Seurustelin exäni kanssa neljä vuotta, kunnes tuli mitta täyteen ja jätin hänet. Syitä oli lukuisia; liiallinen viinan käyttö, tahallinen työttömyys (ei jaksanut mennä töihin), välinpitämättömyys, väkivaltaisuus jne. Eli varsinainen renttu-muusikko siis.. Periaatteessa olisin voinut jatkaa eloani hänen kanssaan, sillä rakastin häntä kaikesta huolimatta, mutta alkoi tuntua että omalle päälle tuli liian raskaaksi elää tuollaisessa suhteessa. Niinpä sitten otin ja lähdin. En ikinä unohda sitä tuskaa ja syyllisyydentuntoa joka lähdöstäni seurasi. Äijä itki puhelimessa seuraavat kaksi viikkoa joka ilta jne.
Nyt erosta on kulunut vuosi, ja en voi muuta kun ihmetellä. Exäni on hankkinut työpaikan, rajoittanut juomistaan ja muutenkin hankenut apua ongelmiinsa. Periaatteessa olen iloinen hänen puolestaan, mutta jollain tasolla olen katkera. Olin itse pyytänyt ja rukoillut lukuisia kertoja, että hän ryhdistyisi. Nyt kun olen lähtenyt, asiat ovat niin kuin olisin halunnut niiden aikaisemmin olevan. Kaiken lisääksi exälläni on uusi tyttöystävä. Minua ahdistaa ajatus, että hän saa nauttia exäni parantuneesta olemuksesta, minä en saanut vaikka rukoilen häntä polvillani muuttumaan tai suhteemme ei voisi jatkua. Ahdistaa ja vituttaa tosissaan, välillä vaan itken kun ajattelen asiaa.. Miksei hän voinut muuttua silloin kun olimme yhdessä? Rakastimme toisiamme todella paljon, enkä usko että löydän ketään, jota voisin rakastaa samalla tavalla. Tiedän että hän piti myös minua ainutlaatuisena, ja hän olisi todellakin halunnut jatkaa suhdettamme.
Juttelin tässä taannoin exäni kanssa, ja hän totesi että jokaisesta suhteesta oppii jotain. Meidän suhteestamme hän oli oppinut, ettei toista saa pitää itsestäänselvyytenä, vaan kuunnella ja kunnioittaa tätä. Mua ahdistaa niin älyttömästi, että mun entisen kullan kainalossa kiehnää nyt uusi tyttö, jota mun kulta kohtelee paremmin kun mua. Ja vain sen takia, että mä "opetin" sille miten kuuluu naista kohdella ettei ne lähde ovesta ulos.
Myönnän, että olen todella katkera.
Nyt erosta on kulunut vuosi, ja en voi muuta kun ihmetellä. Exäni on hankkinut työpaikan, rajoittanut juomistaan ja muutenkin hankenut apua ongelmiinsa. Periaatteessa olen iloinen hänen puolestaan, mutta jollain tasolla olen katkera. Olin itse pyytänyt ja rukoillut lukuisia kertoja, että hän ryhdistyisi. Nyt kun olen lähtenyt, asiat ovat niin kuin olisin halunnut niiden aikaisemmin olevan. Kaiken lisääksi exälläni on uusi tyttöystävä. Minua ahdistaa ajatus, että hän saa nauttia exäni parantuneesta olemuksesta, minä en saanut vaikka rukoilen häntä polvillani muuttumaan tai suhteemme ei voisi jatkua. Ahdistaa ja vituttaa tosissaan, välillä vaan itken kun ajattelen asiaa.. Miksei hän voinut muuttua silloin kun olimme yhdessä? Rakastimme toisiamme todella paljon, enkä usko että löydän ketään, jota voisin rakastaa samalla tavalla. Tiedän että hän piti myös minua ainutlaatuisena, ja hän olisi todellakin halunnut jatkaa suhdettamme.
Juttelin tässä taannoin exäni kanssa, ja hän totesi että jokaisesta suhteesta oppii jotain. Meidän suhteestamme hän oli oppinut, ettei toista saa pitää itsestäänselvyytenä, vaan kuunnella ja kunnioittaa tätä. Mua ahdistaa niin älyttömästi, että mun entisen kullan kainalossa kiehnää nyt uusi tyttö, jota mun kulta kohtelee paremmin kun mua. Ja vain sen takia, että mä "opetin" sille miten kuuluu naista kohdella ettei ne lähde ovesta ulos.
Myönnän, että olen todella katkera.
Vastaukset 45
Vanhimmat
että olet katkera.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että usein itsensä muuttaminen/muuttuminen johtuu elämäntilanteen radikaalista muuttumisesta.
Jos et olisi häntä jättänyt, voisi hän olla yhä samanlainen kuin silloin ennenkin.
Voi olla, että teit hänelle suuren palveluksen jättäessäsi hänet.
jokainen pillu on yhtä ainutlaatuinen. sinäkin olet ainutlaatuinen.
älä ole katjera!! Ota nyt järki käteen äläkä ole liian emotional! kun mieti nyt vähän kunnolla tätä juttua jooko? mies muuttuu sitten vasta kun kohtaa sen oikean naisen,sen naisen eteen mies tekee kaiket jottei tämä nainen vaan jätä sitä,tajuatko? siis?
Ei se sua oikeasti alunperin rakastanutkaan sitten,ei ainakaan AIDOSTI,kun se ei tehnyt mitään muuttaakseen sen elämän tapoja jotta teillä olis ollut molemmilla hyvä olo.
Olisko ollut mahdollista laittaa suhdettanne jäähylle?
Ehkä kannattaisi laittaa suhde "jäähylle" parisuhteissa ja jos tyrinyt osapuoli haluaa niin hänellä olis vaikkapa 2 kuukautta aikaa parantaa tapansa, jonka jälkeen olisi arviointitilaisuus, jossa joko suhde katkeaisi lipullisesti tai pari voisi alkaa parittelemaan uudestaan. Kannattaisi tällainenkin optio sisällyttää huonosti toimiviin parisuhteisiin? Avioliitoissa kai tehdäänkin näin, mennään asumaan erilleen ja luimistellaan, että jos ei ala toimimaan kuten toinen osapuoli haluaa niin se on hasta la vista baby. Siinä sitten kaipaillessa voisi se tilanne tulla kunnolla tajutuksi, että se on naisen/miehen menetys edessä jos ei ole valmis tottelemaan toista.
Uskon, että tosirakkaus kestää ja keksii keinot parisuhteessa, itse en luopuisi millään ilveellä naisesta, jota rakastaisin, ellei sitten järkisyyt puoltaisi asiaa tms. ns. realiteetit puoltaisi naisen unohtamista.
Liian helpolla suhteet menee ihmisillä poikki, paskajengiä...äo liian alhaista, aina löytyy ratkaisu saada suhde toimimaan jos sitä oikeasti haluaa, jos on sillä mielellä aloittanutkin suhteen, että tota vois sutasta aikansa kuluksi niin sitten ei olekaan ihme jos suhde katkeaa dokaamiseen tai muihin yhtä lapsellisiin "tekosyihin", aina voi laittaa suhteen katkolle ja muuttaa omaan koloon, ihmetoimintaa toi, että aha sä dokaat liikaa, no mä jätän sut sitten. Ja tällainen ihminen vielä rakastaa muka oikeasti? Dokaajalle pitäisi antaa mahdollisuus tajuta asia kunnolla, 2 kuukautta karanteenia tai jotain.
(Olen ketjun aloittaja, en alottanut vaan ketjua rekisteröitynä)
Ensinäkin, äo:ni on 136, eli ihan tarpeeksi korkea. Toisekseen, tyyppi käyttäytyi minua kohtaan väkivaltaisesti, useita kertoja. Kysymys ei ole siitä, että haluaisin takaisin, vaan siitä miksei äijä tajunnut aikaisemmin muuttaa käytöstään.. Tunnen itseni jotenkin huonoksi ja riittämättömäksi kun en saanut häntä muutettua.
Tiedän, etten todellakaan lopettanut suhdetta liian helposti. Ja tiedän myös, että exäni todellakin rakasti minua vaikka et sitä uskokaan..
Ihminen muuttuu, kun itse sitä haluaa. Ei toisen käskystä tai toiveesta, valitettavasti.
miehen toiselle naiselle..yritä saaha se takas jotenkin pikkuhiljaa?
Mies ryhdistäytyi ITSE vasta eron jälkeen. Ehkä radikaalin elämänmuutoksen ja kriisin myötä. Tai uuden rakkauden myötä.
En usko, että kukaan sellainen on se oikea, jonka kanssa ihminen ei ryhdistäydy, jonka eteen ei ole valmis tekemään sitä kaikkea. Sen oikean seurassa ihminen alkaa kukoistaa... aiemmin kuin eron jälkeen.
koska ottamalla eron mies heräsi!
voi ajatella.
Jokainen suhde on oma näytelmänsä, ei suhteita voi vertailla. Miksikö? Koska pääroolin esittäjät vaihtuvat.
Luulen, että teitä ei vain oltu tarkoitettu yhteen. Jonkun kanssa toimii, jonkun ei.
Itselläni muuten vuosi eron jälkeen nousi jostain syystä katkeria ja kipeitä tunteita entistä miestäni kohtaan. Meillä jäi paljon asioita käsittelemättä ja teki kipeää huomata hänen etenevän uudessa suhteessaan "ylemmälle" tasolle kuin mitä me koskaan pystyimme.
Mutta aika parantaa haavat, surutyösi on vielä vain kesken.
Onneksi ihminen kykenee sopeutumaan muutoksiin. Aikaa se vie, mutta kaikesta oppii.
kun oot jo yhden kouluttanut - on sulla itsestäsi luulot.
En sanonut viestissäni että olisin kouluttanut exääni mitenkään, hän ITSE totesi että oli vasta eromme jälkeen tajunnut ettei voi jatkaa samaa rataa enää. Mietinkin tässä että on se kumma että jotain radikaalia pitää aina tapahtua ennen kuin ihminen tajuaa muuttua. En ymmärrä minkä perusteella väität minulla olevan jotain luuloja itsestäni? Voisitko vastata?
No tuo nyt on aika helppo ja luonteva selitys, sellainen klise joka tuossa kohtaa pitää sanoa. Yleensä sitä ihminen viisastuu kun ikää tulee lisää, lisäksi tällä uudella tytöllä on saattanut olla myönteinen vaikutus häneen. Jotkut ihmiset vaan eivät sovi yhteen (vrt. Matti ja Mervi). Lisäksi näet hänet nyt eri tavalla, kun katsot kauempaa. Ei ihmisen perusluonto niin helposti muutu.
> hän ITSE totesi että vasta eromme jälkeen tajunnut ettei voi jatkaa samaa rataa enää
Eihän sun kanssa kestä selvin päin.
Tiukkapipoisen hymynaamattoman kuvan tuosta akasta sai kirjoituksensa perusteella, perusnalkuttaja, nalkutusjuttua näkyy riittävän tännekin ja pitkä litania. Nyt vaan puuttuu se oma kulta häneltä, jolle nalkuttaa, taisi akka itse luulla, että voi nalkuttaa miten tahtoo miehelle, miehen sen sulattaessa. Nyt on sitten tajunnut, ettei rahamiehiä ole liikaa jaossa, sen on joku kanssasisar huomannut ja iskenyt kyntensä kiinni kun huomasi rahamiehen vapaalla.
Väkivaltaisuudesta täällä puhuttiin, ja työtä tekemättömästä laiskottelijasta. Rahamies?
Minulla on jo uusi mies. En tullut tänne nalkuttamaan, vaan ihmettelemään sitä, mikseivät ihmiset osaa ajoissa muuttua tai arvostaa sitä mitä heillä on. En voi muuta sanoa kuin että olet saanut sitten väärän kuvan minusta jos noin minusta ajattelet :)
että uusi mies. Kumman kaa sä nyt oikeasti haluaisit olla?
Löytyikö tämä uusi mies saman iltana kun edellisen jätit? Rakastatko tätä uuttakin miestä? Itse olen rakastunut vain kerran elämäni aikana, taidat olla aika moneen ollut elämäsi aikana rakastunut. Monen eri miehen kanssa olet ollut sängyssä? Rakastitko heitä kaikkia?
Ihan sama, kummallakin on penis ja mä rakastan penistä.
Ai te olette taas näitä panemisihmisiä. Kovin monimutkaisia skandaaleja näyttävät yksinkertaisetkin ihmiset saavan aikaan.
Jos teillä ei ole - keillään - muuta mielessä kuin paneminen, ratkaiskaa nyt ihmeessä panokuvionne.
Yksi panee yhtä. Toinen panee toista.
Esimerkiksi. Vaihtoehtoisesti toinen panee ensimmäistä, toinen panee yhtä kolmatta. Vaikeita nämä peruskuviot?
En ole sanonut missään vaiheessa, että haluaisin olla exäni kanssa. Olen sanonut, että olen katkera siitä että hän ymmärsi muuttua vasta sitten kun erosimme. Periaatteessahan sillä ei ole mitään väliä mitä exäni nykyään puuhaa, mutta kyllä se silti joskus ihmetyttää että enkö ollutkaan niin tärkeä että olisi voinut mun takia tehdä muutoksen jo aiemmin.
Eli loppujen lopuksi taidan vaan olla katkera siitä että exäni ei välittänytkään minusta niin paljon kuin luulin. Ja mun puolesta tää keskustelu voi loppua tähän, mä en ainakaan jaksa lukea yhtään kommenttia mun paskamaisuudesta ja omahyväisyydestä, en ainakaan sellasilta ihmisiltä jotka eivät loppujen lopuksi tiedä paskaakaan tästä hommasta.
miksi vahtaat exäs elämää vieläkin?
Että mies on sen oikean naisen kanssa se kiltti, oma itsensä. Sellaisen joka ei nalkuta, ei vaadi, vaan antaa toisen olla juuri sellainen kuin on.
Sinun kanssasi näin ei voi olla.
Mistä tiedät, että olen nalkuttaja? Tiedän millaisia he osaavat olla, enkä ole sellainen :) Tiedätkös, myös miehet voivat nalkuttaa..
Katsotaanpa: Mikä oli se tekijä, että renttu parantui ? Vastaus: sinun poistumisesi hänen elämästään. eli kääntäen: Miksi jeppe joi ? V: Koska olit paikalla.
Maailma ilmeisesti parani siis hivenen, tai ainakin yhden miehen maailma.
Tästä käy ilmi yksi muukin asia: Mikä on paras kosto ? No tietty elää niin hyvää elämää kuin vain pystyy ja jättää se toinen räpiköimään pohjamudissa.
ihmiselle pitää tapahtua jotain dramaattista muutosta elämässä, että oma käytös ja asenne muuttuu. ja yleensäkkin tajuaa hakea apua ongelmiinsa. kun annoit kenkää ni se riitti tajuaa exällesi missä mennään. aika ison kiitoksen on äijä velkaa.
en suosittele ruinaamista takaisin yhteen, koska samat ongelmat ne vaan jatkuu, vaikka tälläinen skarppaantuminen on tapahtunut. mene sinäkin eteenpäin...suoraan sanoen, vitut suhteista. tärkeintä on et mies on takaisin raiteillaan. ootko ikinä ajatellut, et tää sälli olisi sairastanut masennusta tai vastaavaa?
on jättää hänet.
Vain menettämällä kaiken, saattaa hän herätä tajuamaan oman alennustilansa.
Jos olisit jäänyt hoivaamaan miestä, olisit saanut tod.näk. hoivata lopun ikääsi. Tämä maa on täynnä marttyyrinaisia, jotka huoltavat alkkismiehiänsä siinä luulossa, että sillä tavalla parantavat miehen vaivastaan. Ja rukoilevat polvillaan päivät toistensa jälkeen. Ei toimi!
Sääli, ettet sinä päässyt nauttimaan työsi hedelmistä, mutta lohduttaudu edes sillä, että tekosi oli rakkauden teko, jonka avulla mies näki itsensä todellisessa valossa. Ja teithän sinä itsellesikin palveluksen: Et pilannut omaa elämääsi väkivaltaisen ja juopon miehen kanssa.
Neuvo muillekin naisille: Juopot pihalle! Vain niin on edes pieni toivo, että joku heistä paranee.
naiset ovat lutkia, eikä ne muuksi muutu vaikka miehille usein sellainen illuusio syntyykin panopatjoistaan. monen eri miehen kanssa he ovat paritelleet. tämä suhteen irtisanomisen helppous naisille on osoituksena siitä. suomalaisnainen on halveksittavan tyhmä ja epämoraalinen, islamilla on puolensa kun se pitää lutkat kurissa.
Minäkin uskon näin:
Kun sinä poistuit kuvioista, mies "asettui omaan kuoreensa" ihan itse. Jos vieressä on koko ajan joku, joka sanoo miten tulisi elää ja missäkin asiassa toimia, ei voi alkaa elää vapaasti omana itsenään. Vaikea tätä on sanoiksi pukea, mutta koita ajatella asia omalle kohdallesi.
Minulla oli ystävyyssuhde...hyvin pitkä...joten en olisi halunnut sitä katkaista. Kumminkin se, että joku katsoo oikeudekseen antaa ohjeita, kontroloida....siitä tulee ajanoloon tekijä, mikä rajoittaa omaa kasvua.
Miehellä on nyt ilmeisesti tyttöystävä, joka elää vain omaa elämäänsä. Mies "joutuu" elämään itse omaansa. Joiltakin onnistuu elää yhdessä erillisinä....tai ainakin enemmän erillisinä kuin esim. teidän suhteenne oli.
Sinä et parantanut miestä, suhteenne ei vain ollut onnellinen. Rakkaussuhteessa, ystävyydessä...kaikissa suhteissa tulisi arvostaa ihmisen erillisyyttä. Aikuista ihmistä ei saa asettaa lapsen asemaan, se ei ole normaalia, se ei ole tervettä.
Sinun pitää nyt ajatella sitä, miten et tekisi vastaavaa virhettä uudessa suhteessasi. Mitään syytä olla katkera exäsi naiselle sinulla ei ole syytä olla. Hänellä on ilmeisesti vain hyvät siivet. me muut voimme pyrkiä kasvattamaan omiamme. Elämääsi ei onnellistuta se, että olet katkera muiden onnesta. Vaikka "veisit" naiselta exäsi, hän löytäisi ilmeisesti uuden tasapainoisen suhteen, koska hän ei takerru mieheen.
Hyvin sanottu :)
herätti paljon ajatuksia, mitkä eivät kuitenkaan kuulu tähän keskusteluun. Kiitos kirjoittajalle!
Kiitos. Uskon, että olen jotain oppinut. kumminkin se, että on itse antanut muiden joskus kontroloida, se masentaa jo ajatuksena. Joskus sitä voi kuvitella ystävyydeksi tai rakkaudeksi juuri sellaista, jolla on tarve tulla pintaan kiinni. Raamatussa (en ole uskovainen, mutta tuli mieleeni tässä kohdin) on tarina, missä kerrotaan kuninkaasta, joka käskee laittamaan poikalapsen kahtia. Silloin oikea äiti luopuu lapsestaan, valeäiti on valmis lyömään lapsen kahtia. Näin se menee rakkaus muussakin elämässä...Käytännössä aito rakkaus on vaikea laji, mutta teoriassa ymmärrän sen jo.
: )
Tunne rakkaus. Tunne on joskus parempi väline "ymmärtää" rakkautta kuin rationaalinen tai naisten kyseessä ollen epärationaalinen rakkauden päättelym naisten kohdalla siis tuplasti parempi. Todellakin =)
Raamatussa on monia muitakin opettavaisia tarinoita kuin tuo aidon rakkauden teeskennellystä rakkaudesta erottava testi viisaan kuninkaan oivalluksesta.
Sydäntä ei voi älykkäältä kuninkaalta salata vaikka olisi kuinka juonikas olevinaan ja vakuuttava valheessaan.Totuus tulee esiin ja keinot on olemassa ja oivallus. Totta, sinä olet jotain oppinut selvästikin. Sinä elät ja sinä opit, näin siinä käy useimmille.
Oletko ollut joskus uskossa? Jos olit niin mikä vei uskosi?Ainakin kiinnostuneisuutta uskon asioihin on ollut jonkin verran?
Ei tarvitse vastata tänne mulle, se ei oletettavasti ole tärkeää mulle, vastaa itse itsellesi.
Valerakkautta on paljon liikkeellä, naiset rakastavat useita eri miehiä elämänsä aikana ja rakkaudesta he puhuvat vaikka käytös ja myötäelämättömyys kertovat muusta aivan kuten siitä naisesta, joka antaisi miekan sivaltaa vauvan kahtia ja samalla esittää rakastaa naista (äitiä)
Kiitos kommentista! Olen saanut aika paljon kuraa niskaani muilta kommentoijilta, ja on kiva kuulla että joku edes jollain tasolla ymmärtää ajatuksiani:)
Just tähtäilen kieroilla silmilläni, että josko tuo jolle kommentoit kiittäen kehuista, oli tarkoitettu tuolle elämisestään oppeja ammentaneelle naiselle 49. Voi olla, että mulla silmät harittaa liikaa oikealle päin.
Olin vain hyvä koulussa uskonnossakin, koskapa olin sellainen kiltti tyttö. En ole ollut uskossa, olen syntymäpakana. Vanhan testamentin tarinat vain tekivät pikkutyttöön suuren vaikutuksen, siksi niitä muistan vieläkin. Olen hieman pettynyt, että nykyisessä uskonnon opetuksessa sivuutetaan koko vanha testamentti (olen koululaisten äiti). melkeinpä sama, ovatko lapset ev.lut -opetuksessa vaiko et:ssä.
meni sivu aiheen, sorry ap.
Ehkä ne oli tarkoitettu SINULLE, kommenttisi kun ovat keskimäärin niin ihailtavia.
Tässähän alkaa olo olla ihan kuin naistenhuoneessa, kyllä nyt on pää niin pyörällä, että kuka sano kellekin mitä ja mistä löytyy logiikka vai ohitetaanko loogisuudet ja siirrytään suoraan asiaan.
Ehkä oli tarkoitettu minulle, ehkä ei, so not, kunhan hyppy kulkee niin haitanneeko tuo mittään, Matista inspiraatiota loppulausetta ja sopimatonta lopetusta etsien.
ai katos älykääpiö on tullut takaisin bangkokista jahtaamasta pikkupoikia. keskustelun taso laski heti kun tulit sotkemaan keskusteluita.
Kummastuttaa, miten ihmiset ovat niin ahdasmielisiä! Varmasti jokaisella on vastaavanlaisia ajatuksia, täällä sitten esitetään niin täydellistä ja järkevää, virheetöntä ja puhdasta...
Pisteet aloittajalle rehellisestä kirjoituksesta. Aidoilla ihmisillä on tunteet. Avoimet ja rohkeat ihmiset uskaltavat niitä tuoda esille. Sääli että vastaukset olivat noin ala-arvoisia :(.
Sinä osaat käsitellä negatiivisia tunteitasi, tunnistat ne. Aika parantaa, kokemuksesta puhun.
Toiset vaan on kunnollsia naisia ja toiset lutkia, ole sä rehellisesti sitä mitä olet kun kerran kunniallinen elämä on vaikeaa sulle.
Kiitoksia sinulle. Niin, kyllä minäkin todella hämmästyin kun aloin lukea saamiani vastauksia. Kirjoitin rehellisesti tunteistani, vaikka niiden ääneen sanominen ei todellakaan ole helppoa. Nyt minua on haukuttu ties millä nimillä, enkä voi kuin ihmetellä. Todella ahdasmielistä ja tuomitsevaa porukkaa täällä. Toki jokaisella on oikeus omiin mielipiteesiinsä, mutta pitääkö ne tuoda noin tuomitsevasti ja tylysti esille?
Hyvää loppukesää sinulle!
muuten hieman sama tilanne, mutta exällä ei ole uutta naista kuitenkaan. Heti ei parannusta tapahtunut. Kului melkein vuosi...mutta ilmeisesti hänen elämänsä alkaa nyt olla raiteillaan.
Ne on ne muistot...loputon pohdinta siitä, miksei näin tapahtunut aiemmin. Mutta niin kuin tällä on kirjoitettukin jo, exäsi piti kasvaa eroon sinusta ymmärtääkseen hänen elämäntyylinsä tuhoisuuden. Jos minä olisin jäänyt odottamaan parannusta, olisi minustakin tullut ns. marttyyrivaimo, joka välittämisellään ja odottelullaan tuhoaa oman elämänsä.
Vapaudu katkeruudesta, se pitkittää ylipääsemistä eniten. Niin kauan kun olet katkera, et pysty antamaan kaikkeasi uudessa suhteessa.
No te naiset rakastutte renttuihin. Sä olet taas ihan selvä tapaus siinä suhteessa. Ei mitään uutta. Mitä mies nyt vähän lätkii sua, renttuilee, veti viinaa ja sen sellaista. Mut kun se oli niin ihanan salaperänen muusikko ja söde ja kaikkee ihquu. Kyllä sä taatusti vielä löydät uuden "opetettavan" rentun itsellesi, jota voit sitten rakastaa mustine silminesi ja koko heikon sydämesi kanssa. Sun katkeruus ei auta nyt yhtään. Miehellä on toinen nainen ja toivo ttavasti kohtelee sitä paremmin kuin sua. Kummia masokisteja te naiset olette.