on istunut koko kesän mökillä ja vartioinut omistamaansa pöytää,etten vain pääse sitä käyttämään.Kun sitten kesän loputtua saavuin mökille ja laitoin leipäni sille pöydälle hän heittäytyi aivan hysteeriseksi ja mikä huuto siitä syntyikään.Luulimme,että hän ja miehensä käy minuun käsiksi,niin uhkaavaksi tilanne meni.Lopulta hän siirsi pöytänsä asuntovaunuunsa,joka oli pihallamme.Siellä hän sitten vietti lopun viikonlopusta pöytänsä kanssa.Mahtoi olla onnellinen olo.Eli näinkin voi lomansa viettää,odotella milloin sisko tulee ja voi aloittaa riitelyn.Onneksi minulla on kiva kesä reissatessa Virossa ja kotimaassa.
ajatelkaa
että siskoni
253524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kenen mökillä se siskosi pöytä on tai oli? Jos se on joku perikunnan mökki, niin eikö siskosi voisi viedä pöytänsä lopullisesti pois. Tai sitten hänen pitää hyväksyä se, että yhteisellä mökillä ei voi olla "yksityisiä" tavaroita. Ainakaan niin, että siitä ei ole selvästi sovittu toisten käyttäjien kanssa ja että he ovat tämän yksityisomistuksen tavaraan hyväksyneet. Mielestäni siskosi on nyt hakoteillä yhteis- ja yksityisomistuksen suhteen. Siis jos mökkinne on yhteinen.
mökki on yhteisomistuksessa ja sen irtaimisto on vielä jakamatta.Siskoni keksi,että kun laittaa pöytään teipin ja siihen nimensä,niin johan sitä omistaa kyseisen tavaran.Sain todella pelätä,että hän käy käsiksi.Pöydän hän vei sunnuntaina pois asuntoautollaan ja minä jäin jatkamaan lomaani paremmissa merkeissä ilman pöytää.
Kunhan muistatte psituksen yhteydessä muistuttaa, että on saanut jo jotain =)
Kovin on tutun kuuloista. Tosin oma siskoni oli hautaamassa isääni elävältä ja lateli jo isän eläessä että mikä KUULUU hänelle. Mistä näitä sikiää?
Sanonpahan vain, että kenenkään ei kannate säästää mitään, vaan kaikki kannattee myydä ja tuhlata oman elämän aikana.
Kuulostaapa tutulta!
Minunkin siskoni tekee samaa tuon tuostakin, lisäksi äitini kuullen. Minusta se on kamalaa, ja antaa siskostani mielikuvan, että hän on vain tavaran perään. Ihmisistä viis...
Vanhempieni talo on jo kuulemma varattu hänelle, samoin tontti ja isäni sijoitukset. Minulle ja veljelleni ei sitten ilmeisesti ole jäämässä mitään...
Pahinta tässä on se, ettei siskoni ole leikkimielellä matkassa.
En kyllä häntä enää veljenä pidä. Äidin talonkin on jo ominut vaikkei äiti vielä aivan haudan partaallakaan ole. Hohhoijaa. Ikävä vain kun äidin kuullen puhelee semmoisia.
Mutta kuuluupa niitä olevan muillakin. Minun nk. sisareni rohmi äidin omalta äidiltään perimän mökin heti mummon kuoltua, vaikka sisaruksia on lukuisia, kukaan meistä ei ole varakas, ja molemmat vanhemmat vielä elävät.
Nyt hän havittelee kotitaloakin. Eikä kunnioita isää ollenkaan - haukkuu kuin kapinen koira, huutaa täyttä kurkkua ja nimittelee. Ja isä kestää kaiken omalla hiljaisella kärsivällisellä tavallaan.
Voisin hyvin kuvitella hänen omivan itselleen jonkun huonekalun ja saavan raivarin, jos sitä ei hänelle anneta. Hän kun suunnittelee vievänsä perintömme mukanaan haudan tuolle puolen. Hän on 51-vuotias, mutta sellainen kiukkupussi, että luultavasti kuolee sydänkohtaukseen tai syöpään ennen pitkää.
Jollain tavalla luonnehäiriöinen on sinunkin sisaresi. Kaikki mulle heti - on tämän pelin nimi ja näitä pelureita on nähty ennenkin, etenkin perinnönjakotilanteissa.
Jos oikein ymmärsin äitisi elää edelleen ja omistaa mummon mökin. Millä ihmeen oikeudella sisaresi sitä omii itselleen ? En ymmärrä. Äitisi tulisi pitää puolensa.
Kaiken lisäksi äitisi voi tehdä testamentin haluamilleen perinnönsaajille tai - saajalle lain pykälät huomioiden. Ei missään kai ole ennalta määrätty, että sisaresi saa juuri kyseisen mökin. Ei taida sisaresi kulkea ihan täysillä valoilla, vaan jostain kohtaa vislaa ja reilusti.
Ottakaa (te muut vaikka lakimies avuksi - se kannattaa). Jos tämä röyhkeä sisar muuttuu aivan päällekäyväksi hirviöksi, heittäkää hänet ulos suvun piiristä.
tuhannella entisellä markalla. Äiti on aivan manipuloitavissa, karttaa riitaa, eikä toisaalta juuri paljonkaan välitä lapsistaan eikä oikeudenmukaisuudesta - siinä ovat äiti ja tytär samaa maata.
Olisi vaikka myynyt jollekin ulkopuoliselle ja hurvitellut rahat itse, äiti, siihen ei olisi kenelläkään ollut mitään sanomista. Mutta tämä yhdelle lapselle luovuttaminen ('myyminen' pilkkahintaan) kismittää. Olin liian nuori tuon tapahtuessa, enkä osannut pitää oikeuksistani huolta. Muut sisarukset ovat tollukoita (myös).
Diagnoosisi on oikea - sisko on päällekäyvä hirviö. En ole ollut missään tekemisissä hänen kanssaan kahteenkymmeneen vuoteen.
Tavallaan hyvä, että osuin oikeaan - kas kuin meilläkin on suvun piirissä nähty näitä hirviöitä,jotka haluaa kaikki-mulle-heti. Eihän se tieteään niin mene, vaan lain kukaan on elettävä.
Pahoitteln tietenkin tilanettanne ja tuota kauhistuttavaa naista,joka manipuloi äitiäsi.
Rohkenen tosiaan epäillä, että sisaresi on sairas (jonkinlainen persoonallisuushäiriö,sen syyt yleensä lapsuudessa). Kyseistä sairautta ei voida parantaa, vaan päinvastoin se vaan pahenee,kun sairas ihminen ikääntyy,joten varokaa vaan.
Minä teidän muiden sijassa konsultoisin lakimistä ihan tietoa saadakseni ja osatakseni pitää puoleni.
Lakimiehetkin nykyisin rupeavat tietämään jotain
narsismista/persoonallisuushäiriöistä yms., joten osaavat suhtautua tähän hirviösisareen.
Ja sitten vielä ne persoonallisuushäiriöiset saattavat saada päähänsä mitä vaan, ovat jotenkin hyvin "rajattomia" ihmisiä ja valtavan kateellisia ja kiukkuisia kaikelle ja kaikille ympäristössään. Koettakaa jaksaa.
Rajatilapersoona, luonnevika lienee aika selvästi syy. Tein hänen käyttäytymisensä inspiroimana sivut rajatilasta: http://uk.geocities.com/rajatilapersoona/faq.htm
Vaikea tilanne, mutta onneksi en asu lähellä häntä. Hän on ilkeydessään aika nokkela. Hän ei koskaan pohdi: "Miten voisin tehdä lähimmäiseni onnelliseksi ja pitää yllä harmonisia suhteita?" Hänen kieroutunut mielensä miettii, miten voisi loukata, nolata, halventaa ja suututtaa pahiten. Hän ei osaa elää inhimillisesti, ja olet varmaan oikeassa, ettei se siitä luultavasti parane hänen vanhetessaankaan.
Sinä olet tehnyt kerrassaan hienot sivut. Tulostin ja luen myöhemmin, kun juuri nyt on vähän muuta kiirettä. Maallikon tekemäksi erinomaisen perusteellisesti asiaa.
Maallikko olen minäkin, mutta elämän pakosta olen joutunut perehtymään narsismiin, kun sellaista on lähiympäristöön kertynyt.
Kouluja olen käynyt aivan muulle alalle, mutta erittäin paljon hyvää vertaistietoa ja kokemuksia olen löytänyt sivuilta www.narsistienuhrientuki.info. Sieltä käyn aina välillä "tankkaamassa" itseeni muiden kirjoittamia tuntemuksia ja kokemuksia. Samalla vakuutun, että en ole väärässä.
Narsisteja tunnen useita, mutta pahin on mielestäni sadistinen psykopaatti,joka suorastaan nautii, kun saa kiusata minua.
Tosin välimme ovat tällä hetkellä poikki ja torjun kaikki hänen yhteydenottonsa.
Voimia Sinulle ja uskon,e ttä sinä ja muukin suku selviää,kun sinulla on noinkin ponteva ote asiaan sekä paljon tietoa tuosta ilmiöstä.
En tiedä olenko mä liian väsynyt mutta mua kyllä nauratti toi juttu tosiaan. Siis aivan käsittämättömän hyvä läppä! Anteeksi, ei varmaan tosielämässä liioin naurata. Koita nyt vaan olla lähtemättä mukaan tohon sekoiluun. Tosiaan, pitää muistaa äitelle ja isälle sanoa että älkää jättäkö maallista jälkeenne, en haluisi velipoikia nähdä tuossa tilassa.
..Pöytä.. Heh heh!
sama tilanne eli sisko puhuu elossa olevan toisen vanhemman kuullen mikä kuuluu hälle sitten joskus.
Mutta kuka sen tietää kelle lähtö tulee ensin.
mutta kun se vei vielä mennessään oven rivankin.
Meillä on perhe, josta kuoli vastikään nuorehko äiti. neljä lasta jäi, kolmanneksi vanhin jääneistä lapsista on parikymppinen juuri omilleen muuttava.. ja perheeseen jää kotiin vielä yksi ala-asteikäinen isän kanssa isoa taloa asumaan. aikuiset lapset asumme jo omillamme.
perinnönjaossa sovittiin, että kun omaisuus oli isän kanssa yhteistä ja lapsikin vielä talossa asuu, ei mitään tavaran jakoa tehdä. tämä kotoa muuttava sisko nyt sitten muuttaessaan keräsi omaan asuntoonsa kippoa ja kattilaa, kukkaruukkua, lakanaa ja mitä ikinä irtaimistoa asenteella että osa on hänen nyt.
suututtaa! mutta koska asia ei sikäli hetkauta, että kippoa ja kattilaa on ihan riittävästi vieläkin, en ole nostanut tästä riitaa. enkä itse kotona enää asukaan. olisi kai siskolikka voinut luvan kysyä meiltä muilta perillisiltä, lähinnä nyt isältä ja siskolta jotka kotona asuvat kuten ennenkin??
mulla ainakin on käsitys, että jos tavaranjakoa ei tehdä, ei sitä voi kukaan omin luvin omia?! olisin itse ainakin toki jättänyt taloon kaikki tavarat jotka siellä on ollutkin, koska perhe-elämä jatkuu vaikka äiti menehtyikin. ei se kattiloiden tarvetta juuri vähennä..
elä jumalauta, että se meni ja sen pöydän omi!!!
Mimmonen pöytä? joku pieni muovinen parvekepöytä vai ison pirtikaluston massiivipuupöytä?.. ja kantoi pöydän asuntovaunuunsa?????????? Mitä tei olette????
Yritin ajatella ja en saanut tolkkua, hulluks meinasin tulla....tiedäkkö hulluks!!!!!
kaikkea sitä maailmassa on, voi jiisus
millanen pöytä se oikein oli kun siitä niin kynsin hampain kiinni pidetään? Kultaa, kenties? Vai jotain muuta, miksi se pöytä oli tälle siskolle noin raaris, että sen piti tuolla tavalla se osoittaa?
Kerro nyt alkuperäinen, äläkä pidä meitä jännityksessä täällä, saadaan taas nukuttuakin. ;)
rakas pöytä oli käsin tehty pirtinkalusto.Mahtoi niillä olla ahasta siellä asuntoautossa sen pöydän kanssa.Mutta se oven ripa oli vain metsästä tuotu väkkärä puun oksa.Ollaan me pidetty hauskaa tän asian pohtimisen yhteydessä.Onneksi mulla on vielä huumori tallella tälläsenkin pompotuksen jälkeen.
jotenkin. Hänelle tuntuu tämä maallinen materia olevan kovasti tärkeässä asemassa elämässä. Täältä on vaikea poistua jos sen asettaa etusijalle ja jokaisen on kuitenkin täältä lähdettävä ja sitä pöytääkään ei mukaansa saa, vaikka kuinka haluaisi. Eikä muutakaan, sellaisena lähdet kuin tulitkin, ilman mitään.
Ja hetki voi tulla milloin tahansa poistumiseen.
Katselin eilen hautausmaalla kävellessäni että niin paljon nuoriakin lähteneet jo pois täältä. Ei se kuolema ikää katso, eikä rahatilannetta. Sinne vaan kukin lähtee ja Jumala tietää vain milloin meitä korjaa. Surullista jos tavara on tärkeämpää kuin mikään muu. Saattaahan kyseessä olla jokin sairauskin, mistä sitä tietää, kun tuolla lailla käyttäytyy.?
Äitini kuoleman jälkeen sovimme siskon kanssa yhdessä, mitä tavaroita voin ottaa muistoksi äidin kodista. Hän jopa etsi kanssani tavarat, jotka olin halunnut.Hänelle jäi talo ja irtaimisto. Nyt monen vuoden jälkeen siskoni jupisee sukulaisille, että minä olen vienyt äidin kodista liikaa tavaroita. Miksi hän ei avannut suutaan silloin, kun sillä olisi ollut jotakin merkitystä!
että siskoni meinasi omia jopa äitini ruumiin ittellensä.Kukaan muu sisaruksista ei olisi saanut olla kuolin hetkellä mukana.Onneksi olin paikalla.
Ulosveisuutilaisuuteen en olisi saanut muita kutsua.Kun kutsuin hän heittäytyi hysteeriseksi ja kukaan ei olisi saanut koskea arkun kanteen,kun pappi pyysi nostamaan kannen pois enne tilaisuutta.Kauhea tilanne,kun sisko huutaa ja kaikki tapeli keskenään.Siskon tyttö(äitiinsä tullut)kävi yhden osakkaan rinnuksiin kiinni.Siinä papin kanssa yritimme saada rauhaa kasaan.Tilaisuus saatiin veisattua loppuun vihan vallassa.Seuraavan kohtauksen tää vanhin sisko taas kehitti,kun arkku piti nostaa kuljetusauton kyytiin.Kukaan ei taaskaan saanut siihen ottaa kiinni.Sisko huusi hysteerisenä,että vain hänen perhe saa arkkuun koskea.Lopulta pappi pyysi kaikkia osallistujia ottamaan kiinni rivoista.
Tämä samainen sisko sai aikaiseksi,ettei kukaan muu,kuin hänen oma perheensä olleet hautajaisissa mukana.Meitä on kaikkiaan 7 lasta ja vain yksi oli hautaamassa äitiämme.Näin ihana sisko meillä on.Olenkin miettinyt olisko vaihevuosilla osuutta hänen käyttäytymiseensä.Itse olen toistakymmentä vuotta nuorempi ja en aina jaksa ymmärtää hänen käytöstään.Se on vielä kummempaa,että hänen miehensä käyttäytyy samalla tavalla ja on sentään valtion virkamies.
Sun siskos Ei ole ihan terve eikä tunnu olevan terveitä hänen tytär ja aviopuolisokaan. Kuinka te kestätte tuollaista pelehtimistä ?
Nyt viimeistään, kun tulee prinnönjako ja kaikki muut muodollisuudet kannattaa ottaa vähän väliä tuohon perhekuntaan ja alkaa elää omaa hyvää elämää.
Siis aivan sairasta touhua !!!
kummonen kesä, kun tuijotteli pöydän pintaa ;). Kiva, että sinulla oli mukavampi kesä, jos pois leikataan tuo välikohtaus siskosi kanssa. Ei ole tervettä.
o parempaa tekemistä?
Sinua näyttää vaivaavan nämä mainitsemasi asiat niin paljon että olet varmaan niin yksinäinen ja sukulaisten ja ystävien hylkäämä ihminen, kun haet keskustelupalstalta huomiota ja sääliä hakemassa jota et saa tosimaailmassa. Säälin sinua suuresti ja toivon että jonakin päivänä saisit todellisia ystäviä, jotka ohjaisivat sinut oikealle tielle vääriltä poluilta. Näyttää siltä kuin olisit jostakin syystä katkera siskollesi, mieti mistä todellisuudessa on kyse, ehkä itse olet aiheuttanut jotakin pahaa joka on pistänyt sinut kuvittelemaan asioita lähimmäisistäsi ettet tuntisi itsesi niin pahaksi ihmiseksi. Neuvoisin sinua kääntymään psykologin puoleen, joka varmasti osaa auttaa sinua paremmin kuin nämä ihmiset tällä keskustelupalstalla joilla ei ole minkäänlaista käsitystä sinun tilanteestasi. Ammattiauttajia löytyy yleensä joka paikkakunnalta. Puhelinluettelosta löydät apua enemmän kuin täältä keskustelupalstalta. Ota puhelimesi käteen ja soita heti ammattiauttajalle ennenkuin asiasi pahenee ja silloin kukaan ei enää voi sinua pelastaa. Rauha sielullesi!