Ensinäkin ikä kiitos :)
Miten kauan elitte kaukosuhteessa?
Kumpi muutti lähemmäs, muuttiko samalle paikkakunnalle?
Miten kauan elitte kaukosuhteessa?
Kumpi muutti lähemmäs, muuttiko samalle paikkakunnalle?
Samalle paikkakunnalle muuttaneet
Kysyn vain
81393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elikkäs noin neljävuotta kohta ollaan oltu kaukosuhteessa,eikä kumpikaan ole vielä muuttanut siksi että:
Kaukosuhde pitkän "sairaan" avioliiton jälkeen on tod hyvä vaihtoehto...
Opitaan hyvin tuntemaan toisemme.
Luottamus pelaa
Näkeminen on melkein kuin juhlaa
En halua arkea heti tähänkin liittoon ;)
Molemmilla oma vapaus ja ennenkaikkea OMAELÄMÄ
Mukava suunnitella tulevaisuutta yhdessä,ilman hätiköintiä
Tässä mun mielipide miksi kanstsii rauhassa antaa suhteen kehittyä.Pidetään paljon yhteyttä ja nähdään aina kun mahdollista vaikkakin matkaa välillämme on montasataakilsaa.
Suomessa on paljon eroja,uskon et ei edes tunneta toista kun jo tavarat lykätään samaan kämppään...Miksi? Siksi että on KIIRE...toinen ei pian odotakkaan??? Tätä ihmettelen,koska kaukosuhteessa menee kauan et toisen todellisen minän oppii tuntemaan ja sit ku hätäsesti muutettu yhteen huomaakin et ai tämä onkin tälläinen!!!
Olen sitä mieltä että antakaa muutkin suhteen rauhassa kehittyä ja jos toinen ei odota,sou what eipä ollut sitten se oikea! Eli tälläistä ajatusmailmaa pitäs muidenkin vähän viljellä, sillä oikea mun oma /sun omapuolisko varmasti odottaa että suhde on kypsä yhteen muutolle.
Kaukosuhde on tehty vain itsenäisille hyvän itsetunnon omaaville ihmisille ja onneksi minä löysin oman puoliskani...hän ajattelee just näin asioista kuin minäkin ja siksi olemme niin rakastuneitakin ;)))
ollaan edelleen miehen kanssa kaukosuhteessa, ikää mulla 27.
hyvä puoli on se, että kummallakin on oma elämäkin, vaikka nähdään lähes joka viikonloppu ja ollaan päivittäin yhteydessä puhelimitse. Tulee ainakin juteltua ummet ja lammet ja siksi tuntuu, että tuntee toisen niin hyvin. Luottamus pelaa molemmin puolin.
huono juttu on toisaalta se, ettei olla koettu arkea yhdessä. Tarkoituksena on että mies muuttaa samalle paikkakunnalle piakkoin, tosin etsii oman asunnon.
Hassua, että tähän mennessä 0% vastanneista täsmäsi kohtaan "muuttaneet". Jos niitä kerran kysyttiin, miksi pitää vastata hehkuttamalla omaa, vielä jatkuvaa kaukosuhdetta? Motiivinsa kullakin..
Ikäni 20v., mies 21. Noin vuosi elettiin kaukosuhteessa, sen jälkeen muutettiin minun opiskelupaikkakunnalleni, yhteiseloa pian vuosi takana. Suhteessa kotikuntaan, jossa minäkin kesän vietin, poikaystäväni muuttomatka oli lyhyempi. Toisaalta minä olin jo opiskellut vuoden kyseisessä kaupungissa. Nyt syksyllä edessä uusi muutto toiseen kaupunkiin, jossa poikaystäväni on aiemmin ollut töissä. Eli mielestäni menee aika tasan..:)
Tapasin tosi mukavan kundin n. puoli vuotta sitten, kun ensin oltiin tavattu netissä :)
Kemiat kohtas aika hyvin, kumpikin ihastui toiseen, tosin minä taisin jo rakastua:D
Välimatkaa vähän yli 120km, nyt kesällä nähty pariin kertaan, oon miettiny et mitenköhän tulevaisuudessa.
Ollaan kummatkin 17, mä lukios, hän alottaa toista vuotta amiskas vuoden päästä viimenen vuosi ja mä viel jatkan lukios.
Oon miettiny kauheesti et mitenkäs sitten kun hän lopettaa amiskas ja lähtee töihin, jatkan vielä muutaman vuoden lukiossa. Muutan ehkä jonnekkin sinne, tai jos hän sitten muuttaa sieltä johonkin tänne, mikä olisi minusta paras.
Mutta en ole vielä hänen kanssaan tästä puhunut, miettinyt vaan itekseni, persoonani sellainen että ajatukset menee kaukana tulevaisuudessa eikä tässä päivässä.
Mutta aikomukseni on kyllä puhua asiasta kunhan vaan taas tapaamme :)
Ja hän kyllä jo kerran sanoi että olisi kiva jos tää välimatka olisi lyhyempi, mutta milläs sen saa lyhyemmäksi :/
Ei siinä kai muuta kun toisen pitäisi vain muuttaa, mutta jaksaisiko se toinen odottaa kun tulen vähän jäljessä kun lukiota vielä käyn ja hän kohta jo töissä...
Näihin juttuihin vaan ei ole peruskaavaa, josta voidaan laskea suhteen toimivuus tai epäonnistuvuus. Eli kumpaan tahansa suuntaan sulle jotain joku väittääkin, älä anna sen vaikuttaa kovinkaan paljoa omiin mielipiteisiisi. Onhan se tietysti aina houkuttelevampaa uskoa niitä, jotka povaavat ikuista onnea ja hurmiontäyteistä tulevaisuutta, mutta totuudeksi siitä ei välttämättä ole. Toisaalta ne turmionmanaajat voivat olla ihan yhtä kaukana oikeasta arviosta. Se on vähän niinkun fiftisixti.
Mitä sinun mielestäni kannattaisi tehdä, on lopettaa liika pohtiminen. Välimatka tällä hetkellä ei ole kovinkaan suuri, ja viimeistään siinä vaiheessa kun toisella tai molemmilla on ajokortti, yhteiset viikonloput ovat enemmän sääntö kuin poikkeus (?). Lisäksi töitä voi aina kysellä mistä vain, hyvällä tuurilla vuoden päästä olette jo saman kunnan rajojen sisällä. Siihen asti teillä on aikaa elää omaa elämää ja tehdä omia juttuja, jotka lukioaikana tahtovat muuttua aika haipakalla. Kuvittele tilanne, jossa jostain kohtalon oikusta paukautatte kamat yhteen ja nippuun heti ensi viikolla, ja kahden kuukauden päästä heittelette lautasia tuhottuanne lupaavan suhteen. Se voisi onnistua, mutta eikö ole parempi antaa asioiden sujua omalla painollaan? Sitä paitsi, ikävöiminen pitää suhteen melko virkeänä..:)
Ei se etäisyys suhdetta tuhoa, ainakaan yksioikoisesti. Eli toinen jaksaa kyllä odottaa, jos on odottaakseen. Meidän tapauksessamme välimatkaa oli parhaimmillaan reilu 500km, avokkini on ollut töissä koko yhdessäolomme ajan. Äläkä mieti tulevasi jotenkin "jäljessä", opiskelu kannattaa aina (tätä mieltä myös avokkini, joka jätti amiskankin kesken:). Tietää siis, mitä opiskelemattoman elämä on).
Ja joka tapauksessa, olette vielä nuoria (niin minäkin, mutta vähän vanhempi kuitenkin). Tunnen pareja, jotka ovat seurustelleet lukioajoista lähtien, mutta myös monia eronneita. Pidä suunnitelmat avoinna, niin et ahdista itseäsi etkä toista.
Kaukosuhteessa 3 vuotta n. 200 km. Nainen lapsineen muutti samalle paikkakunnalle omaan asuntoon, nyt välimatkaa 2 km. Hyvin toimii edelleen.
Minä 30 v mies 39.
Kaukosuhdetta 1,5 vuotta ja nyt puolivuotta asuttu samassa osoitteessa. Minä muutin, miehellä senverta hyvä työ ettei kandennu ottaa lopareita
Iät tällä hetkellä kumpIkin ollaan 29 v. Elimme kaukosuhteessa vajaa 2 vuotta, kunnes menimme naimisiin ja muutin mieheni luo. Välimatkaa välillämme oli n.425km.
Ja hyvin on mennyt vaikka aluksi pelkäsin, että kuinka onnistuu, kun olimme häitä ennen asuneet ainoastaan aiempana kesänä miehen loman ajan n.2 kk yhdessä ja muuten näimme lähes joka viikonloppu. Ja samalla miehen luo muutti häiden jälkeen 2,5 vuotias lapseni sekä koiruuteni.