kaikki talot kaatuvat kerralla...

vaimo halusi eron, sen jälkeen kun löysi uuden miehen. sanoi ettei enää rakasta eikä ole pitkään aikaan. naimisissakaan ei keretty olla kuin 10kk. eroon ei kuulemma uusi "ihastus" liity kuitenkaan. oire, eikä syy..

itse olen valmis unohtamaan ja antamaan anteeksi. tai oikeastaan anteeksi olen jo antanut. tiedän ettei minulla ole syy olla pelkästään hänelle vihainen, vaan minussakin on paljon vikoja (joiden eteen kylläkin olen valmis tekemään jotain, sillä vasta kuilun pohjalla huomaa kaiken minkä ohi tippui..)

nyt 2kk jälkeenpäin selvisi että minulla on eräänlainen kasvain alaselässä, jota on pakko leikata pois. tulen olemaan 2 viikkoa sänkypotilaana (kotihoidossa) ja vielä 4 viikkoa liikuntakyvytön tämän kaiken jälkeenkin. minulla ei vain enää ole kotia, ja "exä" ei välitä. luulin että 7 vuoden jälkeen olisin saanut edes jonkin sortin kiinnostusta, huolenpitoa, lohdutusta?! mutta näyttää vahvasti siltä että olen jo menneen talven lumia.. seitsemän vuoden jälkeen. en olisi pyytänyt päästä takaisin kotiimme leikkauksen jälkeen, olisin vain tarvinnut hänen tukensa juuri nyt.

rakastan häntä vielä niin mielettömästi, ja tarvitsen häntä. alan vain olemaan niin väsynyt tähän kaikkeen..
61712
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

ajatellut, että hän ei todellakaan ansaitse sinua.

Äänestä
  • enpä ole asiaa noin ajatellut, enkä usko pystyväni.

    ei ole miestä jota hän ei ansaitsisi. aina ollut hyväsydämisin nainen mitä tiedän. rakastettava ja rakastava. 2kk sitten kaikki vaan muuttui, ja nyt hän tuntuu niin etäältä. saattaa yrittää tehdä tämä ero minulle helpommaksi, sillä että suuttuisin hänelle. mutta sellaiselle ihmiselle kuin hän en pysty olemaan vihainen

    Äänestä

  • minä tottakai kirjoitti:

    enpä ole asiaa noin ajatellut, enkä usko pystyväni.

    ei ole miestä jota hän ei ansaitsisi. aina ollut hyväsydämisin nainen mitä tiedän. rakastettava ja rakastava. 2kk sitten kaikki vaan muuttui, ja nyt hän tuntuu niin etäältä. saattaa yrittää tehdä tämä ero minulle helpommaksi, sillä että suuttuisin hänelle. mutta sellaiselle ihmiselle kuin hän en pysty olemaan vihainen

    Siinähän se vika juuri on. Rakastat entistä haavekuvaa. Sitä millainen hän oli ennen. Usko pois, hän ei ole enää samanlainen, eikä sama ihminen kuin silloin. Aika kuluu ja maailma sekä ihmiset muuttuvat joten lopeta se haavekuvien kaipaaminen ajoissa. Sitä ihmistä jota rakastit ei enää ole olemassa. On vain muistot, jotka nekin aika kultaa...

    Äänestä

  • kuulenäinon kirjoitti:

    Siinähän se vika juuri on. Rakastat entistä haavekuvaa. Sitä millainen hän oli ennen. Usko pois, hän ei ole enää samanlainen, eikä sama ihminen kuin silloin. Aika kuluu ja maailma sekä ihmiset muuttuvat joten lopeta se haavekuvien kaipaaminen ajoissa. Sitä ihmistä jota rakastit ei enää ole olemassa. On vain muistot, jotka nekin aika kultaa...

    Ja se vielä että turhaa on kuvitella että "hän oli minulle se oikea!". Hän ei todellakaan ollut sinulle se oikea. Jos olisi ollut niin olisitte edelleen yhdessä, eikö? Ajattele asiaa järjellä ja jätä ne sydämmen äänet toistaiseksi kuuntelematta. Kyllä se uusi lohduttaja ja kädestä kiinni pitäjä löytyy...usko pois. Ja hyvää kesänjatkoa ja pikaista toipumista sinulle. Elämä on julmaa kun mietit asiat järjellisesti :)

    Äänestä

Hutsut pettää ja kusee päälle -- unohda ne !!!

Äänestä

sitten ne hutsut ostaa sitä ja itkee että onpas paha hutsu..

Äänestä

Kommentoi aloitusta


minä tottakai kirjoitti:

vaimo halusi eron, sen jälkeen kun löysi uuden miehen. sanoi ettei enää rakasta eikä ole pitkään aikaan. naimisissakaan ei keretty olla kuin 10kk. eroon ei kuulemma uusi "ihastus" liity kuitenkaan. oire, eikä syy..

itse olen valmis unohtamaan ja antamaan anteeksi. tai oikeastaan anteeksi olen jo antanut. tiedän ettei minulla ole syy olla pelkästään hänelle vihainen, vaan minussakin on paljon vikoja (joiden eteen kylläkin olen valmis tekemään jotain, sillä vasta kuilun pohjalla huomaa kaiken minkä ohi tippui..)

nyt 2kk jälkeenpäin selvisi että minulla on eräänlainen kasvain alaselässä, jota on pakko leikata pois. tulen olemaan 2 viikkoa sänkypotilaana (kotihoidossa) ja vielä 4 viikkoa liikuntakyvytön tämän kaiken jälkeenkin. minulla ei vain enää ole kotia, ja "exä" ei välitä. luulin että 7 vuoden jälkeen olisin saanut edes jonkin sortin kiinnostusta, huolenpitoa, lohdutusta?! mutta näyttää vahvasti siltä että olen jo menneen talven lumia.. seitsemän vuoden jälkeen. en olisi pyytänyt päästä takaisin kotiimme leikkauksen jälkeen, olisin vain tarvinnut hänen tukensa juuri nyt.

rakastan häntä vielä niin mielettömästi, ja tarvitsen häntä. alan vain olemaan niin väsynyt tähän kaikkeen..

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu