Mun poikaystävä asuu tampereella ja mä helsingissä. Mulla on sellainen ongelma että mä vaan en pysty luottamaan häneen yhtään. Jos mä huomaan jotain pientäkin tavallista poikkeavaa mun poikaystävän käytöksessä (esim. hän ei soitakkaan juuri tiettyyn aikaan) niin mä alan heti kehittelemään kaikenlaisia teorioita siitä että hänellä on joku toinen nainen. Monesti tulee riitaa tästä aiheesta ja sitten mulle tulee paha mieli kun oon niin vainoharhainen ja saan toisen pahalle mielelle. Kuitenkin mä epäilen kokoajan jotain....Mistä sen voi tietää onko sillä joku toinen? Kun nähdäänkin niin harvoin niin tää on kauheen vaikeeta...
Ongelma
vainoharhainen
41047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
noh,jos sun vaisto sanoo,että sillä on toinen niin valitettavasti se vaan on noin.
Saman kokemuksen perusteella voin sanoa ettet sä vainovarhainen hullu oo.
luota vain vaistoosi.
Sullon ihan selvästi läheisriippuvaisen oireita.Pitäs ilm tietää jokaliike ja kokoaika olla VARMA ettei vaan mitään tapahdu selän takana.
Sä ehkä pilaat ton jutun sillä et epäilet turhia TAI sitten sullon 6. aisti ;)))
Itse olen ollut monet vuodet kaukosuhteessa ja eikai me ikinä edes keskusrella moisesta asiasta...en ymmärrä miksi riitelette asiasta???
Mulla oli alussa tyttöni kanssa, ihan toi sama ongelma. Päiviin muodostui tietty rutiini eli soitot, tekstarit jne kun ei voida nähdä joka päivä välimatkan takia ... jos illalla hyvänyöntoivotus ei tullutkaan ajallaan/olleskaan, niin heti alkoi mielessä pyörimään kaiken maailman salaliittoteoriat. " nyt se varmaan tekstailee tai puhuu jonkun toisen miehen kanssa, kun ei kerkee mulle ees yhtä tekstaria laittamaan" tai muuta vastaavaa....Sitä huomas ittessään jo hulluuden merkkejä, kun kelas asioita liian pitkälle, ihan kuin kokoajan toinen pelailis selän takana omaa peliään ja ei voinut olla ihan varma, että mitä milloinkin tapahtuu.
Aina silloin kuin ollaan yhdessä niin kaikki on päivän selvää. Toiseen voi luottaa sata prosenttisesti, mutta jo heti muutaman päivän päästä eron hetkestä alkaa ne möröt taas kummittelemaan päässä. " jos se sittenkin touhuaa mun selän takana jotain.." niinä hetkinä tekee mieli kokoajan soittaa kontrollisoittoja tai muuta vastaavaa höhlää.
Luottamus ei kuitenkaan synny ihan sormia napsautamalla. Pitää jaksaa vaan odottaa ja takoa päähänsä, että kaikki on hyvin, ei tässä oo mitää hätää !!! ottaa rennosti.
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta suhde katkee kyl varmasti jos kokoajan epäilee toista eikä osoita luottamustaan. Tavallaanhan sulllakin on mielessä se, että ukkos ois jo pettäny sua toisen kanssa ! Se tunne johtuu vaan siitä, että välität miehestäs niin sikana, että pelkäät menettäväs sen jollekkin toiselle. Tulee sellanen tunne ihan kuin se mies ei olis niin tosissaan mukana täs suhtees kuin mitä itte on...
Mut oot varmaa huomannu kuitenkin sen, että kaikille niille viivästyneille yhteydenotoille on joku järkevä syy.. lopulta kaikki on taas päivän selvää, kun asioista puhutaan tuonnempana.... kunnes taas joku päivä puhelin ei piippaakkaan odotettuun aikaan ja taas iskee se älytön vainoharhaisuus :(
Ei siihen tunteeseen auta muu kuin aika. Se että tutustuu toiseen läpikotaisin ja viettää paljon aikaa yhdessä ( siis niin paljon kuin vaan mahdollista) siitä se luottamus syntyy.
no toivottavasti pystyin ees jotenki selittää..sekavaahan se on.
Olipa ihan kun mun kirjottama! Satun kyllä olemaan kaukosuhteessa elävä nainen mutta tunnistin täsmälleen itseni kirjoituksesta. Hyvä että muillakin on mörköjä ja tyhniä epäilyjä päässä enkä ole ainoa!