Olenpa tässä tylsän lomapäivän kuluksi miettinyt että kuinkahan moni Cannibaali Raadon faneista on jollain lailla päästään vinksahtanut. Sehän on ihan mahdollista että joku kurja kannibaalinekrofiili voi saada kiksejä Corpsen lyriikasta ja käyttää bändiä ikäänkuin kanavana sairaiden mielihalujen purkamiseen. Löytyykö teistä tällaisia? Voitte ihan anonyymisti tunnustaa sen. Minulla kun sattuu olemaan aika harvinaislaatuinen kaveripiiri ja siihen mahtuu yhtä sun toista pervoa, niin juuri eilen sain kuulla tunnustuksen yhdeltä pitkän linjan Corpsediggarilta siitä että on käyttänyt C.Corpsen lyriikkaa apuna masturbaatiossa. Hän ilmaisikin asian fiksusti että "Onneksi on Cannibal Corpse niin ei tarvitse nussia kuolleita eikä paloitella ruumiita"
Mielestäni se on ihan positiivista että musiikin kautta voi kanavoida erilaisia tuntemuksia. Ja kun Corpse ei minun mielestäni musiikkina ole juuri mitään.. vaikka joku tietysti siitäkin voi pitää?
Ei muuta kun ajatustenvaihtoa asiasta!
Mielestäni se on ihan positiivista että musiikin kautta voi kanavoida erilaisia tuntemuksia. Ja kun Corpse ei minun mielestäni musiikkina ole juuri mitään.. vaikka joku tietysti siitäkin voi pitää?
Ei muuta kun ajatustenvaihtoa asiasta!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse tykkään Copresesta, mutta en pahemmin sanoja kuuntele kun ei niistä selvää saa:D Eikä minua kiinnosta niiden laulujen sisöllöt.
Monella jotka musiikin innoittama on tehny jotain tyhmää on päässä vikaa. Musiikki on siinä vaan pisteenä I:n päällä antamassa lisäpotkua ja ruokkimassa mielikuvitusta. Huonolla itsetunnollakin on tekemistä antaako musiikin vaikuttaa omaan arvomaailmaan ja tekemisiin.
No jopas sattui, kuuntelin Gallyry of Suicidea tuossa äsken.
Musiikillisesti Cannibal on taidokasta ja tiukkaa (ehkä aivan ensimmäisiä levyjä lukuunottamatta, hauskoja toki nekin), tasaisen varmaa jytkettä. En ole mikään ykkösfani mutta sellainen pieni luovuuden kipinä bändissä on aina ollut mikä pitää sen tusina-deathin yläpuolella.
Lyriikossa tutkitaan elämän pimeää puolta, ihmisen raadollisuutta ja kehollisen kokemuksen rajoja. Huumoriaspekti on tärkeä, ja shokkiarvojen ymmärtäminen fantasiaksi, kuten kauhuelokuvissakin.
Vinksahtaneet saavat soundtrackin toimilleen vaikkapa kantrista tai iskelmästä, kukin makunsa mukaan.
Omistan melkein kaikki mahdolliset Corpsen levyt ja on tullut kuunneltua kyseistä yhtyettä aikas kauan aikaa..Omistan myös SAKSmanni ohjaajan JÖRG BUTTGEREITIN Nekromantik 1&2 elokuvat ja siitä normaaliudesta ei ole niin paljon väliä!! keikalle ollaan kaikesta huolimatta menossa 16. maaliskuuta ja terveisiä Isille!!!