Luin noita teidän kertomuksia suruista ja eroista ja kaikki se oli niin tuttua mulle kuin olla ja voi!
Itselläni on ollut elämäni aikana useita suhteita ja niistä kolme oli jo niin vakavia että menin jopa kihloihin....mutta mutta.....erohan niistäkin tuli sitten myöhemmin.
Olin jo niin kyr.....t miehiin että halveksin ihan oikeasti kaikki miehiä ja naureskelin tyttöystävieni kanssa kundeille kun niitä vedätettiin ihan 6-0,olin tullut ilkeäksi ja evvk kukaan mies muussa mielessä kuin yhden illan panona.
Näin aika kului kunnes kerran tajusin ,että ei helv,olenko tullut ihan hulluksi,miksi annan muutaman miehen viedä elämäni ja tehdä minusta katkeran naisen!
Kun tämän tajusin ja lopetin kapakoissa pyörimisen ja aloin viettää aikaani ystävieni ja muuten itseni kanssa (lukien,liikkuen etc. etc) aloin olemaan taas oma itseni,se herkkä nainen joka olen aina ollut.
Kun sitten vielä ihan vahingossa eksyin eräseen chattiin josta löysin tulevan aviomieheni,alkoi elämä taas hymyilemään.
Tuo mies,siis Mies isolla M kirjaimella osoitti minulle tunteita,kertoi elämästään ja yleensä puhuimme kaikenlaista ja sai minut tajuamaan että miehilläkin on TUNTEET,miehetkin kärsii siinä missä nainenkin!
Tapasimme siis vuonna 2000,yhteen muutimme 2001,kihlauduimme 2003 ja nyt ensi vuonna 2007 avioidumme;),minä,joka sanoin kerran että en ikinä mene naimisiin,ei sellaista miestä maailmasta löydy että menisin itseni sitomaan kehenkään!
Tämä kertomus teille siksi,että vaikka NYT on teillä vaikeaa ja tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja kukaan ei välitä,niin aivan VARMASTI tulee vielä päivä kun löydätte sen ihmisen jonka kanssa olette loppuelämän!
Tsemppiä kaikille!
Itselläni on ollut elämäni aikana useita suhteita ja niistä kolme oli jo niin vakavia että menin jopa kihloihin....mutta mutta.....erohan niistäkin tuli sitten myöhemmin.
Olin jo niin kyr.....t miehiin että halveksin ihan oikeasti kaikki miehiä ja naureskelin tyttöystävieni kanssa kundeille kun niitä vedätettiin ihan 6-0,olin tullut ilkeäksi ja evvk kukaan mies muussa mielessä kuin yhden illan panona.
Näin aika kului kunnes kerran tajusin ,että ei helv,olenko tullut ihan hulluksi,miksi annan muutaman miehen viedä elämäni ja tehdä minusta katkeran naisen!
Kun tämän tajusin ja lopetin kapakoissa pyörimisen ja aloin viettää aikaani ystävieni ja muuten itseni kanssa (lukien,liikkuen etc. etc) aloin olemaan taas oma itseni,se herkkä nainen joka olen aina ollut.
Kun sitten vielä ihan vahingossa eksyin eräseen chattiin josta löysin tulevan aviomieheni,alkoi elämä taas hymyilemään.
Tuo mies,siis Mies isolla M kirjaimella osoitti minulle tunteita,kertoi elämästään ja yleensä puhuimme kaikenlaista ja sai minut tajuamaan että miehilläkin on TUNTEET,miehetkin kärsii siinä missä nainenkin!
Tapasimme siis vuonna 2000,yhteen muutimme 2001,kihlauduimme 2003 ja nyt ensi vuonna 2007 avioidumme;),minä,joka sanoin kerran että en ikinä mene naimisiin,ei sellaista miestä maailmasta löydy että menisin itseni sitomaan kehenkään!
Tämä kertomus teille siksi,että vaikka NYT on teillä vaikeaa ja tuntuu että kaikki kaatuu päälle ja kukaan ei välitä,niin aivan VARMASTI tulee vielä päivä kun löydätte sen ihmisen jonka kanssa olette loppuelämän!
Tsemppiä kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitos kannustuksesta. Tuo ehkä aavistuksen lohdutti. Mulla meni just pitkä suhde poikki nuoruudenrakkauden kanssa ja todellakin tuntuu että olen tuleva vanhapiika, vaikken ole vielä kolmeakymmentäkään. En vaan pysty kuvittelee että löydän enää ketään, tai varsinkaan olisin onnellinen...
Asia on niin kohdallani,etten tosiaankaan ikinä mene naimisiin,saati alkaisin seurustella.Niin on pahat arvet sielussa.Olen ilmeisesti niin tunnevammainen,että kaikki,mitä ikinä olen yrittänyt kaatuu joko miehen juomiseen,pahoinpitelyyn tai hyväksikäyttöön.Olin kerran nuori rakastunut,elämään,ikuiseen yhdessä oloon uskova sinisilmä.
Avioliittoni kaatui miehen juomiseen,syy tietysti nalkutukseni.Toinen suhde oli ihana alussa,kunnes pienistä riidoista alkoi milloin läimäys,töniminen,potkiminen ym.Kolmas oli lähinnä sitä,että taloudenpito oli harteillani,myös rahallisesti,kunnes mies alkoi juosta vieraissa,ero tuli,ei sekään riittänyt,pahoinpietyni oli aika raakaa,selvisin,henkiset vammat jäi.
Olen täysin syyllistänyt itseni näistä epäonnistumisista.Ei maailmassa ole sellaista miestä,joka voisi rakastaa näin vaikeaa ihmistä.Itse en usko edes pystyväni rakastamaan.Kaikki turva,rakkaus,usko,ilo, on häipynyt.Tilalla vain yksinäisyys,katkeruus,viha.Enkä koskaan,ikinä enää,vannon sen,mene naimisiin.