Minä ja avomieheni ollaan tosiaan kuin mars ja venus. Hän mieluiten asuisi vuokralla kaupungin keskustassa loppuelämänsä, hankkisi ensi lapset ja menisi sitten joskus naimisiin, opiskelisi puolet elämästään..aina kun edellinen ammatti alkaisi kyllästyttämään..jne ..eläisi siis mahdollisimman vastuuttomasti.
Itselleni maksettu omistusasunto viimeistään eläkeikään mennessä on ehdottoman tärkeä (monilla vuokralla asuvilla eläkeläisillä ei usein ole varaa ostaa edes lääkkeitään, mistään ulkomaanmatkoista puhumattakaan) ja muutenkin eläkekertymä ja elintaso sitä ennen..opiskelen vain sen verran kuin pakko siedettävän palkan saavuttamiseksi ja lapsia en todellakaan suostu hankkimaan ennen avioliittoa.
Mietityttää vaan mitä tästä tulee. Meillä on hauskoja hetkiä vapaa-ajallamme ja toimiva seksielämä. Mutta jos joskus lapsi saataisiin, vastuu sen elättämisestä ja hoitamisesta taitaisi kaatua yksinomaan minulle. Miehelle kun on tärkeää että hän pääsee usein viihteelle, mikä tuskin muuttuisi lapsenkaan myötä. Sillä se, että mies haluaa ensin hankkia lapsia ja mennä vasta sitten naimisiin kertoo jotain hänen käsityksestään siitä millainen vastuu hänelle lapsesta koituisi --> ei minkäänlainen.
Itselleni maksettu omistusasunto viimeistään eläkeikään mennessä on ehdottoman tärkeä (monilla vuokralla asuvilla eläkeläisillä ei usein ole varaa ostaa edes lääkkeitään, mistään ulkomaanmatkoista puhumattakaan) ja muutenkin eläkekertymä ja elintaso sitä ennen..opiskelen vain sen verran kuin pakko siedettävän palkan saavuttamiseksi ja lapsia en todellakaan suostu hankkimaan ennen avioliittoa.
Mietityttää vaan mitä tästä tulee. Meillä on hauskoja hetkiä vapaa-ajallamme ja toimiva seksielämä. Mutta jos joskus lapsi saataisiin, vastuu sen elättämisestä ja hoitamisesta taitaisi kaatua yksinomaan minulle. Miehelle kun on tärkeää että hän pääsee usein viihteelle, mikä tuskin muuttuisi lapsenkaan myötä. Sillä se, että mies haluaa ensin hankkia lapsia ja mennä vasta sitten naimisiin kertoo jotain hänen käsityksestään siitä millainen vastuu hänelle lapsesta koituisi --> ei minkäänlainen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Taidatte olla aika nuori pari vielä? Elämä yleensä kuljettaa tiettyjä latuja pitkin ja vaikka ois kuinka suunnitelmat niin ei ne aina mene noin, jospa katselisitte toisianne useamman vuoden ja mietitte, että oisko teillä jotakin yhteisiä suunnitelmia myös,,
Minä 22v, mies 29v ..vuosi asusteltu yhdessä, 1½v oltu yhdessä. Eli joo..aikas nuoripari ollaan.
Molemmilla on omat arvopohjat kotoaan ym.
Kummallakin siis omansa ja parisuhteessa niitä pitäisi yhdistää...
Eli sinulla on hienot arvot, samoin miehelläsi!! Mutta kummallakaan ne ei ole oikeat...Ei oikeita olekaan. On monenlaisia ja eri tavalla sopivia. Jos te pystytte yhdistämään omanne ja löytämään kultaisen keskitien, niin a vot!!! KYllä se suhde rullaa. Suhde on kasvamista.. kivuliastakin..JOs on halua ja kykyä löytää kompromisseja, niin moni suhde toimii ja kasvaa!!
Katsele ja kullostele, jos löydätte yhteisiä päämääriä ja pystytte molemmat löytämään hyvää toistenne arvoista, lyttäämättä omianne, olette vahvoilla.
Kuulostat juuri samalta kuin minä 10 vuotta sitten ikäisenäsi. Halusin "vakiintua" nopeasti, elää vastuullista elämää, perustaa perheen... Kuvittelin, että noin 25-vuotiaaksi mennessä tuo kaikki olisi toteutunut... (32 veestä puhumattakaan.)
Toisin on käynyt, ja "vanhetessa" on tajunnut, ettei elämää voi suunnitella noin tarkasti - tai voi tietysti, mutta kaikki ei todellakaan mene suunnitelmien mukaan.
Muutenkin olen alkanut ottaa rennommin. Yritän siis sanoa, että olet vielä niin nuori, että ajatusmaailmasi ja ehdottomuutesi monien asioiden suhteen saattaa vielä kokemusten myötä muuttua ihan hämmästyttävän paljon... Kuten myös miehesi asennemaailma. Itselläni se on 10 vuodessa kääntynyt melkein päälaelleen...
Mitä ihmeen vastuutonta on miehesi elämäntyylissä? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ero tulee jos kumpikaan ei jousta. Miksi naisen elämäntyyli on aina ylevämpää kuin miehen. Aarghhh... Raivostuttavaa.
Mielestäni mieheni elämäntyyli on vain yksinkertaisesti järjenvastainen ja riskejä täynnä. Sillä hän on täysin toisten rahojen ja omaisuuden varassa.
Vuokrat voivat nousta kohtuuttomiksi ja ennen kaikkea eläke olla mitätön jos ja kun opiskelee puolet elämästään..etenkin kun vanhuksia on kohta niin paljon ettei kellekään ole maksaa kunnon eläkkeitä, jos yleensäkään mitään eläkettä/sosiaaliturvaa siihen mennessä kun me nykyiset nuoret aikuiset olemme siinä iässä.
Kyse ei ole siis ylevästä/huonommasta elämäntyylistä, eikä naisen taikka miehen elämäntyylistä..vaan taloutensa turvaamisesta, jota mielestäni molempien parisuhteen osapuolien tulisi pyrkiä tekemään...omaksi ja yhteiseksi parhaaksi.
Asuntojen hinnat voi laskea, voi joutua työttömäksi, eikä ole varaa maksaa asuntolainaa. Voi loukkaantua tai kuolla. Ei ole mitenkään järjenvastaista, elää elämäänsä niin kuin haluaa. Jokaiselle oma elämä, ajatukset ja tunteet. Ei ole absoluuttista totuutta "oikeanlaisesta" elämästä. Sellaista ei yksinkertaisesti ole. Voit esittää huolesi ja toiveesi miehellesi, mutta hänen ei ole pakko muuttua, jos hän ei sitä halua. Sinun ei ole pakko muuttua, jos et halua.
Siihen mennessä kun te olette eläkkeellä, on ekokatastrofi edennyt jo niin pitkälle, ettei edes omaisuus enää teitä suojaa. Elämää ei voi hallita, niin se on. Toisaalta elämää pitää tietyssä määrin suunnitella eikä tyhmänrohkeita riskejä kannata ottaa.
Taidat olla suhteessanne vastuunkantajan roolissa, mikä samalla todella mahdollistaa miehellesi entistä suuremman vastuuttomuuden. Turvaa oma elämäsi, eli hanki työpaikka, asunto ja muut, mutta älä ala elättää tai paapoa miestäsi, vaan anna hänen huolehtia itse siitä puolesta. Kun et ole miehestäsi riippuvainen, voit rauhassa katsoa vierestä, kun hän sotkee asiansa. Se pakottaa miehesi tekemään itse elämälleen jotain, ja sinulla on kuitenkin turvallinen olo. Älä sitoudu mihinkään, ennen kuin mies osoittaa, että hän on aikuinen, vastuunsa tunteva mies eikä mikään pikkupoika.