanova! En voisi olla hänen kanssaan suhteessa tietäen hänen ajatusmaailmansa, joka poikkeaa hyvin paljon omastani, koska silti uskon ja luotan ydinperheeseen.
Nyt joku tähän varmasti kommentoi, että tollanen huora ja epätoivoisesti yrittää pyhittää tekojansa..
En kadu, rakastan miestäni hänen vioistaan huolimatta, hänkin ymmärtänyt, ettei voi kohdella vaimoaan kuin koiraa. Tosin välill' pitää muistuttaa asiasta...En ole taloudenhoitaja,huora, äiti vaan VAIMO!
Jonka pitäisi saada nauttia samoista oikeuksista kui miehensä. Suhde voi olla tasa-arvoinen, vaikkei kaikki kiinnostuksn kohteet olisikaan yhteisiä! ja tottakai meillä on yhteisiä juttuja, jotka ovat vaan meidän kahden, niin kauan oltu yhdessä, että niitä tulee väkisinkin, jos ei, niin silloin mielestäni on enemmän vialla.
Mieheni ei tiedä tästä suuresta kaksoiselämästä, enkä aio kertoa. Meillä mennyt jo pidemmän aikaa paremmin, suorastaan hyvin, en katso tarpeelliseksi tällä hetkellä hakea mitään korviketta tai lohtua muualta, mutta tiedän mistä sitä saan, jos henkinen umpikuja tulee vastaan.
Ja voihan se olla, että koko avioliittoni ajautuu loppuun, sitä ei kukaan tiedä. Mutta jos voin vaikuttaa itse asiaan ja salasuhde saa minut vielä jatkamaan ja yrittämään avioliittoni eteen, teen sen uudelleen.
minullakin on henkireikänä ukkomies jolta saan omaan liittooni voimia. Hellyyttä ja kuuntelua myös seksiä. Ja sama on myös toisinpäin.
...Oletkos ihan varma ettei vaimollasi ole yli 2 vuotta kestänyttä sala/seksisuhdetta? T:1 vaimo jolla sellainen ollut miehen tietämättä *omahyv.hymy*
En tietenkään ole varma, mutta jos on ollut, niin kirjoittamani osaa kohdilleen vaimonikin kohdalla :)
vaimosi tietää pettämisestä ja nyt saa sut rakastumaan itteesä ja sit iskee vyön alle ja jättää sut. Usko pois!
sitä mieltä että kaikki Naiset ovat sellaisia, kostonhimoisia ?
Uskon että monet naiset on. Ja en siis ole tuo edellinen kommentoija.
Minä taas luulen, että vaimo ei todellakaan tiedä pettämisestä. Pettämisen paljastuminen on suurimmalle osalle sellainen shokki, etä sen jälkeen ihminen ei kykene järkevään ajatteluun moneen viikkoon. Mieheni pettämisen paljastuttua olen monesti miettinyt, miten olisin voinut tietämiseni "suloisimmalla" tavalla miehelleni vähitellen paljastaa ja tavallaan jollain paskatempulla hänen uskottomuutensa kostaa. Tosiasiassa pettämisen paljastuminen ja mieheni tunnustus aiheutti käsittämättömän raivon puuskan (ei lainkaan normaalia tyyliäni) ja sen jälkeisen muutaman viikon täydellisen lamaannuksen. Siinä ei paljon ehtinyt strategioita suunnitella, vaikka näin jälkeen päin ajatellen olisi pitänyt.
Ainakaan omalla kohdallani en ihan taatusti menisi shokkiin ja sen jälkeen vaipuisi koomaan, mikäli mieheni olisi uskoton. Ennen toki olisin voinutkin noin toimia. En enää, koska "valaistuin" eli menin shokkiin, kun itse rakastuin toiseen. Se oli aivan käsittämätöntä ja järkyttävää. En kyennyt järkevään ajatteluunkaan, jota aina olin muille mainostanut ko. tilanteessa. Sain myös käsittämättömiä raivon/kiukunpuuskahduksia, vaikka vain pari sekuntia sitten olin ajatellut lempeitä. Luulen, että mieheni aavisteli jotain olevan tekeillä. Hän nimittäin tsemppasi, antoi huomioita enemmän kuin koskaan, hoiti asioita oma-aloitteisesti (!!!) ym. sitä rataa. Fiksu mies, pelasti järkevällä toiminnallaan avioliittomme joutumasta retuperälle ja sai minut palaamaan järkiini. Tosin kauan siihen meni.
järkeä on kostossa? Ainakin silloin, jos aikoo jatkaa yhteiselämää.
Etukäteen on helppo vannoa asioita. Varsinkin kun on itse ollut pettäjä, jolla on nössö mies... Saattapi olla, että sinunkin nössösi löytää vielä ymmärtäväisemmän akan ja seuraava ukkosi onkin eri tyyppiä.
Asiat näkyy olevan juuri niin, kuin lukija HALUAA ne ymmärtää...
Sanoin "olin rakastunut", mutta missään en puhunut pettämisestä. En myöskään vannonut mitään. Mieheni ei ole nössö.
Taas on heikon itsettunnon omaava mies keksiny sallitun syyn pettää vaimoaan...ilman omantunno tuskia. Kaikille asioille voi aina keksii selituksiä ja mukamas näin saada asiasta sellanen mikä on sallittuja,juokse jo jonnekin!!
Missähän kohtaa tossa aloituksessa oli, että kirjoittaja piti tapahtunutta sallittuna ?
Tänään sain karvaasti kokea, ettei mikään ole muuttunut
Meillä oli samantapainen tilanne sillä erotuksella, että olen se petetty. Mieheni koki saavansa sivusuhteesta jotain sellaista, millä hän kesti suhteemme arjen. Hänellä oli sivusuhteensa aikoihin huono aika työelämässä (tylsä työ), lapset olivat pieniä ja minä tein nousujohteista uraa ja epäsäännöllistä työtä. Toinen nainen ymmärsi ja mieheni ei ehkä kokenut minun solvaavan häntä, mutta nalkuttavan ainakin. Itse koin noina elämäni ruuhkavuosina jääväni täysin ilman mieheni tukea, koska hänen ei tarvinnut panostaa suhteeseemme. Mieheni ei pitänyt toista suhdetta sen vuoksi, että hän haluaisi erota ja vaihtaa minut parempaan. Minä taas en saanut erottua noina tunnekylminä vuosina sen vuoksi, että ero olisi tiennyt vain lisäkaaosta muutenkin tekemisen täyteiseen elämään.
Lapset kasvoivat, minun vaativa työni alkoi hoitua rutiinilla ja mieheni työkuviot paranivat. Elämämme siis helpottui ja selketyi. Mieheni päätti lopettaa sivusuhteensa. Elimme suhteessamme hyvää aikaa, koska panostimme toisiimme ja elämän olosuhteet olivat helpot.
Minä en tiennyt mieheni sivusuhteesta mitään suhteen ollessa käynnissä. Muutaman sattuman kautta sain tietää suhteesta pari vuotta sen loppumisen jälkeen. Mieheni yritti selittää suhdettaan sillä, että se oli hänelle suuri apu noina vaikeina vuosina ja toinen nainen osasi tukea häntä. Mieheni mielestä sivusuhde pelasti avioliittomme. Itse taas en halua olla nainen, joka on niin kamala, että minua kestääkseen pitää olla joku toinenkin. Mielestäni suhteen kulmakivi on juuri vaikeuksissa toisen tukeminen. En ollut saanut tarpeeksi tukea mieheltäni eikä hänkään minulta. Minun osaltani avioliittomme oli loppu, vaikka mieheni halusi jatkaa. En tehnyt eropäätöstä mitenkään hätiköiden. Yritimme jatkaa suhdettamme reilun vuoden sivusuhteen paljastumisen jälkeen (eli kolme vuotta suhteen loppumisen jälkeen), mutta tapahtunutta oli mielestäni vielä vaikeampi korjata niin pitkän ajan jälkeen.
Parisuhteen pelisääntöjä ei voi muuttaa yksipuolisesti. Mielestäni oli mieheltäni erittäin lapsellista olettaa, että hän voi päättää minun elämänarvoistani minulta kysymättä. Uskollisuus oli parisuhteemme alkuaikoina miehelleni huomattavasti tärkeämpää kuin minulle. Jos hän halusi siitä luopua, minulla on oikeus päättää myös omasta elämästäni ja suhtautumisesta esimerkiksi uskollisuuteen. Eromme suurimpia syitä oli ehkä se, että mieheni muutti valheeksi monta vuotta elämästäni. Meillä oli hyviä hetkiä myös hänen sivusuhteensa aikoina, mutta en pystynyt niitä edes muistamaan saati antamaan niille arvoa jälkeenpäin.
Jokainen selittää pettämistään jotenkin, koska aika harva pystyy sitä itsekään hyväksymään. Pettäminen on kuitenkin pettäjän päätös ja petetty kokee sen eri tavoin. Pettämisestä on mahdollista selviytyä, mutta enpä usko kovinkaan petetyn nielevän selitystä, että pettäminen oli hyväksi vakisuhteelle.
Olen harkinnut avioeroa. Kirjoituksesi sai minut ajattelemaan. Kiitos siitä!
juuri samalla tavalla. Parisuhteen osapuolten kuuluu tukea toisiaan, ei tukea haeta pettämällä. Ja tosiaan, jos salasuhde paljastuu vasta myöhemmin sen päättymisen jälkeen, liittoa on vaikea korjata. Mielestäni parisuhteessa olevat päättävät yhdessä suhteensa säännöistä, ei toinen voi niitä yksin muuttaa. Tekstisi oli todella asiaa!
Puit juuri monen ihmisen ajatukset hienosti sanoiksi.
Tuo on vain pettäjän selittelyä, yritetään jotenkin saada parempi omatunto siitä mitä paskaa on tullut tehtyä.
Elät valheessa, koko suhteenne perustuu valheeseen. Ja kun se paljastuu valheellinen suhteenne on mitä ilmeisemmin ohi.
Eikö ne pettäjät nyt tajua, että ei sille pettämiselle noi heppoisia selityksiä ole!
olla vapailla markkinoilla ?
PS. en yhtään ihmettele ;)
En ole tuo, jolle kirjoitit enkä myöskään "vapailla markkinoilla"...Mutta kyllä minua silti huvittaa tollanen lässytys, että pettämällä paransin parisuhdetta. Pitäsköhän munkin alkaa pettämään ukkoani, jos parisuhdetta haluan parantaa? Maalaisjärki käteen nyt.
Juuri noin. Munkaan parisuhde ei toimi hyvin. Pitäisiköhän nyt lähteä pettämään mun miestä, jotta meidän parisuhde paranisi? Miehetkin ovat varmaan mielissään, jos vaimot alkaa tällä tavalla parisuhdetta parantelemaan. Eihän ne miehet koskaan ole mustasukkaisia, eihän? :DDD
Mun mielestäni tossa kirjoituksessa ei kyllä annettu mitään yleisohjetta kenellekkään. Mielestäni yksi yksittäinen tapaus, niinkuin jokainen parisuhde on.
En millään muotoa ole pettämisen kannalla, mutta jos jollekkin kävi noin, tarkoittaako se Sinun mielestäsi sitä että nyt kaikkien pitäisi toimia samoin ?
Kannattaisi joskus ottaa ne putket pois näkökentästä ja ymmärtää että kaikki ihmiset ei toimi eri tilanteissa samallalailla !
Että hän olisi kehottanut? Kannattaa lukea tarkemmin ;)
*Pitäsköhän munkin alkaa pettämään ukkoani, jos parisuhdetta haluan parantaa? *
Voi tuosta sellaisenki kuvan saada ;)
"Pitäisikö" - ei "kun olet kerran neuvonut, niin". Luulo ei ole aina tiedon väärti.
Jaajaa :)
Mieheni petettyä petin minäkin häntä todeten että yliarvistettua hommaa vaikka kivaa oli. Nykyään en juuri viiti olla mustasukkainen jos jotain säpinää menossa koska suhteita on niin helpoo aloittaa ja lopettaa. hetken hurma on nopeasti ohi. Suhde antoi minulle suhteellisuuden tajua.
mies sanoisi minulle, että pettämisellään yritti parantaa parisuhdettamme/avioliittoa, saisi hän lähteä heti, omaa huonoa itsetuntoa pettäjä parantaa sivusuhteellaan!
Itselleen pettäjä hakee jotain, ei parisuhteelle!
Toki minunkin miueheni sanoi että siksi petti, kun ei siellä muistutettu tekemättömistä töistä ja osoitettu vuosien saatossa tehtyjä virheitä, eli sai elää ns. satumaailmassa jossa ei ollut arkielämän velvoitteita.
Nyt kyllä mies sanoo että jos olisi tiennyt kuinka suurta mielipahaa/surua/masennusta aiheuttaa teollaan, ei olisi ikinä tehnyt sitä, vaan olisi tullut minun luo ja sanonut että jotain on tehtävä tälle suhteellemme, ettei ole hyvä olla.
saa joskus tietää pettämisestä, niin ero tulee usko pois.
pitäisi oikein rautalangasta vääntää ja siltikään en käsittäisi miten tuo pettäminen muka parantaa suhdetta. Itseäni on petetty ja jos mies olisi perustellut petostaan tuolla lailla olisin kyllä nauranut. Kukaan muu kuin pettäjä ei voi olla noin tyhmä!
Muutama ajatuksellinen kysymys tuli mieleen, kun luin kommentteja.
Miksi minun pitäisi kertoa tästä tekemästäni virheestä vaimolleni ? Miten se auttaisi nyt hyvin sujuvaa liittoani ?
Pelkääkö joku tämän lukiessaan, että oma siippa ottaa tästä opikseen ?
Jos oikein vakavasti miettii, helpottaako katkeruus kuitenkaan omaa tunnetilaa ? Jos ei miksi pitäisi sitten aiheuttaa sitä...
Onko se oikeasti niin vaikea paikka muutamalle, jos mies saakin itsetuntonsa takaisin ?
Väitän että on, vaikka se palautuisi muullakin tavalla, kun mitä minä kirjoitin.
Ja lopuksi, en ole selitellyt enkä ala sen enempää perustelemaan tekoani, tiedän että olen tehnyt väärin. Pettäminen on niin suuri tunneasia, että se menee välillä tappamisen, varastamisen tai pahoinpitelyn edelle...
Enpä usko, että kenellekään kommentoijalle on vaikea asia hyväksyä miehen itsetunnon paranemista. Kommentit ovat koskeneet lähinnä itsetunnon kohotustapaa. Perustelet parisuhteesi parantuneen pettämisen seurauksena. Oma itsetuntosi ja elämänlaatusi parani, mutta ei parisuhteesi. Jos elämässä joku osa-alue menee todella hyvin, se heijastuu ihmiseen sellaisena hyvänolon tunteena, että pienet murheet muilla osa-alueilla ei paljon haittaa. Näinhän kävi sinunkin kohdallasi. Sivusuhteen hyvät puolet kompensoivat ongelmat parisuhteessa. Sinusta tuntui hyvältä, mutta vaimosi kertomus kyseisestä pettämisen ajanjaksosta voisi olla toisenlainen kuvaus parisuhteestanne. Jos vaimollesi paljastuisi totuus uskottomuudestasi, teillä alkaisi parin kolmen vuoden kriisi suhteessanne. Näinpä nykyinen hyvä olotilanne perustuu valheeseen. Asia voi ruveta joskus vaivaamaan jopa itseäsi ja voit jossain eri elämäntilanteessa jopa itse tunnustaa tekosi, vaikka se nyt tuntuukin mahdottomalta ajatukselta.
Nauti elämäsi hyvästä ajanjaksosta, johon olet päässyt hieman kyseenalaisin keinoin. Tiedät sen itsekin, koska muuten sinulla ei olisi mitään syytä pohdiskella asiaa täällä meidän kanssamme. Asia ei välttämättä koskaan vaimollesi paljastu, mutta toisaalta avioliitossa ei saavuteta koskaan mitään pysyvää tilaa. Aika näyttää, mitä keinoja keksit selviämiseen seuraavan kriisin yllättäessä.
Pettämisen "pahuus" ihmisten mielissä johtuu siitä, että loukkaus kohdistuu periaatteessa rakkaimpaan ihmiseen ja on täysin tietoinen teko ja valinta. Siksi se menee tappamisen, varastamisen jne edelle, jos sen kohteeksi joutuu. Jokainen petetty ymmärtää, että maailmassa on kamalampiakin asioita, mutta ne ovat kaukaisia ja eivätkä välttämättä omakohtaisia. Toisaalta pettäjälle pettämisen mittasuhteet lienevät huomattavasti pienemmät kuin petetylle. Petetty joutuu usein jopa traumaattiseen tilaan, jolloin ei pysty keskittymään, nukkumaan jne.
Näin se meidänkin mies ajatteli. Oli hyväntuulinen, iloinen ja laihtui, suhdekin meni mukavammin- kunnes kärähti. Putosi korkealta ja lujaa. Ja helvetillisen vuoden tuomalla kokemuksella koetanpa vastailla petetyn vaimosi puolesta.
Miksi kertoisit? Jos et ole ihan sataprosenttisen varma, ettet jää kiinni, ei kannatakaan kertoa. Voitko olla varma? Ettei rakastajatar, naapuri, kaupassa teidät yhdessä nähnyt kaveri tai joku joka uumoilee asiasta ei kerro? Tai ettei humalapäissä esim. lipsahda itseltä? Näinhän on käynyt vuosikymmenienkin jälkeen.
Jos näin käy, lennät pihalle. Sataprosenttisen varmasti. Vaikka liittosi olisi kuinka auvoisa tahansa nyt. Minun mieheni pelasti vain se, että jäi näin verekseltään kiinni. Muuten olisin jo lähtenyt- neljästä lapsesta huolimatta.
Jos et yllämainittua halua, kerro. Se aiheuttaa tuskaa, mielipahaa ja surua niin paljon ettet nyt kykene ymmärtämäänkään ja lopputulos on epävarma vielä vuosienkin kuluttua. Silti se on paras vaihtoehtosi- ellet ole varma ettet jää kiinni ja että pystyt elämään omantuntosi kanssa loppuelämäsi kanssa. Katkeruus on väärä sana, suru on parempi.
Nykyinen "hyvä liittosi" perustuu valheelle. Mitä kauemmin valhe kestää, sen katkeramman vaimon saat, sitä tahriintuneimpia ovat nykyiset "hyvät" muistot.
Jokainen meistä haluaa olla ihailtu, haluttu ja rakastettu. Mikä sen paremmin todistaa, kuin uusi kumppani. Mutta onko se itsetuntoa? Itse asiassa olen pohtinut samaa- pitäisikö kokeilla muitakin kun tätä yhtä ainoaa, mitä hurjia kokemuksia jäänkään paitsi, ehkä eläkkeellä kaduttaa, meillähän on vain yksi elämä jne jne...
Mutta omaan niin hyvän itsetunnon, etten tarvitse toisen ihailua tai valloittamista voidakseni todistaa, että kelpaan- olen tarpeeksi hyvä- seksuaalisesti haluttava..
Ja oikeassa olet viimeisessä. Olisi edelleen ollut helpompi kestää, jos mieheni olisi tappanut jonkun- enempi kuin pettänyt. Nieleskelen sitä edelleen ja se lienee vaikein asia, mitä minun pitää tässä elämässäni oppia. Ainakin vaikein tähän asti.
Summa summarum. jos et jää kiinni, älä kerro. Mikäli omantuntosi soimaa: kerro ja kestä seuraukset. Suosittelen jälkimmäistä.
uskottomuutta ei pysty todistamaan, ellei jää rysänpäältä kiinni. Tai on joku silminnäkijä paikanpäällä tapahtumahetkellä.
Ja tuota en sitten voi sietää, että uskottomuus on muka pahempaa kuin tappo tai murha. Apua! Ette varmaan ole koskaan joutunut tekemisiin (niinikään oikeesti) vakavampien asioiden kanssa. Suhteellisuudentaju käyttöön nyt ja heti!
Pohdintasi oli varmasti ihan ajatuksella kirjoitettu, mutta olen muutamasta kohdasta täysin erimieltä kanssasi.
Liitossa ei koskaan saavuteta pysyvää tilaa ?
Ei pidä minun mielestäni paikkaansa. En edes ymmärrä miten asioista voi noin ajatella...
Väitän että olen monen mielestä sika ja paskiainen, vaikka liittoni onkin nyt kunnossa ja teen kaikkeni sen eteen että vastaavanlaista tilannetta ei enää koskaan tulisi. Vaikka en koskaan enää pettäisi, olisin silti paskiainen..
Myönnän ettei minun olisi tarvinnut tätä tänne kirjoittaa, tarkoitus oli kuitenkin.. osaksi provosoidakkin.. herättää tiukkapipoja.
Minun mielestäni tiukkapipo on ihminen joka ei osaa katsoa asioita muulla tavalla kun siten, miten itse toimii..
Kuten aiemmasta kirjoituksestasi käy ilmi, olet itse pettäjä ja todennäköisesti et ammatiltasi mikään psykologi tai muu ihmismielen asiantuntija. Sen nimittäin huomaa kirjoituksistasi, jotka ovat tyypillisiä "joka alan asiantuntijan" mustavalkoisia ajatelmia. Jos olet itse pettäjä ja miehesi on ollut poikkeuksellisen ymmärtäväinen petetty, se ei oikeuta sinua vähättelemään toisten kokemusta. Sinun kokemuksesi on sinun kokemuksesi ja muiden kokemukset ovat ihan yhtä aitoja ja arvokkaita.
Tottakai on järjen tasolla selvää, että yhden parisuhteen pettämisellä ei ole mitään merkitystä tämän maapallon todellisten ongelmien kanssa. Vaikka kaikki suomalaiset hässisivät aivonsa pellolle vieraissa ja saisivat aidsin ja kuolisivat sukupuuttoon, se todennäköisesti olisi vain hyväksi tämän maapallon liikakansoitukselle. Ongelmia ei voi kuitenkaan arvottaa. Olen itse kokenut esimerkiksi lapsettomuuden, joka tietyssä lopullisuudessaan on koko loppuelämääni vaikuttava asia ja ongelma. Tuttavapiirissäni on jopa murhattu/tapettu ihminen. En silti pysty sanomaan, onko jonkun asian sureminen oikeutetumpaa kuin toisen. Jokainen elää omassa todellisuudessaan ja niinpä oma petetyksi tuleminen on varmasti pahempaa kuin tuttavaperhettä kohdannut murha tai tappo. Tapahtumahetkellä tietysti ongelma kuin ongelma vie huomion kaikelta muulta, mutta omien ongelmien käsittely vie kuitenkin pitemmän ajan, vaikka ne sivullisten mielestä olisivat kuinka vähäpätöisiä tahansa. Yleensäkin pettäjän mielestä pettäminen on vähäisempi asia kuin petetyn. Lienee kuitenkin harvinaista, että petetty pystyy suhtautumaan välittömästi pettämisen paljastumisen jälkeen aikuismaisesti tapahtuneeseen. Tälläkin palstalla aika moni petetty on kertonut palaavansa lähelle aallonpohjaa jopa vuosia pettämisen jälkeen.
On helppo sanoa, ettei saa kostaa tai katkeroitua. Kostamisen voi tietysti estää ihan päättämällä, ettei kosta asiaa mitenkään. Katkeroitumisen välttäminen riippuu kuitenkin ihmisen luonteesta. Siinä ei paljon auta asiaa kokemattomien käskyt "suhteellisuuden taju käyttöön nyt ja heti". Pettäjän pomottamista ja toisen elämän ottamista omiin käsiin lienee tuokin?
nyt sitten mielestäsi pystyt suhtautumaan toisten mielipiteisiin (sellaisten, jotka todella tietävät miten raastava kokemus petetyksi joutuminen on ja miten se EI paranna parisuhdetta). Oletko mielestäsi tiukkapipo vai hyvin suvaitsevainen ihminen?
Kuten myönsit tarkoituksesi oli provoilla vähän ja herättää "tiukkapipoja". Eli tuskin siis muunlaisia kommentteja kovin odotitkaan? Nautitko nyt sitten tästä? Ja millaiseksi sellaista ihmistä kutsuttaisiin????
Meillä ainakin miehen pettäminen vei multa pohjan elämältä. Vei turvallisuuden tunteen, pysyvyyden, uskon huomiseen ja elämään.Ei todellakaan parantanut milläänlailla suhdetta vaan pilasi sen totaalisesti.
Ehkä mies nyt kokee sitä mitä tuossa kirjoiteltiin, omahyväistä itsekeskeisyyden tunnetta siitä miten "kelpasi" muillekkin.
Ja muka nyt sitten meidän elämä tästä jatkuu onnellisena kun mies sai pönkitettyä itsetuntoaan.
Sitä vaan rakastaa toista ja yrittää eteenpäin vaikka välillä tuntuu siltä että ainoa oikea ratkaisu on jättää petturi.
Sinä joka aloitit ketjun, uskon että vaimosi jollain tasolla tietää pettämisestäsi.
En itse luokittele ihmisiä paskiaisiin tai muihinkaan luokkiin. Oma miehenikään ei ole mielestäni paskiainen, vaikka teki paskamaisen tempun. On helppo ajatella jostain puolitutusta tai kirjoittajasta, että hän tiukkapipo tai paskiainen, mutta ihmiset ovat todellisuudessa liian monimutkaisia olentoja moisiin luokitteluihin. Minulle sinun ajattelutavassasi (pettämisen positiivinen vaikutus parisuhteeseen) ei ollut mitään uutta. Sehän oli miehenikin yksi selitys pettämiselleen. Tosiasiassa oma mieheni myönsi pitkän pariterapian jälkeen, että todelliset vaikutukset pettämisen paljastuttua oli jotain muuta. Sinä et voi sitä ajatusta kumota edes omiin kokemuksiisi perustuen, koska vaimosi ei tiedä asioiden oikeaa laitaa. Toisaalta en usko, että mieheni pettämistä olisi voinut millään estää, vaikka joku olisi hänelle todelliset seuraukset kertonut. Hänkin uskoi, ettei jää kiini ja riski oli olematon. Hän eli kriisissä pettämisen aikoihin ja umpisolmun avatakseen hänen olisi pitänyt hankkiutua ammattiauttajan puoleen, mutta hän ei taas ole psykologin puheille hakeutuvaa tyyppiä.
Jos mietin omaa elämääni viisi vuotta taaksepäin ja kaikkia tapahtumia tuon ajanjakson aikana, voin vilpittömästi uskoa, että ainakaan oma elämäni ei tule saavuttamaan mitään pysyvää tilaa seuraavien vuosien aikana. Vaikken itse tekisi yhtään mitään, joku muu lähipiirissäni vaikuttaa elämäni muuttumiseen. Koska parisuhde muodostuu kahdesta ihmisestä, uskon, ettei se saavuta koskaan pysyvää olotilaa juuri siksi, että ihmiset luojan kiitos muuttuvat ajan mittaan. Sinukin vaimosi voi sairastua, ihastua johonkin ulkopuoliseen, jne. En yhtään epäile, ettetkö voisi olla lopun elämääsi uskollinen, mutta sitä en usko, että parisuhteesi jatkuu sellaisena kuin se tänä päivänä on. Tulee hyviä päiviä ja huonoja päiviä. Sinun hyvä päiväsi voi olla vaimosi huono päivä ja päinvastoin.
Sinulla on melko fakkiutunut mielipide omasta pettämisestäsi ja tuskin edes haluat katsoa sitä petetyn näkökulmasta, koska sinun suhteessasi petettyä ei ole käytännössä olemassa ainakaan vielä. Omalta osaltani poistun tältä keskusteluareenalta. Olisi mukava joskus lukea analyysiä sellaiselta pettäjältä, jonka pettäminen on paljastunut, mutta suhde on siitä huolimatta jatkunut. Tällä palstallahan pyörii enimmäkseen meitä petettyjä ja toisaalta pettäjiä, jotka ovat vielä pettämisen siinä vaiheessa, misää on nautittu luxusravintolan loistoillallinen, mutta laskua ei ole saatu eikä ole myöskään tietoa, pystyykö laskua maksamaan.
Todella näin se on.Mitään seurauksia ei huumassa ajatella. Mennään vaan kun himo vie.
Anneliina vaikka sanoit että poistut palstalta, mutta kysyn että kuinka kauan meni ennekuin suhteenne korjaantui edes jotenkuten "normaaliksi"?
Missä vaiheessa loppui tuska ja asian joka päivä ajatteleminen?
Missä vaiheessa miehesi tunnusti että katuu? Vai tunnustiko koskaan?
Palautuiko rakkautesi miestä kohtaan koskaan ennalleen tai millaiseksi se muuttui?
Palautuiko miehesi rakkaus sinua kohtaan?
Itselläni pari kuukautta tapahtumasta.Mua petettiin. Olen särkynyt ja rikkoutunut.
Otan sen riskin. Mies tuntuu kaipaavan juuri sitä avatakseen silmaänsä, tajutakseen, missä mennään oman pitkäaiakisen petossuhteensa johdosta. Vaikkei tapaa, lämmittelee pikkuisen tekstiviesteillä ikäänkuin "kaiken varalta".
Mieheni ei tajunnut, miten hirveältä petetystä tuntuu, kun totuus paljastuu (hänellä n. vuoden suhde). Mielestäni parempi kertoa totuus heti. Jos menee vuosia, on uskoakseni mahdotonta antaa anteeksi tai ainakaan jatkaa liittoa. Ainakin minulle tuo pettämisen aikaine yhteiselo oli jälkeenpäin vain valhetta ja hyvätkin asiat menettivät merkityksensä.
näin se on.
jätän tämän aiheen tähän kommenttiin. Raflaavalla otsikolla saatiin mielenkiintoinen keskustelu aikaiseksi, eikös se ole tämän palstan tarkoituskin ? Näin yleisellä foorumilla ei voi kertoa kaikkea, mitä kyseiseen aiheeseen liittyy, sen varmasti ymmärrät, kuten muutkin jotka täällä kirjoittavat ja lukevat näitä. Silloin kun asia on tiivistetty ja monta oleellista asiaa jätetään pois, on helppo tarttua yhteen lauseeseen tai lukea rivien välistä "väärin". Mutta näinkin kun kirjoitin voi käydä, enkä usko että olen ainoa jolle niin on käynyt. Jotenkin mieleen tulee kun lukee kommentteja ja että jos olet joskus tehnyt elämässä virheitä, et voi koskaan korvata niitä, olet aina sitä mitä olet joskus tehnyt.. korostan vielä että tiedän kyllä että olen tehnyt väärin, mutta osaan nyt elää sen kanssa, eikä se (oikeesti) vaivaa minua yhtään.. tiedän ok, joku nyt ajattelee että olen moraaliton saapas, mutta minun mielestäni samalla logiikalla myös ne jotka ovat esimerkiksi joskus ajaneet ylinopeutta, eivätkä ole itse ilmoittautuneet poliisille, ovat sitä samaa.. oletko sen jälkeen koko loppuikäsi kaahari ja huijari ?
Asiat ovat erilaisia, mutta mikä tekee jostain mokasta pahemman kun toinen.. en tarkoita fyysistä väkivaltaa kuitenkaan.
Kiitos Anneliina hyvistä kommenteista kuitenkin, meidän ajattelumaailma vain on vähän erilainen ja mielestäni elämä olisi aika tylsää jos kaikki ajattelisivat joka asiasta samallalailla.
Lopuksi ja tätäkään en ala sen enempää analysoimaan, mutta olen kyllä kokenut myös sen, millaista on olla petetty, se tapahtui ajat sitten eikä se vaikuttanut tähän mokaan milläänlailla, vaikka joku niin täällä yrittäisikin väitttää :)
Sen seuraksena se ihmissuhde päättyi...
selitin asiani huonosti.
Että mieheni, paras ystäväni, sankarini, lasteni isä, maailman paras isä, jonka olin niin huolella valinnut. Rehellinen ja luotettava.
Kykeni niin kevyesti pettämään lupauksen, jonka on antanut todistajien edessä, kykeni helposti käymään vieraissa, tuleman iloisena kotiin ja katsomaan aamulla tyytyväisenä itseään peilistä. Kykeni aloittamaan suhteen,pettämään kerta toisensa jälkeen ja todennäköisesti tekisi sitä vieläkin ilman kiinnijäämistään, oli sen verran hämmästyneen näköinen paljastuttuaan. Ja että tämä ihminen pystyisi elämään salasuhteessa (kuka muu vihaa nimitystä "salarakas"?) ehkäpä jopa vuosia, vääristämään elämäni valheeksi. Ja ettei hän pystynyt uhraamaan edes minuuttia ajatukselle: mitä minä oikein teen? Ja tuhosi elämästäni vuoden, jonka aikana putosin niin syvälle, etten olisi sitä ikinä etukäteen uskonut.
Eikä se että hän petti. Vaan että hän PYSTYI tekemään sen.
Ja tuntien kiivaan temperamenttinsa, pystyn jotenkin kuvittelemaan, että hän pystyisi jopa tappamaan kiivastuksissaan, yhtään aliarviomatta tätäkään tragediaa (jota toivottavasti en joudu ikinä kokemaan). Mutta tätä harkittua, jatkuvaa, kymäveristäkin tekoa minä en kykene ymmärtämään ehkä ikinä. Ja sitä tarkoitin sanoessani, että minulle tämä oli pahempaa. Ja ymmärrän myös sen, ettei kukaan muu koe tätä niin raskaasti kuin minä, että muille tämä on vain yksi tapaus muiden joukossa- hyvä juoru hetkeksi, mutta ei mitään sen järisyttävämpää.
Vaikka murhahan tämä itse asiassa oli. Itsekkyydellään ja ajattelemattomuudellaan hän tietyllä tavalla tuhosi minussa jotain, jota en edes tiennyt olevan olemassa, ennen kuin se oli poissa. Kuin kynttilä, joka sammui ja tunnen kylmän kohdan siinä missä ennen oli valoa.
Silti- kaunista kesän jatkoa kaikille, pettäjille, petetyille ja muillekin. Koetetaanpa olla kiltimpiä toisillemme jatkossa.
Huomasin että olet kirjoittanut jo pitkään kokemuksestasi petettynä. Aivan samoja asioita pyöri mielessäni silloin kun oma eroni oli tuore.
Mutta vaikka tämä olisikin pahasti sanottu, olet jäänyt ny pyörimään katkeruuden suovereihin. Teet itsellesi hallaa jos et lopultakin opettele elämään uudestaan. Muista että jonkun loppu voi olla jonkun paremman alku, meillä on vain yksi elämä !
kait sadisti ?
Petetty joka jää vuosiksi rämpimään itsesääliinsä kutsutaan kai masokistiksi ?
minä tiedän onko minua petetty, ei oikeastaan kiinnostakaan ;); niin kauan kuin välit mieheeni on hyvät.
Ja mistä sinä tiedät mitä asioita minä suren, mitä minulle on tapahtunut, ketä tunnen/olen tavannut (mitä heille on tapahtunut) jne? Älä itse vähättele minun ja tuttavieni kokemuksia! Se en nimenomaan ole minä, joka ajattelee mustavalkoisesti. He ajattelevat mustavalkoisesti, jotka sanovat minun ajattelevan niin.
En toki käske ottamaan suhteellisuudentajua käyttöön. Niin vain on parempi (huom.EI tietenkään HELPOMPI) sekä oman itsensä että kumppaninsa ja koko ympäristön kannalta. Surra saa tietysti aikansa ja miettiä syntyjä syviä, mutta jossain vaiheessa on vihellettävä peli poikki. Aikansa kutakin. Minua ainakin vi**ttaisi eniten elämässä jäädä jumittamaan yhteen asiaan vuosikausiksi; on se sitten uskottomuus tai ystävän/kumppanin kuolema. Toiset tietysti voivat tehdä miten heitä huvittaa. Silti suhtautumalla järkevästi omiin ja toisten tunteisiin saa paljon hyvää aikaiseksi. Ei ainakaan katkeroidu tai halua kostaa. Ihmisen toiminta ratkaisee enemmän kuin luonne.
sinun mielestäsi tämän palstan vastaista, jos pettämistä ruoditaan petetyn ja pettäjän kannalta ?
Haluatko lukea tätä foorumia siksi, että saat pidettyä katkeruuttasi yllä ?
Sulkujen sisällöstä näkee heti, että Sinulla tilanne on vielä täysin käsittelemätön.
Väitän että olen ainakin avarakatseisempi kuin Sinä, ainakin tällä hetkellä. Olen kokenut myös petetyn osan, eikä nämä kommentit täällä ole vieraita, mutta tiedän myös sen että suhtautuminen uskottomuuteen muuttuu, kun aikaa kuluu ja osaa puntaroida asioita kiihkottomasti.. toivon että se päivä koittaa Sinullekin..
Siksi "herätys" voi olla paikallaan !
Enkä missään kohdassa väittänytkään, että parisuhde paranisi, jos vaimoni tietäisi pettämisestäni. Kannattaa lukea pariin kertaan edellinen lause ja miettiä, ennenkuin suoltaa suustaa ajattelemattoman kommentin :)
että maailmassa murhataan, kuolee nälkään/aidsiin yms ihmisiä.
Mutta mikään näistä ei kosketa minua niin kuin se että mieheni petti minua, haki parannusta omalle itsetunnolleen vieraalta naiselta ja samalla tuolla teolla tuhosi minun itsetuntoni, naiseuteni, äitiyteni, ihmisyyteni, elämäni. Mieheni kohteli minua huonommin kuin kohtelee koiraansa.
Jatkuva pettäminen/salasuhteen yllä pitäminen on kuin pistäisi puukolla rintaa joka ikinen kerta kun ottaa yhteyttä tähän salapanoonsa, jokainen viesti, soitto, vierailu tuhoaa vähävähältä sitä parisuhdetta jota pitäisi vaalia ja hoitaa.
Eihän ylinopeutta ja pettämistä voida verrata. Jos ajat ylinopeutta et välttämättä aiheuta vahinkoa muuten kuin lakipykälälle. Petettäessä aiheutat vahinkoa parisuhteellenne. Vaikka toinen osapuoli ei saisi koskaan tietää petos on aina välillänne ja mielessäsi (toivottavasti) etkä voi elää vapautuneesti kiinnijäämisen pelossa, etkä avautua vaimollesi, josta syystä suhteenne jää henkisesti tyhjäksi.
Ehkä voisit verrata pettämistä ja sitä että ajat autolla lapsesi koiran päälle etkä koskaan paljasta lapselle että isi tappoi rakkaan Mustin.