Uimaranta. Auringossa makailu alkoi kyllästyttää ja niinpä päätin tehdä lähempää tuttavuutta vieressä aurinkoa ottavan Ladyn kanssa. Nainen hymyili kuin Audrey Hepburn ja hänen valkoinen kokovartalouimapukunsa toi mieleeni Marilyn Monroen viettelevän olemuksen.
”Kaunis rusketus ” - nainen tokaisi täysin yllättäen. Hieman punastellen sopersin jotain vietetystä kesälomasta ja hyvistä rantakeleistä. ”Onko tuo syntymämerkki” Lady kysyi ja painoi samalla kevyesti etusormellaan napani yläpuolella olevaa tummaa pistettä. ” Ööö…” sanani takeltelivat ja
aloin miettiä kuumeisesti, yrittikö nainen iskeä minut? ” Mä olen Lissu ”- Lady tokaisi ykskantaan
ja ojensi kätensä tervehtiäkseen minua. Ojensin aurinkoöljyn rasvoittaman käteni, ja esittelin itseni: ” Kake ” .
Vatsalihakseni alkoivat jo osoittaa puutumisen merkkiä, kun olin yrittänyt jo toista tuntia pinnistellä lihaksiani, tehdäkseni Ladyyn lähtemättömän vaikutuksen. Polttava auringonpaiste, vatsalihasten jännittäminen ja viehättävän seuran aiheuttama Euforinen tila saivat hikikarpalot nousemaan iholleni, joten ajattelin pulahtaa hetkeksi veden vilvoittavaan syleilyyn.
Olin ottanut jo muutaman askeleen kohti uintipaikkaa, kun kuulin takaani Ladyn terävän kysymyksen: ” Kake, lasketaanko liukumäestä? ”.
Liukumäki. Liukumäki oli vanha ja hutera rotisko, joka oli seissyt niillä sijoillaan rakentamisestaan asti, ainakin viidenkymmenen vuoden ajan. Tuo puinen, kymmenen metrin korkeuteen yltävä hökötys oli lapsuuteni ja nuoruuteni painajainen. Lissun esittämä kysymys sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiiltäni, mutta haluni tehdä vaikutus tuohon kaunottareen, esti kielteisen vastauksen esittämisen.
” Mikäs siinä” - sopersin epävarmana, mutta peittääkseni yhä kasvavan pelkotilan, lähdin harppomaan miehekkäästi liukumäkeä kohden. Lissu otti muutaman ripeän juoksuaskeleen ja heleästi nauraen, hän liihotti pitkin hiekkarantaa, kohden liukumäkeä.
Pelkkä torniin kiipeäminen oli meikäläiselle Extreemiä. Puolilahot tikkaat natisivat, kun puristin rystyset valkoisena puolista ja yritin kiivetä Hämähäkkimiehen lailla iloisesti kikattavan Lissun perässä, liukumäen huipulle. Sydän pitkälti toistasataa hakaten ja jäsenet täristen, sain lopulta itseni punnerrettua ylätasanteelle. ” Vau! - täältä näkee pitkälle ” – Lissu totesi ja katseli ihaillen edessä avautuvaa järvimaisemaa. Itse pitelin kaksin käsin kiinni natisevasta kaiteesta ja reisilihasteni täristessä maitohappohyökkäyksen jäljiltä, yritin siirtää ajatukseni pois päälle hyökkäävästä korkeanpaikan kammosta. ”Sä olet rohkea - Lissu kuiskasi ” ja iski samalla silmää minulle.
Lissu katosi ränniin, kuin mustan aukon nielemänä ja hetken päästä kuulunut polskahdus kertoi
onnistuneesta liukumatkasta. Kädet turtana puristin ahterini alla olevaa pienirenkaista liukulautaa
ja takanani oleva kaveri tyrkkäsi minut puisen rännin ammottavaan nieluun. Renkaiden kitinä kaikui raastavana valituksena puisen rännin seiniltä korviini, ja meno muistutti enemmän kolmannen asteen yhteyden psykedeelistä painajaista, kuin nautinnollista kesähuvittelua. Juuri ennen liukumäen loppuhyppyriä, liukulautani eturenkaat hajosivat ja meno pysähtyi kuin seinään.
Liike-energian eteenpäin vievä voima ja massani yhteisvaikutus saivat aikaan sen, että lautani pärähti paloiksi hyppyrin nokalla ja ilmalentoni jatkui laudatta, kohden odottavaa vesimassaa. Huonoksi onnekseni puurännissä törröttänyt ruuvinkanta tarttui uikkareihini, halkaisi haarakiilan ja pöksyt sanamukaisesti repeytyivät päältäni. Ilman rihmankiertämää törmäsin ”mahaläiskäyksellä” kivenkovaan vesimassaan ja sukellettuani pinnan alle, tein lähempää tuttavuutta alueen pohjamudan kanssa. Päästyäni takaisin pinnalla, silmät mudasta sumeana, näin miten kaikki rannalla olleet ihmiset olivat nousseet seisomaan ja taputtivat käsiään iloisesti nauraen. ”Kake, sä olet mun Superman -” Lissu kikatti ja lähti kroolaamaan kohti rantaa.
Sukukalleuksiani peitellen kiiruhdin vedestä rantapyyhkeelleni ja istahdin alas. Yhä punastellen vetäisin uudenkarheat Boxerit jalkaani ja kuivasin veden kastelemat hiukseni.
Vatsani punoitti vielä ”mahaläiskärin ” jäljiltä ja tuijotin napani yläpuolella olevaa luomea.
Lissu oli vaivihkaa tullut viereeni istumaan ja ajatukseni katkesi hänen innokkaaseen kommenttiinsa:” Nyt mä muistan ton luomen. Sähän olet Romppaisen Kake. Mehän oltiin samalla riparilla joskus kauan sitten ja opetin sut uimaan. Olen Uimamaisteri, muistatko?”. Elämäni siihenastiset saavutukseni kelautuivat kuin nopeutetussa elokuvassa päässäni ja muistien syvistä lokeroista ponnahti muistiini tutun Ladyn koko nimi. Hokkasen Lissu. Lissu painoi uudelleen etusormellaan syntymämerkkiäni ja kysyi iloisesti hymyillen: ” lasketaanko vielä mäkeä?
”Kaunis rusketus ” - nainen tokaisi täysin yllättäen. Hieman punastellen sopersin jotain vietetystä kesälomasta ja hyvistä rantakeleistä. ”Onko tuo syntymämerkki” Lady kysyi ja painoi samalla kevyesti etusormellaan napani yläpuolella olevaa tummaa pistettä. ” Ööö…” sanani takeltelivat ja
aloin miettiä kuumeisesti, yrittikö nainen iskeä minut? ” Mä olen Lissu ”- Lady tokaisi ykskantaan
ja ojensi kätensä tervehtiäkseen minua. Ojensin aurinkoöljyn rasvoittaman käteni, ja esittelin itseni: ” Kake ” .
Vatsalihakseni alkoivat jo osoittaa puutumisen merkkiä, kun olin yrittänyt jo toista tuntia pinnistellä lihaksiani, tehdäkseni Ladyyn lähtemättömän vaikutuksen. Polttava auringonpaiste, vatsalihasten jännittäminen ja viehättävän seuran aiheuttama Euforinen tila saivat hikikarpalot nousemaan iholleni, joten ajattelin pulahtaa hetkeksi veden vilvoittavaan syleilyyn.
Olin ottanut jo muutaman askeleen kohti uintipaikkaa, kun kuulin takaani Ladyn terävän kysymyksen: ” Kake, lasketaanko liukumäestä? ”.
Liukumäki. Liukumäki oli vanha ja hutera rotisko, joka oli seissyt niillä sijoillaan rakentamisestaan asti, ainakin viidenkymmenen vuoden ajan. Tuo puinen, kymmenen metrin korkeuteen yltävä hökötys oli lapsuuteni ja nuoruuteni painajainen. Lissun esittämä kysymys sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiiltäni, mutta haluni tehdä vaikutus tuohon kaunottareen, esti kielteisen vastauksen esittämisen.
” Mikäs siinä” - sopersin epävarmana, mutta peittääkseni yhä kasvavan pelkotilan, lähdin harppomaan miehekkäästi liukumäkeä kohden. Lissu otti muutaman ripeän juoksuaskeleen ja heleästi nauraen, hän liihotti pitkin hiekkarantaa, kohden liukumäkeä.
Pelkkä torniin kiipeäminen oli meikäläiselle Extreemiä. Puolilahot tikkaat natisivat, kun puristin rystyset valkoisena puolista ja yritin kiivetä Hämähäkkimiehen lailla iloisesti kikattavan Lissun perässä, liukumäen huipulle. Sydän pitkälti toistasataa hakaten ja jäsenet täristen, sain lopulta itseni punnerrettua ylätasanteelle. ” Vau! - täältä näkee pitkälle ” – Lissu totesi ja katseli ihaillen edessä avautuvaa järvimaisemaa. Itse pitelin kaksin käsin kiinni natisevasta kaiteesta ja reisilihasteni täristessä maitohappohyökkäyksen jäljiltä, yritin siirtää ajatukseni pois päälle hyökkäävästä korkeanpaikan kammosta. ”Sä olet rohkea - Lissu kuiskasi ” ja iski samalla silmää minulle.
Lissu katosi ränniin, kuin mustan aukon nielemänä ja hetken päästä kuulunut polskahdus kertoi
onnistuneesta liukumatkasta. Kädet turtana puristin ahterini alla olevaa pienirenkaista liukulautaa
ja takanani oleva kaveri tyrkkäsi minut puisen rännin ammottavaan nieluun. Renkaiden kitinä kaikui raastavana valituksena puisen rännin seiniltä korviini, ja meno muistutti enemmän kolmannen asteen yhteyden psykedeelistä painajaista, kuin nautinnollista kesähuvittelua. Juuri ennen liukumäen loppuhyppyriä, liukulautani eturenkaat hajosivat ja meno pysähtyi kuin seinään.
Liike-energian eteenpäin vievä voima ja massani yhteisvaikutus saivat aikaan sen, että lautani pärähti paloiksi hyppyrin nokalla ja ilmalentoni jatkui laudatta, kohden odottavaa vesimassaa. Huonoksi onnekseni puurännissä törröttänyt ruuvinkanta tarttui uikkareihini, halkaisi haarakiilan ja pöksyt sanamukaisesti repeytyivät päältäni. Ilman rihmankiertämää törmäsin ”mahaläiskäyksellä” kivenkovaan vesimassaan ja sukellettuani pinnan alle, tein lähempää tuttavuutta alueen pohjamudan kanssa. Päästyäni takaisin pinnalla, silmät mudasta sumeana, näin miten kaikki rannalla olleet ihmiset olivat nousseet seisomaan ja taputtivat käsiään iloisesti nauraen. ”Kake, sä olet mun Superman -” Lissu kikatti ja lähti kroolaamaan kohti rantaa.
Sukukalleuksiani peitellen kiiruhdin vedestä rantapyyhkeelleni ja istahdin alas. Yhä punastellen vetäisin uudenkarheat Boxerit jalkaani ja kuivasin veden kastelemat hiukseni.
Vatsani punoitti vielä ”mahaläiskärin ” jäljiltä ja tuijotin napani yläpuolella olevaa luomea.
Lissu oli vaivihkaa tullut viereeni istumaan ja ajatukseni katkesi hänen innokkaaseen kommenttiinsa:” Nyt mä muistan ton luomen. Sähän olet Romppaisen Kake. Mehän oltiin samalla riparilla joskus kauan sitten ja opetin sut uimaan. Olen Uimamaisteri, muistatko?”. Elämäni siihenastiset saavutukseni kelautuivat kuin nopeutetussa elokuvassa päässäni ja muistien syvistä lokeroista ponnahti muistiini tutun Ladyn koko nimi. Hokkasen Lissu. Lissu painoi uudelleen etusormellaan syntymämerkkiäni ja kysyi iloisesti hymyillen: ” lasketaanko vielä mäkeä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen nyt lukenut 2 ja3.Missä siis 1.Kerro.
Samalla sivulla,alalaidassa. Otsikolla Pieni maailma. Tällä hetkelle 6 alhaalta...))
Mitä tuohon enää mitään lisätä...Nauraa vaan hyvälle jutullesi....Taas kerran.
Pakkohan ne muutkin on lukea. Ei tietty kerralla, pakko pyyhkiä simmut välillä, naurusta kastuneet ja antaa kasvolihasten levätä välillä, naurusta:)))