Lifestyle-palstalla kun ollaan, niin kertokaapa elämäntyylistänne. Elättekö säntillisesti normien mukaan vai teettekö oman päänne mukaan? Suunnitteletteko elämäänne eteenpäin? Millaiseen elämään tähtäätte tulevaisuudessa? Oletteko tehneet radikaaleja elämänmuutoksia? Tunnetteko eläneenne täyttä elämää? Tai mitä ikinä sitten haluattekin aiheen tiimoilta kertoa!
Mikä on elämäntyylisi?
norMix evk
482579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 40 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
Rooleja on niin paljon. on työrooli, äidin rooli, rooli kaveripiirissä, rooli suvun kesken, rooli kotona... Ja kaikissa pitää pyrkiä olemaan kuitenkin oma rehellinen itsensä. Normit ovat olemassa mutta pikkuisen voi kai sivuille vilkuilla, vai? Eikä mua saa siihen jakkupukutädin muottiin missä mun aikuistuva tyttäreni haluais mut nähdä. Miks ihmeessä se vihaa mun farkuja ja buutseja? Miks kummassa se inhoaa muka Alice Cooperia, Bon Jovia, Hurriganesia ja Pate Mustajärveä? Siks ku ne soi mun soittimessa. Äh tais mennä asian vierestä.
mennä asian vierestä....tai mitäs heviä se Patekaan enää soittaa! Ajelee vain päivin ja öin sekä pistelee tauoilla rokkimakkaraa saaden kassalta herttaisen hymyn :))
No vähän on kai sentään vuosikymmenten saatossa nuo muodollisen pukeutumisen ja käyttäytymisen vaatimukset hellittäneet naisiltakin. Enää ei sentään tarvi iltaisin pitkässä hameessa nuttura päässä kutoa sukkaa kiikkustuolissa hartaita säveliä kuunnellen. Vaikka kyllä jonkinsortin normikäyttäytymisen malli on edelleenkin olemassa, josta poikkeaminen kummastuttaa muita. Pääasia kaiketi sentään pitäisi olla, että oma elämäntapa istuu mahdollisimman hyvin omaan persoonaan.
Pate on pehmentynyt. Remu Aaltosen tapasin pari vuotta sitten ja se ei ole hellittäny tippaakaan. Hemmetin ystävällinen keskustelija ja tuli muuten itse mulle juttelemaan. En siis suurena ihailijana menny kuolaamaan viereen. Hurriganesista kyllä kans sitte juteltiin.
Toi pukeutuminen on jännä juttu. Onneks mun työssä ei vaadita mitään pankkineitiluukkia. Semmosta mä en osais noudattaa. Sanoisinko, että klassisesti farkkutyyliin.
mies, joka tapasi Dingon luona bens...eikun nainen, joka kohtasi Remun :)) Remullahan on tunnetusti tuota naissilmää, hmmmmm... ;-)
No aika vapautunutta tuo pukeutuminen sentään Suomessa nykyään on. Monessa maassa toimihenkilöt joutuvat edelleenkin menemään töihin virallisesti pukeutuneena. Toisaalta pukeutumisen vapautuminen on kyllä osittain johtanut tyylittömyyteenkin kun esim tuulipuvussa mennään melkein paikkaan kun paikkaan. Sensijaan farkuista on jo tullut lähes salonkikelpoiset esim miehillä pikkutakkiin yhdistettynä.
muuten, että se Remu on hemmetin karismaattinen jätkä ja se pukeutuminen on jotain todella miesmäistä. Siinä tyypissä on tyyliä.
vaikka en kaveria ikinä livessä ole nähnytkään. Mutta kertoo nuo TV-haastattelutkin jotain.
on tosi kurjaa sönkötystä, mieluummin kun pitäisi mielipiteensä omana tietonaan - Hurriganes on/oli hyvä.
Ps. sitä en ymmärrä kuka hänet äänesti aikoinaan kaupungin valtuustoon - pian kai istuisi eduskunnassa - mies samaa kaliiberia kuin Veltto aikoinaan..
ps. Remu taisi muuten tippua valtuustostakin..
loukkaantua kritiikistäni Remua kohtaan, se vain karkasi minulta spontaanisti, koska en ole koskaan ymmärtänyt muuta hienoutta hänessä kuin se hänen rummutuksensa - tosin en tunne häntä henk.kohtaisesti.
Sorry, jos mielipiteeni oli liian kärkevää..
todellakaan mikään mallikansalainen ole, mutta omanlaisensa persoona nyt kuitenkin. En minäkään häntä silti äänestänyt olisi etenkään huumesekoilujensa takia. Lieköhän ollut jonkinlainen protestiäänestäjien yhteisehdokas.
Työelämän oravanpyörästä (jossa pieniin ja tavallisiin asioihin ei ollut bujetoitu aikaa) uskalsin tehdä täyskäännöksen. Olosuhteet vähän auttoivat, onneksi. Nyt tuntuu, että värit erottuvat paremmin. Ruoka on maukkaampaa, se tuoksuu paremmalle ja siitä on aikaa nauttia. Omat lapset löydetty uudelleen ja on mahdollisuus vähän matkustella, joten mikäs tässä koltiaismaista seesteistä elämää vietellessä näin mukavassa porukassa.
Moni tuosta haaveilee, vaikka harva siihen uskaltautuu. Jäitkö mitään kaipaamaan edellisestä elämästäsi?
Ehkä liisattua autoa ja lukuisia mukavia asiakkaita, joista tuli melkein perhetuttuja ja muutamista tulikin.
ja jaksamiselle olennaista varmaan onkin ihmissuhteet niin työtovereihin kuin mahdollisiin asiakkaisiin. Parhaimmillaan näistä todella voi syntyä uusia ystävyyssuhteitakin.
Elämäntyylini ehdoton kivijalka on, että yritän selvitä elossa päivästä toiseen. Tähän saakka olen jotenkuten onnistunut. Muita tyylillisiä seikkoja, joista pitäisin ehdottomasti kiinni, ei tule mieleen. Olen siinä mielessä aika löyhärakenteinen. Tosin tarvitsen paljon yksin olemista, en siis ole erityisen hyvä, jos pitää olla vilkkaasti kanssakäymisessä (tai ylipäänsä... ?) toisten ihmisten kanssa.
tarvitse välillä aikaa itselleen. Henkilökohtaisesti tunnen palautuvani ja latautuvani parhaiten hiljaisuudessa koskemattoman luonnon keskellä mielellään jonkun vesistön rannassa.
Sinä kun elelet muistaakseni kaukana Suomessa, niin onko tämä etäisyys ja uusi kulttuuri jotenkin muuttanut elämänasennettasi?
Välillä tuntuu, että olen suhteellisen aseeton elämän edessä, joka lupaa kysymättä virtaa minne milloinkin mielii. Koska olen sisäiseltä rakenteeltani enempi löyhä, minulle ei ole niin tärkeää se, missä maassa milloinkin olen. Jos katselen itseäni ulkopuolisen silmin, niin minä näyttäisin elävän joka paikassa suurinpiirtein samalla tavalla... kielet ja kulttuurit vaihtuvat vaan minä en (huokaus). Mikäli minulla on kirjoja, joku järkevä ajatustenvaihtokumppani ja jotain riittävän mielekästä ajankulua, pärjään kyllä.
Unohdin taas sen riivatun ripsivärin. Korjaan: Mikäli minulla on kirjoja, joku järkevä ajatustenvaihtokumppani (olen rakastunut pitkiin suomen kielen sanoihin), jotain riittävän mielekästä tekemistä ja saatavilla on silmiä ärsyttämätöntä hyvälaatuista maskaraa (kaikkein rupisimmat seudut, kuten Siperia ja kummatkin napaseudut, karsiutuvat näin pois), pärjään kyllä.
niin kuin Tuhiwaillakin, kunhan yritän pällistellä. Lisäksi ajattelen niin, että vaikka tavallaan koko ajan tekee valintoja ja suunnitelmia siitä sun tästä, niin loppujen lopuksi kaikki menee niin kuin on mennäkseen, itse vain luulee voivansa vaikuttaa miten käy. Hankala selittää tällaisena osapäiväuskovaisena. :)
Tykkään olla issekseni tai korkeintaan kaksin, tulisin varmasti hulluksi jossain kolhoosissa. Vai sanoisko hullummaksi.
aina ei kaikki ole omissa käsissä. Mutta aina voi kuitenkin tarjota muutokselle mahdollisuuden ja tarttua siihen, jos siltä tuntuu.
ja puuduttavaa, ettenkö sanoisi.
Työpaikka tarjoaa sellaisen arvomaailman ja ympäristön, että ihan syljettää. Täysin globaali ympäristö. Poiskaan ei arvaa lähteä.
Elämäntyyli sitten työn mukaan. Kohokohtia pyritään hakemaan menemällä töihin joskus eri reittiä kuin normaalisti.
Suunnitteilla eläkkeelle pääsy joskus hamassa tulevaisuudessa. Elleivät sitä ennen tajua armahtaa ja irtisanoa.
elävät tavallasi ja mikäs siinä, jos se tyydyttää. Rutiineitaan muuttamalla, uusia harrasteita kokeilemalla, matkustelulla ja muutenkin muistamalla elää saa näinkin elämästä paljon irti, kunhan elää tätäpäivää eikä sitä tulevaa eläkeikää. Itseasiassa näin pyrin itsekin elämään.
Sikäli kun tyyliin tulee, niin siitä ei ole tinkiminen. Jos ei viitsi mustata silmiään pidentävällä ripsivärillä( jota saa iltasella tunnin verran öljytä pumpulitupolla ja läträtä vettä litroittain)Siltikin värinukkaa on seuraavana päivänäkin silmien siristys vaosssa ja kiusaamassa näkökenttää)))), niin pimentävät Paloma Picasso aurinkolasit pelastavat.
Kesä kuumalla shortsit ovat kivoimmat, mutta ilman sääriin töhrättyä värivoidetta ei niissä sovi ulkoilla. Saan hepulin jos toppi ei sovi yleisvaikutelmaan ,tai on väärän värinen.
Turhamaisuuteni rasittaa itseäni eniten.
Tämän tunnustuksen jälkeen ei kukaan enää usko todelliseen elämäntyylini sepustukseen.
Olisitpa kysynyt vaikka elämänsisältöä, tai elämänkatsomusta:)Perkules---- tyylikkäästi on vaan pakko" sinnitellä.
No toisaalta *yrittää pehmentää* mottoni on kokeilla aina jotain uutta.Sitä mitä ei ole vielä tehty, on ainakin yritettävä.
Voisin kait luokitella itseni pioneerihenkisiin elämäntapa taiteilijoihin".
Saattaisin sopia nuorallatanssijaksi, klovniksi, seikkailijaksi, lähetyssaarnaajaksi, tai vaikka keskusteluohjelman vetäjäksi.
Ai, kamala en ollenkaan tajunnut, että ripsiväri luetaan näihin tyyleihin kuuluvaksi. Mulle kun ripsivärin laittaminen on elämää suurempi juttu, joka sijaitsee samassa paikassa kuin Isä Meidän ja ruisleipä. Tällä kohtaa mun täytyy nyt sitten perettää ja tunnustaa, että en osallistu absoluuttisesti minkäänlaiseen aktiviteettiin, joka tapahtuu ulko-oven paremmalla puolella ilman, että maskarat on laitettu ja kulmakarvat on ojennuksessa. Minut on leikattu aika monta kertaa elämäni aikana ja heti kun olen saanut hengitysletkun kurkusta irti reväistyä, niin seuraavaksi olen ryhtynyt kaivamaan ripsiväriä yöpöydän laatikosta.
Sikuri, hyvä... ny sää oot ymmärtänyt ihan väärin, ei ripsivärin laittamisella oo mitään tekemistä turhamaisuuden kanssa!
ja tyylistä tinkimättä :))
Uuden kokeilu on ihan positiivinen piirre, ei pääse ihan kaavoihinsa kangistumaan. Kerropa esimerkkejä, minkätyyppisiä kokeiluja olet jo tehnyt? Nuo tulevaisuuden visiot ovat ainakin mielenkiintoisia. Muista sitten informoida meitä ensimmäisestä nuorallatanssiesityksestäsi! :))
Ikionnellisena voin nyt rajata silmäni,nyppiä kulmani ja töhkätä ripseni.
Tosin minäkin kuumeen pöppyräisenä ja heikotuksen vallassa sairaalassa maatessani maalasin ainakin huuleni. Enkä huolinut mistään hinnasta sairaalan karmeaa väljää kulahtanutta aamutakkia.
Olin ottanut mukaani silkkisen kiinalaisen aamutakin. Hymyilin , kuin filmitähti kuumepuna poskillani pieluukseen nojaten, harjatut hiukset levällään komealle tohtorille ,jolle olin sanonut herkällä vapisevalla äänellä:Sinun käsissäsi on nyt elämäni.
Jessus kuinka kauniit, suuret ja varmat hänen kätensä olivatkaan ja sitä ilmettä en unohda, mikä niillä komeilla kasvoilla oli ennen suloista nukahtamistani.
..on tullut kokeiltua näitä uusia juttuja.
Vesimiesnaisena olen aina karvanverran edellä aikaani.
Nuorallatanssijoita on tainnut olla ennenkin, mutta siihenkin vois kehittää uusia temppuja:DEE
Taisin tarkoittaa enempi henkistä nuoratanssia.
Kiehtova ammatti se olisi ihan fyysisenäkin lajina.
ainakin sanoa olevansa uransa huipulla :)) Toisaalta ihan elinikäiseksi duuniksi siitä ei välttämättä ole.
...sen viimeisen kerran jälkeen tipahdettua voisi hyvinkin ilmaista:korkealle kapusin ja maahan heilahdin)))
Vakavammin; tasapainoilussa on aina jotakin jännittävää. Tiedä sitten tuosta välitilasta; taivaan ja maan välissä. Oliskos se siinä koko juju.
Voihan olla ,että lopulta tajuaa olleensa hyvinkin keskitasoinen, mutta se yrityksen ihanuus, sitä ei sovi olla kokeilematta.
parikin uutta kansanviisautta:
1. Joka nuoralle kurkottaa, se permantoon kapsahtaa!
2. Nuoralleyrittänyttä ei laiteta!
Sinänsä olet asian ytimessä. Loppujenlopuksi ei ole olennaista onnistutko vai et. Pääasia on, että olet yriitänyt sitä mistä haaveilet. Ei sitten tarvitse kiikkustuolissa harmitella, kuinka siinä oikeasti olisi käynyt.
en suunnittele mitään etukäteen.Päivä kerrallaan taaperretaan menemään.Lasten takia on elettävä säännöllistä elämää,mut jos olisin yksin,tiedä missä sitä olisi ja mitä tekisi...:)
Pari vuotta sitten tuli elämään radikaalisia muutoksia,mutta ne tuli ihan tahtomatta.
Moni asia muuttui elämässä, joten tällainen rauhainen seesteinen elämä on nyt ihan tervetullutta...
yllättää varoittamatta milloin positiivisesti milloin negatiivisesti. Kysyy ja toisaalta muokkaakin luonnetta sopeutua niihin.
Lapset tietysti asettavat omat rajoitteet elämään. Aina on tietysti niitäkin, jotka lähtevät lastenkin kanssa pidemmiksi aikaa ulkomaille, kommuuneihin ja ties minne.
Kyllä tuollaiset elämän myrskyt vaikuttaa valtavasti..Koulii ihmistä oikein olan takaa.
Minä huomasin,että tulin jotenkin itsenäisemmäksi ja vahvemmaksi....:)
koko elämänkokoisia vastauksia...oletpa kerrassaan mainio :))
Ensinnäkin tulevaisuus: tähtään tasapainoiseen miellyttävään kiireettömään elämään...
kolme radikaalia elämänmuutosta olen tehnyt, yhden murrosiässä irtautuessani lahkolaiskodista, toisen nuorena äitinä erotessani väkivaltaisesta miehestä ja komanne kolmenkympin kriisissä perustaessani oman yrityksen. Elmänämuutoksiini olen ollut yllättävänkin tyytyväinen sen jälkeen kun haavat ovat muutosten jälkeen parantuneet. oikeastaan neljäskin radikaali elämänmuutos on tullut tehtyä..... netin hankinta :)))))
Aika tavalla oman pään mukaan tulee nykyään elettyä, tosin lakeja ja asetuksia kunnioittaen, mutta oman itsensä herrana. suunnnittelen elämääni eteenpäin aina vuoden jaksoissa, ainahan saattaa ylläreitä tulla hyviä suunnitelmia sotkemaan, mutta runko on kuitenkin olemassa mihin nojata.
olet uskaltautunut muutoksia elämässäsi tekemään, kun on niiden aika ollut. Moni saattaa jäädä epätyydyttäväänkin elämään roikkumaan, kun uskallus tai voima puuttuu. Tuon neljännen muutoksen radikaalisuudesta nyt voidaan olla jo sitten montaa mieltä :)) Vai onko siitä sitten apua sinulle ammatillisestikin?
minun elämäni muutti radikaalisti kun netin hankin, löysinhän teidät, rakkaat viruaaliystävät :))
Töissäni en jatkuvasti tarvitse nettiä, mutta erittäin suuren avun se on antanut tietojenhankintaan ja virallisen tahon kanssa kommunikointiin,pankkiasioiden hoitamiseen ja sähköpostikommunikointiin. Netti on tavallaan se osa työtäni jota ei katsota tuottavaksi työksi. Itseään tietokonetta tarvitsen kyllä päivittäin työssäni, sekin kuuluu siihen tuottamattomaan työnosaan :))
Oikein käytettynä tietokone on kyllä verraton väline auttamaan rutiniluonteisissa töissä sekä etsittäessä tietoa.
nopeuttaahan se asioitten hoitamistakin. yksi mihin tietokonetta käytän, on tuote-selostetarrojen tekeminen. Ennenkuin hankin koneen itselleni, tetin nämä ulkopuolisella taholla. Kustannus-säästö on ollut melkoinen ja tietysti saatavuus omaa luokkaansa, saan kehiteltyä uuden tarratyypin milloin haluan ja se on välittömästi käytettävissäni. Kyllä tietsikasta on moneksi vaikkei sillä päätyötään tekisikään
Kai sellainen maltillisesti konservatiivinen, muodit eivät ole minua varten. Elämänmuutoksia en vierasta mutta ihan mihin tahansa ei minua saa hyppäämään. Suunnitelmallinen olen kuten köyhän kuuluukin. Harrasteet ovat klassista: luontoa, musiikkia, taidetta, kirjallisuutta. Sen verran zeniläinen katsantoni on että arvioin eläväni ja eläneeni täyttä elämää.
onkin loputon suo, josta ei ulospääsyä ole. Parasta vaan etsi itse oma linjansa, jota muutetaan jos ja kun tarvetta on.
Tarkennapa hieman tuota zeniläisen katsannokannan luonnetta kun ei ole ennestään tuttu. Sinänsä hienoa, että olet eläämääsi tyytyväinen.
kuin että yrittämällä, ajattelemalla, analysoimalla, tavoittelemalla elämä kuluu kateuteen ja kaikenlaiseen turhaan räpistelyyn. Rennosti vaan, tuttavan mantra vaikkei se hänellä vielä autakaan, niin asiat löytävät perspektiivinsä ja häipyvät häiritsemästä mieltä vaikka niitä tekisi.
olevien olosuhteiden mukaan on elämäntyylinikin muotoutunut.
Olen vissin ollut aika elastinen tapaus - silloin kun ei ollut rahaa, kelpasi minulle mitä vähällä rahalla sai.
Pukeutumis tyylistä jos puhutaan, nykyään tykkään olla joskus "latynpikin", mutta silti rento staili.
Muuten elämäntyylini on, kaikesta huolimatta, hieman kulttuuriin kurkottava - ainakin hamuava.
aikaasi edellä, kun olet nuo joustot ottanut hyvissä ajoin käyttöön mitä nyt työeläänkin hoetaan :)) No joo, tottakai fiksu elää sen mukaan mitä olosuhteet myöten antavat mutta pyrkii tietty mahdollisuuksiensa rajoissa niitä olosuhteita muuttamaankin haluamaansa suuntaan. Minkälaista kulttuuria kohden olet sitten muuten kurkottamassa?
käydä taidenäyttelyissä muutaman kerran vuoteen ja konserteissa, ja teattereissakin joskus - kirjallisuus kiinnostaa - ja kulttuuri vaan kiinnostaa sille ei maha mittää, se on sellainen sisäänrakennettu halu hakeutua "parempiin" piireihin *naurua*
silloin kuin se on juuri tuollaista omaehtoista sisäistä halua saada kokea jotain eikä pyrkimystä näyttäytyä jossain kulttuuripiireissä. Itseänikin on alkanut taas pitkästä aikaa kirjallisuus kiinnostaa. On ollut aika yllättävääkin havaita, että monet maailman- ja kotimaisen kirjallisuuden valiot ovat edelleenkin mukaansatempaavaa luettavaa.
näyttämisen halusta.
Minulle on yhdentekevää mitä muut ihmiset tekevät, ja miksi.
Jaahas... Elämäntyylini on erittäinkin säntillinen. Päivittäiset rutiinini teen lähes minuutin tarkkuudella, suunniteltujen aikataulujen mukaisesti.
Heti aamulla pitää viedä mäyrikset lenkille. Maitokauppa avataan klo 9:00 ja tällä hetkellä olenkin jo valmiina ulko-ovella.
Kotiin päästyäni teen tarvittavan nestetankkauksen suunnitellun kaavan mukaisesti. Nestetasapainon kanssa ei voi koskaan olla liian tarkka. Tankkaus tapahtuu japanilaisen teehuoneen rituaaleja soveltaen.
Kuntolenkille varustaudun huolellisesti kerrospukeutumisperiaatteita noudattaen. Lenkin aikana pistäydyn muutamaksi toviksi paikalliseen publik houseen ja vaihdan kuulumiset ja mahdollisesti syntyneet ideat sinne kerääntyneiden tuttujen kanssa.
Iltapäivä on sitten varattu hieman vapaamuotoisemmalle toiminnalle. Tällöin on mahdollisuus paneutua lukuisiin harrastuksiin, joita en nyt tässä yhteydessä rupea luettelemaan. Tietyt liiketoimet vievät myöskin osan iltapäivän ajasta.
Mitään kovin radikaaleja elämänmuutoksia ei ole takana, jos niihin ei lasketa sellaisia tapahtumia kuin syntyminen ja ripille pääsy.
Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu tiettyjä liiketaloudellisia läpimurtoja ja vetäytyminen ennenaikaiselle eläkkeelle. Bisnesten pyöritys kun on siinä määrin kuluttavaa työtä, ettei millään voi kuvitella jaksavansa enää kovin montaakaan vuotta. Eläkepäivinä on sitten enemmän aikaa kehittäville harrastuksille.
kieltämättä hyve ja toisille tosiaan tuttu ja turvallinen elämänmuoto sopii kuin punainen nenä päähän! Mitenkäs tuo päivärytmisi sitten talvisunnuntaisin ja juhlapyhisin rytmittyy kun ei kaupan ovet aukeakaan klo 9? Jokos noista eläkepäiviesi kehittävistä harrasteista on mitään ajatusta?
Täsmällisyys on toinen nimeni. Kieltämättä nuo talvisunnuntait sun muut joutenolopäivät pyrkivät sekoittamaan joskus pahastikin päivärytmiä. Joskus on epähuomiossa tullut jopa käytyä turhaan nykimässä ovenripaa. Onneksi paikallinen kuppila kuitenkin aukeaa kello 11 aikaan, joten sen suhteen ei tule häiriöitä.
En voi kuitenkaan kieltää, ettenkö kärsisi näinä aamuina pienestä jet lagista ja nestetasapainon huojumisesta.
Jos terveyttä vaan varhaiseläkepäivillä riittää, niin tarkoitus olisi aloittaa riippuliitäminen. Ikään kuin vastapainona riippumattomuudelle.
Toinen harkinnassa oleva harrastus on pitsinnypläys. Sitä voi harrastaa ainakin huonojen ilmojen aikana. Tipupongausta harrastan jo nykyään ja siitä en ole aikonut tietenkään luopua. Kiikarit pitää varmaan vaihtaa jossain vaiheessa enemmän suurentaviin.