Apostoli Paavalikin taisi Raamatussa sanoa: Kilpa on juostava loppuun, seppeleen saamiseksi. Paljon vähän vajaa kolmekymppisiä miehiä, kaatuu kalkkiviivoille ottamallaan itselleen pahimmassa tapauksessa itseään vanhemman, epäonnistuneen huuhkajan, vaikka äksessi koreisiin nuoriin naisiin olisi enää PARIN VUODEN PÄÄSSÄ!
..järkyttävää täytyy sanoa. Mutta toisten luonne on heikko...
Ja sitten kun suhteessa lopulta ollaan(jokainen valitsee tietysti sitä mitä haluaa), niin olisi aika OUTOA, jos naista HAITTAISI se, että mies ei aikaisemmin ole seurustellut!!?? Oma kokemukseni on, että suurin osa naisista(jos ovat tosissaan), ovat pelkästään mustasukkaisia vanhoista hoidoista. Seksin hakijat ovat erikseen.
Radikaalilta kuulostava, mutta lähemmässä tarkastelussa sittenkin selväjärkinen pointtini on se, että suurimmalla osalla miehistä ei ole mitään järkeä mennä suhteeseen alle kolmekymppisenä. Ei ainakaan kihloihin eikä naimisiin. Avoliitostakin jää ikävä tahra, mitä voi olla myöhemmin vaikea peitellä. Vastustamalla viettelyksiä ja tekemällä sen sijaa töitä, saa lopussa paremman diilin.
Minunkin perässäni on kaarrellut ties minkälaisia yli-ikäisiä huuhkajia ison skoorauksen toivossa. Ihan varmaa en tiedä sanoa, onko motiivina ehkä sittenkin vain pelkkä seksi, mutta yhtä kaikki, olen katsonut, ettei pelleileminen enää tässä iässä kannata. Pitkittää vain valmistumista ja voi viedä jopa makua pois siitä, kun vihdoin päästään esim. Thaimaaseen "kuittaamaan velat".
Syy siihen miksi ATN:t piirittävät minua on se, että minusta ei todellakaan näy päällepäin, mitä asioista ajattelen. Ja hyvä niin. Jossain vaihessa, mieluiten vähän ennen 35 ikävuotta tulee nimittäin vakavoitumisen sekä perheen perustamisen vuoro. Siinä vaiheessa on hyvä, että "rekisteri" on puhdas. (Sporttailureissuista Aasiaan ei jää kuin lentoliput, jotka voi hävittää.)
Kun seuraavaksi varmasti joku uhkailee, että suhde jääkin saamatta, vastaan valmiiksi, että enpä usko siihen. Hyvissä ammateissa olevien miesten lähes 100 %:nen pariutuminen on tutkittua tietoa.
Näin tämä yhteiskunta toimii. Vielä joskus 20- vuotiaana uskottelin itselleni, että olemalla kiva tyyppi tai käymällä esim. ahkerasti salilla voisin kompensoida varakkaampien sekä ulkomaalaisten edun parisuhdemarkkinoilla ja täten parantaa flaksiani, mutta ei, systeemi EI toimi NÄIN! Niillä joilla ei valmiiksi ole rahaa, aika on rahaa. Tulen piakkoin palaamaan tähän aiheeseen
T. Forthcoming Old Sport
..järkyttävää täytyy sanoa. Mutta toisten luonne on heikko...
Ja sitten kun suhteessa lopulta ollaan(jokainen valitsee tietysti sitä mitä haluaa), niin olisi aika OUTOA, jos naista HAITTAISI se, että mies ei aikaisemmin ole seurustellut!!?? Oma kokemukseni on, että suurin osa naisista(jos ovat tosissaan), ovat pelkästään mustasukkaisia vanhoista hoidoista. Seksin hakijat ovat erikseen.
Radikaalilta kuulostava, mutta lähemmässä tarkastelussa sittenkin selväjärkinen pointtini on se, että suurimmalla osalla miehistä ei ole mitään järkeä mennä suhteeseen alle kolmekymppisenä. Ei ainakaan kihloihin eikä naimisiin. Avoliitostakin jää ikävä tahra, mitä voi olla myöhemmin vaikea peitellä. Vastustamalla viettelyksiä ja tekemällä sen sijaa töitä, saa lopussa paremman diilin.
Minunkin perässäni on kaarrellut ties minkälaisia yli-ikäisiä huuhkajia ison skoorauksen toivossa. Ihan varmaa en tiedä sanoa, onko motiivina ehkä sittenkin vain pelkkä seksi, mutta yhtä kaikki, olen katsonut, ettei pelleileminen enää tässä iässä kannata. Pitkittää vain valmistumista ja voi viedä jopa makua pois siitä, kun vihdoin päästään esim. Thaimaaseen "kuittaamaan velat".
Syy siihen miksi ATN:t piirittävät minua on se, että minusta ei todellakaan näy päällepäin, mitä asioista ajattelen. Ja hyvä niin. Jossain vaihessa, mieluiten vähän ennen 35 ikävuotta tulee nimittäin vakavoitumisen sekä perheen perustamisen vuoro. Siinä vaiheessa on hyvä, että "rekisteri" on puhdas. (Sporttailureissuista Aasiaan ei jää kuin lentoliput, jotka voi hävittää.)
Kun seuraavaksi varmasti joku uhkailee, että suhde jääkin saamatta, vastaan valmiiksi, että enpä usko siihen. Hyvissä ammateissa olevien miesten lähes 100 %:nen pariutuminen on tutkittua tietoa.
Näin tämä yhteiskunta toimii. Vielä joskus 20- vuotiaana uskottelin itselleni, että olemalla kiva tyyppi tai käymällä esim. ahkerasti salilla voisin kompensoida varakkaampien sekä ulkomaalaisten edun parisuhdemarkkinoilla ja täten parantaa flaksiani, mutta ei, systeemi EI toimi NÄIN! Niillä joilla ei valmiiksi ole rahaa, aika on rahaa. Tulen piakkoin palaamaan tähän aiheeseen
T. Forthcoming Old Sport
Vastaukset 55
Vanhimmat
olet tainnut menettää ihmisyytesi, en sitten tiedä missä vaiheessa elämää. Toivon, että (vaikka sitten 35-v) löydät oikean rakkauden (vaikka thaimaasta) ja sitä kautta jotain aitoutta ja inhimillisyyttä elämääsi. Kyllähän sen noinkin pystyy elämään ja varmasti menestyt, ei siinä mitään. Mutta aika köyhältä kuulostaa...
Ei ole pahemmin menetettävää.
Nyt tietysti lohduttelet itseäsi, että tiedät paljon kilttejä ja hyviä miehiä, jotka tämä paljon mainostettu ihmisyys on tallella. Minä taas väitän, että meitä samanlaisia on paljon.
Kulttuuriin kuuluu näytellä kaikin puolin menestyvää(jota sinkkuus ei muka haittaa), juuri siitä syystä, että jos alkaa näkyvästi oireilemaan, niin menee tuhkatkin pesästä. Kaikki kääntävät selkänsä tai alkavat jopa ehdotella lääkitystä, "hyvää" tarkoittaen.
Päältä päin et voi nähdä. Voit tosin tunnustella. Ihan selvänä perussääntönä: Jos mies on pitkästi yli 20 ja ei ole koskaan seurustellut, niin voit ajatella, että pinnalle kenties näkyvät turhaumat ovat vain jäävuoren huippu. Baaridebyyttiään tekevä 18 vuotias mies jo usein ymmärtää, että jotain mätää on koko hommassa. Siinä 20:n korvilla alkaa parhaassa tapaukseessa herääminen siihen, kuinka nuorta kaksikymppistä suomalaista miestä syrjitään joka asiassa de facto.
Käsittääkseni ihmisyyteen kuuluu myös se, että ei halua kärsiä ja hakea vikoja vain itsestään ikuisuuksiin? Sehän se epäinhimillistä olisi, jos mitä vain nielisi kunnes arkkuun pannaan. Tämä on minun käsitykseni ihmisyydestä. Sopisiko, että suodaan molemmat toisillemme omat käsityksemme?
kyllä minä aika hyvin tajuan, mistä puhut ja olen samaa mieltäkin. Mutta on se silti köyhää.
Itselläni totta puhuen aika samat suunnitelmat, miehistä olen luopunut kokonaan. Valmistuminen, ura, oma koti, siinä tavoitteet. Jostain syystä tunnen itseni todellakin tyytyväiseksi, kun ei ole rakkauden aiheuttamaa kärsimystä...mutta senkin kokeneena voin omasta elämästäni sanoa, että kyllä tämä aika köyhää on. En voi sanoa tätä elämiseksi. Turta olo.
Rakkautta on turha väkisin etsiä, eli siinä mielessä onhan sulla hyvät tavoitteet. Rakkauden etsiminen pakolla on kyllä kauheinta mitä tiedän.
Nojoo, edelleenkin, toivon ainakin itse etsimättä löytäväni vielä jotain sisältöä (ihan mitä vaan) tähän elämään. En ainakaan siitä saa mitään uskoa huomiseen, että kuvittelen omaisuudellani sitten vanhempana saavani jonkun köyhiksen elämään siivellä. Mieluummin aina yksin, kuin että käyttäisin ulkonaisia asioita kumppanin saamiseksi.
Itse vielä uskon, että voi löytää kumppanin, joka kasvaa noissa asioissa mukana, siis tukee kaikissa elämän vaiheissa, ei pelkästään silloin kun menestyt... Ei ole omalle kohdalle osunut, eikä varmaan osukaan, mutta kyllä sekin on mahdollista. Aika moni haluaa kuitenkin edelleen olla ihmisen kanssa, ei sen mitä hän on. Itseni mukaan lukien.
Oletko ajatellut, että kuulut samaan joukkoon niiden kanssa, jotka vaativat kumppaneiltaan menestystä jnejne. ulkoisia tekijöitä, jos itsekin olet niillä keinoin ajatellut hankkia tulevaisuudessa jonkun? On kai muitakin tapoja elää...
Hmm jep, jotenkin itse olen kyynistynyt kolmenkympin ohitettuani ja ilman suhteita oltuani. Uraa ei ole vielä mutta pyrin semmoisen luomaan. Toivottavasti muutaman vuoden kuluttua olen sen verran turvatussa asemassa että minulla on keinot osoittaa arvoni mahdollisille elämänkumppaneille. Ovatko oman ikäiseni naiset silloin jo epätoivoisia? Olisiko optimaalista etsiä nainen ikähaarukalta 5-10 v nuorempi? En haluaisi ajatella näin koska periaatteessa tämmöinen kuulostaa pahalta. Käytäntö taas...?
luuhasit urheiluharrastuksissa alle 30 vuotiaana? Se olisi aivan turhan tuttu tarina.
Onnea sulle. Jos vielä onnistut kohottamaan sosiaalista asemaasi. Yhteiskunnassa on nimittäin sen suhteen olemassa muutosvastarintaa. Itse huomasin sen kun ylitin 25. Viesti on sen jälkeen ollut sitä, että jos et jo ole varmastanut paikkaasi auringossa, niin myöhäistä on...
.. mutta
Eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Sinulla on vielä mahdollisuus nostaa itsesi opiskelemalla/harrastamalla hyvin kohdistetusti yhtä tiettyä asiaa, häröilemättä tippaakaan toisaalle. Tämä yhteiskunta nimittäin kunnioittaa yli kaiken spesialisteja.
ainakaan alistu ja ota jotain 30 miestä rahojen ja sosiaalisen aseman takia. Olen itse nyt siinä iässä, että voisin yrittää houkutella itselleni sen 5-10 vuotta vanhemman elättäjän. Ei ikinä.
Siis kyllä siellä pitää olla ihminen takana. Mieluummin elätän itse itseni vaikka huoraamalla, kuin teeskentelen jossain kulissiliitossa.
Tuo menestymisjuttu taitaa olla miehille sama, kuin naisille ulkonäköongelmat. Siinä mielessä epäreilua, että ulkonäölle ei oikein voi mitään...mutta menestyä voi melkein jokainen, jos vain tosissaan yrittää.
Vähän kyllä luulen, että jos ja kun sinä ja ap. menestytte, teille ei tule kelpaamaan kukaan elätti. Siinä vaiheessa, kun itseluottamus nousee menestymisen myötä, alkaa arvostamaan henkistä yhteyttä. Ei kauniit ja itsevarmat naisetkaan kelpuuta ketään, joka haluaa vain sen ulkokuoren.
Rakkautta on turha väkisin etsiä, eli siinä mielessä onhan sulla hyvät tavoitteet. Rakkauden etsiminen pakolla on kyllä kauheinta mitä tiedän.
-Aivan samaa mieltä.
Nojoo, edelleenkin, toivon ainakin itse etsimättä löytäväni vielä jotain sisältöä (ihan mitä vaan) tähän elämään. En ainakaan siitä saa mitään uskoa huomiseen, että kuvittelen omaisuudellani sitten vanhempana saavani jonkun köyhiksen elämään siivellä. Mieluummin aina yksin, kuin että käyttäisin ulkonaisia asioita kumppanin saamiseksi.
-Raadollista mutta tavallaan jopa kaunista. Ajatteleekohan naiset yleisemminkin noin? Taisin osua sinussa varsinaiseen tiedon lähteeseen. :)
Itse vielä uskon, että voi löytää kumppanin, joka kasvaa noissa asioissa mukana, siis tukee kaikissa elämän vaiheissa, ei pelkästään silloin kun menestyt... Ei ole omalle kohdalle osunut, eikä varmaan osukaan, mutta kyllä sekin on mahdollista. Aika moni haluaa kuitenkin edelleen olla ihmisen kanssa, ei sen mitä hän on. Itseni mukaan lukien.
-Juuri siitä olenkin naisia kritisoinut, että kaikki pitäisi saada valmiina. Koskaan ei uskota mieheen, jos ei heti löydy näytettäväksi vähintään oma asunto, maisterin paperit, ja sitten tietysti se sporttinen kroppa(missä välissä sellaisen vielä ehtisi hankkimaan?) jne..
Oletko ajatellut, että kuulut samaan joukkoon niiden kanssa, jotka vaativat kumppaneiltaan menestystä jnejne. ulkoisia tekijöitä, jos itsekin olet niillä keinoin ajatellut hankkia tulevaisuudessa jonkun? On kai muitakin tapoja elää...
-Ei. Huomasin sen sijaan, että suhtaudun asioihin suunnilleen samalla tavalla kuin sinä. Mutta epäihmiseksi en hauku sinua, vaikka et olekaan "onnistunut". Onnistumisen paine koskee samalla tavalla sekä miestä että naista.
Suurin osa naisista vaatii lisäksi miehen olevan kone. Tunteita ei saisi olla. Se on olennaisesti ohjelmoitu tähän kulttuuriin. Jopa ne naiset jotka muka kyseenalaistavat sukupuolirooleja, näyttävät tahtovan itselleen miehen joka ymmärtää ja välittää, mutta itse eivät todellakaan ole valmiita samaan. Törmäsin jokin aika sitten juuri tällaiseen.
Eli naistenkin tukemia sukupuolirooleja aletaan kyseenalaistaa vasta sitten kun menestyjien kovuus alkaa sattua. Tämä ei kuitenkaan ole todellista kyseenalaistamista vaan pelkkä lisävaatimus miehelle. Juuri ITSELLE haluttaisiin keskimäistä parempaa kohtelua. Juuri itselle haluttaisiin ymmärrystä. Miehen pitäisi olla kone, joka yksipuolisesti hoitaa ja ymmärtää.
Muuten ei ole mies, eikä edes ihminenkään.
poikkeuksellisen hyvää, etten sanoisi. Ymmärrät asiat 100 kertaa paremmin kuin keskivertonainen.
Mutta sitä et kai ole vielä ymmärtänyt, kuinka ahdistavaa miehillä on. Lähellä olet, koska tiedostat menestymispaineet. Mutta voitaisiinko vielä miettiä, mistä nuo paineet johtuvat?
Ne johtuvat siitä, että miehellä ei ole MITÄÄN muuta kuin menestys(ulkomaalaiset poislukien). Naisen hankkimisesta tulee OSA MENESTYSTÄ.
Vanhoja piikoja on aina ollut pilvin pimein, mutta jos mies on yksin vielä vanhempanakin, niin oletetaan, että hänellä on vähintään potenssiongelmia!!!
Ja kyllä, ne ovat nimeenomaan naiset, jotka ylläpitävät tällaista ajattelua. Kyllä, ne ovat naiset, jotka täysin rinnoin hyväksyvät kaikki annetut roolit. En ole löytänyt yhtään poikkeustapausta tähän sääntöön. En ensimmäistäkään. Mahdatko sinäkään olla sellainen?
Et säkään ihan ymmärrä naisia. Ihan samalla tavalla naissinkkuja/vanhojapiikoja panetellaan. On sellainen kurppa ja tällainen huuhkaja. Käytät jopa sellaista kieltä sinäkin.
En ruikuta, että meilläkin on tunteet - koska minulle EI ole tunteita tuollaista kielenkäyttöä kohtaan - mutta sen voin sanoa tällä sekunnilla, että ihan samalla tavoin meidän "potenssiongelmia" yritetään arvuutella.
Ja tyrkyttämällä tyrkyttää sellaisia elämänmalleja, mitä kaikki eivät todellakaan HALUA.
Ensimmäinen nainen, jonka näkee ymmärtäneen tekstieni sisällön. Vaan, jos ei ymmärrystä sitten kuitenkaan kerta tipu, niin jatketaan vaan kovistelun tiellä.
Naiset paasaa vähän väliä siitä, kuinka heikkoja miehet on jne.. Silloin he vain puhuvat vielä siitä näennäisen hyvin voivasta porukasta. Vaan olettekos ajatelleet mitä tapahtuu, kun mies menee "survival moodiin". Se tarkoittaa sitä, että esim. viettely ja muiden naisellisten avujen käyttö ei enää tehoa. Siihen ette ole varautuneet, ja siksi se sattuu. Siksi nimittelette epäihmisyydeksi sitä mikä on vain pelkkää ihmisyyttä.
Joka äijältä, jos ei ole kerrassaan patologisen heikko tapaus, löytyy vielä yksi vaihde, minkä olemassaolosta ei ilmeisesti ole tietoa niillä jotka vain klubeilla käyvät ja televisioruutua pöllöttävät. Tunnen melkein velvollisuudekseni valottaa tätä asiaa heillekin.
Ei ne epätoivoiset miehet siellä klubeilla, tai netin deiteissä edusta mitään tyyppiesimerkkiä miehestä. Se mikä näyttää päällepäin hyvältä, saattaakin olla pohjimmiltaan hyvin heikkoa. Eikä edes tämän heikkouden esiinkaivaminen ole uroteko. Klubeilla miehet ovat siinä mielessä heikkoja, että janoavat hyväksyntää, tietäen etteivät saa. Silti he itkevät peräänne, koska heillä on varaa siihen. Aina on mahdollisuus siirtyä seuraavaan.
Naiset juoksevat baareissa imarretteluttamasa itseään(joku käärii rahat). Nimeenomaan vittuilu on pelin henki. Klubille mennään näyttämään ja vittuilemaan. Vaan sori vaan, yhteiskunta on muutakin kuin yöelämä. Mies voi lopettaa vittuilun sietämisen heti kun haluaa. Sanon rehellisesti, että minulla ei ole siihen varaa. Pillua on tullut kokeiltua, nyt on parempaa tekemistä.
Sanottakoon, että itsekin ymmärsin teidän naisten pointit. Eikä ulkonäön olisi pakko olla tärkeää, jos olisi rakkautta, olen samaa mieltä... mutta... tässä on nyt se iso MUTTA..
Silloin kun rakastuu, niin menee ikäänkuin portista sisään. Jos kelpuuttaa siinä tilanteessa vähemmän missin näköisen, niin hän (kokemusta on) tottuu siihen pian, ja alkaa silti käyttäytyä kuin joku missi(samalla tavalla kun olettaa naisen rooliin täällä Suomessa kuuluvan).
Eli jos paskaa käytöstä on pakko sietää, niin olkoon edes sitten se missinmittainen nainen. Uskon, että suurin osa miehistä allekirjoittaa tämän.
Suomalainen mediaorjatar ei osaa rakastaa. Hän on kuin pahainen lapsi.
"Survival Mode" uusi termi minulle, siinäkö ovat kaikki päälle tallotut miehet, jotka ovat keksineet naisten olevan varsinaisia pillunaamoja joille ei kannata edes yrittää olla mukava?
Komppaan 100% mielipidettäsi klubeista ja yöelämästä, tämähän on mielenkiintoinen ketju.
"Survival Mode" uusi termi minulle, siinäkö ovat kaikki päälle tallotut miehet, jotka ovat keksineet naisten olevan varsinaisia pillunaamoja joille ei kannata edes yrittää olla mukava?
-Ei näytä kannattavan. Yritin monta vuotta, turhaan.
-Termi survival mode tulee siitä, kun mies toivottavasti ennen strategista 30 vuotta tajuaa lopettaa baareissa juoksemisen, urheilun harrastamisen sun muun näyttämisen, panostaen sen sijaan oikeaa elämänlaatua korottavaan työhön ja sen tulosten maksimointiin. Raha on tässä aika ratkaiseva(senhän naiset ovat aina tienneet). Köyhyyttä ei mies voi korvata hyvällä kropalla eikä olemalla kiva. Siksi miehille nauretaan klubeilla. Muutaman panon takia ollaan valmiit maksamaan mitä vain. Heikkoutta sanon minä.
Yltäkylläisyyteen tottunut länsinainen ei tiedä mitään siitä viimeisestä vaihteesta, mikä mieheltä löytyy, ellei hän ole todella sellainen pullamössö poika, mitä te pidätte miehenä.
Olin kaukana urheilullisesta ja olen sitä vielä nytkin, ainakin toistaiseksi. Sitä vastoin erakoiduin ryhmässä muiden nörttien kanssa. Ystäviä siis vielä on.
Olen optimistisempi sosiaalisen aseman kohotuksen suhteen. Pyrin kehittämään sosiaalisia kykyjäni koko ajan ja uskon niiden auttavan sekä nais- että työmaailmassa. Kotipaikkani ja vanhempieni sosiaalisen statuksen puolesta melkein mikä tahansa parannus siihen riittääkin, en täten ole tavoittelemassa kirkkainta kärkeä. Ei minulla siihen ole kykyjäkään ellen löydä tässä uudia puolia itsestäni.
Sanomassani piili viesti biologisesta kellosta. Jos löydän vaikka 35-vuotiaana samanikäisen naisen niin miten nopeasti meidän on rakastuttava että jälkipolven saanti on mahdollista? Pahoin pelkään että tällä on naisten käyttäytymiseen vähintään alitajuisia vaikutuksia. Saa oikaista enkä yleistä.
Itse en halua periaatteessa menestyä kuin välttämättömyyteen asti, olen vaatimaton. Mutta mikäli menestystä alkaa tulemaan paljon se saattaa muuttaa minun käyttäytymismallejani. Ehkä tällaisessa tilanteessa syntyykin rooli johon naisetkin vastaavat tietyllä tavoin.
Tällä hetkellä olen kuitenkin vielä köyhä ja olen tavannut naisen joka ei itseään julki tuo ja sulkee itsensä harvasanaisuuden kuoreen. Hänen luonteeseensa olen juuri ihastunut. Toivottavasti tästä tulee jotain, ja jos se loppuu niin saan siitä oikeaa itseluottamusta jatkaakseni hyväntahtoisella linjalla.
Olenpa kokenut samaa. Kun olen kelpuuttanut ulkoisesti varsin keskinkertaisen näköisen miehen - antanut tuosta vaan hiljaa mielessäni anteeksi kaljamahan, lyhyyden ja tietysti henkiseltä puolelta SITÄ, TÄTÄ JA TUOTA ilman että taukki edes itse tajuaa asiaa - onkin tullut lunta tupaan. Kaikenmaailman pihatontuilla on näemmä varaa arvostella naisia ihan mennen tullen.
Olen siis kokenut samaa. Kun kelpuuttaa henkisesti, fyysisesti ja älyllisesti keskiverron tapauksen - antaa kaiken anteeksi hiljaa mielessään - alkaa tuo keskivertoisuus pian käyttäytyä kuin täysi kukonpoika. Käynyt hiljaa mielessä, että joka "vähään tyytyy se myös vähän saa".
Sanon tämän silti hilpeällä mielellä, sillä heti sen jälkeen ilmaantui -> Paras mieskokemukseni ikinä, joka on sattumalta myös parhaimmannäköinen mies, mitä on koskaan vastaan tullut. Ehkä heillä on parempi itsetunto kuin tavallisilla pallomahoilla, joiden pitää saada pönkittää itseään.
En haluaisi kuulostaa kyyniseltä - mitä en koe liiaksi olevani - mutta melkein luulen oppineeni, että vain parhaaseen kannattaa satsata. Enkä nyt puhu ulkonäöstä. Yleisesti, mitä enemmän olen antanut erinäisille ihmisille tuosta vaan anteeksi mitä tahansa - psyykkisiä erikoisuuksia, luonteellista vajavuutta, fyysistä vajavuutta - sitä enemmän olen saanut maksaa näistä tuttavuuksista.
"Vain paras on kyllin hyvää." Kohta uskon jo tuohonkin. ;)
"Hänen luonteeseensa olen juuri ihastunut. Toivottavasti tästä tulee jotain, ja jos se loppuu niin saan siitä oikeaa itseluottamusta jatkaakseni hyväntahtoisella linjalla."
Kuulostaa tosi hyvältä!
fakki-idioottius ei todellakaan ole ruusuinen vaihtoehto... kapea-aivoisella nörtillä ei ole mitään yhteistä naisten kanssa. Parhaat ikävuodet 20-30 kuluvat yksin uraa luodessa, ja sitten kun pääsisi naisurakassa alkuun niin kiinnostavia tapauksia ei olekaan jäljellä. Sen myönnän, että näitä tasosokeita/loppuunkäytettyjä tarjokkaita löytyisi paremmin kuin perustallaajalle.
Ja se väittämäsi spesialistien kunnioitus taitaa ilmetä lähinnä haitallisena kateutena. Ainakaan palkat eivät kaikilla ole kummoisia.
kävin terassilla pyörähtämässä.
Ensinnäkin kiitos :)
Itsekin luulin hyvin pitkään, että miehille merkkaa vain naisen ulkonäkö (ja olin vihainen femakko;). Se ei kuitenkaan merkkaa siinä määrin kuin olin luullut. Joillekin ei ollenkaan, joillekin se on kaikki kaikessa. En edes huolisi miestä, jolle se olisi kaikki kaikessa, koska sellaisille nainen on vain, niin kuin itsekin sanoit, osa menestystä.
Vaihda tuossa ed. kappaleessa miesten tilalle naiset ja ulkonäön tilalle ura/menestys, niin ymmärrät, mitä naiset ajattelevat miesten menestyksestä. Mielestäni asia on aika fifty-fifty, eli kumpaakin sukupuolta sorretaan.
Olen sitä mieltä, että jokaikisellä terveellä ihmisellä (koskien tasan saman verran naisia) on halu menestyä edes sen verran, että perustarpeet tyydyttyy. Terveen ihmisen luonteeseen kuuluu myös halu saada itselleen sopivia haasteita, jotta elämä olisi mielekästä. Minulle riittää, että mies on tällä tavoin terve. Siis pitää huolta itsestään ja tietysti myös läheisistään.
En siis halua esim. itsesäälissä rypevää juoppoa tai miestä, joka tekee kaiken vain miellyttääkseen minua/naisia yleensä. Sellaisten kuuluu mielestäni saada apua ja kun ovat eheytyneet ja saaneet itseluottamuksensa takaisin, niin sitten vaan parisuhdemarkkinoille. Olen itsekin, tälläkin hetkellä, niin rikki, ettei minusta ole mihinkään suhteisiin. Haluan saada itseluottamukseni sille tasolle, että ehkä joskus vielä kykenen. Mutta ei sitä ennen kannata parisuhdetta muodostaa, aina ensin pitää hoitaa itsensä kuntoon.
Eli mielestäni kaikkein tärkeintä on itsekunnioitus. Mitään ei pidä elämässä tehdä toista sukupuolta ajatellen. Toista ihmistä ajatellen kyllä, mutta ei toista sukupuolta. Pidätkö itse miehiä varten itseään pynttäävistä naista muistuttavista kanoista? Jos pidät, niin ei ihmekään, jos sinulla on huonoja kokemuksia naisista. Niin,luulen, että miehet eivät arvosta mitään silikoneilla vuorattuja miesten miellyttäjiä, eivätkä naiset rahalla rakkautta ja kauniita naisia ostavia miehiä.
Homma on tasan.
Tietääkseni jokainen sen sijaan arvostaa ihmistä joka tekee mitä tahtoo ja kunnioittaa itseään ja muita. Muuta ei kai tarvita. Eli luulen, että olet vain sekoittanut itsekunnioituksen ja menestyksen toisiinsa. Sillä useinhan ne kulkevat käsi kädessä. Menestyneillä ja kauniilla on usein enemmän itsekunnioitusta ja toisaalta, ne joilla on itsekunnioitusta, vaikuttavat menestyneiltä ja kauniilta, vaikkeivät sitä ehkä olisikaan.
Niin, siitä naisten ulkonäöstä vielä sen verran, että kyllähän ulkonäöstä huolehtiminenkin kuuluu jokaisen terveen ihmisen luonteeseen (koskien myös miehiä). Eli ei liikaa, mutta sen verran, että pitää huolta itsestään. Perushygienia, perussiisteys. Ei muuta.
Ite oon kyllä ihan tarpeeksi vaivannut päätä sillä mitä miehet haluavat. Ei kannata. Pitää elää vain itselleen. Sillä saa sitä itseluottamusta ja itsekunnioitusta. Itsellä alkaa niitä kahta olla jo sen verran, että en ainakaan mihinkään itsetunnon pönkittämiseen miestä tarvitse. Enkä mihinkään muuhunkaan. Jos vielä jotain suhdekyhäelmää yritän, teen sen siksi, että minun elämäni olisi asteen verran rikkaampaa. Haluan kumppanin, siis ihmisen, jonka kanssa jakaa normaali arki, en mitään elättäjää. Mutta tosiaan, rikkautta elämään voi saada muualtakin...
Tällä kertaa allekirjoitan koko tekstisi. :D Huomaan, että olet kokenut saman kuin minä.
Sullahan on tosi terveet jutut. Luulen, että tavallasi ajattelevia naisia on vallan vähän nykyisin.
Vastauksena: Ei, en pohjimmiltani halua mitään hirmupyntättyä eikä muutenkaan missiä.
Tuo aloituskin oli lähinnä provo. Yksi tapa silti ajatella asioista katkeroitumisen hetkellä.. Huomasin todellakin jo 20 vuotiaana, että keski- ikäiset rohmuavat kaiken itselleen siten, että nuorille ei jää kuin likainen työ. Huomaahan sen jo koulutuspolitiikan viimeaikaisesta suunnasta.
Sailasta meininkiä..
Ja paheksun ihan oikeasti itseäni vanhempien perheellisten miesten "sporttailua". Minussa asuu moralisti ja se saa näkyä, sillä olen itseeni tyytyväinen.
Vastustan erittäin voimakkaasti femmareiden käsitystä moraalisesta ylemmyydestään. Olen sanavalmis ja jopa jossain määrin uskovainen, ja huomaan, että feministit pelkäävät minua. Usko on se joka heidät karkoittaa. Haukkuvat uskovaisia sitten selän takana ja nurkan takaa, niin ei tarvi koskaan kohdata erilaista ihmistä jolla on niinikään moraali.
Pitää vaan alkaa tehdä jotain ja syventyä siihen tosissaan. Mikään asia ei ala viedä mukanaan, ennenkuin tietty "kriittinen tietomassa"* on saavutettu, you know..
Kriittinen massa tarkoittaa sitä, että esim. jos jossain tilassa on kaasua, niin sitä pitää olla tarpeeksi, ennenkuin se leimahtaa/ottaa tulta.
Sun pitäisi nyt miettiä jotain sellaista asiaa, mitä olet joskus kenties rakastanut tehdä, ja yrittää ylittää siinä se kriittinen kynnys. Uskon, että se kyllä lähtee siitä rullaamaan.
Ryhmässä erakoituminen ei ole huono asia. Vain hyvä, jos ryhmästä saa älyllistä stimulaatiota. Itse olen tällä hetkellä aika lailla yksin. Ei ryhmää, ei mitään. Mutta silti tietoinen omista vahvuuksista, että eiköhän tässä vielä ehditä sosiaalistua, jos löytyy nimeenomaan sellaista seuraa, joka ei vain vedä kehitystä alaspäin.
Mun mielestäni tuo kuulostaa lähinnä siltä, että kaveri ei tule saamaan kyseistä muijaa.. Toivottavasti olen väärässä..
ITselläni oli juuri samanlainen juttu menossa vähän aikaa sitten.
Eka kohdasta olen eri mieltä, eli siitä, että miehellä olisi jotain kiirettä. Systeemi toimii juuri niin, että ne miehet, joilla on kiire, hermoilevat ja stressaavat itsensä niin huonoon kuntoon, etteivät ainakaan saa naista. Itsekin olin tehdä niin.
Toisesta kohdasta olen samaa mieltä. Spesialistilla on huonojen palkkojen lisäksi sekin juttu vastassaan, että joutuu työssään kumarrella koko ajan kuvia. Parempi olla generalisti. Mutta jos ikää tosiasioihin heräämisen hetkellä on jo yli 30, niin kannattaa olla realisti ja satsata yhteen asiaan, vaikka se toki on varmasti puuduttavaa ja mälsää kuin mikä.
Itse olen tehnyt tiukasti ja lähes täysin tinkimättömästi töitä ja opiskellut jo yli 5 vuotta ja elintasoni on sinä aikana pelkästään alentunut ja velkaa tullut. Siksi minun ei varsinaisesti käy kateeksi yli 30 vuotiaita entisiä urheilijoita jne.. Heidänkin kohdallaan tärkeintä on silti alkuun pääseminen ja ensi kädessä kuilun syvenemisen ehkäisy. Ei kannata antaa periksi ilmaiseksi. Hermostumista kannattaa aina välttää suunnitelmat tehdä pitkäjänteisesti.
Nojoo, luulen kans että yhteiskunta, media ja yksilökulttuuri murentavat sekä naisten että miesten itseluottamusta, joten terveen itseluottamuksen säilyttäminen taitaa olla työn ja tuskan takana...
Jep, kyl mullekin tulee tuollaisia provohetkiä joskus. Pikkasen nuorempana jatkuvasti ja olen kyllä saanut kärsiä siitä tyhmyydestä. Ei vaan kannata uskoa kaikkea mitä media ja vastakkainen sukupuoli kollektiivina syöttää.
Itse uskon myös omalla tavallani Jumalaan, sellaiseen kaikkea elävää yhtälailla rakastavaan hyvään voimaan. En tuomitsevaan ja jaottelevaan. Pyrin myös tekemään itsenäisiä valintoja, elän jossain määrin poikkeavaan tyyliin, koska en halua kiduttaa itseäni nyky-yhteiskunnan paineissa. En niissä pärjää kuitenkaan.
Niin, olen kai myös feministi, mutta sehän tarkoittaa sanan oikeassa merkityksessä (ainakin yhden sanakirjan mukaan) sukupuolten välisen tasa-arvon kannattajaa. Siis ei pelkästään naisten oikeuksien, vaan kummankin sukupuolen tasa-arvon. Siis mielestäni naisilla ja miehillä tulee olla yhtäläiset oikeudet toteuttaa itseään ja ilmaista tunteitaan.
oma biologinen kello itelläni hakkaa jo nyt, vaikken ole lähelläkään tuota ikää. Mutta ei kai siinä, olen ajatellut, ihan tosissani, että jos en löydä itselleni "oikeaa", hankin silti samanlaisen elämänlaadun, kuin mitä perheellisillä on. Siihen laatuelämään voi hankkia myös lapsen. Adoptiolla.
Tiedän kyllä monia naisia, jotka tosissaan ovat jo parikymppisinä paniikissa noiden naimisiinmenojen ja lasten suhteen. Se epätoivo karkoittaa kyllä aika monet miehet...Eli varmasti on vaikutusta naisten käyttäytymiseen.
Itsellä oli suhde mieheen, joka muuten olisi voinut yrittää kanssani tosissaan, mutta halusi odottaa tuonne 35-v. asti. Eli ei ollut vielä valmis suhteeseen, koska puuttui vielä valmistuminen, työpaikka, oma koti jne... Hieman loukkaa se asenne, koska jos oikeasti olisin ollut hänelle tärkeä, siis ainutlaatuinen, niin ei kai se silloin katso aikaa?
Tulee mieleen sellainen todella laskelmoiva mies, joka suunnittelee elämänsä täydelliseksi ja tilaa sitten 35-vuotiaana siihen kivan naisen, joka kuuluu siihen "hyvä elämä"-pakettiin. Minun "tarjous" ainakin menee umpeen ennen sitä 35-v.-päivää.
Minä olisin halunnut olla ko. miehen rinnalla, siis en sitten, kun kaikki on valmista (koulut,työpaikka,talo jne.) vaan oikeasti, rakentaa yhdessä sellainen mieleinen elämä. En tajua miesten logiikkaa tuossa.
Mutta onnea orastavaan suhteeseen, toivottavasti saat yhteistyökumppanin :)
"Tietääkseni jokainen sen sijaan arvostaa ihmistä joka tekee mitä tahtoo ja kunnioittaa itseään ja muita. Muuta ei kai tarvita. Eli luulen, että olet vain sekoittanut itsekunnioituksen ja menestyksen toisiinsa. Sillä useinhan ne kulkevat käsi kädessä. Menestyneillä ja kauniilla on usein enemmän itsekunnioitusta ja toisaalta, ne joilla on itsekunnioitusta, vaikuttavat menestyneiltä ja kauniilta, vaikkeivät sitä ehkä olisikaan"
..Tuo ylläoleva toistui muistaakseni myös viimeisessä viestissäsi hiukka toisessa muodossa...
En usko ihan täysin tuohon hyvien ja huonojen asioiden kierteeseen. Jos on todella lahjakas, niin tietyt asiat, puskevat läpi väkisin ja on pakko arvostaa itseään niiden takia.
Silti systeemi pakottaa koko ajan nöyristelemään. Ylpeyttä ei saisi olla. Jo yliopistolla pitää koko ajan olla lakki-kourassa asenne tai olla vaihtoehtoisesti kuin punainen vaate. Näin miehenä. Pahinta oli kiinnostua joistakin tytöistä itse yliopistolla. Sitä kautta kun tuli avauduttua ja luovuttua toimivasta suojamuurista.. Nyt on täysi kriisi päällä sen takia, koska kävelin suoraan miinakenttään. Uskoin liikaa yksilöihin ja heidän lupauksiinsa ja aina lopussa huomasin kaikkien olevan tasan samanlaisia. Kulttuuri oli heidät korruptoinut valtavalla voimallaan.
Huomasin sen, että ihmisillä joilla oli ajatuksia, oli aina näille ajatuksille vasta/anti-ajatuksia. Kiltti maalaistyttö olikin ajatuksiltaan oikeasti fasistifeministi ja se jonka piti olla se kaikkein patologinen feministi julistuksissa, olikin myös mitä vahvin perinteisten miesroolien tukija, jolle feminismi oli ilmeisesti lähinnä itsekorostuksen instrumentti.
Mikä meidän tämänpäiväisessä keskustelussa on erikoista, on se, että molemmat tiedostavat, että ihminen ei ole joko mustavalkoisesti vain hyvä tai paha. Viittaan siihen, mitä sanoit "provohetkistäsi". :))) ..Vaikutat tosi suoralta...
...Asia jonka pitäisi kuulua jo modernin psykologian peruskiviin, ja joka silti jatkuvasti unohtuu ihmisiltä, jotka ilmeisesti etsivät toisista vain omalle itselleen täyttymystä.
Mutta miten tähän niveltyy se, että sanot haluavasi elää itsellesi, sitä en ihan täysin ymmärrä, luultavasti siksi, koska en (täytyy sanoa valitettavasti) tunne sinua paremmin. Jotain mättää siinä asiassa, että korostat eläväsi itsellesi mutta kuitenkin vaikutat mitä hauskimmalta naiselta. Ehkä pelkäät, että joku mies vahingoittaisi sinua taas?
Olen pahoillani, että sinulla on ollut ilmeisesti rankkaa. Eivät kaikki miehet silti ole samanlaisia. Itse olen esim. seurustellut uskovaisten tyttöjen kanssa edes haaveilematta saavani heiltä seksiä. Ja eniten olen jäänyt kaipaamaan juuri näitä tyttöjä. Erot ovat olleet kaikkein kipeimpiä. Siksi pelkään itsekin periaatteessa sitä, että joku nainen saisi ns. koukkuun, koska osa heistä on sangen taitavia siinä. Täytyy sitten todistella itselleen, että homma on hanskassa, ja uskon, että on. Muunlaista todistelun pakkoa ei enää ole. Ehkä sinunkin tilanteessasi on kysymys samasta asiasta?
"Minä olisin halunnut olla ko. miehen rinnalla, siis en sitten, kun kaikki on valmista (koulut,työpaikka,talo jne.) vaan oikeasti, rakentaa yhdessä sellainen mieleinen elämä."
Itse haaveilin jostain tuommoisesta lukioikäisenä, jonkun unelmissani rakennetun pohjan mukaan. Sitten se ei mennytkään niin. Nyt tunnen, että nykyinen asemani on liian heikko pärjätäkseni ikäisteni kanssa sosiaalisessa pelissä. Työelämään pääsyn täytyy olla etusijalla nyt. Pysyvän elintason saaminen kohottanee itsetuntoani ja vapauttaa energiaa parisuhteen luomiseen, mikäli tilanne on sitten se.
"En tajua miesten logiikkaa tuossa."
Arvelisin, että mainitsemasi mies halusi osoittaa olevansa vastuullinen ja kelpo sinulle. Hän halusi saavuttaa tietyn tason ja naps - osoittaa olevansa valmis. Hän ei ehkä huomannut omaa suunnitelmaasi. Vahinko, ettei se mennytkään sitten hyvin.
"Mutta onnea orastavaan suhteeseen, toivottavasti saat yhteistyökumppanin :)"
Jos tämä vastikään tapaamani nainen haluaisi nousta kanssani riittävät tulot tuovaan elämään, olisin onnellinen joka hetkestä.
Hyvää yötä.
on joku paperi kourassa. Se on pelin henki tässä yhteiskunnassa... Muuten jos yrität, ainakin miehenä, niin vastavirta on pirun voimakas.
Huomasin kun vastasit tuolle toiselle jannulle suhteestasi. Siihen liittyen...
Pidän mahdollisena, että mies on saattanut kuunnellessaan ajatuksiasi, osata kokemuksella liittää niihin pelkäämänsä anti-ajatukset. Eli se, että olet ajatteleva, on saattanut pelottaa.
Minua ainakin pelottaisi tehdä lapsi naisen kanssa, joka puhuisi samalla tavalla kuin sinä, ellen itse olisi niin komplektinen persoona.
Parempi varmistella ja tehdä sitten vaikka suoraan 35 vuotiaana lapset vain jonkun halukkaan kanssa, kun on vara maksaa elatusmaksuja..
Mutta lapselle tämä olisi erittäin kehno juttu. Se on minun mielipiteeni. Jos saat esim. aviottoman poikalapsen, niin hän voi jäädä pudotuspelissä tappiolle. Ja ole varma siitä, että vanhempien rakkaus ei lohduta kun hän kasvaa mieheksi. Itse tuntisin tehneeni lapselle todella pahasti hallaa vastaavassa tilanteessa.
Olenkin huomannut, että suurin osa sosialisteista kasvattaakin lapsensa lähinnä porvari- ideaalien mukaan varmistaakseen heille hyvän itsetunnon. "Alaspäin" on aina helpompi "laskeutua" kuin ylöspäin kivuta. Vaihtoehtoisten perhemallien tukeminen saattaa olla suorastaan sosiaalinen itsemurha, niin kauan kuin tällainen malli ei saavuta enemmistöä, ja sitä se tuskin saavuttaa. Epäilen päinvastoin, että suunta lähivuosina kääntyy takaisin perinteisempää mallia kohti. Tämän puolesta puhuvat jo pelkät järkisyyt. Paljon parempi on silloin olla itse ns. paremmalla puolella suvaitsemassa heikkoja kuin taistelemassa raivopäisesti tuulimyllyjä vastaan ja hankkimassa tarkoituksella vihaa osakseen ja muidenkin osaksi.
Myös aborttia vastustan paitsi uskon takia, myös järkisyistä. Kaiken ei pidä, eikä voida olettaa olevan täydellistä...
Kirjoitin tämän sinua varten. :)
"En usko ihan täysin tuohon hyvien ja huonojen asioiden kierteeseen. Jos on todella lahjakas, niin tietyt asiat, puskevat läpi väkisin ja on pakko arvostaa itseään niiden takia."
Samaa mieltä, että tasan eivät käy onnen lahjat. Uskon silti, että ainakin suurella osalla meistä on mahdollisuus onneen, kun hyväksyy tietyt vajavaisuudet itsessään. Itse tavoittelen kai jotain täydellistä rauhaa, niin tyyntä mieltä, että edes neliraajahalvaus tms. ei veisi sitä tilaa pois. Mahdotonta joo, mutta minulle tärkeä tavoite.
Itse olen kyllä todella ristiriitainen ihminen. Siis näytän joltain mitä en ole. Esim. se, että uskon Jumalaan yllättää monet.
Pelkään oikeastaan ihmisiä juuri siksi, että tunnen kaikkien odottava minulta valmiiksi jotain. Pelkään tuottavani pettymyksiä. Siksi pelkään myös parisuhteita, tunnen, etten loppujen lopuksi ole niissä ollut läheskään yhtä paljon oma itseni(=onnellinen), kuin mitä yksin ollessa.
Mielestäni se kuitenkin juuri on rikkautta, että "kiltti maalaistyttö olikin ajatuksiltaan oikeasti fasistifeministi". Siitä huomaa, että tavallaan kaikki olemme samanlaisia, meissä esiintyy kaikissa ne samat vihat, samat rakkaudet, mutta erilaisessa muodossa ja enemmän tai vähemmän tasapainossa.
ei ne asiat ole niin mustavalkoisia :) Itsekin paljastuit provoilevasta sovinistista mukavaksi tyypiksi :)
pelkäät taistella vastaan tuulimyllyjä? Minä taistelen jatkuvasti ja olen tullut siinä jo niin taitavaksi, että pärjäisin hyvin yh:na adoptiolapsen kanssa. Lapsellehan se on paljon parempi vaihtoehto, kuin asuminen kehitysmaassa, eli tavallaan lapsen edun kannalta siinä ei mitään ristiriitaa. Tietystikään ei ehdoin tahdoin kannata "isättömiä" lapsia tehdä, siitä olen täysin samaa mieltä.
hmmm...kyllä on vahvasti iskostettu päähäsi nuo erilaiset odotukset miehiltä...En vain ymmärrä edelleenkään, miksi edes miettiä tuollaisia asioita. Mitä pahaa voi tapahtua,jos rikot joitain odotuksia ja sääntöjä ja taistelet niitä tuulimyllyjä vastaan? Mitä kamalaa siinä on, jos sillä hankkii vihaa osakseen, jos kuitenkin tietää toimivansa oikein?
Nyt minä pudotan pommin ja tuotan sinulle sekä vihan aihetta että pettymyksen, eli olen tehnyt abortin, koska en halunnut isätöntä lasta. Toimin omasta mielestäni oikein ja minimoiden kärsimystä, koska minusta ei olisi ollut silloin äidiksi, eikä lapsella olisi ollut hyvä elämä. En ole koskaan katunut sitä päätöstä, mutta sitä tietenkin olen katunut, miten siihen tilanteeseen jouduin.
Kiitti.
Olen samaa mieltä siitä, että tuo on periaatteessa rikkautta tietysti. Mutta jos samaan pakettiin kuuluu mustavalkoinen ajattelu, niin se on omiaan aiheuttamaan turhien sydänsurujen sarjan. Kenties suhteet ovat jo alkaessaan väärällä pohjalla ja valitut ihmiset vääriä.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että itsetuntemus on naisessa eräs avainasia. Se, että todella tietää mitä haluaa ja mitä on tekemässä. Se ei pelota.
Voi vain olla että miehet monesti lähinnä seksin saannin takia (usein tiedostamattaan) pitkittävät suhdetta, jolla ei ole tulevaisuutta. Itsekin kerran nuorempana tein näin. En kertonut tytölle suoraan, että lasten teko ei ollut koskaan kuulunut agendaani. Vauvakuume iski vasta pari vuotta sitten 25:n tultua täyteen.
Tuossa mainitsemassani tapauksessa oli siis kyse päättämättömyydestä, tavallaan jopa kiltteydestä. Ei pystytä jättämään ketään. Tullaan itse vaikka mieluummin jätetyiksi. Ja ymmärsihän se nainen vihdoin itsekin tehdä johtopäätöksensä ja jättää.
Jotenkin en tuossa iässä edes tajunnut, että naisilla toki on useimmiten jo olemassa jonkinlainen suunnitelma B, eikä jättäminen satu välttämättä kuitenkaan niin pahasti kuin se että tavallaan kiusaa toista. Tuli jotenkin pidettyä itseään liiallisen korvaamattomana.
Sittemmin olen siis tullut siihen tulokseen, että jättäminen voi joskus olla parempi vaihtoehto. Eikä ole tullut suhteita aloitettuakaan enää kevytkenkäisesti. Eli päättävyyttä on tullut lisää ja määrätietoisuutta sen suhteen, että lapsia tehdään, mutta vain todella luotettavan naisen kanssa, jonka pitää olla 110% fiksu ja mieluiten sosiaalisesti tiedostava. Uskon ja tiedostavuuden yhdistelmä ei todellakaan ole paha. :D
Mutta siis, hmm. Vaikka olen ylpeä, niin silti valmis ottamaan asteittainm pakkeja/riskejä jos näen jonkun sen arvoiseksi. Vaikka vähän naurettavallakin tavalla, mutta minähän en ole niitä jotka kaavoihin kangistuvat. Eli pistähän mailiosoitetta jos uskallat. :D
T. FOS
Jutun ei tarvitsisi tarkoittaa yhtään mitään kuin mailituttavuutta. Voit olla varma, että en petä sua mitenkään, vaan olen tosi suora ja muutenkin haluan suhtautua kuin ihmiseen. Mulla on oikeasti korkea fideliteetti. Sitä ei naiset usein usko, tai sitten sillä ei vain ole heille merkitystä. Mutta ajattelin nyt taas "viimeisen kerran" pistää itseäni likoon, kun ajattelin löytäneeni jotain tosi erikoista.
Sun on täytynyt tuntea melkoista tuskaa myös. Katsoin jokin aika sitten dokumenttia huutolaisista missä tutkija sanoi, että kärsimys oli lisännyt heidän ihmisyyttä siten että, heistä kukaan ei tuntenut jälkeenpäin vihaa. Itsekin olen kärsinyt paljon. Se voi yhdistää ihmisiä, ja itse asiassa olisin voinut jo ennen tätä viimistä viestiäsi arvata, että pohjalla on jotakin. Mutta mutta.. koskaan ei ole liian myöhäistä oppia.
Hmmm. Siis oon silti kiinnostunut susta. Ehkä syynä on se, että olet niin suora. Kerran seukkasin yhden tytön kanssa, jolle oli tehty kauneusleikkauksia, ja sain tietää niistä vasta seurustellessamme. Olin järkyttynyt, mutta silti aloin rakastaa tuota tyttöä, eli vannomatta paras.
Sen jälkeen olen osannutkin olla odottamatta liikoja ja nuolaisematta ennen kuin tipahtaa.
En voi ymmärtää, miksi haluat "taistella tuulimyllyjä" vastaan ja silti päätyä tekemään abortin. Minä en koskaan tekisi tällaista. Itse olisin vihainen, jos sama sitten millainen nainen abortoisi hänen ja minun lapseni. Rakastan kai itseäni niin paljon psykologisena selityksenä. No, elämässäsi tapahtuneiden asioitten välille ei ole vedettävissä näin yksiselitteisiä syysuhteita...
Kuitenkin ennen kuin antaisin naisen tehdä aborttia, haluaisin ruveta vaikka pääasialliseksi tai yksinhuoltajaksi. Lapsi olisi kallein asia mitä koskaan voisin saada ja lapseen vaikuttaminen kasvatuksen keinoin hienointa mitä voi tehdä. Paljon paremmin tuulimyllyjä vastaan taistellaan niiden takaa. Ellei ole alkanut pitää tätä vaihtoehtoperheiden diskurssia jonain pyhänä lehmänä ja vihata miehiä verisesti.
Ei minullakaan hyvin ole mennyt. Mutta silti en olisi halunnut joutua abortoitavaksi. Minusta se on selvää myötävirtaan, ei vastavirtaan kulkemista. Mutta silti en halua tuomita sinua teosta.
Puhuit tuosta nirvana tyylisestä suhtautumisesta elämään (neliraajahalvaus). Itse olen kokemani jälkeen hyvin lähellä tätä. Jos lopulta paljastuisi, että en olekaan elinkelpoinen yksilö, niin olen ihan valmis kuolemaan. Mutta kuolen työssä ja toimessa, en sängynpohjalle masentuen. Annan sitä ennen kaikkeni, vaikka niin, että sydän pysähtyy. Mielestäni se on hyvä kuolema. Oletan, että myös lapseni olisi taistelija ja siksi minun ei tarvitsisi huolehtia tulisiko hänelle ihan hyvä elämä ei-objektiivisten mittapuiden mukaan.
Objektiivinenhan tarkoittaa lähtökohtaa, joka ON kokijan itsensä. Antaisin siis lapsen itse kokea ja tehdä omat päätöksensä. Se on ihmisyyttä. En kykene näkemään asiaa mitenkään muuten.
Enkä ymmärrä sitäkään, miksi haluaisit nyt YH:ksi adoptiolapselle tehtyäsi kerran abortin. Onko syynä muodollinen epäitsekkyys? Yhteiskunnan sinuun iskostama hyvän ihmisen vaatimus?
Tiedätkö mitä? Hyvyydestä ei kannata pyytää palkkaa tässä ajassa. Sitä ei nimittäin tulla koskaan antamaan. Ja jos annetaankin, niin se tavallaan tekee koko hyvän teon tyhjäksi.
Hmmm. Alan huomata törmänneeni todennäköisesti hyvin itsepäisesti tiettyihin(minulle jo tuttuihin asioihin) uskovaan ihmiseen. Turha minun on enempää omaa uskoani koittaa syöttää. Kun ei ilmeisesti kelpaa niin ei.
Annan kuitenkin viimeisen miettimisen aiheen: Jos joku klassisen musiikin sävellys kestää 1000 vuotta, ja pop-kappale vajaan vuoden, niin eikö voida olettaa, että uskontoon liittyvässä kirjallisuudessa on viisauksia, jotka kestävät 1000 kertaa kauemmin kuin uudet tietomme?
Olisipa empiiristen tietojen soveltaminen edes loogista, mutta sitäkään se ei ole. Perhepolitiikkaa tehdään nykyään ihan sekavassa järjestyksessä. Mutta silti, toivon, että saat rauhan tuossa aborttiasiassa. Koitan rukoilla puolestasi.
Hyvää yötä.
[email protected]
Huh, miten tää nyt tähän menikään...
Voin sanoa, että tulen tuottamaan joka tapauksessa lisää suuria pettymyksiä, joten todellakin parempi, ettet odota yhtään mitään, etkä hetkeäkään saa ajatella löytäneesi yhtään mitään erikoista. Koska en halua todellakaan olla mikään ihmisten kyynistyttäjä, siitä on kokemusta liikaakin.
Eli vain avointa mailituttavuutta kahden tuntemattoman välillä. Siinä on se etu, että ei ole todellakaan mitään syytä olla olematta täysin avoin, koska emme ehkä koskaan tapaa.
Kirjoitan sitten sinne s-postiin enemmän, muuten kohta joku tunnistaa mut näistä teksteistä ;)
Mutta tuosta olen kyllä samaa mieltä, että usein liika kiltteys on pahasta ja kovalta tuntuvat päätökset, kuten jättäminen, parasta kaikille.
Olen todella iloinen, ettet tuominnut minua tuon toisen viestin perusteella...pelkäsin sitä.
Mutta, kirjoitan sitten henk. koht. lisää... nyt pitäisi mennä nukkumaan, huomenna aamusta yömyöhään töitä...
Hyvää yötä ja laita postia :)
sitten henk.koht. Huomenna en ehkä ehdi.
Hyvää yötä taas :)
Jep. :D Kirjoitan huomenissa.
Teetkö mitään töitä? Aikaa sinulla näyttää olevan, kun näin pitkästi kirjoittelet. Eka viestisi oli ihan jees, mutta ei mulla ole aikaa edes lukea noita muita saatikka mielenkiintoa tätä itsestäänselvyyttä kohtaan.
Lisäksi salilla voisit käydä. On se siistimpää juoda piña coladasi hoikkana kuin mursuna.
Bodaile sä vaan.
hei proffa relaa vähä!
niin siinä käy kun on niin omaa erinomaisuuttaan täynnä. paljon teoriaa, vähän elämää.
Jo on "erikoinen" kynäpelle :D)))....
Kaveri on vain valaistunut omasta mielestään ja kuvittelee kaikkien olevan punaniska juntteja jotka uskaltavat olla eri mieltä.
Toisaalta noin paljon paskaa suoltavat hyypiöt jäävät varmasti ilman naista.
Lukekaa Michael Foucaultia. Se on teille sopivaa kirjallisuutta.
Kamuni ajatteli opiskeluaikoina samoin kuten sinä nyt. Tämä teoriamalli on siis aina ollut ennenkin. Hänkin harrastaa Thaimaata, sitä en voi käsittää mitä niissä aasialaisissa naisissa on niin uskomattoman hyvää??! Eivät ainakaan kauniita ole mielestäni!! Lähinnä tulee mieleen korvike - ja kuten sanoit, kuittausväline, tai itsetunnon paikkaRASIA. En pidä ovaalisilmistä taikka 160cm pituudesta. Itse atleettinen 186/83, rasvapros matala, ei makkaraa. 160cm nainen on mielestäni keskenkasvuinen tai huonoa rotua, lapsi taikka muuten vaan omituinen fyysisesti. Lisäksi jos muuttaisit thaimaalaisen naisen kasvot jollakin photo shopilla kaikilta sävyiltään suomalaisen naisen kasvojen sävyiksi hiuksineen, olisi kasvot suorastaan sellaiset, ettei mieli tekisi tutustua. Eli tässäkin on itsepetoksen ansa ja ruoho vihreämpää näennäisesti aidan takana, rajan takana. Sinä haluat nähdä asiat näin. Sinulla aihetta miettiä miksi!
Nyt hän valmistunut ja palkka 4000/kk. Vielä hän on samassa ojassa. Rahaa on, mutta ei naisia. Rikkaidenkin keskuudessa on niin paljon tavismiehiä ottajina, mutta vain komeille rikkaille kauniit rynnivät. Minulla ei ole tästä tämän enempää sanottavaa tai kerrottavaa. Elämä on tällaista. Elä sinäkin nyt eikä joskus. Tai laske haavemaailmaa alemmas hiukka. Akateeminen minäkin olen, samaa luokkaa tuo palkka.
Juttuni oli provo. Pystyisikö sellaista edes kirjoittamaan, kukaan joka ajattelisi sillä tavalla kuin esitin? Enpä usko. Mutta se että he eivät kirjoita täällä, EI tarkoita sitä etteikö heitä olisi olemassa.
En ole koskaan käynyt Thaimaassa. Se on yksi kaikkein vähiten kiinnostavia maita, jos pitäisi vaikka nyt heti valita minne matkustaa. Syyt eivät silti ole rasistiset vaan yleinen kiinnostuksen puute. Pientä kiinnostusta tietysti on, myönnetään, mutta tuskin sen suurempaa kuin useimmilla muillakaan. "Thaimaan ilot" ovat suurta muotia(en kai vain ole tässäkään muodikas).
Juttuni pyrki oikeasti havainnollistamaan yhtä puolta yhteiskunnasta: Nimittäin sitä, millainen tie useilla nuorilla miehillä ihan oikeasti on edessään johtuen siitä, että suuret ikäluokat ovat rohmunneet kaiken itselleen. Jossei pappa kustanna todella muhkeasti, niin turha kuvitella ennen 30 ikävuotta selviävänsä opintoveloista jne. Väitän, että siitä seuraa pahaa oloa joka voi myöhemmin purkautua (30+ iässä) esim. seksimatkailuna Thaimaaseen. Sitä ennen ei voi oikein edes kuvitella velkaantumatta käyvänsä paljon MISSÄÄN.
Herranen aika, realiteetit!
Kyllä kun katsoo jo pönöttyneitä keski-ikäisiä terasseilla, niin tulee mieleen, miten joillakin on varaa, kun itse joutuu raataa niska limassa. Ei tämä ole mitään tarinointia, vaan OIKEATA elämää tämän päivän Suomessa. Jätin elämä sanan tarkoituksella kirjoittamatta isolla.
Mutta jos tarkemmin ajatellaan, niin ei varsinaisesti käy kateeksi niitä miehiä, jotka ns. "tasaavat tilejä" Thaimaassa. Juoksevat kiinni omaa häntäänsä ja ovat edelleen saman järjestelmän vankeja kuten 10-20 vuotta aikaisemminkin. Ei ole todellakaan ihme, jos kuvaamasi mies ei saa naista, varsinkin jos hänen elämänsä on edes lähellekään edellä kuvaamani tapaisessa solmussa.
Ja enkä nyt todellakaan väitä itsekään olevani vielä nostanut itseäni pinnalle. Mutta tulen sen tekemään itse omalla työlläni ja opiskelulla kuin ennen vanhaan. :D Mutta ihmettelen useimpien naisten täydellistä kylmyyttä. Itsekin olisin jäänyt kylmäksi, ellei yhtä poikkeustapausta olisi löytynyt osoittamaan inhimillisyyttä.
Baarijonossa seisoskeleville olisi mielestäni reilua kertoa vaikka ihan suoraan, että heitä kusetetaan, ja heidän olisi parasta tehdä jotain muuta. Eri asia kuuntelisivatko he. He eivät huomaa, että naiset pysyvät kylminä vaan kuvittelevat, että heidän tulisi bodata lisää ja ostaa parempia vaatteita jne.. Olenko muka todella ainut joka haistaa koko jutussa petosta???
Joudun vielä miettiä pitkään ketä äänestän ensi vaaleissa.. Esim. perussuomalaisia en äänestä jos Timo Soini on ainut mies koko puolueessa, ja kaikki muut ääliöitä(engl. bigot). Ne tulevat muuten tällä kertaa olemaan todella kuumat vaalit. Stay tuned!
Pyrin tuottamaan hetken viihdettä ja ajattelemisen aihetta itselleni ja parhaassa tapauksessa muillekin. Olisithan sinäkin voinut esim. jättää kokonaan vastaamatta, mutta kuitenkin vastasit.. ;) Toivottavasti viihdyit tämänkin tekstin ääressä.
Mieti vielä kerran, onko provossani mielestäsi pointtia. Arvioi itse. Onko systeemi mielestäsi mennyt näin pahasti ostamiseksi ja hyödykkeiden vaihtamiseksi kuin esitin? Pysyn edelleen sen tilaston takana, että akateeminen mies pariutuu lähes 100 %:sesti. Jos ei, niin on asenteessa vikaa. Duunarissa ei välttämättä vastaavassa tilanteessa ole YHTÄÄN MITÄÄN vikaa.
Vielä palatakseni tuohon hyvin ansaitsevaan kaveriisi.(Kaippa se kiltteys ja henkinen tasapaino jotain ratkaisee, tai siten ei. Nähtäväksi jää.) En usko, että edes miehen lyhyys on este pariutumiselle. Paljonhan noita lyhyitä miehiä näkee ihan kohtuullisten kisujen kanssa. Pahinta on varmasti pelko ja mustasukkaisuus, mutta sehän on oma sisäinen asia mihin voi itse vaikuttaa. Kuulostaa kliseeltä, mutta tuskin on.
Univelkaisin terveisin,
FOS (Mulkku mies joka kertoo teille epämiellyttäviä asioita)
Sulla lääkitys virheellinen. Kerro siitä seuraavalla käynnilläsi! Kirjoitit kuitenkin niin paljon ja provoa kuten kuvailit.
Mä tiedän tämän. Seuraavana alkaakin jo uhkailu. Lähden sitä ennen.
Moikka.
Teoria lisää elämänlaatua. Esim. lerssi menee siniseksi jos sen jättää oven väliin. Siinäkin olisi auttanut teoria.
Esim. se, että seksillä lyöminen, homottelu ja sen sellainen tavallisten punaniskojen läppä, johtuu siitä, että he oikeasti uskovat, että porvaria kiinnostaa se, että joku on jossain YHDESSÄ asiassa häntä parempi. Esim. kovempi panomies. Foucault jopa väittää, että jengille syötetään tietoisesti uskoa revanssin/paremmuuden mahdollisuudesta seksin saralla, jotta he luopuisivat tavoittelemasta mitään sen enempää.
Mitä hyötyä on viljellä 50 prosenttisesti alapään sanastoa viesteissään muutenkaan? Se todistaa erittäin selvästi, että takerrutaan viimeiseen aseeseen mitä on. Isketään auktoriteetta vastaan asioilla, joiden kuvitellaan jo pelkässä räävittömyydessään shokeeraavaan sivistynyttä. Tällä tavalla punaniskat lisäävät vain porvarien uskoa itseensä. Kateus saa näkyä ja kuulua.
Lopuksi täytyy todeta, että hävisitte 100-0 vaikka teitä oli ilmeisesti ainakin pari minua vastaan ja monta tilaisuutta koettaa muuten kuin alatyylillä. Ette käyttäneet tilaisuuksianne, joten saatte minun puolestani puhua pukille.
Nyyh, wyhyääääää... niisk yhyyhyyhyyyyyy....
Mikä v*tun diili... huoh...
Fossi on kellanu miten homma toimii, fossi vaa komentaa ja parittaa, rispekt tu the FOSSSSSH
että hyvissä ammateissa miesten pariutuminen on
lähes 100 % nykymaailmassa. Se ei voi olla faktaa, koska sinkkuja on Suomessa toista miljoonaa. Ei kaikkia esim. maisterismiehiä kiinnosta pariutuminen,vaikka ovatkin normaaleja heteroja. Lapset eivät kiinnosta läheskään kaikkia ihmisiä ja luulenpa, että mitä matalampi oppiarvo sitä enempi ja nuorempana lapsia hankitaan.