Olen 23-vuotias.
Vihaan itseäni ja laihdutan. Nykyiset mittani ovat 163/63,3 Joskus muutamia vuosia sitten painoin enimmilläni 88kiloa. Sitä ennen olin laihduttanut 66kilosta 55,jolloin minua suurinpiirtein luultiin anorektikoksi. Ja tästä 55kilosta sitten sairaalajakson takia(psykiatrinen osasto) lihoin 88, jonka sitten helvetinmoisella työllä ja tuskalla laihdutin pois ja siinä kestikin 2vuotta.
Olen ehkä masentunut vähän,mutta siis elän ihan sillätavalla normaalia elämää,että teen ruumillista työtä päivät jne..
Mutta laihdutuksesta on tullut PAKKOMIELLE!!
Ja se on hirveää,koska en ajattele enää muuta.
Aloitin 3viikko sitten laihiksen,kun painoni oli 65,6 ja nyt se on tosiaan tuon mainitsemani 63,3
Ennen laihiksen alkuakin pidin kyllä tarkkaa tiliä syömistäni.
Pyöräilen paljon.Ja työni on ruumiillista.
En osaa suhtautua enää ruokaan. Nyt vain haluni on saada painoa alemmaksi.Ja se ei tietenkään ole helppoa. Tavoitteeni on kai 55. Ihan kuin elämäni muka paranisi,kun painoni alkaisi vitosella.
Mutta näin se on minulle.
Olenhan laihduttanut oikeastaan jo monta vuotta ja muutaman vuoden pysynyt normaalipainossa.
Mutta se ei enää riitä,vaan haluan olla hoikka.
Ja ei auta yhtään,että todella hyvä ystäväni (miesPuolinen 180/60) on todella laiha ja hän syö mitä sattuu ja paljon ja aina. Ja möläyttelee jatkuvasti minulle,kuinka minä olen pullea ja hän laittaa tekstariin esim: Moi paksu reisi!
Ja en halua syödä enää hänen aikanaan ja minulla on vain sellainen olo,että vittu musta tulee vielä laiha! Tämä samainen ystäväni myös kuitenkin välillä huomauttaa, laihtuneesta olemuksestani ja siitä ettet syö tarpeeksi.Ihan sekavaa!
Ja minä olen ihan sekaisin!
Esim:
Tänään olen syöny aamulla 06:00 neljä paahtoleipää
-päällä pelkkää kevyt levitettä ja rasvattoman jogurtin
-töissä söin 2ruisleipää(päällä kalkkunakinkkua)
ja ligt myslipatukan ja sitten koin erittäin huonoa omaatuntoa,kun työkaverini antoi minulle 4suklaan palaa ja söin ne.
Työni on siis aika rankkaa ulkotyötä
Kun tulin töistä söin 8kalapuikkoa pannulla paistettuna ja sitten kahvin kanssa sorruin syömään 2pientä äitini tekemää pullaa.
Joten rangaistuksena pullista, en saa tänään syödä enää mitään. (pullat söin 16;aikoihin
Olen vihainen itselleni, vihaan itseäni ja minua itkettää usein ja olen surullinen.
Mitä minun pitäisi muuta tehdä,kuin laihtua?
Jos jaksoitte lukea,niin Kiitos siitä!
Minua hieman helpotti,kun sain purettua tätä helvettiäni.
Vihaan itseäni ja laihdutan. Nykyiset mittani ovat 163/63,3 Joskus muutamia vuosia sitten painoin enimmilläni 88kiloa. Sitä ennen olin laihduttanut 66kilosta 55,jolloin minua suurinpiirtein luultiin anorektikoksi. Ja tästä 55kilosta sitten sairaalajakson takia(psykiatrinen osasto) lihoin 88, jonka sitten helvetinmoisella työllä ja tuskalla laihdutin pois ja siinä kestikin 2vuotta.
Olen ehkä masentunut vähän,mutta siis elän ihan sillätavalla normaalia elämää,että teen ruumillista työtä päivät jne..
Mutta laihdutuksesta on tullut PAKKOMIELLE!!
Ja se on hirveää,koska en ajattele enää muuta.
Aloitin 3viikko sitten laihiksen,kun painoni oli 65,6 ja nyt se on tosiaan tuon mainitsemani 63,3
Ennen laihiksen alkuakin pidin kyllä tarkkaa tiliä syömistäni.
Pyöräilen paljon.Ja työni on ruumiillista.
En osaa suhtautua enää ruokaan. Nyt vain haluni on saada painoa alemmaksi.Ja se ei tietenkään ole helppoa. Tavoitteeni on kai 55. Ihan kuin elämäni muka paranisi,kun painoni alkaisi vitosella.
Mutta näin se on minulle.
Olenhan laihduttanut oikeastaan jo monta vuotta ja muutaman vuoden pysynyt normaalipainossa.
Mutta se ei enää riitä,vaan haluan olla hoikka.
Ja ei auta yhtään,että todella hyvä ystäväni (miesPuolinen 180/60) on todella laiha ja hän syö mitä sattuu ja paljon ja aina. Ja möläyttelee jatkuvasti minulle,kuinka minä olen pullea ja hän laittaa tekstariin esim: Moi paksu reisi!
Ja en halua syödä enää hänen aikanaan ja minulla on vain sellainen olo,että vittu musta tulee vielä laiha! Tämä samainen ystäväni myös kuitenkin välillä huomauttaa, laihtuneesta olemuksestani ja siitä ettet syö tarpeeksi.Ihan sekavaa!
Ja minä olen ihan sekaisin!
Esim:
Tänään olen syöny aamulla 06:00 neljä paahtoleipää
-päällä pelkkää kevyt levitettä ja rasvattoman jogurtin
-töissä söin 2ruisleipää(päällä kalkkunakinkkua)
ja ligt myslipatukan ja sitten koin erittäin huonoa omaatuntoa,kun työkaverini antoi minulle 4suklaan palaa ja söin ne.
Työni on siis aika rankkaa ulkotyötä
Kun tulin töistä söin 8kalapuikkoa pannulla paistettuna ja sitten kahvin kanssa sorruin syömään 2pientä äitini tekemää pullaa.
Joten rangaistuksena pullista, en saa tänään syödä enää mitään. (pullat söin 16;aikoihin
Olen vihainen itselleni, vihaan itseäni ja minua itkettää usein ja olen surullinen.
Mitä minun pitäisi muuta tehdä,kuin laihtua?
Jos jaksoitte lukea,niin Kiitos siitä!
Minua hieman helpotti,kun sain purettua tätä helvettiäni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei.En jaksanut lukea kokonaan mutta huomasin et olet aikalailla minun pituinen ja painoinen,vaikka olenkin raskaana...ja saman ikäinen.Lue tuo minun kirjoittama juttu jos siinä ois jotain sulle...älä anna laihduttamisen viedä kaikkia ajatuksiasi,muuten urakka tuntuu liian suurelta.
Luultavasti oikea tapa syödä on kuitenkin
monipuolisesti. Lihaa, josta saa proteiinia
ja salaattia. Minulla liharuoka pitää nälän loitol-
la pitkään, eikä tule napsittua mitä sattuu.
Tuo jatkuva kaloreiden laskeminen on rasittavaa
ja kun saa rankalla dieetillä painon pois, niin
minulla se ainakin tuli nopeasti takaisin.
Jos liikkuu paljon, tuntuu, ettei pelkkä kasvis-
ruoka pidä nälkää loitolla. Sitten, juon laimeaa
mehu-vesiseosta, niin sekin ilmeisesti vie nälän
tunnetta pois.
Hei! Sinulla on nyt sellainen syömishäiriövaihe päällä. Elämä ei saa olla pelkkää laihduttamista, sillä ruoka on ruokaa ja sillä on tarkoitus ravita kehoa ja saada se toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Et ole lihava, eikä sinulla tarvitsisi olla kiire tuon laihtumisen kanssa. Teet raskasta työtä ja jos syöt noin vähän uuvut, väsyt, tulet nälkäiseksi ja kiukkuiseksi, mikään ei huvita ja on ehkä surullinen ja masentunut olo. Olet kuitenkin laihtunut ihanan paljon ja kiitettävästi. Nyt vain hienosäädät hommaa pikku hiljaa. Syöt ihan liian vähän ja se johtaa pidemmän päälle ahmimiseen, LOPETA noin pienellä ruoalla kitkuttelu. Ja sitäpaitsi haluat varmastikin kehostasi pois rasvaa et lihaksia. Tuolla kuurilla käy muuten huonosti. Ei se vaaka lukema ole kaiken a ja o.
Oletko tyytymätön elämääsi ja purat tyytymättömyyttäsi ruokaan ja kroppasi kurittamiseen? Älä tee nii. Ei elämä muutu kuin taikaiskusta onnelliseksi vaikka painaisit sen 55 kiloa. Ei sinun painosi näy ulospäin kellekään muulle. Vain sinä tiedät sen. Laihuus ei ole oikotie onneen. Mieti mitä tunteita tukahdutat syömällä. Ja miksi.
Tässä yksi linkki, mikäli et ole jo tutustunut luettavaksesi http://www.kutri.net/methodkutri.html