Miksi jotkut elävät koko elämänsä menneisyydessä sen sijaan että nauttisivat nykyisyydestä ja panisivat toivonsa parempaan huomiseen, jos se menneisyys kerta on ollut niin kamalaa?
Hirveätä kuunnella sellaista märehtimistä jatkuvasti, ne jutut osaa jo ulkoa. Sitten ihmetellään kun ei enää oteta yhteyttä niin usein. No miksi kukaan jaksaisi, kun tiedossa on ne samat iänikuiset jutut.
Lopettakaa se märehtiminen että ois jotain muutakin puhumista! Eikä ne sukulaiset ja tutut nyt varmaan ihan kaikkeen ole aina syyllisiä, täytyy itse kunkin osata katsoa peiliinkin silloin tällöin!
Ja jos voi itse vaikuttaa oloihinsa jotenkin niin silloin on velvollinen tekemään jotain sen sijaan että vain istuu tumput suorina ja ruikuttaa marttyriruikutusnauhansa.
Hirveätä kuunnella sellaista märehtimistä jatkuvasti, ne jutut osaa jo ulkoa. Sitten ihmetellään kun ei enää oteta yhteyttä niin usein. No miksi kukaan jaksaisi, kun tiedossa on ne samat iänikuiset jutut.
Lopettakaa se märehtiminen että ois jotain muutakin puhumista! Eikä ne sukulaiset ja tutut nyt varmaan ihan kaikkeen ole aina syyllisiä, täytyy itse kunkin osata katsoa peiliinkin silloin tällöin!
Ja jos voi itse vaikuttaa oloihinsa jotenkin niin silloin on velvollinen tekemään jotain sen sijaan että vain istuu tumput suorina ja ruikuttaa marttyriruikutusnauhansa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tossa on täysi pointti.Monta kertaa olen joutunu tollaselle märehtijälle sanomaan,eetei kai kellään se elämä ole ollut mitään satukirja-meininkiä,mut mitä sitä vatvomaan.
Itellä on ollu elämä enemmänkin sieltä kauhu puolelta aikanaan,mut onneks se on ollu ja menny.Itelleen vaan tekee halla,jos kantaa sitä paskaa mukanaan lopun ikäänsä.
Nokka kohti parempia aikoja ja jos tuntuu,ettei yksin selviä,niin sitä varten on alan ihmiset.
En halunnut kiusata ystäviäni,enkä kavereitani sillä paskalla,vaan hakeuduin ammatti-ihmisen juttusille.
Mikset kerro tätä henkilölle suoraan, vaan valitat asiasta täällä?
Aloitukseni oli vain neuvo niille, jotka eivät suostu tekemään mitään asioille vaan purkavat sitä pahaa oloaan jatkuvasti jollekin sukulaiselle tai tutulle.
Ei kukaan ihminen ole mikään likakaivo johon voi heittää kaiken ikävän, sellainen jopa vuosikausia jatkuva ruikutus ei taatusti auta ketään, vähiten sitä ruikuttajaa.
Mutta ainahan näillä palstoillakin on teitä, jotka "ymmärrätte väärin" joka ikisen kirjoituksen. Se lienee rakas harrastuksenne, mene tiedä.
ole niin raskasta kun kuulla kaikkea mitä negatiivista on lapsena sattunut.Tiedoksi isosiskolle ja en ole enää samanlainen kun lapsena vai oletko sinä?
On monella aikuisella nähtävästi se oma vastuuntunto hukassa. Mutta mitäs teet semmoiselle joka ei millään älyä?
Jännää sinänsä, että juuri ne jotka ovat NIIN erinomaisia, että eivät ole saaneet kovia kolhuja lapsuudessaan tai joutuneet muutenkaan huonon onnen riepottelemiksi, hokevat aina tuota samaa. Kaikki on itsestäsi kiinni, koeta nyt päästä yli ja plaa plaa. Yritetään muka hoitaa toisen mieltä, kun oma mieli ei taivu edes kuvittelemaan miten toinen on asiat kokenut ja miten ne kulkee omasta halusta huolimatta vielä mukana.
Kun et tiedä ja tunne toisen sielunmaailmaa ja kokemusperää siinä, älä viitsi edes arvostella, vaan porskuta sitä itsekylläistä elämää vain eteenpäin...sulkeutuminen ja asioista vaikeneminenhan on se paras lääke vaivaan, kunnes kaikki törmää takaisin vuosikymmenen kuluttua ja mieli pakottaa järjestämään asiat taas uudelleen.
Hyvä elämä ei ole aina sitä miltä näyttää......
Kiitos vain, olen kyllä saanut todella kovia kolhuja lapsuudessani ja senkin jälkeen, mutta en silti ole jäänyt niitä märehtimään ja rämpimään suossa kuin joku älytön eläin.
Äitini oli sellainen, että hän oli yhtenä antamassa noita kolhuja.
Minua ärsyttää hänen marttyyrinasenteensa aivan kamalasti. Kunpa hän joskus "sulkeutuisikin" ja olisi vaiti - eikä ruikuttaisi tilanteista, JOTKA ON ITSE AIHEUTTANUT!
Et siinä sulle vähän "sielunmaisemaa" senkin amatööripsykologi.
Oletpa erinomainen ihminen. Sen hokeminen varmasti vahvistaa itsetuntoasi ja antaa kilpailuvalttia äitisi suhteen. Mielestäni voisit silti miettiä, mikä saa sinut vihaamaan noin paljon ja todistelemaan ylemmyyttäsi muihin.
Iän myötä kokemusperä ja myötätunne onneksi kasvaa, usko pois.
mikä mieli on täysin tuntematonta joka on vielä vain nimimerkki alkaa täällä ruotimaan.
Kotipsykologi etätyössä. :D
Iän myötä kokemusperä ja myötätunne onneksi kasvaa, usko pois.
Menneisyys monasti vaikuttaa ihmisen tulevaisuuteenkin. Oma menneisyyteni vaikuttaa eritoten omaani nyt aikuisiällä, kun haluaisi muodostaa edes jonkinlaisen parisuhteen, oman perheen. Valitettavasti lapsuudessa koetut ikävät asiat ovat suurelta osalta estäneet tämän. Olen hakenut, ja saanutkin apua moneen murheeseen, mutta kaikki ei ole vieläkään kunnossa. En istu kotona joka päivä murjottaen menneisyyttä, mutta en pelkääkään ajatella sitä.
Joskus oivallan jotain uuttakin menneisyyden kautta ja ymmärrän itseäni ja valintojani paremmin. Parhaat ystävät ovat niitä, jotka suostuvat jakamaan silloin tällöin nämä ikävät muistot kanssani, mutta paljon on myös ihania muistoja, joista puhua.
Eräs ystäväni on kuvailemasi tyylinen ihminen, joka näkee kaikessa jotain negatiivista. Keksii tekosyitä miksi jokin asia ei onnistu. Ihan kuin hän haluaisi elääkin niin, että saa valittaa kaikesta mahdollisesta.
Monasti olen halunnut laittaa välini poikki tähän ystävään, mutta en sitä kuitenkaan ole tehnyt. En nykyään ehdi olemaan hänen kanssaan tekemisissä niin usein, kun työt verottaa aika paljon, joten hyvin kestän kuunnella hänen murheitaan parin viikon välein. Olisi kyllä aika kamala tilanne, jos tuollaista olisi pakko kuunnella ihan joka päivä.
Jokainen on oman onnensa seppä. Tosin toiset ovat elämänsä alkumetreillä saaneet niin paljon epäonnea, että sitä onnea on vaikea löytää. Onneksi mulla on ollut ystäviä, jotka ovat kuunnelleet murheitani silloin, kun olin niin syvässä suossa, että halusin sinne jäädäkin. Nyt on lääkkeet jätetty pois ja töitä riittää tästä lamasta huolimattakin. Ehkä joskus saan sen oman perheenkin, josta olen haaveillut jo yli 10 vuotta. Toivossa on hyvä elää :)