Mulla on muutamia ihan hyviä kavereita, kai heitä hyviksi ystäviksikin voisin sanoa. Mutta kuitenkaan he tuskin minua kutsuisivat hyväksi ystäväksi. He eivät koskaan minulle soittele, kysele kuulumisia, kutsu kahville tai lenkille. Itse yritän kyllä silloin tällöin soitella ihan muuten vaan, mutta ei hirveästi kuitenkaan juttua tunnu riittävän ja se tuntuu vaivaantuneelta.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että olen tylsä ihminen kun minulle ei tapahdu hirveästi jänniä asioita joista voisin kertoa kavereille. Minulla ei siis tätä nykyä ole hirveästi annettavaa, mitään ns. lisäarvoa ystävilleni, joten heitä ei kiinnosta ottaa useammin yhteyttä. Kukapa nyt tylsien ihmisten kanssa haluaisikaan olla.
Miten voisin lisätä tätä kiinnostavuuttani, vai onko peli jo menetetty näiden ystävien kohdalta?? Olen ajatellut että pitäisikö ryhtyä matkustelemaan (yksin????) tai hankkia joku erikoinen harrastus tms.... Vai onko kaikki turhaa.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että olen tylsä ihminen kun minulle ei tapahdu hirveästi jänniä asioita joista voisin kertoa kavereille. Minulla ei siis tätä nykyä ole hirveästi annettavaa, mitään ns. lisäarvoa ystävilleni, joten heitä ei kiinnosta ottaa useammin yhteyttä. Kukapa nyt tylsien ihmisten kanssa haluaisikaan olla.
Miten voisin lisätä tätä kiinnostavuuttani, vai onko peli jo menetetty näiden ystävien kohdalta?? Olen ajatellut että pitäisikö ryhtyä matkustelemaan (yksin????) tai hankkia joku erikoinen harrastus tms.... Vai onko kaikki turhaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihan sellaisena kuin olet. Aivan varmasti.
Tuntuisi nurinkuriselta, että aloittaisit harrastuksia tai matkailua muiden ihmisten suosion tähden. Tee mieluummin asioita, jotka itseäsi kiinnostavat.
Jokainen on kiinnostava - sisäinen maailma, elämä, valinnat, kaikki. Soittele, kysele kuulumisia, pyydä kahville, ole itse aktiivinen... ota yhteyttä niihin, joiden seurassa viihdyt!
Älä missään tapauksessa ryhdy muuttamaan itseäsi tai elämäntapojasi muiden vuoksi! Olet VARMASTI kiinnostava juuri tuollaisena. Ei aina tarvitse tapahtua eikä "erikoisilla" kuulumisilla rakenneta ystävyyssuhteita.
Missä asut?
Oulun seudulla. Kiitos kaikille kommenteista! Tuli heti parempi olo :)
Ihminen voi kokea ties mitä, mutta silti se ei tee ihmisestä suoraan mielenkiintoista. Mielenkiinto on siinä, MITEN ne asiat toisille kertoo. Joku voi kertoa jännät matkamuistot vaikka kuinka tylsästi tahansa.
Sinä kirjoitat mielenkiintoisesti ja sujuvasti, joten ei heti ensimmäisenä tule sitä mielikuvaa, että olisit TYLSÄ ihminen!
Minulla oli lukiossa monia ystäviä, tai ainakin pidin heitä ystävinäni. Kuitenkaan he eivät sitten oikein sen kummemmin halunneet viettää aikaani lukion ulkopuolella. Aina tuntui, että olen vähän ulkopuolella. Vasta yliopistoon mentyäni tapasin sen verran hyviä kavereita että vasta sitten huomasin mitä ystävät voivat merkitä toisilleen.
Jotenka ehkäpä et ole vaan samalla aaltopituudella kaveriesi kanssa. Sinun ei tarvitsisi muuttua herättääksesi jonkun kiinnostus vaan sen pitäisi tapahtua luonnollisesti samojen kiinnostusten kohteitten avustamana. Harrastuspohjan lisääminen ei ainakaan haitanne ja ehkä saat niistä hyötyä muutenkin elämääsi.
Voisiko vika olla siinä, että kuvittelet että sanottavan täytyy olla jotenkin erikoista? Mulla oli itse aikoinaan sama ongelma, ja kynnys suun avaamiseen taitaa edelleen olla liian korkealla. Olen kuitenkin saanut jonkin verran enemmän itseluottamusta, kun olen ollut erilaisissa porukoissa ja tarkkaillut muiden juttujen tasoa. Harvoinpa muut keskustelee mistään Himalajan matkoista tai vesihiihtokokemuksista, yleensä jutut liikkuu aivan arkisissa asioissa.
Kun ajattelen asiaa omalla kohdallani, kuuntelisin varmaan kiinnostuneena eksoottisia matkakokemuksia ja vastaavia. Kuitenkin parhaat keskustelut käydään asioista, joihin voin osallistua täysipainoisesti oman panokseni antamalla. En tiedä, millaista Himalajalla on, mutta tiedän millaista on vaihtaa kakkavaippoja. En tiedä, millaista on vesihiihtää ja millaiset välineet siihen soveltuu, mutta tavallisen hiihdon puolella pystyn vaihtamaan kokemuksia erilaisista suksista ja tiedän miltä tuntuu kaatua alamäessä.
Yhteiset kokemukset lähentää ihmisiä erittäin hyvin, ja niitä voi löytää myös keskustelujen kautta. Ei Himalajan matkoissakaan mitään vikaa ole, mutta mihin ihmeeseen niitä muka tarvitaan?
kaverista kyse. niin oikea sellainen ei odota sinun olevan muuta kun olet:)
eihän minullekkaan taikka kaverilleni paljoo mitään tapahdu silti jo 10v ystäviä:) ja puhutaan ihan arkisista asioista. ja kummatkin ollaan ns "tylsiä tyyppejä";D (jos sen perusteella otetaan).
sinä varmaan tartteisit ittes laisen kamun:) jos muut kohtelee noin:( kyllä niitä kavereita löytyy jotka ei mitään vaadi:)
Et voi lisätä itsesi kiinnostavuutta, mut välillisesti jonkun asian kiinnostavuutta voit.. Se ei muuta kuitenkaan yhtään niitä ihmisiä. jos ne ei ole tähänkään mennessä kiinnostuineita susta ihmisenä, niin ei siinä mitkään brassailut auta, eikä kannatakkaan.
Tai mitä sä itse tekisit sellaisilla ystävillä, et sun pitäis vetää jotakin ihme kulissia, et olisit "hyväksyttävänpi" ja vetävämpi kaveri.
En tiedä. Mä olen kans perustavistylsä tyyppi. Se riittää mulle, mut musta ei saa tekemälläkään mitään ultraekstrasupererikoista, enkä mä haluukkaan sitä. Mä olen hyväksynyt tän tilanteen näin, etten edes yritä. Miks pitäisi, olen sellainen kuin on ja vaikka se ei riitä muille, siltikin olen se mikä olen. Ei mullekkaan soitella tai muisteta muuten. Mä joudun olemaan aina kanssa se, joka ehdottaa jotakin.
Välillä en viitsi yrittääkään, välilllä taas innostun. Olen kai tottunut, että olen joku, joka ei tavallaan voi olla kenellekkään niin houkutteleva kaveri, että mua viitsisi pyytää, mut jos mä itse järjestän jotakin, niin sitten voisi harkita tai sitten ei.
Enkä mä silti millään keksi millä tavoin mun kavereiden elämä nyt jotenkin perustavaa laatua on hohdokkaampi kuin munkaan.
Jos sä itse etsisit sellaisia ominaisuuksia muista mitä sä arvostat, niin nekin ihmiset varmaan arvostaa sussa sun ominaisuuksia. Vähän aikaa kun näitä juttuja lukee, niin jo pelkkä rehellisyys ja luotettavuus on tosi kova sana ystävyyksissä nykyään.
Mä tiedän, että osittain se johtuu siitä, etten mä vain ole olevinani jotain enemmän kuin olenkaan. Voisin olla, mutten viitsi, enkä näe siinäkään mitään mieltä. Totta se on, että osa ihmisistä on tylsiä toisten näkökulmasta. On myös totta, että ihmisissä on jotakin syvempiäkin ominaisuuksia, kuin vaatekaapin sisältö tai baarin peili. Mä tietäisin, et mä halveksisin itseäni, jos alkaisin kauppaamaan itseäni jollain tehokeinoilla kaveriksi. Eikäs se olis kyllä ehkä sit mitään oikeata ihmisestä kiinnostuimista.
Moi!
Et ihan varmasti ole tylsä ihminen. Itsekin joskus lukioaikana koin olevani tylsä, sillä kaverini olivat todella meno päällä tyyppejä. En tykännyt sekoilla aina mukana ja nyt asiaa usean vuoden jälkeen tarkemmin ajatellen koin itse asiassa itseni välillä tylsistyneeksi heidän seurassaan. Keskustelut oli välillä aivan tyhjää täynnä. Eli emme vain olleet samalla aaltopituudella silloin, nykyisin vähän paremmin.
Mielestäni ihminen on mielenkiintoinen silloin, kun heillä on jotain sanottavaa ja mielipiteitä, oli ne sitten vaikka imuroinnista tai uusista muroista kaupassa. Eli sopivasti mielenkiintoa toista kohtaan ja toisaalta jotain irti myös omasta itsestään, vaikka tuntuisikin, että omassa elämässä ei ole mitään kummempaa tapahtunut. Jos et ole matkustanut, niin voithan vaikka puhua siitä, miten kiva jonnekin olisi matkustaa. Tai sitten puhua siitä, kuinka matkustaminen ei sinua kiinnosta pätkääkään ja tykkäät hengailla kotosuomessa :). Tai vaikka miettiä mikä uusi harrastus olisi kiva aloittaa. Jos nämä aiheet eivät kavereita kiinnosta, niin ovat ehkä itse vähän tylsistyneitä, jos koko ajan pitää hakea jotain elämää suurempaa ja arkiset asiat eivät kiinnosta.
Toinen juttu on sitten, jos henkilökemiat ei kertakaikkiaan toimi, mutta siitä tuskin on tässä kysymys, koska olette jo ystävystyneet!