Niin... on eräs ikäiseni nainen, jonka kanssa käytiin samaa koulua, mutta ollaan jo valmistuttu. Tämän naisen kanssa on ollut ujoa katseidenvaihtoa jo todella kauan myös koulun jälkeen, mutta enpä tiedä johtuuko naisen katseet kiinnostumisesta vai ihmettelystä ("Miksi tuo mies katselee minua?") Tässä vähän tilanteita meidän välillä:
Oltiin välitunnilla ja minä nojasin naulakkoon ja tuijottelin maahan aika pitkään. Nostin äkkiä katseeni ja kyseinen nainen katseli parhaillaan minua silmiin ja hymyili todella lämpimästi. Hymy oli niin mairea ja leveä, että mulla meni vähän pasmat sekasin (kuinkas muuten). Kun uudestaan katsoin naista, ei hän enää halunnut (uskaltanut?) katsoa takaisin.
Oltiin vuosiluokkamme läksiäisreissulla, eli viimeistä kertaa yhdessä koko luokka ja paluumatkalla nainen halaili muutamaa bussissa olevaa, mutta kun tuli halaamaan mua, halattiin melkoisen kauan. Sekin vielä, että mua nainen tuli halaamaan vasta VIIMEISENÄ (kertooko mitään?) Sitten hän jäi istumaan viereiselle paikalle (odottiko, että olisin tullut viereen istumaan?). Minä olin ihan lukossa (taas) ja sitten nainen lähtikin omalle paikalleen bussin etuosaan. Damn...
Nähtiin hiljattain baarissa ja nainen istui muutaman metrin päässä eri pöydässä. Minä vilkaisin naista ja huomasin, että hän tuijotti mua ja kun aloin tuijottaa takaisin, nainen vain jatkoi katselemista. Sitten sekin tilanne meni ohi... Muilta naisilta haluaisin kysyä, että onko teillä tapana tuijottaa miehiä huviksenne, vai katseletteko noin kursailemattoman suoraan vain niitä, joista olette kiinnostuneita?
Toisen kerran baarissa tämä nainen tuli oma-aloitteisesti juttelemaan mulle ja ilmeisesti viihtyi mun seurassa todella hyvin. Kuitenkin aina kun jutellaan tai katsellaan toisiamme, kumpikin taitaa mennä niin lukkoon, ettei juttu etene siitä pidemmälle, vaan jossain vaiheessa nainen karkaa omaan pöytäänsä, tanssilattialle tai jotain. Kerran, kun nainen lähti pois, hän vielä matkalla käänsi päätään, vilkaisi mua hymyillen ja jatkoi matkaansa.
Ja taas kun ei nähdä vähään aikaan, tuijottelu alkaa alusta, kunnes homma tyssää taas. Huhhuh...
Tätä on jatkunut jo useamman vuoden (luitte oikein), eli onkohan nainen enemmänkin kiinnostunut musta, kun jaksaa vieläkin tuijotella ja jutella vai testaileeko vain viehätysvoimaansa? Minä en ainakaan saa häntä mielestäni.
Tää meidän pälyily kuulostaa aikamoiselta säätämiseltä, mutta mitäs jos kumpikin on niin ihastuneita ja hemmetin ujoja, että rohkeus katoaa heti, kun ihastuksensa näkee? Toisten naisten seurassa mulla ei ole mitään ongelmia, olen ihan rentona ja jutteleminen sujuu tosi hyvin. Mut tän ihastuksen seurassa tuntuu, että kumpikin jotenkin vaistoaa, että "Tässä ollaan kahdestaan ja kumpikin on ihan lukossa".
Oltiin välitunnilla ja minä nojasin naulakkoon ja tuijottelin maahan aika pitkään. Nostin äkkiä katseeni ja kyseinen nainen katseli parhaillaan minua silmiin ja hymyili todella lämpimästi. Hymy oli niin mairea ja leveä, että mulla meni vähän pasmat sekasin (kuinkas muuten). Kun uudestaan katsoin naista, ei hän enää halunnut (uskaltanut?) katsoa takaisin.
Oltiin vuosiluokkamme läksiäisreissulla, eli viimeistä kertaa yhdessä koko luokka ja paluumatkalla nainen halaili muutamaa bussissa olevaa, mutta kun tuli halaamaan mua, halattiin melkoisen kauan. Sekin vielä, että mua nainen tuli halaamaan vasta VIIMEISENÄ (kertooko mitään?) Sitten hän jäi istumaan viereiselle paikalle (odottiko, että olisin tullut viereen istumaan?). Minä olin ihan lukossa (taas) ja sitten nainen lähtikin omalle paikalleen bussin etuosaan. Damn...
Nähtiin hiljattain baarissa ja nainen istui muutaman metrin päässä eri pöydässä. Minä vilkaisin naista ja huomasin, että hän tuijotti mua ja kun aloin tuijottaa takaisin, nainen vain jatkoi katselemista. Sitten sekin tilanne meni ohi... Muilta naisilta haluaisin kysyä, että onko teillä tapana tuijottaa miehiä huviksenne, vai katseletteko noin kursailemattoman suoraan vain niitä, joista olette kiinnostuneita?
Toisen kerran baarissa tämä nainen tuli oma-aloitteisesti juttelemaan mulle ja ilmeisesti viihtyi mun seurassa todella hyvin. Kuitenkin aina kun jutellaan tai katsellaan toisiamme, kumpikin taitaa mennä niin lukkoon, ettei juttu etene siitä pidemmälle, vaan jossain vaiheessa nainen karkaa omaan pöytäänsä, tanssilattialle tai jotain. Kerran, kun nainen lähti pois, hän vielä matkalla käänsi päätään, vilkaisi mua hymyillen ja jatkoi matkaansa.
Ja taas kun ei nähdä vähään aikaan, tuijottelu alkaa alusta, kunnes homma tyssää taas. Huhhuh...
Tätä on jatkunut jo useamman vuoden (luitte oikein), eli onkohan nainen enemmänkin kiinnostunut musta, kun jaksaa vieläkin tuijotella ja jutella vai testaileeko vain viehätysvoimaansa? Minä en ainakaan saa häntä mielestäni.
Tää meidän pälyily kuulostaa aikamoiselta säätämiseltä, mutta mitäs jos kumpikin on niin ihastuneita ja hemmetin ujoja, että rohkeus katoaa heti, kun ihastuksensa näkee? Toisten naisten seurassa mulla ei ole mitään ongelmia, olen ihan rentona ja jutteleminen sujuu tosi hyvin. Mut tän ihastuksen seurassa tuntuu, että kumpikin jotenkin vaistoaa, että "Tässä ollaan kahdestaan ja kumpikin on ihan lukossa".
Vastaukset 15
Vanhimmat
kuulostaisi siltä että nainen on kiinnostunut mutta ei tiedä oletko sinä. Hän taitaa odottaa että sinä tekisit jonkinlaisen aloitteen..
nainen on jollain tapaa jos kyseisiä signaaleita antaa. Itse naisena voisin näin veikata. Onko sinulla naisen puhelinnumero tiedossa? Voisit vaikka pyytää häntä kahville tai ulos esim. tekstarilla. Jommankumman tarvis nyt tehdä liike johonkin suuntaan että tästä nykyisestä tilanteesta pääsette eteenpäin? Tsemppiä.
Yritä ihmeessä tehdä aloite tytön kanssa, kyllä osa noista mainitsemistasi tilanteista vaikuttaisi sellaisilta, että tyttö on mitä luultavimmin kiinnostunut. Esimerkiksi tuo erityispitkä halaaminen on kyllä yleensä merkki molemminpuolisesta kiinnostuksesta (itse asiassa joka ikinen kerta niistä tapauksista, joissa olen itse ollut osallisena tai joista olen jonkun kaverin kanssa jutellut).
Jos et etene mihinkään suuntaan tytön kanssa, voi hyvin olla, että joku muu köriläs vie tämän naisen tai nainen menettää jossain vaiheessa kiinnostuksensa. En halua pelotella, mutta se harmittaisi varmasti vietävästi, jos nainen karkaisi käsistäsi vain siksi, että et ajoissa tehnyt aloitetta.
Seuraavalla kerralla kun näette jossakin baarissa ym, ota pari rohkasevaa (mutta älä missään tapauksessa ole pätkääkään kännissä!!) ja kysy jos hän on menossa vielä jatkamaan johonkin toiseen baariin, tai haluaa istua seuraan? Ja jos lähdette yhdessä jonnekin käymään, olet jo voiton puolella. "Iholliseen lähestymiseen" (hehe) käy hyvin esim jos vaikka tarjoat käsipuoltasi kun kävelette yhdessä sinne toiseen baariin, ja ehkä tanssitte? Mun mielestä joskus on ihan hyvä alottaa toisen tapailu baareissa. Mua ainakin jännitti niin paljon nykyiseni tavatessani etten osannu sanoo sanaakaan. Oli pakko ottaa ennen treffejä vähän rohkasuryyppyä että sai sanottua jotain vähemmän tönkköä =) Nyt pulisen jo kuin papupata..heh.
Kuulostaa tutulta. Mulla oli kans opiskeluaikana joitakin vuosia sitten vastaava tilanne yhden miekkosen kanssa. Tosin nähtiin yleensä vain baarissa, mutta oltiin kuitenkin ennestään tuttuja yläaste- ja lukioajoilta. Nähtiin siis baarissa aika usein, jutskailtiin ja tanssittiinkin, ja musta tuntui, että meidän välillä oli jotain. Kuitenkaan me ei koskaan päästy siitä eteenpäin, vaan aina vaihdettiin vain kuulumisia opiskelujen sen hetkisestä tilasta yms. Se tiesi kyllä, että mää olin sinkku, mutta se ei koskaan puhunut mitään omista ihmissuhteistaan. Koska mää taas olin kuullut joskus joltain kaveriltani, että tämä tyyppi seurustelee, en tehnyt mitään aloitetta, kun en voinut olla varma sen sen hetkisestä tilanteesta.
Tätä kesti siis muutaman vuoden ja mihinkään ei edetty. Muutin pois paikkakunnalta, ja vuoden tai kaks myöhemmin näin lehdestä, että tämä mies oli mennyt naimisiin. En tiedä, oliko siis seurustellut koko ajan vai oliko tavannut vaimonsa vasta myöhemmin. No, asia on siis nyt pois pöydältä, mut silloin aikanaan harmitti, kun tilanne oli jumissa. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen sitä mieltä, että tilanne olis kannattanut selvittää, eikä jäädä ihmettelemään. Eipä siinä mitään olis menettänyt. Nyt vaan harmittaa, kun meni senkin asian vatvomiseen silloin aikaa. Sekin jäi selvittämättä, että oliko se oikeesti kiinnostunut musta vai oliko se vaan poikkeuksellisen ystävällinen mua kohtaan...
Neuvoisinkin siis ottamaan härkää sarvista seuraavalla kerralla, kun näätte. Selvitä tilanne nyt, ettei tartte sitten iän kaiken ihmetellä ja katua, kun ei tullut tehtyä mitään.
Vastaan kaikille toistaseks vastanneille yhteisesti. Kerran oli niin, ettei oltu nähty naisen kanssa noin vuoteen. Sitten yhtenä iltana oltiinkin yht´äkkiä samoissa pippaloissa. Menin kyllä jutteleen itse ja kun ei oltu pitkään aikaan nähty, niin tunteet oli mulla "kasaantunu" niin paljon, että olin aika innostuneella tuulella jälleennäkemisestä. Niin innostuneella, että nainen ainakin omasta mielestäni meni täysin lukkoon: oli todella varovainen sanoissaan ja kovin ujo. Hän jopa aluksi esitti, ettei tunnista minua! Tietysti sen voi ymmärtää, kun ensin ei nähdä missään pitkään aikaan ja sitten törmätään yllättäen, mutta jälkeenpäin olin vähän pettynyt, koska en ollut varma, menikö nainen lukkoon, koska hänkin oli yhä ihastunut minuun vai koska "hyökkäsin" hänen seuraansa.
Mulla on lisäks pieni aavistus, että naisella ei ole ollu kovin helppo elämä. Tää olettamus perustuu siihen, millasessa kaveripiirissä nainen liikkuu (paljon ihmisiä, joilla elämä sekaisin tavalla tai toisella). Tuntuu vaan, ettei tätä naista pääse henkisesti lähelle kuin hetkittäin. Jos kerran minäkin, kunnollinen ja kiltti mies karkotan kyseisen naisen, niin tuskin kenelläkään on mahdollisuuksia? Tarkoitan sitä, että kyllähän hänkin voi mennä naimisiin ja perustaa perheen, mutta rakastaako hän oikeasti miestään.
Meinaan kun tosielämä ja unelmat menee monesti ristiin. Maailma on täynnä ihmisiä, jotka on ollu palavasti rakastuneita, mutteivät ole koskaan uskaltaneet edetä asiassa pidemmälle, koska jokin pääkopassa lyö jarrut päälle. Kuinkahan moni mies ja nainen on mennyt naimisiin ja perustanut perheen kumppanin kanssa, joka ei herättänyt niitä suurimpia tunteita, eli ts. ei aiheuttanut pelkoreaktiota ja pakoon juoksemista?
Ihan selvästi hän on sinusta kiinnostunut. Odottaa vain, että sinä tekisit sen aloitteen. Toimi ennenkuin on myöhäistä.
.. joko perjantaina tai lauantaina voi olla, että näen naisen jossain. Jos päästään juttelemaan, ajattelin tehdä jonkin sortin aloitetta. Kirjotan tänne, jos tapasin hänet...
kannattaa yrittää..itselläni on juurikin samanlainen tilanne: katseita on vaihdeltu yhden pojan kanssa, mutta kumpikaan ei aloitetta uskalla tehdä...:( enkä kyllä ole edes varma, onko tämä poika kiinnostunut, kyseessä voipi ollakin juuri tuo, että hän ihmettelee mitä minä aina kyylään sitä:)
.. se katselu kertoo, että ollaan kiinnostuneita. En minä ainakaan vilkuile ja tuijota muita kuin niitä naisia, joista olen kiinnostunut tai joita pidän kauniina. Se vaan ei ole helppoa, jos tuijottelu on jatkunu vuosikausia, niin homma menee tavallaan jumiin, kumpikin jää vain tuijottelemaan ja se kynnys mennä jutteleen kasvaa aikaa myöten hirveän korkealle. Mua ainakin nolottaa, että olen ollu ihastunu siihen naiseen monta vuotta, enkä ole saanu mitään aikaseksi. Ehkä naista nolottaa samalla tavalla?
nolota, enemmänkin vaan harmittaa, tai siis jos puhun omasta kokemuksesta. Niinhän se on, jos asialle ei mitään tee, ei siitä mitään voi tullakaan. Toisaalta odottelen kuitenkin että tämä mies tekisi aloitteen.Pitäisi vaan rohkaista itsensä. Mutta niinhän siinä voi sitten käydä, kun jää odottelemaan, että toinen löytääkin jonkun muun.
Sinun tapauksessaki olet varmaan kuitenkin nyt helpottunut, että sait vihdoinkin toimittua. Vaikka nyt kävikin miten kävi. Pallo on nyt hänellä..
"Sinun tapauksessaki olet varmaan kuitenkin nyt helpottunut, että sait vihdoinkin toimittua. Vaikka nyt kävikin miten kävi. Pallo on nyt hänellä.."
Juuri niin. Nyt sain sen painolastin pois itseltäni, koska nyt naisen on viimeistään pakko uskoa, että olisin kiinnostunut. Pallo on hänellä, mut mistäs sitä tietää, kuinka kauan hän nykyisensä kanssa seurustelee.. tosin kuulin naisen kaverilta, että nykyinen poikaystävä asuu aika kaukana, eli välimatkaa on paljon. Ja minä tietysti lohduttauduin heti sillä, ettei kaukosuhteet yleensä kestä! :)
Niin siinä kävikin, että näin naisen samassa baarissa. Juteltiin kyllä kauankin ja lopulta sain sanotuksi, että jos vaihdettas numeroita ni on helpompi pitää yhteyttä. En siis sanonu, että anna numeros niin lähdetään treffeille. Mutta sitten vastasi mitä eniten pelkäsin, eli naisella on poikaystävä, ollu kai puolisen vuotta.
Olen ollu tosta saakka aika masentunu, kun ei taaskaan ollu onnee mukana, mut eikö nyt ole ainakin hyvä, että nainen tietää mun kiinnostuksen varmasti, kun kerran kysyin hänen numeroaan? Tuskin hän luulee, että kaveripohjalta ajattelin numeroa kysyä?
Seurasin tätä ketjua alusta saakka ja vaikka kävikin noin harmillisesti, niin eihän tämä nainen vielä naimisissa ole tai muuten suhde ei ole vakavalla pohjalla? Sillon ei ole vielä mitään hävitty! Tosiaan nyt nainen tietää sun tunteistas, koska ei tossa teidän tilanteessa numeron kysymistä VOI ymmärtää toisella tavalla, jos kerran ootte kattelleet toisianne jo niin kauan. Itsellä oli sama tilanne aiemmin, katseltiin yhden pojan kanssa varmaan ikuisuuden (noin neljä vuotta), kunnes otin itseeni niskasta kiinni ja menin jutteleen tälle miehelle ja kyselin pitäskö meidän lähtee syömään baarin jälkeen. Siitä lähti ja nyt sitten seurustellaan ja menee todella hyvin!
Älä siis vielä heitä toivoas, kuvittele, jos tämä nainen tällä hetkellä kiroaa varattuna olemistaan nyt kun hänen todellinen ihastuksensa kyseli numeroa! :) Sori, jos tää on liian ylipositiivista tekstiä, mut sä et ole hävinnyt tätä tyttöä vielä, et todellakaan!
Juu ei ollu liian ylipositiivista! :) Nyt juuri olis tärkeetä, ettei rupee turhan paljon mieltä vaivaamaan tällä naisella, koska siinä käy helposti niin, ettei huomaa niitä muita ehdokkaita. Kiitoksia kuitenkin kannustuksesta, eihän sitä tiedä, kuinka kauan niiden suhde kestää...