musta tuntuu että ainut asia minkä takia mä jaksan iloita on mun 6 viikkonen poikavauva.musta tuntuu et kukaan ei ymmärrä mua ja mun tarttis aina vaan olla hyvällä päällä.jos sanon pahasti niin heti tulee vaan valitusta ja haukutaan et kuin voi olla noin tympääntyny ihminen.vaikka mä tekisin mitä,ni mikään ei riitä.mä toivoin kovasti ku olin raskaana et mun vauva olis terve.mä en halunnu et tulis kehitysvammasta ja ehkä en olis edes pystyny pitämään vauvaa jos se olis ollu erilainen.mein naapurissa asu kehitysvammanen ja se aina ahdisteli mua ja tunki housuihin kättään ja se tekee sitä edelleen jos ei lähe karkuun.ehkä siks mä en haluis kehitysvammasta lasta ja jotenki mä en vaan pidä niistä.onneks mun poika oli terve.nyt mun oma äiti sano mulle et harmi ku luoja ei suonu sulle vammasta lasta ni ehkä mäki muuttusin..siis mä en voi tajuta et miten oma äiti voi sanoo noin..mun raskaus oli tosi vaikee ja mä voin pahoin koko odotusajan ja sit jouduin ylimääräsiin ultriin jne. ja sit viä mulle tehtiin sektio.nyt siitä on 6 vko.mun mies tuntuu aina aliarvostavan mua mun vanhempien aikana jos mun äitin kaa on jotain sanomista.sen pitäs tukee eikä alentaa.mä oon koko tän ajan hoitanu vauvaa yksin..tuntuu ettei mies ees välittäny vauvasta mut sit sanoin sille siitä ja nyt se sentään huomioi sitä jo enempi.mä en tiä et ymmärtääks ketään mua tällä tekstillä mut musta vaan tuntuu et oon vaan niin yksin.ainut jolle voi puhuu on mun sisko.siks oli pakko purkautuu tänne.
Moikka
äiti=)
111472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sun teksti oli aika naivia! Onko käynyt mielessä, että kukaan "ei ymmärrä sua" sun oman käytökses takia? Sulla on mies, terve lapsi, sisar jonka kanssa voit jutella.. sulla on asiat hyvin moneen muuhun verrattuna. Ja sinä valitat! Teksistäsi voi päätellä, että olet aika nuori.
Ja puheesi kehitysvammaisista oli lapsellista ja säälittävää. Ymmärrän todella hyvin miksi äitisi sanoi sinulle niin. Se tarkoitti, että kasva aikuiseksi äläkä vikise turhista asioista. Tuskin kukaan "haluaa" kehitysvammaista lasta. Tuskin kukaan kehitysvammainen on "halunnut syntyä" kehitysvammaiseksi. Ja yllättävän moni "ei pidä kehitysvammaisista". Mutta samalla lailla moni ei varmaan pidä sinustakaan.
Minä toivon kovasti, että nuo puheesi johtuvat esim. synnytysmasennuksesta, sillä muutoin olet kylmä ihminen. Rakastat lastasi vain koska se on terve? Yllätys, mutta KAIKKI toivovat lapsensa olevan terveitä, eivät itsensä, vaan lapsen vuoksi. Olisit hiljaa, kaikki eivät saa tervettä lasta. Toiset eivät lasta ollenkaan.
Miehelläsi on oikeus valita itse mielipiteensä, eikä hänen tarvitse olla vain periaatteen vuoksi sinun puolella silloin, kun teillä on äitisi kanssa kinaa.
NAIIVI
pikakirjotusta.. virheitä sattuu ja kirjaimia jää pois.
mistä sä tiät miten mun asiat on ja onks ne ees hyvin.mä en todellaka ajatellu et sais tollasen vastauksen.sä oot varmaan todella ilkee ihminen.tuskin sulla edes on perhettä ja jos on ni kyllä käy sääliks niitä raukkoja.mä en todellaka olis antanu lastani pois jos se olis ollu vammanen ja huomattu myöhään vasta ultrasa mut jos alkuvaiheessa siinä olis ollu jotain näkyviä vikoja ni oisin suostunu aborttiin.vammanen lapsi siinä kärsii enemmän ku vanhemmat.onks susta oikein et niitä isona syrjitään koulussa ja huudellaan kaikkea pahaa?jos sulle itelle tulis vammanen lapsi ni mitenköhän ottasit asian.typeriä ihmisiä riittää näköjään maailmassa ihan tarpeeks!!jättäsit vastaamatta viesteihin koska kukaan ei kaipaa sun neuvoja.tollanen hörhö joka on maailmaansa kyllästyny ja naama norsun v......
Pistipäs naurattaan tuo sun teksti, kovin nuorelta kuulostat...
Millainen on ihminen joka ei siedä kriittistä palautetta? lue tekstisi uudestaan ja sano sitten, eikö siinä ollut mitään lapsenomaista? Jo muutaman rivin luettuani ymmärsin hyvin, miksi äitisi sanoi niinkuin sanoi. Ja se on sun ongelma, jos otit sen loukkauksena. Osaatko lukea rivien välistä? Ilmeisesti et. Äitisi tarkoitti selvästi sitä, että ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on, äläkä vikise turhia. Ihmiset ovat selvinneet paljon pahemmistakin asioista. Ja itsehän sen sanoit, että sisaresi kanssa voit jutella. Miksi sitten "kukaan" ei ymmärrä sua? Sussako ei ole mitään vikaa? Kerrohan sitten, kun sinulla oikeasti on asiat huonosti! Sillä jos niin olisi, et kirjoittelisi noin naiivisti asioista.
Ja kyllä, tiedän varmasti enemmän kehitysvammaisen elämästä kuin sinä. luehan alapuolella oleva tekstini. Ja ehkä olen tämän maailman naiiviuteen kyllästynyt, mutta en elämääni. Sinulla sentään on lapsella isä, sisko jolle jutella ja ainakin äiti (isästä et puhunut). Kaikilla ei ole sitäkään. Lapsellani ei ole enää isää, siskoni on kehitysvammainen, äitini asuu kaukana. Mutta sellaista on elämä. Enkä ole ikinä valittanut.
ps. en ole ilkeä ihminen. Kyllästyttää vain ihmiset jotka purnaavat "tyhjästä". Mikä sulla sitten on muka niin kurjasti? Se ettei kukaan "ymmärrä"?
on toi vauvavuodeaika. Ensinnäkin tosta vammasesta lapsesta sanon, että äitisi sanat kyllä kummaksuttaa. Toiseksi mä uskon, että jokaisella meistä on omat riesansa eikä oikeasti kaikista olis hoitaan vammaista lasta, ehkä luoja siksi suokin niitä valtavan vahvoille ihmisille. Entisen Ringa Ropon kunniaksi sanottakoon, että urheilija-aikana inhosin ja pidin koppavana, mutta tv-haastattelussa vammainen lapsi oli muuttanut ja tullut jopa sympaattiseksi. Voimia hänelle..
Mutta kyllä se niin on, että se pikkulapsen kanssa olo on yllättävän rankkaa, vaikka siihen ois kuinka varautunut. Ne jatkuvat syötöt ja katkonaiset yöunet imee mehut, varsinkin jos on yhtä vaativa lapsi kuin meillä, että ekaan kahteen kuukauteen ei nukkunut päiväunia ollenkaan ja oli koko ajan tississä kii: huvitutti, unikaveri, leikkikalu, ruokapakki.... Mul kans mies eri kulttuurista, esim. vanhempiensa nähden ei voinut edes kunnolla koskea poikaan. Nyt 7,5 kk, kerran on vaihtanut vaipan, vaikka muuten onkin ihana isä ja poika palvoo häntä. Eikä se, joka ei ole kotona sen lapsen kans, tajua miten rankkaa se kotona olo voi olla, kun ei ole aikuista juttuseuraa ja seinät kaatuu päälle. Meilläkin poika tempperamenttinen ja alusta alkaen tiennyt, mitä tahtoo. Raskii huutaa, jos ei mene mieliksi ja komentelee vielä äitiä. Ei vielä ryömi, niin hetkeäkään ei viihdy lattialla, vaan vaatii, että joku viihdyttää koko ajan. Päiväunetkin kun on niin ja näin (vähäuninen), niin saa olla melkoinen sirkusmestari pitääkseen pojan hyvällä tuulella. Ja sitten joku sanoo, että kotiäitiys on ihanaa... Eikä se siihen lopu, mut ku äidillä ei ole edes mahdollisuutta ladata akkuja. Mekin vasta muutettu, sukulaiset kaukana. Ei ole hoitopaikkaa, ei yhteistä aikaa ollenkaan. Sellainen ku kampaaja tai esim pissalle pääsy ilman parkua on kaukainen unelma. 4 tuntia olen ollut pojasta erossa 7,5 kk:n aikana, joten tunnen tunteesi. Helppo sellaisten arvostella, joilla sukulaiset lähellä ja mummo hoitaa enemmän ku puolet ajasta.
Tiedoksesi vain, että vaikka arvostelin, ei se tarkoita että minulla olisi "sukulaiset lähellä" jne. Lapsen hoidin itse, isä kuoli lapsen ollessa puolivuotias, lapseni on nyt 5-vuotias. Ensimmäisen kerran oli yökylässä kolmen vanhana. Siskoni on kehitysvammainen, ja tiedän, millaista kehitysvammaisen elämä on. Ja pelko tästä oman lapseni kohdalla kyti koko raskauden ajan. Ei siksi, etten olisi häntä rakastanut yhtä paljon, vaan siksi, että tiedän, kuinka paljon kehitysvammaisia kiusataan. Ja tiedoksi, etteivät kaikki ole vahvoja vaikka vastuksia elämässä onkin.
Enkö tiedä mistään mitään?
Elämähän on kiertokulkua. On normaalia menettää oma isä, traagista jos vauva menettää sen. Mutta sellaista se elämä on. Toiset kuolee, toiset syntyy, elämä jatkuu. Enkä sano sillä, etteikö se tekisi kipeää. Olen myös itse menettänyt isäni äkillisesti. Ei ehtinyt tavata miestäni, ei nähdä lapsenlasta. Toinen vaari on tuhansien kilometrien päässä, lapsi on käytännössä papaton. Setäni on kehitysvammainen, mutta en maalannut raskausaikana piruja seinille. Joku filosofi on joskus sanonut, sitä saa mitä eniten toivoo tai mitä eniten pelkää. Elämän kosminen laki. Ajatuksessa on voima. En edes käynyt niskapoimu-ultrassa. Miksi? Koska valittavana oli niskapoimu tai rakenne. Paradoksaalista kyllä, todennäköisyys kehitysvamman aiheuttavaan geenimutaatioon oli mielestäni niin häviävän pieni, mutta rakennevirheitä sattuu -kasvaahan puutkin kieroon.
Eikä vaikeudet kohtaa vain vahvoja, mutta vaikeudet kasvattaa. Jokaisella meistä on omat vaivat, sitä tarkoitin. Toinen elää nälkärajalla, toinen menettää kaiken tsunamissa, toinen kadottaa elämänhalunsa ja kolmas läheisensä. Traagista kyllä, elämä koettelee kaikkia. Toisia enemmän ja toisia vähemmän. Mutta sekin on vain kestettävä. Sellaista se elämä on. Vaihtoehtoja täynnä. Sinäkin valitsit tehdä lapsen ja kasvattaa sen. Olitsit voinut jättää tekemättä tai antaa pois. Oisitko sama ihminen silloin? Et. Mutta mitään pakkoa ei ollut tehdä niitä valintoja. Elämässä kun ei ole muuta pakkoa kuin kuolla ja sekin vain kerran.
lapseni menetti isän. En itsekään teettänyt mitään tutkimuksia, sillä tiesin, että lapsen olisin pitänyt joka tapauksessa. Elämä kasvattaa, se on totta. En minä millään pahalla ap:lle noin kovasti sanonut. Se nyt vaan on tosiasia, että ihmiset valittavat turhasta. itkevät aina jos ei "ymmärretä". Toisilla on kaikki hyvin ja heidän mielestään menee kaikki silti huonosti. Loppujen lopuksi, onhan lottovoitto syntyä suomeen. Kai meidän pitäisi osata olla vain tyytyväisiä siihen mitä on, eikä valittaa siitä mitä meillä ei ole.
Mutta voitko oikeasti sanoa, ettei ap:n tekstissä ollut mitään lapsellista?
Minkäs ikänen mahdat olla jos saa udella?