Tuli tuosta laastarisuhteesta mieleeni. Minulla on jokaisen suhteen jälkeen ollut tunne, etten halua enää ikinä miestä. Tai sitten olen puolileikilläni sanonut, että otan jonkun ääripäätyypin tai ainakin haluan rakastua sellaiseen (tarkoitan vaikka kehitysvammaista tms. Yhtään heitä väheksymättä )
Silti en ole ehtinyt olla koskaan sinkkuna kuin muutaman viikon, kun jo on ollut joku, jolle viestitellä ja tapailla. Melkein aina ovat suhteeseen päätyneet ja loppuneetkin melkein yhtä nopeasti. (½-3 vuotta)
No, nyt on jälleen sama tilanne, suhde meni nurin ja uusi mies on kiikarissa. Hän jo sanoo rakastavansa ja minäkin tykkään kovasti. Miten ihmeessä voin olla ottamatta häntä itselleni vain sen takia, kun aina on suhteet menneet pieleen? Eihän se ole syy, mutta olen aina seurustellut, koko ikäni.
Kohde on vaihtunut aivan liian usein ja aina olen ollut varma että haluan juuri hänet. Olen jälleen varma että hän se on!
Tiedän että moni sanoo nyt, että "olisit vähänaikaa yksin." Mutta Mitä selitän miehelle? "haluan olla yksin" sehän on sama kuin sanoisi etten halua häntä. Mutta kun haluan... Miksi loukkaisin molempia? jos taas otan hänet, päättyykö suhteemme pian, kuten muutkin suhteeni? (joita siis on todella useita).... vaikeaa.
Onko kenelläkään yhtään samansuuntaisia kokemuksia? Tai mitä mieltä olette tilanteesta? Vai olenko vain joku hullu?
Silti en ole ehtinyt olla koskaan sinkkuna kuin muutaman viikon, kun jo on ollut joku, jolle viestitellä ja tapailla. Melkein aina ovat suhteeseen päätyneet ja loppuneetkin melkein yhtä nopeasti. (½-3 vuotta)
No, nyt on jälleen sama tilanne, suhde meni nurin ja uusi mies on kiikarissa. Hän jo sanoo rakastavansa ja minäkin tykkään kovasti. Miten ihmeessä voin olla ottamatta häntä itselleni vain sen takia, kun aina on suhteet menneet pieleen? Eihän se ole syy, mutta olen aina seurustellut, koko ikäni.
Kohde on vaihtunut aivan liian usein ja aina olen ollut varma että haluan juuri hänet. Olen jälleen varma että hän se on!
Tiedän että moni sanoo nyt, että "olisit vähänaikaa yksin." Mutta Mitä selitän miehelle? "haluan olla yksin" sehän on sama kuin sanoisi etten halua häntä. Mutta kun haluan... Miksi loukkaisin molempia? jos taas otan hänet, päättyykö suhteemme pian, kuten muutkin suhteeni? (joita siis on todella useita).... vaikeaa.
Onko kenelläkään yhtään samansuuntaisia kokemuksia? Tai mitä mieltä olette tilanteesta? Vai olenko vain joku hullu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tiedä onko sinun kohdallasi kyse läheisriippuvuudesta mutta jos aihe kiinnostaa niin tässä linkkivinkki:
http://tori.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000007&conference=4500000000001240&posting=22000000017706714
Jos kerran haluat juuri hänet, otat juuri hänet.
Jos tuo elämäntyyli ei ole tarkoitettu sinulle, huomaat sen joku päivä. Ja opit kaikesta jotakin. En ymmärrä ihmisiä, jotka analysoivat elämänsä piloille. Jos on tunteita, elä toki ne tunteet!
Siis voittehan aluksi olla "kavereita", kayda kahvilla, leffassa jne. Jos sitten silta tuntuu, niin eikohan ne asiat mene itsekseen. Ja miehelle sanot, etta et halua kiirehtia, koska aiemmat suhteet menneet pieleen. Kylla sen pitaisi ymmartaa.
idiootti. Totta helvetissä päättyy jos nyt jo pohdit tollasia.
OLISIT VÄHÄN AIKAA YKSIN niin silmäsikin ehkä avautuisivat edes VÄHÄN. Sanot ukolle että haluat olla YKSIN etkä ala heti sekoilla uusien tuttavuuksien kanssa. Tunnen tyyppejä, joilla pitää "aina olla joku" ja olen miettinyt, miten voi edes koskaan sanoa tosissaan kellekään rakastavansa tätä, kun ennen eroa on jo uus ukko jonossa oottamassa. Tääkin tyttö on ollut jo 3 kertaa kihloissa ja aina tyttö ite on ollut se joka on lähtenyt lätkimään. Rauhoittukaa ja eläkää joskus itellenne!!