Joskus luen, mitä ihmiset täällä kirjoittelee ja usein asia näkyy liittyvän uskottomuuteen.
Niinpä otan kantaa kertomalla omat näkemykseni.
Olen 27v onnellisessa avioliitossa elävä muusikko, ja olen orkesterini kanssa kiertänyt useita ja taas useita ravintoloita, tanssilavoja ja muita tilaisuuksia 20 vuoden ajan.
Orkesterin kosketinsoittajana/solistina joudun olemaan lähimpänä yleisöä ja siinä on jokaisessa suhteessa ns. aitiopaikalla.
Joskus huvitilaisuuksissa pikkutunneilla näkee todella "villiä" meininkiä, eikä siinä ole mitään rajaa, onko kumppani varattu vai vapaa.
Alkuillasta kaikki on ihan ok, mutta kun riittävän monta drinkkiä on nautittu, näkyy helposti unohtuvan puolison olemassa olo.
Tämä huomio pätee niin miehiin kuin naisiin, vaikka parisuhteessa olisikin,korostan että en silti yleistä kaikkia, vaan valtaosa ihmisistä on vain tanssimassa ja hauskaa pitämässä, hienoa.
En lähde mitään yksityiskohtaa tai esimerkkiä kertomaan vaan kirjoitukseni on näkökanta tämän ammattikunnan silmillä nähtynä.
Mietteeni on, että ehkä nykyajan älytön "tempo" on samalla muokannut myös ihmisten ajatusmaailmaa parisuhteeseen ja uskottumuuteen, ehkä kaikki ei enää olekaan pyhää.
Surullista.
Niinpä otan kantaa kertomalla omat näkemykseni.
Olen 27v onnellisessa avioliitossa elävä muusikko, ja olen orkesterini kanssa kiertänyt useita ja taas useita ravintoloita, tanssilavoja ja muita tilaisuuksia 20 vuoden ajan.
Orkesterin kosketinsoittajana/solistina joudun olemaan lähimpänä yleisöä ja siinä on jokaisessa suhteessa ns. aitiopaikalla.
Joskus huvitilaisuuksissa pikkutunneilla näkee todella "villiä" meininkiä, eikä siinä ole mitään rajaa, onko kumppani varattu vai vapaa.
Alkuillasta kaikki on ihan ok, mutta kun riittävän monta drinkkiä on nautittu, näkyy helposti unohtuvan puolison olemassa olo.
Tämä huomio pätee niin miehiin kuin naisiin, vaikka parisuhteessa olisikin,korostan että en silti yleistä kaikkia, vaan valtaosa ihmisistä on vain tanssimassa ja hauskaa pitämässä, hienoa.
En lähde mitään yksityiskohtaa tai esimerkkiä kertomaan vaan kirjoitukseni on näkökanta tämän ammattikunnan silmillä nähtynä.
Mietteeni on, että ehkä nykyajan älytön "tempo" on samalla muokannut myös ihmisten ajatusmaailmaa parisuhteeseen ja uskottumuuteen, ehkä kaikki ei enää olekaan pyhää.
Surullista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
eilen ystävältäni, joka on töissä tanssilavalla, ravintolatiskin toisella puolen... On kuulemma tosi ikävä nähdä ihmisiä loppuillasta ties kenen kanssa ja taas seuraavina päivinä nähdä esim. kaupassa perheineen...
Antaa mennä -meininki on päällä. Kaikki flirttaa kaikkien kanssa ja testaa jatkuvasti omaa markkina-arvoaan. Säälittävää....
Ja jotenkin musta tuntuu, että sitä vielä ihannoidaan kaikkialla. Kaikki eroavat heppoisin perustein, kasvettiin eri suuntiin, elettiin niin eri elämää, elämänkatsomus erilainen, kipinä puuttuu, seksi ei toimi jne. jne. On se kumma, että ennen näiden "ongelmien" eteen tehtiin töitä ja ne poistettiin pois pv-järjestyksestä. Ja sama tilanne on edessä taas muutaman vuoden kuluttua. Voihan vittu, sanon minä.
Nykyajan nuoret ja vanhemmatkin ovat oppineet siihen, että kaikki tulee eteen tarjottimella, vastuuta ei tarvi ottaa omasta elämästä ja toisesta ei tarvi välittää. Ei muuta kuin napapaita päälle ja baanalle....
Ja sittten vielä tulee tv-sarjat ja leffat, jotka tarjoavat roolimallit valmiina tähän. Moni ei osaa ottaa niitä viihteenä, vaan haluaa rakentaa oman elämänsä samanlaiseksi.