Olen 22v ja seurustellut reilun vuoden itseäni muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa. Puoli vuotta on asuttu yhdessä. Suhde on toiminut mielestäni ihan mukavasti. Yksi asia on kuitenkin välillä ihmetyttänyt: Miehelläni on hyvä kaveri, ns. "bestis", joka on hyvin paljon "kiinni" miehessäni ja sitä kautta myös meissä. Heillä on yhteisiä urheiluharrastuksia, ja sen lisäksi bestis viettää paljon aikaa meillä. Viikonloppuisin hän hän tulee usein iltapäivällä ja on meillä myöhään yöhön, toisinaan hän on ollut myös aamuun asti. Illan aikana saatamme käydä elokuvissa, ravintolassa jne kolmisin ja joskus tietysti on myös muitakin kavereita.
Bestis on ihan mukava kaveri, joten ei siinä mitään, mutta en oikein tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua. Jotenkin tuntuu oudolta, kun pienssä asunnossa on vieras mies melkein jatkuvasti. Kun kapealla sohvalla istuu kahden miehen välissä tai yöllä on oman lisäksi myös vieras mies vieressä niin usein ei tiedä että mitä ajatella?
Olen puhunut miehelleni että olisi mukavaa olla enemmän myös kahdestaan, jolloin mieheni on samaa mieltä, mutta sitten taas bestis tulee innokkaana meille ja olemme kolmisin. Bestis on sinkku ja hänellä ei tunnu olevan edes kiirettä etsiä kumppania. Yksi nainen oli vähän aikaa mutta sekin loppui.
??
Bestis on ihan mukava kaveri, joten ei siinä mitään, mutta en oikein tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua. Jotenkin tuntuu oudolta, kun pienssä asunnossa on vieras mies melkein jatkuvasti. Kun kapealla sohvalla istuu kahden miehen välissä tai yöllä on oman lisäksi myös vieras mies vieressä niin usein ei tiedä että mitä ajatella?
Olen puhunut miehelleni että olisi mukavaa olla enemmän myös kahdestaan, jolloin mieheni on samaa mieltä, mutta sitten taas bestis tulee innokkaana meille ja olemme kolmisin. Bestis on sinkku ja hänellä ei tunnu olevan edes kiirettä etsiä kumppania. Yksi nainen oli vähän aikaa mutta sekin loppui.
??
Vastaukset 11
Vanhimmat
itsekään tuohon tarinaasi.:)
sillä ei ihan noin "hölmöjä" naisia maailmassa
ole
mitä on parisuhde ja siksi roikkuu kolmantena pyöränä mukana. Alkakaa tehdä kahdestaan vaikka viikonloppumatkoja tai muuten järkkäätte menoja ihan kahdestaan. Jospa hän pikkuhiljaa ymmärtäisi, että te olette pari ja hän ei kuulu siihen kuvioon.
Mielenkiintoinen tuo lauseesi: "Kun kapealla sohvalla istuu kahden miehen välissä tai yöllä on oman lisäksi myös vieras mies vieressä niin usein ei tiedä että mitä ajatella?"
Tarkoitatko, että nukutte samassa vuoteessakin? No, sinulla on sitten seksiä kummallakin kyljellä.... Onpa todellista ystävyyttä kavereiden kesken, kun jaetaan nainen.
Ei kai sitten ymmärrä. Miehelläni ja kaverilla on yhteisiä harrastuksia ja he ovat olleet kauan hyviä kavereita, joten en mielestäni voi vaatia heitä katkaisemaan ystävyyttään. Tuo matkaidea on hyvä, sitä olen itsekin miettinyt.
Sohvia on vain yksi, ja ei pienessä asunnossa niin paljoa tilaa ole että nukkumapaikka olisi kaukana. Ei me toki nyt sentään samassa sängyssä nukuta ja ei siinä mitään seksiä ole ollut.
väitätkö sinä, että kukaan tavallinen suomalainen
nainen olis tuollaisessa suhteessa päivääkään..
Olet keksinyt jutun, ehkä olet kirjoitellut näitä
tarinoita aiemminkin..
No ehkä suhteeni on sitten tosi outo, jos kerran täälläkin useampi epäilee sitä keksityksi!! Ehkä asia on painanut mieltäni jonkin aikaa ja olin vähän kiihtynyt kun kirjoitin, joten käytin jossain kohtaa liian voimakkaita sanoja, mutta en edes itse ole epäillyt tähän asti suhdettani ihan utopistisen uskomattomaksi!!
Sinun kannattaisi ehdottomasti mennä tuon tarinasi kanssa jonkun kirjan kustantajan puheille. Olisivat varmasti kiinnostuneita. Sinulla voisi olla loistava tulevaisuus kirjailijana.
Ehdotan tuolle tarinalle nimeksi "Minä, mieheni ja Bestis".
Älä sinä alkuperäinen hermostu jos joku ei usko tarinaasi todeksi. Ei tuo nyt minusta niin kummalliselta kuulosta, että valheeksi epäilisin :)
Itseasiassa onpa oma tilanteeni jossain määrin samankaltainen. Tosin kyseessä on ihan yhteinen ystävämme, alunperin kuitenkin avomieheni kaveri. Ei hän koskaan kyllä klutsumatta paikalle tule, mutta usein tuntuu siltä, ettei minulla ole parisuhdetta, vaan jonkinlainen kolmiosuhde...?
No, asiaan. Voisit kyllä vetää rajan tuohon yöksi jäämiseen, noin ensinnäkin. Väität vaikka, ettet pysty nukkumaan kovin hyvin kun on vieraita asunnossa.
Toiseksi voisit koittaa puhua miehesi kanssa "kahdestaan -ajasta". Eli ehdotat, että "Mitäs jos ollaankin perjantaina ihan vaan kahdestaan?". Kyllä parisuhteessa täytyy olla ihan kahdenkeskisiäkin iltoja, ei kaverit kuulu joka kerta mukaan.
Kolmanneksi, on kuitenkin ihan normaalia, että nurkissä pyörii jossain määrin myös ruokakuntaan kuulumattomia kavereita. Eli älä turhaan hermostu. Toki, jos kahden herran asetelma häiritsee, kutsu paikalle muitakin ihmisiä.
On vielä sanottava, että monet nuoret miehet (joihin miehesikin varmaan vielä kuvittelee kuuluvansa), ovat sinkkuaikoinaan kehittäneet tosi kaveriorientoituneen elämäntavan. Yksin kotona oleminen ei monelle ole vaihtoehto kuin krapulapäivänä.
Aikamoisena yllärinä tuli, että niin moni pitä tilannettani keksittynä!! Saatin käyttää liian voimakkaita sanoja kuten "on aina meillä" jne. mikä saattoi aiheuttaa väärinkäsityksiä. Eihän hän tietysti aina meillä ole, mutta 3-4 pitkähköä kylässä oloa viikossa tuntuu ainakin minusta usein siltä.
Niin, miehelläni ja kaverilla on pitkä yhteinen historia, he ovat tunteneet toisensa vuosikausia. Heillä on pari yhteistä urheiluharrastusta ja sinkkuaikoina he liikkuivat paljon yhdessä. Ja sama meininki tuntuu jatkuvan monessa mielessä edelleen. Mikä on tietysti ok, saahan kavereita olla. Eikä kaveri meille mitenkään tunge, usein varmasti mieheni kutsuu häntä. Mieheni on myös hyvin sosiaalinen ja puhelias, joten välillä tuntuu että hän hyvin nopeasti kyllästyy olemaan vain kahdestaan kanssani.
Yö-kyläilyt aiheutuvat paljolti siitä, että me asumme kaupungin keskustassa ja bestis esikaupungissa, joten kun ilta venähtää pitkäksi, niin hänen on hankalaa ja kallista matkustaa myöhään kotiin. Siihen voisi tietysti yrittää vetää rajaa. Hyvä idea.
Kyllähän meillä sitä kahdestaan aikaakin tietysti on, kun 7 pv viikossa asumme yhdessä, joten en välttämättä silläkään pysty hyvin perustelemaan sitä että en halua hänen kaveriaan niin usein meille, mutta voi sitäkin yrittää. Ehkä ongelmani on paljolti se, että mieheni on aika paljon sosiaalisempi ihminen kuin minä, joten hän kaipaa ihmisiä ympärileen. Toisaalta ei hänenkään kaveripiiri kovin laaja ole, joten siinäkään mielessä ei taas voisi alkaa häätämään pois tätä yhtä hyvää kaveria?
Toivottavasti tästä viestistä tuli nyt jotenkin uskottava? Yritin kirjoittaa kieli keskellä suuta jokaista sanaa harkiten :/
Joskus tälläsissä tapauksissa motiivina kyllä nimenomaan on se että bestis on sinkku. Olisi parempi että löytäisitte hänelle naisen. Tekisitte siitä vähän niin kuin perheprojektin. Sitten kun olette molemmat pareja alkaa varmasti elämätkin asettua vähän paremmin paikoilleen.
se lähes jokapäiväinen roikkuja meillä on miehen veli. Käy istumaan kotoisasti olohuoneeseen, ottaa kaukosäätimen ja valitsee haluamansa kanavan. Jos syömme, tarjoamme luonnollisesti myös hänelle, kun sinkkumiehen ruuanlaitto on sitä ja tätä.
Onneksi meillä on tilaa eli jos käy ärsyttämään, menen toiseen päähän taloa tai ulos tekemään jotain. Ehkäpä jonain päivänä rohkaistun jopa jotain sanomaan asiasta.
Sano sille miehelles, että ensi kerralla kun se taas soittaa tai tekstaa että on tulossa, niin sun miehes sanois sille ettei nyt oikein sovi kun te olette menossa muualle tai jotain.