Ajattelin aloittaa viestiketjun, jonka tarkoituksena on se, että kaikki todelliset surkimukset ja ehkä huonon itsetunnon omaavat henkilöt voivat kirjoittaa itsestään ja omasta säälittävyydestään, anonyymisti mitään kaunistelematta.
Itse olen oikea nörtti. Epäsosiaalinen, hiljainen ja ujo mies. Lähestulkoon ainoat ihmissuhteeni ovat netissä, eikä niitäkään ole paljoa. Päiväni kuluvat lähinnä netin, musiikin ja tv:n parissa. Eniten vietän aikaa tietokoneen äärellä ja usein menee pitkälle aamuyöhön, ennen kuin käyn nukkumaan. Välillä käyn myös opiskelemassa ja kaupassa. Tosin en minäkään ole aivan täydellinen, koska tähän 23 vuoden ikään mennessä minulla on ollut peräti kaksi (!!) seurusteluksi luokiteltavaa ihmissuhdetta, toinen lyhyempi toinen pidempi. Toisessa suhteessa jopa harrastin todistettavasti seksiä naisen kanssa. Mutta tällä hetkellä en enää seurustele. Nykyään elämäni on vain yhtä yksinoloa ja monien mielestä varmasti tylsää. Onko mulla itseni mielestä tylsää? Joskus on ja joskus ei. En vaan saa aikaiseksi mitään uutta.
Että semmosta meikäläisellä, olisi kiva kuulla jos löytyisi "kohtalotovereita". :)
Itse olen oikea nörtti. Epäsosiaalinen, hiljainen ja ujo mies. Lähestulkoon ainoat ihmissuhteeni ovat netissä, eikä niitäkään ole paljoa. Päiväni kuluvat lähinnä netin, musiikin ja tv:n parissa. Eniten vietän aikaa tietokoneen äärellä ja usein menee pitkälle aamuyöhön, ennen kuin käyn nukkumaan. Välillä käyn myös opiskelemassa ja kaupassa. Tosin en minäkään ole aivan täydellinen, koska tähän 23 vuoden ikään mennessä minulla on ollut peräti kaksi (!!) seurusteluksi luokiteltavaa ihmissuhdetta, toinen lyhyempi toinen pidempi. Toisessa suhteessa jopa harrastin todistettavasti seksiä naisen kanssa. Mutta tällä hetkellä en enää seurustele. Nykyään elämäni on vain yhtä yksinoloa ja monien mielestä varmasti tylsää. Onko mulla itseni mielestä tylsää? Joskus on ja joskus ei. En vaan saa aikaiseksi mitään uutta.
Että semmosta meikäläisellä, olisi kiva kuulla jos löytyisi "kohtalotovereita". :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta, muuta en pidä kyseistä elämäntyyliä säälittävänä, tällähetkellä näin ja tilanteet muuttuu.
Minäkin olin ennen tuollainen. Mutta sitten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, aloitin uudessa opiskelupaikassa, pakotin itseni olemaan sosiaalisempi ja tutustumaan ihmisiin. Ja se oli parasta mitä minulle on tapahtunut. Naisiakin löytyy, kun on avoin ja iloinen ihminen. En voisi enää kuvitellakaan olevani sellainen mitä olin ehkä vain vuosi sitten. Epäsosiaalinen, omassa kämpässä päivät ja yöt yksin viettävä luuseri. Kaikki on itsestäsi kiinni. Tee muutos elämääsi, tai tilanne vain pahenee entisestään.
montelle nainen?
Hehe, hyvä threadi. Itse olen sinua pari vuotta nuorempi, tilanne aikalailla sama. Opiskelua ja työtä on vaihtelevalla tahdilla, mutta siinä ne kontaktit muihin ihmisiin sitten onkin. Itsellä ei tosin ole koskaan ollut seurustelusuhdetta.
Nykyään käyn salilla ja yritän sillä raudan pumppaamisella kohottaa itsetuntoani, niin että ehkä joskus uskaltaisi naisiakin katsella. Mulla ainakin siis kyse on aina ollut itsetunto-ongelmista. En ole mitenkään ujo muitten ihmisten seurassa, mutta vastakkaiseen sukupuoleen en uskalla tehdä mitään kontaktia muutakun "pakollisissa" merkeissä. Kukaan ei ole koskaan haukkunut rumaksi, ehkä joskus päinvastoin, mutta kuitenkin mulla on älyttömät kompleksit omasta kropasta. Viimeaikoina ne tosin on helpottaneet, ja uskonkin, että parin vuoden sisällä tilanne on ihan toinen.
Onhan tämä tietokonenörtin elämä kyllä sellasta, että ei uskalla kenellekään tuntemattomalle puhua omasta elämästään. :) Eihän se todellakaan ole normaalia, että viettää lähestulkoon koko päivän koneen ääressä. Biletystä, ravintoloita tmv. en ole ikinä kokeillut, enkä kyllä aio kokeillakaan. Itse en käytä päihteitä, joten ei sitä menoa viitsi katsella sekunttiakaan.
No, mutta ei elämä nyt kuitenkaan ankeaa ole. Itse olen miettinyt niin, että olisin ihan suht tyytyväinen elämääni, jos työ/koulu/ura etenisi hyvin, vaikkakaan en sitten ikinä saisi mitään kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Ei se nyt niin valtava asia kuitenkaan ole.
Lähestyn pian jo 50 merkkipaalua.
Perhe hidastaa bailaamistani, sillä haluaisin yhtenään kiertää tellusta, vähän malliin vetelehtijät. Nekin maisemat ovat kyllä tuttuja, ei tosin juuri SE hotelli.
Työnteon lopetin 40:nä, koska siinä ei ole mitään järkeä, koska rahan takia en työtä tarvitse.
Mutta... Mistä omaa aikaa?
Menohalut kalvaa sisintä kuin teini-iässä.
Mutta jos lähden yksin, onko kotiin paluuta?
Ihan hauska keskustelunavaus.
Minä kyllä lyön ainakin aloittajan laudalta ihmissuhteiden määrässä. (Olen ilmeisesti samaa ikäluokkaa kuin aloittaja.) Minulla on yksi ystävä, ja hän asuu toisella puolella Suomea, näemme ehkä kerran vuodessa. Netissä en ole kyennyt luomaan mitään. Olen käynyt elämäni aikana kaksi kertaa treffeillä (saman naisen kanssa) ja molemmilla kerroilla hän totesi, ettei halua nähdä enää.
Minä menen viimeistään yhdeltätoista nukkumaan ja herään ennen kahdeksaa, vaikkei ole mitään syytä.
Toisaalta, elämässä on ilojakin. En tiedä syntyykö moinen kyky luonnostaan, mutta nykyään onnistun lievästi ihastumaan jokaiseen tyttöön, joka ylipäänsä puhuu minulle. Sitä ei toki tapahdu usein. Jos oletetaan, että puhun jollekulle joka toinen päivä (äitini puheluja ei lasketa), ja näistä 10% on 18-35 vuotiaita ja naisupuolisia, niin puhun tällaisille ihmisille noin joka 20. päivä. Jos näistä vielä joka kolmas on epäystävällinen tai muuten hankala, voinkin todeta, että saan puhua kiinnostavan naisen kanssa kerran kuussa. Ihastun jokaiseen, joka näin suo minulle huomiotaan, joten saan kokea lievän ihastumisen tunteen 12 kertaa vuodessa. Muutamassa päivässä se sitten häipyy.
Juuri nyt tosin olen poikkeuksellisessa tilanteessa. Hoidan erästä opintoasiaa erittäin viehättävän nuoren naisen kautta, olen puhunut hänelle kaksi kertaa ja hän on lähettänyt minulle kaksi sähköpostia asian tiimoilta. Tuntuu melkein kuin seurustelisin. Olen todella onnellinen, että tämän virallisen asian hoitaja sattui olemaan nuori nainen ja kaiken lisäksi jumalaisen kaunis. Ystävällisyys voi tulla viran puolesta, en ole ihan varma. Uskomaton tunne, kun saa puhua ikäiselleen naiselle, ja hän vielä vastaa aivan kuin normaalille ihmiselle. Kun on tuollainen virallinen asia vielä, niin voi itsekin puhua jostain.
Lisäksi olen perjantai-iltana kotonani humalassa, katson surkeaa elokuvaa ja luen sosiaalipornopalstoja. Katson pärjääväni tässä kisassa hyvin.
Surullista tässä on se, että olotilaan ei ole mitään muuta syytä kuin se, että on nolla. Jos olisi jotenkin vajavainen tai sairas, voisi selittää oman toivottomuutensa sillä. Mutta ei -meikäläiset ovat täysiä nollia ihan luonnostaan.
Minä ainakin olen oppinut jo nauttimaan tästä elämästä. Kohta ei tarvitse enää murehtiakaan minkään muun perään.
Tosta ihastumisjutusta tuli mullekin mieleen omakohtaisia kokemuksia. Mäkin suurinpiirtein ihastun jokaiseen nuoreen naiseen, joka puhuu tai hymyilee mulle :D Tosin sellaista ei ikävä kyllä tapahdu usein. Kerrankin kun sattumalta törmäsin yhteen vanhaan koulutoveriin (tyttöön) kaupungilla, niin juteltiin jonkin aikaa niitä näitä. Tämän jälkeen en muutamaan viikkoon ajatellut muuta kuin tätä tyttöä. Oikea kuukauden kohokohta yksi pieni tapaaminen. 'Big deal' ajattelee varmaan normaalit ihmiset, mutta mulle se oli suuri tapaus. Hullulla halvat huvit :)
Sitten noista nettitreffeistä, mä oon tehnyt muutaman sellaisen ja kahta lukuunottamatta tapaamiset on jääneet siihen yhteen kertaan. Jostain kumman syystä ei ole neitoja kiinnostanut tavata uudestaan.
Joo, tutulta kuulostaa. Minäkin tapaan vanhaa koulukaveriani aina joskus, ja joka kerran jälkeen huomaan ihastuneeni häneen. Ei tämä toisaalta ole "oikeaa" ihastumista, vaikka en minä muusta tiedäkään. Tavallaan sitä on niin onnellinen, kun saa olla hetken miellyttävän naisen seurassa, että jälkeenpäin normaalielämä tuntuu todella tyhjältä.
No, olet sinäkin aika säälittävä. Tämä on kovatasoinen kisa.
"Olen käynyt elämäni aikana kaksi kertaa treffeillä (saman naisen kanssa) ja molemmilla kerroilla hän totesi, ettei halua nähdä enää."
"Mäkin suurinpiirtein ihastun jokaiseen nuoreen naiseen, joka puhuu tai hymyilee mulle :D Tosin sellaista ei ikävä kyllä tapahdu usein"
Kartan teikäläisiä kuin ruttoa
Mä olen takuulla säälittävämpi otus kuin yksikään teistä. Mulla ei niin kuin ole muuta elämää kuin paikoilleen jämähtänyt siritys jääkaapissa ja liikenteen humina.
Upeaa, kun kääntää pääkatkaisijasta ja istuu yksin hämärällä puutuolilla. Siinä oikeastaan on aivan kotona, jotenkin sisällä todellisuudessa.
Tätä on vähän hankala selittää.
Ihan hyvä. Olisit kyllä voinut brändätä säälittävyytesi paljon paremmin, voi olla ettet mahdu edes topteniin. (Tähän tapaan: "olen hintelä ja mitäänsanomattoman näköinen runkkari, ja menetin ajokorttini kun pysäköin autoni väärin".)
Me tuodaan tietysti mutsi tähän kilpailuun.
- hänen kradunsa ei vieläkään ole varsinaisesti valmis
- vajaa kolmikymppinen
- riitelee esmes bussipysäkeillä ventovieraiden kanssa
- vittumainen
- ei saa käytyä edes töissä
- hän ei osaa sisustaa
- surkea kokki (tämän voi todistaa nimimerkki buddy-love)
- leipoa ei osaa ollenkaan
- pukeutuu mauttomasti, jopa holtittomasti
- asuu lähiössä
- rähjää asiakaspalveluissa ynnä muissa kroonisesti
- huvittaa itseään kirjoittamalla miehen logiikka-palstalle typerillä nimimerkeillä
- ei harrastuksia
Kai tällä pääsee ensimmäisestä karsinnasta läpi?
Jazuli on säälittävä petturin tyttöystävä ja pettäjä itsekin