mutta hauskuus ja onni eivät kulje aina samaa rataa. Minä tiedän sen, koska vuosia turrutin mieleni yhden yön jutuilla, vakipanoilla yms. Ja tajuamatta sitä itsekään- olin k-päinen muija, joka käytti ihmisiä hyväkseen. Halusin vain lisää- samalla tavalla kuin bulimikko ahmii herkkuja ja oksentaa ne syyllisyydentunnossaan pois. En tajunnut, että kaikki ihmiset eivät pelaa samaa peliä vaan osa etsi jotain syvempää.
Itse olin jo niin pihalla kaikesta juhlimisesta ja hauskanpidosta, että millään muulla ei ollut merkitystä. Elämäni oli tyhjää ja koostui valheista, todellisuuden peittelystä, tyhjyydestä. Satutin kaikkia, mutta pahiten satutin itseäni. Törmäsin todellisuuteen vihdoin kun loukkasin hyväsydämisintä miestä koko maailmassa. Koin herätyksen, tajusin että jokin on pielessä. Aloin kuorimaan itseäni kerros kerrokselta ja aloin löytämään sen tytön, joka halusi perhettä ja janosi rakkautta. Jota maailma ei ollut vielä satuttanut niin, että piti yrittää todellisuudenpakoa viinalla ja seksillä. Ennen olin luullut, että ainoa asia mitä minulla oli ihmisille tarjota oli ihoni.
Opettelen elämään arkea, nauttimaan pienistä iloisista asioista joita ympärilläni on. En enää halua sekoittaa päätäni. Ehkä joskus rakennan perheen, esimerkiksi sen miehen kanssa joka sai minut näkemään. Tai jonkun muun kanssa. Mutta haluan elää tässä ja nyt- ja minulle se ei enää tarkoita että haluan kokea mahdollisimman paljon vaan sitä, että saan nauttia jokaisesta päivästä ilman häpeän tunnetta ja pakoa todellisuudesta.
Itse olin jo niin pihalla kaikesta juhlimisesta ja hauskanpidosta, että millään muulla ei ollut merkitystä. Elämäni oli tyhjää ja koostui valheista, todellisuuden peittelystä, tyhjyydestä. Satutin kaikkia, mutta pahiten satutin itseäni. Törmäsin todellisuuteen vihdoin kun loukkasin hyväsydämisintä miestä koko maailmassa. Koin herätyksen, tajusin että jokin on pielessä. Aloin kuorimaan itseäni kerros kerrokselta ja aloin löytämään sen tytön, joka halusi perhettä ja janosi rakkautta. Jota maailma ei ollut vielä satuttanut niin, että piti yrittää todellisuudenpakoa viinalla ja seksillä. Ennen olin luullut, että ainoa asia mitä minulla oli ihmisille tarjota oli ihoni.
Opettelen elämään arkea, nauttimaan pienistä iloisista asioista joita ympärilläni on. En enää halua sekoittaa päätäni. Ehkä joskus rakennan perheen, esimerkiksi sen miehen kanssa joka sai minut näkemään. Tai jonkun muun kanssa. Mutta haluan elää tässä ja nyt- ja minulle se ei enää tarkoita että haluan kokea mahdollisimman paljon vaan sitä, että saan nauttia jokaisesta päivästä ilman häpeän tunnetta ja pakoa todellisuudesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoitit. En ole itse elänyt samoin, mutta satutin itseäni yhden illan jutun takia.
Olin itse selvä ja muissa murheissa ja uskoin hyvää kaveria(joka oli humalassa) että yön viettäminen yhdessä olisi hyvä ajatus. No, sen jälkeen jutteleminen on ollut vaikeaa ja näkeminen muistuttaa sinänsä ihan hyvästä tilanteesta. Kiusallista, oisko se hyvä sana?
Silloin päätin, että jos maailmassa on rakkautta tai aitoa välittämistä, niin se tulee ajallaan. Mieluummin niin, että minut löydetään kuin että etsin kuumeisesti ja todennäköisesti vääristä paikoista. Enkä halua tärvätä tai muuttaa hyvää ystävyyttä enää.
Tekstinne oli kuin olisin lukenut itsestäni. Minulla vaan asiat vielä vaiheessa ja käsittelemättä. En ole vielä osannut lopettaa...
Aamut kun herään toisen vierestä,vihaan itseäni. Päästyäni kotiin menen suihkuun,raavin ihoani koska ällöttää niin. Mutta jotenkin se unohtuu ja lähden mukaan samoihin hommiin aina uudestaan ja uudestaan. Vaikka hoen itselleni,että ei,ei sun tarvitse,ei sun täydy. Niin menen ja teen silti. Joka kerta keksin itselleni uuden selityksen,valehtelen itselleni. Ei ole kyse siitä,etteikö seksi olisi hyvää ja eikö siitä nauttisi hetkellisesti,mutta henkisesti se on uuvuttavaa. Fyysisestä väsymyksestä kun selviää lepäämällä,mutta henkinen toipuminen kestääkin pidempään...