Erolapsien omat liitot

"Avioero" -palstalle tää olis voinu mennä kans.

Se on aviorikos. Ei varmasti vaikuta kehittävästi lapsiin. Luulis kenen tahansa tietävän.

Että ota neuvoa niiden ystävien vanhemmista, jotaka ovat olleet pitkään aviossa.

Olen itse vähän sinua vanhempi, ja olen ollut saman miehen kanssa yli 10 vuotta. Meidän molempien vahemmat ovat edelleen naimisissa keskenään joten kotimalli löytyy.

Sellaiset asiat, jotka ainakin auttavat parisuhteen/liiton koossa pysymisessä ovat keskinäinen kunnioitus ja se, etti ihan kaikesta pienestä nipota. Itse olen varsin suora, joten silloin kun ärsyttää, sanoa täräytän asiat pois (senkin olen jo oppinut, että joskus oikein ääritilantissa on parempi vaikka pitää 1 päivä mykkäkoulua, ettei suutupäissään tule turhaan loukatuksi toista).

Koska sinä selvästi pohdit näitä aioita, uskon, että sinulta loytyy riittävästi tahtoa pitkään avioliittoon. Sillä muista aina, pappi kysyy: Tahdotko sinä, ja rakastamisessa on viime kädessä kysymys juuri siitä, omasta tahdosta.

Vanhempani erosivat vasta odottaessani esikoistani.Sitä ennen isälläni oli ollut toistuvasti muita naisia yli kymmenen vuoden ajalla. Jonkinlainen aavistus minulla ja siskollani oli tapahtumista, lapsethan ovat tarkkoja. Sitten äitini sai tarpeekseen ja otti ja lähti. Ratkaisu oli kummankin kannalta hyvä eikä sitä silloin tarvinnut "surra", oli oma elämä jo silloin ja asuinkin jo toisessa kaupungissa. Minä taas olen edelleen lasteni isän kanssa naimisissa, yhdessä oltu jo 16 vuotta. Luulin olevani onnellisesti parisuhteessa eikä pitänyt olla mitään hätää; ennenkuin sain mieheni kiinni viestittelystä muiden naisten kannssa. En ole mielestäni mustasukkainen eli olen antanut mieheni mennä yksin omien kavereiden kanssa ja työmatkojakin hänellä riittää. Keväällä ihmettelin hänen käytöstään kännykän kanssa. Se piti olla aina mukana, äänettömällä jne jne. No, varoituskellot rupesi soimaan ja erään työreissun jälkeen kun tuli kotiin väsyneenä ja vähä noh huonossa kunnossa selasin kännykän ja sieltähän löytyi viestejä, ei nyt mitään niin "raskauttavia", mutta kuitenkin sellaisia että minähän raivostuin ja eikun mies tilille, että mitäs on tullut tehtyä! Selitteli tavanneensa joskus ennemmin risteilyllä tämän naisen ja että se nyt on vain ollut sellaista paskaa ja plaa plaa plaa. Lupasi minulle pyhästi että loppuu koko touhu. Tästä meni reilu viikko kun sitten lapselle piti vaihtaa kännykkäliittymää ja mies itse sanoi että vaihda se operaattorin omilla sivuilla ettei tuu maksua. Yllätys oli suuri kun huomasin saavani sieltä selville mieheni puhelutiedot puolelta vuodelta taaksepäin ja sieltä vasta tuli koko totuus julki; viestjä älyttömästi, puheluja tämän naisen numeroon. Olin aivan kauhuissani. Minusta meidän elämän piti olla kunnossa; ei rahahuolia, lapset jo sen verran isoja että on aikaa myös toisille, seksi-elämä ihan mukavalla mallilla (väh. joka toinen päivä ja minusta HYVÄÄ ja luulen että myös miehestäni). No taas mieheni rauhoitteli vaan että ei ole mitään syytä miksi hän jatkaa viestittelyjä ja että se on vaan pelkkää paskaa ja ajankulua.... , mutta hän soitti operaattorille ja pani eston ettei hänen puhelutietoja nää! Olin tästä liikusta TOSI vihainen ja hän minulle koska hänen mielestään en saisi tonkia hänen puhelutietoja, mutta kumpi on pahempi rikos ja saa laittaa omalle kohdalle mitä teet kun tieto siitä mitä oma rakas puuhaa selän takana on näppäimen takana, onhan se alhaista mutta nyt tiedän mitä peliä pelataan. Ja vielä tämänkin jalkeen olen saanut hänet kertalleen kiinni kännykässä olleista viesteistä! Silloin tein selväksi että soitan tälle naiselle ja kerron hänelle että koko tuo touhu on vain pelkkää paskaa ja ajankulua. Ei ole ainakaa vielä tarvinnut soittaa ja toivottavasti ei tarvikkaa! Olen mielestäni yrittänyt "sivistyneesti" hoitaa tämän jutun, en häiritse tällä asialla kuin miestäni en siis ainakaan vielä sitä toista naista. Mutta kyllä se tekee kipeetä kun huomaa rakkaansa olevan valmis tuollaisiin temppuihin! Mitähän seuraavaksi? sitä huomaa miettivänsä ja luottamus on mennyt toiseen eikä sitä ole kovin helppoa saada takaisin. Sitä huomaa ajattelevansa omaakin lapsuuttan ja sen olen itselleni aivan huomaamatta päättänyt että tämän liiton eteen olen valmis tekemään töitä ja pitämään sen kunnossa, mutta epärehellisyys, petos ja valhe ovat sellaisia joita en voi sietää; minä olen aina pitänyt omana ohjeenani sitä että saan tehdä sitä mikä ei loukkaa ja satuta toista ja olenkin miehelleni sanonut että kääntää asia toisinpäin; jospa minä tekisin noin, miltä se sinusta tuntuu!!!
Äitini elämää ennen hänen eroaan en suostu elämään,en edes lasten takia, sen on elämä opettanut. Virheitä tehdään ja tarkoitus niistä on oppia, mutta päätäni en suostu seinään hakkaamaan jos siitä ei ole mitään hyötyä. Parisuhteeseen tarvitaan kaksi sitoutunutta ihmistä jotka rakastavat toisiaan, kunnioittavat ja huolehtiva toisistaan. Toivon että pääsemme tämän asian yli voittajina yhdessä koska rakastan miestäni todella paljon!
Älä sinäkään pidä taakkana kokemustasi vanhempiesi eroa vaan enneminkin ota opiksi!