Olen ollut palavassa intohimoisessa suhteessa ihanan itseäni nuoremman työkaverin kanssa. Aluksi se oli pelkkää seksiä, mutta kiinnyimme toisiimme entistä enemmän. En voinut vastustaa hänen rakkauttaan, koska hän sen toi minulle eteen kultalautasella. Tarjosi hellyyttä, ymmärtämistä, seksiä, läheisyyttä, solidarisuutta ja kaikkea, mitä mieheni ei pysty eikä halua tarjota minulle. Rakastajani oli lohduttaja sekä hyväntekijä minulle ja pyrin parhaani mukaan korvaamaan sen hänelle. Miten minunlaiseni ihminen törmäsikään häneen!
Nyt sitten siitä on tehtävä loppu. En rakasta miestäni, mutta rakastan lapsiani ja en halua tuhota heidän kotiaan, jossa ovat ikänsä asuneet samojen ihmisten ympäröimänä. Kouluikäisten lasten ei vielä tarvitse kärsiä aikuismaailman typeryyksistä. Vaikka liittoni tuleekin vielä päättymään eroon, niin tähän se ei saa päättyä.
Viikonloppuna minun on kerrottava tämä rakastajalleni. En tiedä, miten hän sen ottaa. Kertaakaan en ole mielestäni huijannut häntä tässä suhteessa, vaan aina korostanut, etten halua kuin seksisuhteen ja hauskanpitoa. Mutta hän sanoo rakastavansa minua ja haluaa muuttaa yhteen kanssani. Siksi olen ikään kuin antanut periksi ja suostunut kaikkeen häneen järjestämäänsä yhdessäoloon, siis paljon muuhunkin kuin vain seksiin. Hän on tavannut nuoremman poikani, jolle esittelin rakastajani vain työkaverina, ja he tulivat toimeen niin hyvin. Mutta harha on harhaa. Peli on mennyt liian vaaralliseksi ja aika viheltää se poikki. En vain tiedä löydänkö edes sanoja tai pystynkö sittenkään pitämään tunteeni kurissa. Rakastan tätä miestä niin kovasti, ja meillä on kaikki yhteistä ikäerosta ja taustasta huolimatta!
Onko kellään täällä kokemuksia näin pitkälle meneesstä vaikeasta suhteen lopettamisesta?
Nyt sitten siitä on tehtävä loppu. En rakasta miestäni, mutta rakastan lapsiani ja en halua tuhota heidän kotiaan, jossa ovat ikänsä asuneet samojen ihmisten ympäröimänä. Kouluikäisten lasten ei vielä tarvitse kärsiä aikuismaailman typeryyksistä. Vaikka liittoni tuleekin vielä päättymään eroon, niin tähän se ei saa päättyä.
Viikonloppuna minun on kerrottava tämä rakastajalleni. En tiedä, miten hän sen ottaa. Kertaakaan en ole mielestäni huijannut häntä tässä suhteessa, vaan aina korostanut, etten halua kuin seksisuhteen ja hauskanpitoa. Mutta hän sanoo rakastavansa minua ja haluaa muuttaa yhteen kanssani. Siksi olen ikään kuin antanut periksi ja suostunut kaikkeen häneen järjestämäänsä yhdessäoloon, siis paljon muuhunkin kuin vain seksiin. Hän on tavannut nuoremman poikani, jolle esittelin rakastajani vain työkaverina, ja he tulivat toimeen niin hyvin. Mutta harha on harhaa. Peli on mennyt liian vaaralliseksi ja aika viheltää se poikki. En vain tiedä löydänkö edes sanoja tai pystynkö sittenkään pitämään tunteeni kurissa. Rakastan tätä miestä niin kovasti, ja meillä on kaikki yhteistä ikäerosta ja taustasta huolimatta!
Onko kellään täällä kokemuksia näin pitkälle meneesstä vaikeasta suhteen lopettamisesta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miten tollaisesta pääsee eroon. Olen suhteessa itseäni vanhemman työkaverin (esimieheni) kanssa.
Itselläni 2 lasta ja aviomies. En halua enää lasteni kärsivän mistään aikuisten jutuista. ovat jo nähneet ja kuulleet kaikenlaista ja kärsivät ihan kamalasti, kun ei ole äiti aina läsnä. Itse olen joutunut keksimään jos jonkinlaista menoa, että saisin olla tämän toisen miehen kanssa.
Ja sitten huomasin kans, että nyt leikitään tulella ja halusin lopettaa ja sanoin, että en enää jaksa enkä halua elää salassa ja pelossa. Mies murtui täysin ja puhui kuinka hyvä meillä on yhdessä. Halusin jossainvaiheessa elää vain hänen kanssaan. Olin ottamassa jo eroakin, mutta mies sanoi ettei hän ole vielä valmis, mutta sanoi rakastavansa minua. Jatkoin siis, kunnes taas tultiin siihen pisteeseen, etten enää jaksanut.
Nyt mies ripustautuu ja itkee ja anelee. Paha olla senkin takia.
omaa aviomiestäni en rakasta. Lapsiani kyllä.
Ei ole helppoa. Mutta, jos tämä toinen mies sinua rakastaa, niin hän kunnioittaa päätöstäsi ja elämääsi.
Hei,
Olen kokenut ihan tuon saman.
Suhde jatkui yli 2v. Mies on minun SUURI RAKKAUTENI.
Tarina on pitkä ja mielestäni kauniskin. Mutta nyt se on loppu. Tultiin vain siihen pisteeseen, että oli pakko lopettaa. Suhteesta en jäänyt ikinä kiinni. Loppuminen sattui IHAN KAMALASTI.
Se tuska pitää vain käydä läpi.
Luulin, että suhde ei vaikuttanut perhe-elämäämme. Rakkaus mieheeni loppui suhteen aikana, ehkä jo ennen sitä. Nyt kuitenkin olen lähentynyt mieheni kanssa uudestaan. Olen kai jollakin tasolla rakastanut aina häntä. Hän on vain niin lähellä, että tukehduttaa minut enkä ole nähnyt häntä objektiivisesti. Arjesta salarakkaani kanssa, realistisesti ajatellen, ei koskaan olisi tullut hyvää. Se taas perhe-elämässäni, ennen suhdetta, oli parasta. Nyt olemme palaamassa vanhaan. Lapset ovat reakoineet yllättävän voimakkaasti muuttuneeseen tilanteeseen: ovat kiltisti, varovat sanojaan, ovat enemmin kotona kuin aiemmin. Mieheni on kuin sulanut. Kylmyys ja kovuus kotonta alkaa sulaa. Suhteen aikana vilpittömästi luulin, että sillä on vaikutusta vain minun ja mieheni suhteeseen, mutta sitä kauttahan se vaikuttaa kaikkeen. Tämä olisi kannattanut tehdä vaikka vain lastenkin takia jo kauan sitten. Olen aiheuttanut kauheaa tuhoa minulle tärkeimpien ihmisten elämään!
Minua auttoi mielikuvaharjoitukset: millainen arki OIKEASTI olisi salarakkaan kanssa? Miten ex:än elämä muodostuisi eron jälkeen? Miten me voisimme vanhempina toimia sen jälkeen yhteistyössä (=EI MITENKÄÄN!!)? Millainen olisi lasten arki/ juhlapyhät? Jne. jne.
Jos suhde antaa voimia arkeen, se on perusteltu. Jos se vie voimia arjesta, kannattanee tarkoin miettiä mitä tekee itselle ja lapsille.
Ratkaisujen teko on helpmpaa kun on vielä tilaisuus palata vanhaan.
Sitten tuli vielä kauhea huono omatunto, mitä olen tehnyt. Sitä ei ollut koko suhteen aikana. En aiemmin ole käynyt vieraissa. Mutta tämä on mätäkasa, joka minun täytyy yksin kestää...
petturihuoria.