Olen kiltti ja uskollinen nainen joten toivon asiallisia vastauksia.
olemme seurustelleet nyt 2 vuotta. suhteemme alussa emme varsinaisesti seurustelleet mutta tapailimme tiiviisti. kysyin silloin onko miehellä muita, hän sanoi että ei pidä muita jos tapailee jotain. viikon päästä siitä sain kuulla että hän oli tuonut jonkun hoidon kotiin yöksi baarista. en kai voinut valittaa, kun emme varsinaisesti olleet yhdessä?
aloimme sitten seurustelemaan, ja suhteen edetessä tuli esille, että mies tyydyttää itseään eksien kuvilla. niitä oli koneella monta kansiota. hän oli myös kerännyt materiaalia tuntemattomammilta tytöiltä mesen kautta.
sain myös suhteen edetessä tietää, että hän kuukausi tapaamisemme jälkeen lähetteli vielä viestejä entisille panoilleen, jotain pientä härnäämistä, ei kuitenkaan tapaamista, KAI.
vähän aikaa seurusteltuamme (n.2 kk)mies jätti minut sanoen että hän ei tiedä mitä rakkaus on, eikä ole koskaan ketään rakastanut. olin hänen ensimmäinen pitempi ja vakavampi suhde. suhteemme ei vielä silloin ollut kovin läheinen. surin eroa kuitenkin, koska pidin valtavasti tästä miehestä. jostain syystä..
eron aikana (2 kk) hänellä oli yksi panoseura. Hetkeä sen jälkeen hän kuitenkin alkoi lähentyä, ja palasimme yhteen. (olimme kokoajan yhteydessä erossakin)
miestä pelotti alkaa uudelleen, mutta aloimme silti. sitä onnea kestikin noin 5-6 kk, kunnes mies jätti minut taas, sanoen että jotain tyyliin "ei tunne tarpeeksi, on sekaisin, en ehkä ole hänen naisihanne, plaaplaa" ja että tykkää olla mielummin yksin. hänelle tuli taas siis vaihe, jossa hän oli hiljaa eikä osannut puhua mitään, vaan sulkeutui täysin.
tämä ero kesti kahdeksan tuntia. oven takana oltiin seuraavana päivänä.
siitä alkoi rakastaminen. mies kiintyi, itki, rakasti ja oli aivan mahtava. jotain mitä toivoin kokoajan, ja se tapahtui. matkaan tuli parin kk jälkeen taas mutka, mies jätti minut, sanoen, että hän haluaa olla yksin. taas ahdisti. tällä kertaa eroa kesti noin kuukauden. tällä välin hänellä oli yksi kaveripano. hienoa.
ja taas lähennyttiin. ja ollaan.
itse olen vaikuttanut eroihin omalla tavallani, selvitän asioita paljon, puhun ja jankkaankin, muistelen myös vanhoja, niinkuin näkyy. mies, jolle on vaikeaa olla yhdessä, joka ei osaa käsitellä tunteitaan, on varmasti ahdistunut kanssani.
se, mitä toivon, on mielipide mikä sinulla heräsi tästä. mitä mietit miehestä? mitä minusta lukeman perusteella? tartunko pikkuseikkoihin vai onko minua oikeasti loukattu? miten elää menneisyyden kanssa ja miten tulevan. miten säilyä tervepäänä tästä kaikesta?
olemme seurustelleet nyt 2 vuotta. suhteemme alussa emme varsinaisesti seurustelleet mutta tapailimme tiiviisti. kysyin silloin onko miehellä muita, hän sanoi että ei pidä muita jos tapailee jotain. viikon päästä siitä sain kuulla että hän oli tuonut jonkun hoidon kotiin yöksi baarista. en kai voinut valittaa, kun emme varsinaisesti olleet yhdessä?
aloimme sitten seurustelemaan, ja suhteen edetessä tuli esille, että mies tyydyttää itseään eksien kuvilla. niitä oli koneella monta kansiota. hän oli myös kerännyt materiaalia tuntemattomammilta tytöiltä mesen kautta.
sain myös suhteen edetessä tietää, että hän kuukausi tapaamisemme jälkeen lähetteli vielä viestejä entisille panoilleen, jotain pientä härnäämistä, ei kuitenkaan tapaamista, KAI.
vähän aikaa seurusteltuamme (n.2 kk)mies jätti minut sanoen että hän ei tiedä mitä rakkaus on, eikä ole koskaan ketään rakastanut. olin hänen ensimmäinen pitempi ja vakavampi suhde. suhteemme ei vielä silloin ollut kovin läheinen. surin eroa kuitenkin, koska pidin valtavasti tästä miehestä. jostain syystä..
eron aikana (2 kk) hänellä oli yksi panoseura. Hetkeä sen jälkeen hän kuitenkin alkoi lähentyä, ja palasimme yhteen. (olimme kokoajan yhteydessä erossakin)
miestä pelotti alkaa uudelleen, mutta aloimme silti. sitä onnea kestikin noin 5-6 kk, kunnes mies jätti minut taas, sanoen että jotain tyyliin "ei tunne tarpeeksi, on sekaisin, en ehkä ole hänen naisihanne, plaaplaa" ja että tykkää olla mielummin yksin. hänelle tuli taas siis vaihe, jossa hän oli hiljaa eikä osannut puhua mitään, vaan sulkeutui täysin.
tämä ero kesti kahdeksan tuntia. oven takana oltiin seuraavana päivänä.
siitä alkoi rakastaminen. mies kiintyi, itki, rakasti ja oli aivan mahtava. jotain mitä toivoin kokoajan, ja se tapahtui. matkaan tuli parin kk jälkeen taas mutka, mies jätti minut, sanoen, että hän haluaa olla yksin. taas ahdisti. tällä kertaa eroa kesti noin kuukauden. tällä välin hänellä oli yksi kaveripano. hienoa.
ja taas lähennyttiin. ja ollaan.
itse olen vaikuttanut eroihin omalla tavallani, selvitän asioita paljon, puhun ja jankkaankin, muistelen myös vanhoja, niinkuin näkyy. mies, jolle on vaikeaa olla yhdessä, joka ei osaa käsitellä tunteitaan, on varmasti ahdistunut kanssani.
se, mitä toivon, on mielipide mikä sinulla heräsi tästä. mitä mietit miehestä? mitä minusta lukeman perusteella? tartunko pikkuseikkoihin vai onko minua oikeasti loukattu? miten elää menneisyyden kanssa ja miten tulevan. miten säilyä tervepäänä tästä kaikesta?
Vastaukset 21
Vanhimmat
oikeasti, oletko sä todella ONNELLINEN tuollaisessa suhteen irvikuvassa, vai onko sulla vaan joku hoivaamisvietti renttujen suhteen. Jätkä on tunnevammainen. Mulle jo se, että kerran jätettäisiin, olisi niin kova pala, että tuskin ottaisin enää takaisin.
Mun mielestä te ette seurustele, te tapailette edelleen. Äijä ei tiedä mitä haluaa ja pitää monta eukkoo varalla. Sen luona sitten ollaan jonka kanssa vähiten ahdistaa.
Lyhyesti: ei omaa rakasta kohdella noin. Ei ikinä.
Hei!
Kuulostaa niin tutulta sun tarina ainakin mulle. Itselläni on takana samanlaista seilausta kohta 5 vuotta, jättäjänä aina ollut tuo mies. Se ei todellakaan ole helppoa yrittää selvittää itselleen onko mies vakavissaan vai onko koko juttu pelkkää hyväksikäyttöä.
Itse olen myös kiltti ja erittäin uskollinen ollut koko suhteen ajan, eikä mieleeni tulisikaan tehdä ikinä mitään mikä loukkaisi toista.
Silti kun toisella osapuolella on joka eron aikana ollut joku niin kyllä se sattuu ja ajoittain myös etoo!
Meillä on nyt kuitenkin mennyt kaikki tosi hyvin viimeiset puolitoista vuotta eikä mitään eroja yms. ongelmia ole ollut. Siitä on saanut hieman uskoa koko juttuun. Kyllä sitä silti välillä miettii, että pystyisikö lopun elämää elämään kaiken tapahtuneen kanssa. Vai tulisiko jossain vaiheessa itselle jokin ongelma siitä että toinen on ajoittain ollut täysi sika? Pystyykö koskaan luottamaan siihen toiseen ihmiseen joka on jättänyt kerta toisensa jälkeen ja aina palannut takaisin? Näitä kysymyksiä miettii aina ajoittain, eikä tiedä mitä tehdä.
Jokin siinä miehessä vain on minkä vuoksi on katsonut kaiken näköistä. En tiedä voiko tällaiseen vaikuttaa huono itsetunto? Vai mistä johtuu, tiedä häntä. Kyllä välillä tuntuu että pää räjähtää kun yrittää raktkaista tällaisia asioita päässään eikä kukaan osaa oikein auttaa...
Toivottavasti autoin edes vähän sua!
Ja tsemppiä!
Kyllä se auttaa jos tietää että muitakin on jotka on saman kokeneet, vaikken siitä mitenkään silti hyvilläni ole. Haluaisin sinun kanssa vielä asiasta jutella, jos tänne vielä satut vilkaisemaan, niin voitko kertoa millaisissa tilanteissa miehesi aina ahdistuu, mitä silloin tapahtuu, onko riitaa tms. meneillään. Kun oma siippani ahdistuu ja ero tulee silloin, kun on vähänkin jotain riitaa. en tiedä käykö se hänen luonnon päällensä vai mikä on, mutta hän ei kestä niitä ollenkaan. eikä osaa kyllä riidelläkään, ei koskaan huuda eikä sano mitään pahaa.
Meillä se on yleensä mennyt aivan samalla tapahtuma ketjulla missä puhuitkin tuolla aiemmin. Eli hän tekee jotain mistä haluaisin puhua (esim baarissa käynti/muut tytöt), hän hermostuu kun kuulemma jankutan ja sitten suuttuu. Sitten kun alan vielä itkeä hädissäni niin hän suuttuu vielä enemmän! Siinä vaiheessa tilannetta ei saa enää korjattua, vaan toinen on saanut jo "hyvän syyn" lähteä kävelemään...
Riidellä ei tämäkään osaa, mutta huutaa/raivoaa sitäkin enemmän minua maanrakoon etten vaan enää avaisi suutani.
Sitten sitä on itse aivan siipi maassa kun toinen pyörii jo ympäri kaupunkia.
Jotenkin tuo mieheni toiminta ainakin erotilanteissa vaikuttaa siltä, että hän vaan sulkee asian mielestään ajattelematta sitä sen enempää. Hän jo toiminnallaan osoittaa ettei ero ole lopullinen!
Kaikki muut tuntuvat olevan sitä mieltä, että pitäisi jättää tuollainen mies heti ja jatkaa elämää. Kumpa se olisikin noin yksinkertaista, olisin varmasti tehnyt sen jo!
Rakastan miestäni hyvin paljon ja tekisin hänen vuokseen melkein mitä tahansa. En ole koskaan loukannut häntä, sen vuoksi monesti mietin sitä ettei hän ansaitse minua - että vaaka on liian epätasapainossa... Tiedä sitä sitten...
Olisi mukava jatkaa keskustelua kanssani!
Voimia!
on kirjoittanut jotenkin niin että jos et halua jalanjälkiä kasvoillesi niin älä suostu makaamaan kynnysmattona (siis jotain tuon tyyppistä, en nyt jaksa muistaa tarkalleen).
Minulle tulee tuosta mieleen läheisriippuvuus, ks. esim http://tori.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000007&conference=4500000000001240&posting=22000000017706714
Aika kurjalta vaikuttaa tuo sun tilanne, siinä on vaikeaa rakentaa mitään pysyvää kun toinen laittaa poikki heti kun juttu käy liian vakavaksi tai kun alkaa ruoho aidan takana näyttää vihreämmältä.
Helppo jaella neuvoja näin etänä, mutta mulla silti olisi muutama..
Ensinnäkin: nosta kissa pöydälle. Kysy mistä tuo johtuu. Ja käy keskustelu mielessäsi jo valmiiksi, joten kun hän alkaa jauhaa jotain taas siitä, ettet ole hänen elämänsä nainen, niin sulla on jo vastaus valmiina tyyliin mikäs sitten olen..? Voit myös kysyä mihin hän näkee teidän suhteen olevan menossa. Klassinen kysymys! :-)
Toinen keino on sitten jo radikaalimpi, tietty riippuen siitä miten keskustelu on mennyt. Annat toisen maistaa omaa lääkettään. Jos et ihan ole valmis jättämään ja tutustumaan muihin, niin ala ainakin irrottautumaan, hanki harrastuksia ja ala käydä ystäviesi kanssa ulkona ilman häntä. Näin saat vähän perspektiiviä tilanteeseesi ja toinen toivottavasti huomaa, ettet ole pyöritettävissä ihan miten hän tykkää.
Tsemppiä sulle. Olisi kiva kuulla miten homma etenee.
Heippa ja kiitos vastauksesta! Rakentavasta sellaisesta ;)
Ehdotuksesi on hyviä, ja ensimmäisen olenkin monesti tehnyt, ja se tätä miestä juuri ahdistaakin, kun minä kyselen ja nostelen kissoja pöydälle. en tiedä tunteeko hän olevansa "epäonnistuja" kun otan esiin jonkun asian mikä tarvitsisi korjausta, ja hän ahdistuu siitä niin että sulkeutuu.
Nyt tilanne on sellainen, että olen ajatellut, että minun on muututtava hänen suuntaansa, jos hänen kanssaan haluan olla. Eli en jankkaa enää enkä nosta kaikista asioista haloota, vaan katson ja ihmettelen. Tämä on kauhean vaikeaa minulle, koska yleensä ahdistun siitä jos ei saa puhua :D olemme siis toistemme vastakohta siinä mielessä. Mutta ehkä tämä on jokin kasvuprosessi minulle, koska tämä sama ongelma on tullut eteen aiemminkin, ja en rakastu koskaan sellaisiin jotka kestävät ja ovat samanhenkisiä kuin minä. Joten en näe muuta vaihtoehtoa kuin että elämä nyt heittelee ja näyttää että tämänkin likan on pakko kasvaa.
HEi!!
Tosi ikävää, mitä olet kokenut ja tunnet...yksinäisyys, hylätyksi tuleminen ja sen pelko, loukkaukset...surullisia tunteita, joita ei hirveästi toivoisi parisuhteeseen...tai jos niitä on niin mieluummin siten, että saat turvautua suhteessa siihen toiseen ja käpertyä kainaloon, kun noin tunnet...
Kaiva peili ja paperia esiin, soita myös kolmelle rakkaalle ystävälle niiden paperin ja peilin kanssa.
Ensin kerää itsestäsi ulkonäön ihania puolia ja kirjaat ylös kaikki. Suloisuus, söpöys, nätti nenä, kauniit poskipäät, suloinen suu...ihan kaikki mitä nättiä näet.SINUSSA!!!
Sitten kirjaat luonteenpiirteitäsi, niitä hyviä. Kiltteys ei sitten muuten ole pahasta...täytyy vain löytää oikea ihminen jakamaan elämää kiltin kanssa!!!! ELi luotettava, rakastava,tasapainoinen, hullutteleva, rauhallinen, pirteä..ym. kaikkea kivaa sinussa!! Kirjaa ylös!!
Sitten puhelu rakkaille ystäville, ehkä sukulaisille ja heiltä kysy suoraan mistä piirteistä he sinussa pitävät ja miksi olet heille tärkeä!!
Kirjaa ylös!!
Lue näitä piirteitä hyvin usein!!! PIdä pieni lappunen aina mukanasi ja isompi muutamassa laatikossa,josta ne on helppo kaivaa...ja jos vain pystyt, niin pistä muutama jääkaapin oveen ym. näkyville.
JOs mies on ikävä, renttu, katala ym.. et varmaan voi tehdä hirveästi... et ennenkuin tunnet itsesi, luotat itseesi ja rakastat itseäsi!!!! KUn löydät itsestäsi ne hyvät puolet ja vahvuudet, oletkin luultavasti valmis tekemään hyviä ratkaisuja. Enkä tarkoita eroa tms. Se ratkaisu voi olla vaikka mitä, mutta siihen tarvitaan hyvää itsetuntoa ja rakkautta, luottamusta itseen!!
ja kuvailemasi miehen kanssa itsetuntosi ei ainakaan voi kovin huipussaan olla...
Tee listaa itsestäsi, hoivaa itseäsi, tee mieleisiäsi touhuja, harrastuksia... innostu itsestäsi ja touhuistasi, niin kas!!! Elämä valostuu ja löydät ratkaisuja!!!
ja kuten vastauksista huomaa, et todellakaan ole yksin ongelmasi kanssa!!!! Meitä on useita ja ollaan siis tukena toisillemme!!! Kaikkea hyvää sinulle, olet rohkea ja vahva, kun hait apua näinkin arkaan kysymykseen....ei ole helppoa tunnustaa olevansa "ovimatto"...!!!!Vaikket sitä olekaan, mutta suoraa puhetta pistit!!!
Eli pistä listaasi REHELLINEN, SUORA, ROHKEA!!!
Kiitos sinulle!! Minä itkin kun tämän eilen luin, sain siitä voimaa ja oletkin hyvin oikeassa, kaikessa mitä sanoit. olen tottunut pitämän niin vähän melua itsestäni etten uskalla silti kenellekään soittaa, mutta lähimmäisiltäni voin kyllä kasvotusten kysyä :)
Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos vielä kerran kun sait minut tuntemaan jotain suurta.
tämä lauseesi tuntui niin tutulta:
"tse olen vaikuttanut eroihin omalla tavallani, selvitän asioita paljon, puhun ja jankkaankin, muistelen myös vanhoja, niinkuin näkyy. mies, jolle on vaikeaa olla yhdessä, joka ei osaa käsitellä tunteitaan, on varmasti ahdistunut kanssani"
Olen itse samanlainen, haluan jutella asiat jotka vaivaavat halki poikki ja pinoon. Kerron tunteistani avoimesti, mies taas ei kerro muuta kuin painostuksen myötä. Kaikki riitamme ovat alkaneet jostain asiasta jonka minä olen halunnut selvittää tai jostain omasta tuntemuksesta minkä olen esille tuonut. Mies ei kuitenkaan ole laittanut välejä poikki kertaakaan (seurusteltu runsas vuosi) vaan riidat ovat olleet tavallaan hedelmällisiä koska silloin hänkin on tuonut (vaikkakin pakottamalla) esiin tunteitaan ja mielipiteitään.
Tuo että miesystävästi pystyy jättämään sinut vähäksi aikaa on hirvittävää. Ymmärrän kuitenkin että rakastat häntä ja sen vuoksi on helppo antaa uusi tilaisuus jne.
MInulla ei ole muuta neuvoa kuin mitä olen itsekin yrittänyt riitojen yhteydessä tuoda esille, että mies puhuisi enemmin ja se miten suhtautuu toisen mahd.epävarmuuden esiin tuomisiin, sillä on suuri merkitys.
Kuitenkin teidän suhteessanne olisi tärkeintä miehen selvittää vihdoinkin mitä hän haluaa ja rakastaako tarpeeksi, ei kukaan ikuisesti jaksa olla epävarmuudessa. Sinäkin ansaitsen turvallisuuden tunnetta ja pysyvää rakkautta.
Kirjoituksesi perusteella tunnet itsesi aika hyvin, vaikka olet varmasti kolhujen myötä epävarma ja itsetuntoasi on kolhittu, tuntuu minusta että sisimmiltäsi olet kuitenkin vahva ihminen ja miesystävääsi paljon kehittyneempi psyykkisesti.
Niin se vaan on että miehet usein liian myöhään tajuavat mitä ovat menettäneet jos eivät näe onnea edessään silloin kun sitä on tarjolla.
Puhallan myös sinuun puhtia, keksi harrastuksia, tapaa ystäviäsi, että saisit elämääsi muutakin ajateltavaa kun epävarmuuden miehestä.
Kiitos kovasti, tämäkin kirjoitus nosti kyyneleet silmiin. Puhut asiaa.. Se että olen erilainen kuin mieheni, ja hän joutuu kasvotusten keskusteluissa omien puoliensakin kanssa, on hedelmällistä, mutta meillä siksi juuri vähän vaikeampaa, että juuri niistä tilanteista hän ahdistuu todella paljon. Hänellä on joku suuri pelko sitä kohtaan että me puhumme, vaikken hänelle huuda vaan olen ystävällinen, enkä häntä syytä mistään. Hän vain sulkeutuu täysin! Sitten sen jälkeen homma etenee niin että hän ei muutamaan päivään halua mitään yhteyttä pitää, koska häntä ahdistaa tai jotain, ja hän on tosi etäinen. Jos se venyy viikkoon se hiljaisuus, niin minä alan friikata, ja silloin alkaa se mikä johtaa eroon, eli minä jankkaan, hän sulkeutuu enemmän, minmä itken, hän pelästyy, ajattelee ettei osaa tehdä mitään, jättää.
Hän kyllä sanoo että olen oikea ihminen hänen kanssa olemaan, ja hän rakastaa minua kovasti. Silti hän ei osaa sanoa eikä ymmärtää mistä johtuu hänen ajoittaiset masennus/ahdistukset, jolloin kaikki hurahtaa päin mäntyä. Olenkin ajatellut syyn olevan minussa, ehkä keskustelen liikaa ja liian vähäpätöisistä, en tiedä. Minun se on muututtava jos haluan suhteessa olla, koska mies ei sitä tee.
Sen haluaisin itsekin tehdä, mistä sanoit, että irtaantuminen, omien harrastusten tekeminen ja ystävät, se olisi minunkin mielessä. Mutta kamalan vaikealta se tuntuu kun pelkään että menetän hänet silläkin sitten.
Elämä on pirun vaikeaa.
Kiitos sinulle kun puhalsit minuun puhtia ja kauniista sanoistasi, toivon sinulle kaikkea hyvää :)
Mun pitää tunnustaa, et mä ite oon sortunu samaan, kun sun miehes. En vaan yksin kertasesti tienny, mitä haluan ja jos toinen usein vielä pyysi takasin ni.. Se pitää kyl sanoa, et ei mulla itellä ollu kovin montaa kertaa kanttia pyrkiä takasin.
Kun oltiin yhdessä ni sit kans oltiin ja mä tykkäsin lujaa. Niin saatto mennä pitkän aikaa, mut sitten yhtäkkiä iski ahdistus ja oli vaan pakko päästä pois. Mitä lie sitoutumiskammoa?! Pääsenköhän koskaan siita kokonaan eroon, mä kovasti yritän, mut ei se vaan o niin helppoa ja sen on mun ongelma, en todellakaan tiedä, miten toinen vois auttaa asiaa. Välillä vaan tuntuu niin pahalta, ku tietää toisen yrittävän kaikkensa, mut mikää ei riitä.
Osaat kyllä hyvin löytää ongelmakohtia itsestäsi, etkä sorru syyttelemään toista. Tosi kypsää ja luulisi, että sinulla on mahdollisuuksia vaikka kuinka hyvään suhteeseen tuolla itsetutkiskelulla ja realistisella itsensä ruotimisella.
Ehkä parisi ei kuitenkaan ole samalla tasolla...ehkä hän ei haluakaan kasvaa, oppia, rakastaa...
Suhteissa on aina taakkana lapsuus, edelliset suhteet ym. ym. ja jos niihin jää jumiin, eikä yritäkään kasvaa...voi törmätä juuri tuohon ottaa-jättää-ottaa-jättää toistoon...Eli ehkä miehesi on juuri jämähtänyt, eikä osaa kasvaa..tempoilee, kun ei suostu katsomaan tunteitaan ja itseään suoraan....
Voi olla, että suhteenne vielä kehittyy...mutta ketään ei voi pakottaa puhumaan, keskustelemaan. Se ilmapiiri pitäisi aina olla niin salliva ja otollinen, herkkä ja rauhallinen, vapautunut syyllisyydestä ja syyllistämisestä..kaikkea kaunista, mutta jos ihminen tuntee olevansa loukattu tai syrjässä..on vaikea olla syyllistämättä, vaikka haluaisikin ja on vaikea ottaa vastaan mitään kaunistakaan, jos on varautunut ja asenteella:"Puhutaan, joo, mäkätystä se on kuitenkin"
HElposti molemmilla on puolustuskanta...ei päästä mihinkään.
Siksi ehkä paras tutustua itseen, omiin vahvuuksiin ja ottaa asia joskus puheeksi, kun on oikein otollinen tilanne...silloin pystyy puhumaan kauniisti vaikeistakin asioista, syyllistämättä..silloin myös toinen pystyy ehkä puhumaan...vaikka luulee, ettei osasis, vaikka luulee ettei edes ole sanottavaa..
Tärkeintä on kuitenkin tietää kuka itse on ja mitä itse haluaa. Siitä kaikki lähtee.
Totta puhut! asiaa joka sana, tai ainakin olen hyvin samaa mieltä :D
MIehelleni juuri se keskustelu on niin vaikeaa, että siihen tarvitsee sen otollisen ilmapiirin, jotta hän mitään sanoo. Ja hyvin hyvin harvoin on se että hän sanoo jotain suhteestamme. Niin hyviä kuin huonoja asioita pitää lypsää jos haluaa tietää mitä herra ajattelee.
Tekoina ne kyllä sitten näkyvät. Ehkä se on hänen tapansa kommunikoida. Itse olen ehkä sitten verbaaalisempi tyyppi, joka ei aina ymmärrä tätä elekieltä :D
Kiitos että vastasit, ja kiitos siitä mitä alussa sanoit :)
älyttömän kiva ja hirveän herkkä!!! KUn vastaat noin nätisti meidän vastauksiin!!!!
Huomaa, että tunteesi ovat pinnassa ja olet valmis rakastamaan ja herkkä tuntemaan!!!!!
Sinua olisi kyllä varmasti helppo rakastaa!!
Luulen, että puolisosikin rakastaa sinua paljonkinö juuri sinun vuoksi. Mutta ehkä hän ei osaa sitä osoittaa..
(hirveän usein jättämiset ja epäluulo ovat epävarmuutta itsest ja toisen rakkaudesta)
Ehkä hän pelkää vielä paljon paljon enemmän sitä että joutuu eroon sinusta...tai sitä että jos jätät...ehkä hän sen vuoksi jättää mieluummin itse.
Onkohan hänellä kenties lapsuudesta tai aiemmista suhteista jotain kovia kolahduksia tuolla hylätyksi tulemisen pelko-puolella..?
Yksi keino siihen puhumiseen voisi olla se, että kertoisi ihan suoraan peloistaan!! Ei vaatisi vastauksia...ei vaatisi puhumaan... Kysyisi vain, että voitko ottaa syliin ja kuunnella kun minulla on vähän paha olo ja suru mieli. ettei tämä ole vaarallista, mutta että olisi taivaallista päästä syliisi juuri nyt...
Siinä voisi sitten kertoa,että rakkaus on vahvaa ja sen menettäminen pelottaa vimmatusti. Voisi kertoa käytännön esimerkkejä, että jos mies saa tekstiviestin, niin pelottaa...jos mies lähtee ravintolaan, niin pelottaa ihan älyttömästi..ihan konkreettisia asioita mistä tulee se paha mieli.
Kerro myös paljon niistä tunteista mitkä saavat sinulle hyvän olon. Hänen hymynsä, halauksensa ym.
Jos suhteenne ei tästä muutu, jos hän ei saa sanotuksi mitään...
Et ole siltikään hävinnyt mitään, mutta olet varmasti antanut sinulle tärkeälle ihmiselle onnen tunteita..vaikkei hän niihin pystyisikään vastaamaan( monelle on vaikea näyttää rakkautta..taas sen pelon takia...vaikka haluaisikin)
Eli jos vain pystyt..ja luulen, että sinussa on sitä vahvuutta vaikka kuinka...vaikket itsestäsi melua ole tottunut pitämäänkään;)..siis tätä rakkauden vahvuutta sinusta löytyy..ei öykkäröinti tms.!!)
Kaikkea hyvää sinulle herkkä, ihana ihminen!!!
tuollaiseen alistu >:(
voi olla että miehellä on sitoutumis pelko.. niinkus joku tossa sano. MUTTA!! kyllä niitä ihmisiä löytyy jotka ei tee noin kehnosti.. minulle tuli mieleen miehestä että hän pitää sinua vaan varalla kun muuta ei ole..
minulle meinasi sinällään käydä samoin.. mutta "onnekseni suhde ei edes alkanut":) mutta tämäkin tyyppi teki näin: halusi tutustua tutustuttiin vähän "treffi tasolla" itse yritin pitää yhteyttä toinen torjui. joten ajattelin "ok näitä tyyppejä" itse lopetin yhteydenpidon toveri kävi vinkumaan takasin.. laitoin "stopin" het alkuunsa ja sanoin että unohtaa minut ja hävittää numeron.
nimittäin jos ihminen tekee edes noin se on varalla pitämistä ja erittäin kehno asenne toista kohtaan:( MUTTA!! kyllä niitä ihastuttavi sinuakin kunnioittavia ihmisiä löytynee:)
tuohon mieheen. Yksi sotkupesä kuulostaa olevan. Siististi vaan eroon ja uusiin seikkailuihin!
Kylläpä olet antanut paljon anteeksi, enkä oikeastaan tiedä onko se niinkään hyvä asia tällaisessa tilanteessa...
Minun mielestäni jo se, että mies pystyy edes katsomaan muita saati sitten menemään sänkyyn niiden kanssa noin nopeasti eron jälkeen, etenkin jos pian ollaan taas tulossa takaisin, on halventavaa. Tuntuu kuin miehesi ei kunnioittaisi sinua ollenkaan! Eikö sinusta tunnu koskaan siltä? Tiedäthän, että toisen kunnioittaminen on parisuhteen yksi perustuskivistä; jos sitä ei ole, ei parisuhde voi koskaan (huom. ei KOSKAAN) olla vakaa.
Olethan käynyt sukupuolitautitesteissä? Sinuna en luottaisi miehen vakuutteluihin suojaamattomasta seksistä, vaikka kuinka häntä rakastaisit. Testit eivät maksa mitään, mutta voit tietämättömyydelläsi aiheuttaa itsellesi mittaamatonta vahinkoa... Kunnioita sinä edes itseäsi, joohan? Kuulostat sellaiselta ihmiseltä, joka ansaitsee sen :)
... Siis tarkoitushan oli sanoa suojatusta seksistä... Mutta got the point kuitenkin, eikö? :)
jos olisit mun eukko niin pitäsin susta kiinni käsin ja jaloin. Ei noin anteeks antavaista naista voi olla. Mutta tsemiä kumminkin. Ansaitset ehkä parempaa....
nuori vielä ja tuollaista helpommin kestää nuoremmalla iällä. Ei vaikuta oikealta parisuhteelta ja kun tuota itsekin vielä vähän aikaa analysoit niin siihen varmasti tajuat ettei noin voi käyttäytyä. Tiedän monta vastaavaa tapausta sekä itsellä että kavereilla, joista ei sitten lopulta ole mitään sen ihmeempää kehittynyt.