Miehet (ja naisetkin)! Miten voin ylläpitää kipinää ja kiinnostusta seksissä mieheni kanssa?
Yhdessä asutaan ja ollaan oltu suhteessa pari vuotta..Seksi on meillä aina sujunut aivan ihanasti =) ja toivoisin tämän jatkuvan. Ongelmana on kuitenkin se, että kaipaan nykyisin enemmän seksiä kuin mieheni. Aiemmin hänkin halusi yhtä paljon, mutta tahti on hieman hiipunut viime aikoina. Olen tehnyt kyllä paljon sen eteen, että mieheni näkisi minut yhä viehättävänä, ja hellittelen häntä monin tavoin..
Seksin suhteen olen nykyisin aina aloitteentekijä. Monesti kun olen illalla (tai ammulla tai päivällä ;)) alkanut hyväilemään tai pusuttelemaan miestäni, tämä ilmaisee ettei häntä kiinnosta. Häviän usein penkkiurheilulle tai jollekin typerälle sarjalle tai sitten mies vain haluaa nukkua. En tiedä kuinka kauan jaksan tehdä aloitteita, kun toisen osapuolen passiivisuus tuntuu niin loukkaavalta.
Miksiköhän mieheni mielenkiinto on lopahtamassa? Seksi on aina ollut hänellekin loistavaa ja teemme usein kaikkea erilaista..ja pukeudun seksikkäästi ja olen avoin ja estoton kuten hänkin. Mutta nyt minua pelottaa, että suhteemme on väljähtymässä. Tai se fyysinen puoli siis. Henkinen puoli on kunnossa ja olemme keskustelleetkin asiasta. Kaipaan vain neuvoja mitä voisimme tehdä? Vai johtuuko tämä siitä, että suhteemme on vakiintunut eikä uutuudenviehätys enää riitä..?
Mitä nainen voi tehdä että mies haluaa taas useammin seksiä?
Yhdessä asutaan ja ollaan oltu suhteessa pari vuotta..Seksi on meillä aina sujunut aivan ihanasti =) ja toivoisin tämän jatkuvan. Ongelmana on kuitenkin se, että kaipaan nykyisin enemmän seksiä kuin mieheni. Aiemmin hänkin halusi yhtä paljon, mutta tahti on hieman hiipunut viime aikoina. Olen tehnyt kyllä paljon sen eteen, että mieheni näkisi minut yhä viehättävänä, ja hellittelen häntä monin tavoin..
Seksin suhteen olen nykyisin aina aloitteentekijä. Monesti kun olen illalla (tai ammulla tai päivällä ;)) alkanut hyväilemään tai pusuttelemaan miestäni, tämä ilmaisee ettei häntä kiinnosta. Häviän usein penkkiurheilulle tai jollekin typerälle sarjalle tai sitten mies vain haluaa nukkua. En tiedä kuinka kauan jaksan tehdä aloitteita, kun toisen osapuolen passiivisuus tuntuu niin loukkaavalta.
Miksiköhän mieheni mielenkiinto on lopahtamassa? Seksi on aina ollut hänellekin loistavaa ja teemme usein kaikkea erilaista..ja pukeudun seksikkäästi ja olen avoin ja estoton kuten hänkin. Mutta nyt minua pelottaa, että suhteemme on väljähtymässä. Tai se fyysinen puoli siis. Henkinen puoli on kunnossa ja olemme keskustelleetkin asiasta. Kaipaan vain neuvoja mitä voisimme tehdä? Vai johtuuko tämä siitä, että suhteemme on vakiintunut eikä uutuudenviehätys enää riitä..?
Mitä nainen voi tehdä että mies haluaa taas useammin seksiä?
Vastaukset 26
Vanhimmat
mulla oli joskus samanlainen suhde. Huomasin, et mitä enemmän tein aloitteita, sitä vähemmän mies halusi. Eli älä tee aloitteita, älä vihjaile edes seksin suuntaan. Kyl se sit siitä.
Ite yritin kaikkeni, pukeuduin kotona vihjailevasti jne.jne., mut se taisi vain pahentaa tilannetta. Mies tais tuntea itsensä joksikin toyboyksi, siltä meni halut, kun itse olin niin halukas.
Unohtakaa seksi (myös siitä keskusteleminen)vähäksi aikaa.
Mulla kyllä naisen halukkuus vain lisää omia haluja. Haluttomuus niitä sitten vähentää.
Kyllä on hintsusti kivempia asioita miehen elämässä kuin olla haluttavan naisen seksilelu, jos multa kysytään. Toisaalta linnassa viruu jonkin verran sellaisia äijiä, joita naisen haluttomuus kiihottaa ihan mielettömästi...
Liika läheisyys tappaa seksihalut. Jos nainen on koko ajan kiehnäämässä ja pusittelemassa, ainakin minulle iskee hengenahdistus ja paniikki.
Ei suhteen pitäisi olla mikään pakkopaita. Miehellä pitää olla omaa tilaa ja omia innostavia harrastuksia, joihin hän voi paeta ja joista on taas uutta energiaa uhkuen mukava palata oman kullan kimppuun. Aika surkea tilanne, jos miehen ainoa pakokeino on TV:n tuijottaminen.
Niin siis on meillä molemmilla omat harrastukset ja työ ja omat ja yhteiset ystävät..ja aktiivista elämää siis vietetään. Mutta jos on vapaa-aikana yhdessä kotona ja tekee mieli seksiä, niin pitääkö minun siis vaan tyytyä odottelemaan josko se öinen matsi tvstä loppuisi..?
Ja miten tilannetta parantaa se, etten pukeutuisi enää viehättävästi? Vai pitääkö naisen olla kenties yleensä jokin paitulitäti ja sitten ehkä kerran kuussa räväyttää pukeutumalla Naiseksi?
pukeudut just niinkuin tykkäät ja miten olet aina pukeutunut, älä nyt tee siitä ongelmaa. Mut älä tyrkytä itseäsi, esim. keikistelemällä tahallisesti joissain korseteissa (en väitä, että näin olisit tehnytkään).
suhteessa tarkoittaa, että siinä vaiheessa jompi kumpi tai molemmat hakevat omaa paikkaa ja tilaa. Se tila ei tarkoita kavereita tai omia harrastuksia, vaan henkinen tila siellä kotonakin.
Tietysti siinä on sopeutumisen paikka sinulla, koska kasvatte suhteessanne hiukan eri tahtiin ja koet tuon miehen vetäytymisen henkilökohtaisesti ja siitä otat vähän itseesi.
Miehen ja naisen erot aiheuttavat näitä ristiriitatilanteita, jossa esim. mies vetäytyy ja nainen tulee lähemmäksi. Siitä on seuraus helposti, että mies vetäytyy enemmän ja nainen seuraa yhä tiiviimmin ja oravanpyörä on valmis, ellei sitä katkaise.
Neuvo sinulle. Anna miehesi vetäytyä, jossakin vaiheessa hän palaa, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja siinä on toinen kriisi, jonka nainen kokee vaikeaksi "Tulee takas, niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan" :) Nainen ajattelee: "Kuules äijä, olet niin loukannut minun tunteita, että ennen kuin tulet takaisin, niin saat kyllä hyvittää tekosi". Eihän ole vaikeaa :)
Jos jaksat, niin koita tässä vaiheessa ymmärtää miestä, antaa tilaa, äläkä lähesty samalla tavalla kuin ennen. Osoita huomiota, mutta enemmän elämänkumppanina, kuin "sillä mielellä".
Jossakin vaiheessa tulee aika, jolloin sinä käyt samaa prosessia läpi, mutta naiset käyvät sitä läpi eri tavalla. Silloin teillä on jälleen kriisi, jossa miehesi tulisi ymmärtää sama asia, kuin sinunkin.
Asian ydin: Etsitte nyt omaa paikkaanne suhteessanne, aikataulut teillä on hiukan erit.
missä tuollaisia miehiä kasvaa?
Ihanaa, että joku näkee ja pystyy käsittelemään noin selkeästi ko. ongelmia. Usein suhteet kaatuu juuri tuollaisiin pikkuongelmiin, kun ei nähdä laajempia kokonaisuuksia.
Niin...kerroit, että olette olleet suhteessa pari vuotta..rakastuminen siis lienee kaikkoamassa ja arki astuu esiin...Tunteet eivät välttämättä ole minnekään kadonneet, mutta "uutuudenviehätys" kyllä..Ja huomioon on otettava myös arjen mahdolliset paineet..
Sinuna en painostaisi miestäsi liikaa. Tällöin reaktio saattaa olla juuri päinvastainen kuin mitä toivoisit.
Tietyssä vaiheessa parisuhdetta saattaa tulla esiin viimein sekin seikka, että toinen kaipaa seksiä enemmän, toinen vähemmän..
Toit itsekin esiin mun mielestä sen ydinpointin, että suhteenne on vakiintunut...et sä voi odottaa jatkuvasti, (aamuin, päivin ja illoin), että sun miehes, tai kukaan mies tossa vaiheessa suhdetta enään, jaksaisi/viitsisi/haluaisi/kykenisi jatkuviin "urotekoihin" makuuhuoneleikeissä.
Voi olla jopa niin, että juuri miehesi on kypsyneempi parisuhteeseen kuin Sinä eikä elättele mielessään jatkuvaa ja terhakkaa, suhteen ensimmäisten kuukausien ruusunpunaisia ja mansikanmakuisia illuusioita.
Mä ainakin ahdistuisin, jos joku olis jatkuvasti hipelöimässä ja/tai suurinpiirtein sentin päässä eikä antaisi tippaakaan omaa tilaa/omaa rauhaa..
Siis arki astuu esiin ja nyt sunkin alkaa olla pikkuhiljaa mietittävä omaa asennoitumistasi siihen...Jos suhde jatkuu...seuraava taitekohta on sitten keskimäärin 7-8 v. tienoilla...
Suhtautuminen arkeen on ratkaisevaa suhteessa. Arki astuu vääjäämättä kuvioihin. Jos ei kestä arkea parisuhteessa, ei kannata sitoutua.
Hyviä hermoja ja pitkää pinnaa tarvitaan takuulla. Ja nimenomaan sitä tilaa ja aikaa täytyy antaa.
Kaksi yksilöähän siinä parisuhteessa lopultakin on, vaikka yhdessäkin täytyy osata elää.
Onhan se parisuhde sellainen elämän mittainen väsytystaistelu, että ei paremmasta väliä...
Ja mun on omalta osaltani todettava, että just toi arjen kestäminen on aina tuottanut parisuhteessa vaikeuksia...Lienenkö siinä edes koskaan onnistunutkaan...
Harvinaisen oikeassa olet mielestäni juuri tilan ja ajan antamisen suhteen...
Voi olla niinkin, että monet suhteet puhtaasti "syleillään" kuoliaaksi...ei jää ilmaa mitä hengittää, kummallekaan...mene ja tiedä..
Itseasiassa kaikissa asioissa, mitkä liittyvät parisuhteisiin, mun olisi parasta olla, sattuneista syistä ja omaa henk. koht. historiaa muistaen, visusti hiljaa...Toisaalta tiedänhän mä kokemusperäisesti lukuisan määrän tapoja saada suhde epäonnistumaan..;D
Itselläni myös arjen kestämisessä hienoisia vaikeuksia...
Joskus herkuttelen ajatuksella, että valitsen vapauden ja elämän ilman miehiä. Kuinka helppoa, vastuussa vain itsestään. Liitelisin vain paikasta toiseen ja tekisin mitä huvittaa... Edes ajatus perheen menettämisestä ei pahemmin hätkäytä. Maailma ei minussa mitään suurenmoista äitiä menettäisi.
"Tukahduttava syleily" suhteessa on juuri oikea ilmaisu. Mistä löytäisi sen oikean tasapainon, oikean määrän vapautta ja omaa aikaa suhteessa...
Sinulla on paljon viisaita ajatuksia ja elämänkokemusta, sen verran olen lukenut viimeisen kahden viikon kirjoituksiasikin. Turhaa vaatimattomuutta:-) Sitäpaitsi, eteenpäinhän se on sekin, että tietää mitä ei kannata tehdä...
minusta tuntuu ja/tai olen siitä peräti varmakin, että toiset ihmiset osaavat ikäänkuin luonnostaan parisuhteessa sen "arjen" elämisen. Ymmärrän toki että siihen voi myös oppia...
Mä en osaa enkä ole ollenkaan varma edes siitä haluanko...
Voin toki kuvitella, jopa haluankin, pysyvän parisuhteen, mutta suhde saa sitten olla aika pitkä ennenkuin haluan asua kenenkään kanssa yhdessä..Ja voi olla niinkin, että läheskään kaikkea mä en halua koskaan jakaa...
Olenhan toki toivonut monet, monet kerrat, että mäkin olisin kyennyt/halunnut muodostaa jonkin "normiperheen" ja eihän se tietty koskaan ole myöhäistä, mutta en taida oikeastaan edes haluta. Ehkäpä en ole koskaan todella halunnutkaan..
Luulen ymmärtäväni tunteesi, kun kirjoitat, että joskus haluaisit valita vapauden ja elää ilman miehiä...
Minusta maailma voi menettää Sinussa myös suurenmoisen äidin, mutta mä olen sitä mieltä ettei vastentahtoisesti tai puolipakolla kannata ryhtyä äidin rooliin/äidiksi..
ps. Tuntuu todella hyvältä kirjoittaa sulle, "pitkästä" aikaa..;D
Joiltakin suhteen arki todella sujuu kuin luonnostaan, ilman suurempia ponnisteluja. Kateellisena olen seuraillut muutamien ystävieni vaivatonta solahdusta parisuhteisiin ja perhe-elämään. Itsellä tämä teettää työtä, liikaakin.
Yhdessä asuminen vaatii kyllä hiomista. Jokin minussa pitää edelleen itsepintaisesti kiinni omasta tilasta ja murisee reviirin rikkojalle:-) Yksin oleminen ei teetä minulle mitään vaikeuksia. Ehkä ideaalein suhde olisi sellainen, että molemmat asuisivat tahoillaan. Olisi kuitenkin aina se oma paikka, jonne paeta. Haaveissa vain...
Ei kaikkea voikaan jakaa. Miten voi jakaa kaikkein intiimeimmät ajatukset, syvimmät salaisuudet. Ei toista voi eikä saa omistaa. Se, että olen suhteessa, ei tarkoita että luopuisin minuudestani. Minä olen olemassa ilman suhdettakin, ehkä erilaisena, mutta kuitenkin.
Välillä tuntuu, että toteutan vain yhteiskunnan ja perheeni odotuksia olemalla suhteessa. Ja perheen perustaminen... En vieläkään ole päättänyt. Ehkä minusta tulisi hyvä äiti, ehkä ei. Aika näyttää, miten käy.
Olen ollut viikon lomalla kotimaassa ja samalla mietiskellyt syntyjä syviä. Mukava oli palata palstalle ja erityisen mukavaa on kirjoittaa sinulle. :-)
Itse myönnän avoimesti suurinpiirtein jokaiselle vastaantulevalla, että kaihdan velvoitteita(ainahan niitä toki joitakin on). Velvollisuuksiin liittyy aina vastuu ja vastuuseen oman henk. koht. vapauden rajoittuminen. Tämä kuulostaa kenties henkisesti 10-vuotiaan pojan elämänfilosofialta. Mutta se on minun valintani. Ja valinnoista on aina seurauksia..hyviä ja huonoja...
Itseasiassa en käytännöllisesti koskaan halua neuvoa ketään, mutta mun mielipide on, että niin kauan kuin toteuttaa VAIN yhteiskunnan ja perheen odotuksia suhteessa, jotain ja kenties paljonkin, jää aina puuttumaan. Mutta paljon toki myös saa..?
Mikään ratkaisu tai vaihtoehdon valinta ei ikävä kyllä, sisällä ja tuo mukanaan pelkästään hyviä tai huonoja seuraamuksia.
Tuo oman minuuden (mitä se sitten onkin) säilyttäminen myös parisuhteessa on mielestäni jopa välttämätöntä. Niin ihanaa kuin jokin symbioottinen tunne jossain rakastumisen ensivaiheissa onkin...
Tuli mieleen rakastuminen aidoimmillaan ja sitä edeltävä tila..so. jonkinlainen Flow-tila:
"Mielihyvänomainen, haltioitunut onnellisuuden tila, jossa ihminen kokee olevansa yhtä tekemisensä kanssa. Kaikki sujuu vaivattomasti ja ihminen pystyy irtautumaan muusta todellisuudesta ja keskittymään vain yhteen asiaan...tämä voi ilmetä kokemuksissa tai pohdiskelevassa ajattelussa..."
Mä luulen, että mulla juuri tuo "arjen" elämisen vaikeus ja tylsyyden tuntu johtuu juuri em. kaltaisten "huippukokemusten" kaipuusta...
Hui... Sinun tekstisi on kuin suoraan omasta päästäni.
Velvoitteet todellakin tuovat vastuuta. Mielestäni kuitenkaan siinä ei ole mitään pahaa, jos itse välttää vastuun tietoisesti muita loukkaamatta. Ei kai se ole itsekkyyttä, että seuraa omaa johtotähteään ja kuuntelee sisintään. Pahempaa olisi ottaa se vastuu, vaikka tietäisi että ei kykene sitä kantamaan.
Paljon suhteessa myös saa, mutta siinä vaiheessa (kuten itselläni), kun alkaa jatkuvasti haikailla vapautta ja kokee menettävänsä enemmän kuin saavansa, olisi aika armahtaa toista. En tiedä. Kai olen jo sinun sanojesi mukaan "kypsynyt" suhteeseen. Useampaankin otteeseen. Eikä tunne tunnu menevän ohi.
Huippukokemuksia kaipaan minäkin, jollain tasolla...
Enkä minäkään tietty missään tapauksessa tarkoittanut mitään velvollisuuksien pakoilua tms.
Vaan sitä , että kokee ne velvollisuudet nimenomaan omikseen(so. ei muilta tahoilta annetuiksi)...ja pyrkii sitten niistä kunnialla elämässään selviytymään...
Luulen tajuavani mitä tarkoitat. Velvollisuus vähintäänkin itseä kohtaan on selvittää se, mitä todella haluaa..Tai ainakin se, mitä EI halua..
Huippukokemukset ovat hyödyllisiä, jos ne esim. suuntaa työhön...Ja ihmissuhteissa taas mun mielestä ne tulee usein ikäänkuin "yllättäen"..
ps. Voin vastavuoroisesti sanoa Sinun teksteistäsi ihan samaa...senpä takia minuun joskus iskee kenties katteetonkin luulo, että ehkäpä jotain saatan tajutakin...
itseasiassa myös vähän niinkin, että mikäli ei itse ole onnellinen siitä, että on valinnut vaikka olla suhteessa niin silloin sen toisen ihmisenkin on vaikeata olla sellaisessa suhteessa onnellinen. Heijastuu kuitenkin.
Siksi esimerkiksi hyvässä aikuismaisessa suhteessa molemmat pääsäntöisesti ovat vastuussa itsestään. Ja ymmärtävät, että mitä enemmän ihmisellä on tilaa hengittää suhteessa, sen parempi suhde on. Silloin myös asioiden jakaminen ja yhdessäolokin on aitoa.
Lisäksi kuitenkin on mielestäni usein niin, että miehillä ja naisilla on molemmilla oletuksia siitä, millainen suhteen pitäisi olla, ja ehkä ennen kaikkea siitä millainen olettaa, että toinen olettaa suhteen olevan.
Olellistahan kuitenkin on, että kaksi ihmistä ovat onnellisia yhdessä, josko suhteeseen ryhtyvät. Ja rakentavat sellaisen suhteen, jossa molemmilla on hyvä olla. Oman näköisensä suhteen.
Ja aivan kuin oma onnellisuus, myös sen toisen ihmisen onnellisuus on itseisarvo jo sinänsä. Ilman, että aina pitäisi liittää kaikki asiat siihen suhteeseenkaan. Silloinhan se yhdessäolokin, mikä tuntuu hyvältä on vilpitöntä :)
Muun muassa siksi ystävyyskin on tärkeä asia parisuhteessa, ja romantiikkaa täydentävä, ei sille vaihtehtoinen asia. Tosin tähän joku neropatti saattaa taas kommentoida, että niin niin naiset ja miehet eivät voi olla pelkästään ystäviä. Kyllä sellainenkin on mahdollista :)
Joo, kyllä minunkin mielestäni parisuhteessa myös ystävyys/kaveruus on ihan oleellinen pointti..seksin ja romantiikan ohella.
Joskus on sanottu, että kaikki onnelliset avioliitot ovat samanlaisia ja jokainen onneton avioliitto on onneton omalla tavallaan...
ps. Samaa mieltä kanssasi: Nainen ja mies voivat todellakin olla myös "vain" ystäviä keskenään.
..unohtamatta tietystikään seksiä ja romantiikkaa ;)
Hmm.. ihan kaikkia sanomisia en allekirjoita, mitä joku muu on sanonut, vaikka varmastikin tiettyjä samanlaisia elementtejä voi olla hyvissä avioliitoissa. Usein olen huomannut, että sellaiset mielestäni aidon ja toimivan oloiset liitot ovat jotenkin sellaisia, että kahden ihmisen ihan oma juttu, omanlaisensa.
Olen vaikuttunut jutuistasi..
esim. tasapainoisessa parisuhteessa nainen panee miehensä seksuaalisen mielenkiinnon puutteen helpommin työpaineiden tiliin kuin epätasapainoisessa suhteessa, jossa se käy todennäköisimmin todisteeksi miehen tunteiden viilenemisestä...
Moittiva attribuutiotyyli on varmaankin takuuvarma keino ajaa parisuhde karille...
moittiva attribuutiotyyli?
Tuossa kysyjän alkuperäiseen kysymykseen vastauksessa, oli ehkä hiukan juuri vastaavasta asiasta. Siis suhtautumisesta tilanteeseen.
Tärkeää on kokea ne velvollisuudet nimenomaan omiksi. Kuten aiemmin sanoit, tietenkin on velvollisuuksia, joita ei voi "paeta". Etenkään kiltti tyttö.
Kyllä sinä ymmärrät, paremmin kuin tiedätkään. :-)
kokemukset on sellaiset, että kyllä sitä vaan on kyllästynyt yllättävän nopeasti suhteessa seksiin ja joka kerta vielä. se tuntuu kummiskin aina lähes samalta ja ei ole oikein mikään auttanut. on myös kausi luontoista johon vaikuttaa stressi ja ulkoiset seikat. välillä tekee enemmän ja välillä vähemmän mieli.
tai....!!!!????
monessa yhteydessä asioista jutellessa ja juuri esimerkissäsikin, että meille naisille tuputetaan sellaista stereotypiaa, että miehet haluavat aina vain seksiä. Mikäli suhde alkaa vakiintumaan on täysin normaalia, että seksiä on vähän vähemmän kuin aiemmin. Syynä voi olla myös monet muut asiat, ja myös halukkuus seksiin vaihtelee samoilla ihmisillä kausittain.
Nainen kuitenkin, joka on kyllästetty näillä stereotypioilla miehistä, ja suhteen alkuvaiheessa ollut miehen jatkuvan piirityksen kohteena, huolestuu heti, että onko mies menettänyt kiinnostuksensa.
Näin ollen nainen osittain ehkä myös alkaa testaamaan asiaa sillä kuinka vetovoimaisena mies edelleen pitää naista. Se puolestaan välittyy tietysti parin väliseen tunnelmaan ihan huomaamattakin. Ja helposti käy niin, että mikäli mies on vastahankaan nainen yrittää vieläkin enemmän, mikä puolestaan tietysti tarttuu vielä enemmän tunnelmaan.
Samoin kuin joskus sanotaan, että osa miehistä saattaa suorittaa seksissä niin naiset puolestaan alkavat suorittamaan siinä viehättämisessä. Silloin se luontainen rentous ja spontaani fiilis, nimenomaan tunne siitä, että yhteinen juttu meneillään kärsii.
Luin kerran myös tutkimuksen, että mitä enemmän mies ja nainen harrastavat seksiä sen enemmän nainen itseasiassa rentoutuu ja alkaa haluamaan seksiä. Mitä kauemmin mies puolestaan on harrastamatta seksiä, sen enemmän mies alkaa haluamaan seksiä.
Silloin kun tilanne on suhteessa tuollainen kannatta melkein itsekin miettiä, että keskittyy välillä ihan muihin asioihin. Ja olipa kyseessä mies tai nainen, joka jostain syystä ei juuri ole seksuaalisesti niin virittynyt niin antaa hänen pikemminkin tehdä aloite. Tämä siis tietysti siinä tapauksessa, että seksi on alunalkaen ollut toimivaa, ja hauskaa sekä tuntunut molemmista hyvältä.
Toki kannattaa ylläpitää sitä omaa kiinnostusta seksiin ja rakastelemiseen, ja yhdessäkin voi miettiä erilaisia tapoja olla yhdessä. Ehkä kuitenkin silloin kun siihen on aidosti fiiliksiä.
Kyllä se siitä taas, anna miehen haluta sinua ;)
Siinä on hyviäkin puolia kun mies on joskus reissussa.. tunnun olevan paljon hurmaavampi kun hän tulee viikon jälkeen kotio :P
Ja sit jos ukolla ei satu olemaan työmatkoja, niin pari viikkoa kun kulkee kotona ilman meikkiä ja sitten lähdetään jonnekin ja pistää tällingit päälle niin jopas sitä läpsytellään peballe "kylläpäs näytät hyvältä".
Olen myös kuullut tällaisen viisauden miehen suusta, että kun on nykyään niin kokonaisvaltaisesti tyydytetty niin ei ehkä himota niin usein kuin alussa. Että sähän vaan olet onnistunut pitämään kenties miestä erityisen hyvänä, kun hän ei jaksa olla koko ajan kiinnostunut.
:D