Jos tuntuu että toinen pitää toista itsestäänselvyytenä, ei huomioi tai arvosta toista tarpeeksi, niin mistä tietää, ettei vain itse ns. odota liikoja? Mistä tietää, ettei itse ole se itsekkäämpi osapuoli, joka vain odottaa toiselta parempaa kohtelua ilman, että siihen olisi ikään kuin syytä? Voiko luottaa siihen omaan tunteeseen, ettei ole tullut huomioiduksi tarpeeksi ja vaatia muutosta sillä perusteella?
Aargh. Apua.
Aargh. Apua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Seurusteltu n 2,5 kk ja viimeisen kk tunne ollut että toinen pitää minua itsestäänselvyytenä.
Ei ole valmis tekemään mitään eteeni, tulemaan kotiini vaan minä joudun lapsineni hänellä käymään jos haluan tavata (ja katselen kun toinen leikkaa ruohoa tms).
Yhdessä ei olla vietetty käytännössä yhtäkään kokonaista päivää, vaikkakin alku tavattu päivittäin.
Miehellä kisaa keskenään vuorotyö, lapset, kaverit, minä ja oma vapaa-aika. Mies siis tarvitsee kaikkien näiden ohella myös sitä ihan omaa aikaa kun ei ole lapsia tai minua ja voi viettää sitä ihan niinkuin haluaa.
Kuinkahan monella parisuhteessa tai perheellisellä on sitä omaa-aikaa useita päiviä/öitä. Ja kuinka moni sitä haluaa..
Ymmärrän mitä päässäsi liikkuu. Olen sitä mieltä, ettei siihen tunteeseen, että ei tule tarpeeksi huomioiduksi, voi aina täysin luottaa.
Olen seurustellut 3½ vuotta ja alkuaikoina olin koko ajan vaatimassa romanttisia tekoja/sanoja ja lisähuomiota itselleni. Ja kuitenkin mieheni on perusluonteeltaan hellä ja huomaavainen. Hän ei vain koskaan innostunut mihinkään sen kummempiin romanttisiin rakkaudentunnustuksiin tai -tekoihin. Pitää hyvänä kun yhdessä ollaan, mutta ei keksi mitään sen kummempia tempauksia.
Jossain vaiheessa kyllästyin omaan mankumiseeni ja lopetin sen, en enää odottanut häneltä sen kummempaa romantiikka ja aloin arvostaa hänen arkista huomaavaisuuttaan. Ja kummakos kun omakin elämä siitä helpoittui.
Jos siis kumppanisi antaa sinulle ns "perushuomiota", halaa, pitää kädestä, soittaa kaupasta mitä sieltä haluaisit, kuuntelee mitä sinulla on sanottavana, kysyy kuulumisiasi jne. kannattaa olla siitä kiitollinen ja lopettaa liikojen odottaminen. En tiedä millainen teidän tilanteenne on tosin. Millaista huomiota kaipaat?
tuossahan sinä saatkin koko ajan huomiota osaksesi. Alkuperäisen kysyjän ongelma lienee toisenlainen.
Romanttisia tunnustuksia minäkään saanut koskaan, ensimmäisen kk sain halauksia ja pusuja tämän tästä. Kaupasta ei koskaan ole soitettu mitä haluaisin, itseasiassa lähes aina olen itse vienyt ruokatarvikkeita miehelle että minulla ja lapsilla on jotain ilta/aamupalaa.
Koskaan ei ole kysytty mitä kuuluu tai miten voit. Tietenkin toimitan tekemiseni ja niitä kuunnellaan, mutta vastaus on "aijaa-tyyliin".
Millaista huomiota kaipaisin.. kaipaisin sellaista huomiota että kokisin olevani toiselle tärkeä. Vaikka emme olisikaan yhdessä, tietäisin että toinen ajattelee ja olen tärkeä.
Tänään alkuillasta hän soitti ja ilmoitti edelleen haluavansa omaa vapaa-aikaa (viikkoon nähty 2x tunti ja 1x yökyläily). Vastasin että viettää sitä omaa aikaansa ihan niin paljon kuin huvittaa. Sanoin että olen ollut tarjolla aikani ja aika loppuu. Äsken poistin puhelimesta kaikki tiedot (viestit, nron, tallennetut kivat viestit,), mesestä poistin koko henkilön.
Minun on aika jatkaa taas omaa elämääni. Ennen tätä parisuhdetta olin päässyt yli pahimmasta, nyt taas tunne että minut on heitetty sinne pohjamutiin ja kestää aikansa ennenkuin kipuaa ylös. Entistä enemmän vahvistuu käsitys että "pienintäkään siivua itsestä en anna toiselle" - kunnes sen ns oikean taas tapaan ;)
Aivan totta, niin saankin jatkuvasti huomiota. Mutta suhteen alussa minusta ei tuntunut siltä, johtuen osittain siitä että mieheni oli superkiireinen. Alkuperäisen kirjoittajan (ei siis tätsykän) kirjoituksessa oli kaikuja samanlaisista fiiliksistä joita kävin itse läpi. Siksi halusinkin kysyä alkuperäiseltä kirjoittajalta millaista huomiota hän tarkalleen ottaen kaipaa.. "spesiaaliromanttista" vai ihan vain arkista, hän kun ei ole sitä vielä ehtinyt tarkentaa. En siis varsinaisesti osoittanut kysymystä tätsykälle (joka siihen kuitenkin vastasi), jonka kohdalla mies ei ilmeisesti osoita edes sitä arkisinta huomiota. Jos tilanne on sama alkuperäisen kohdalla, omat kokemukseni tuskin ovat hänelle kovin valaisevia. Mutta jos kyse on siitä, että alkuperäinen kirjoittaja kaipaa nimenomaan tuota "spesiaaliromantiikkaa" saattaa kokemuksillani olla jotain relevanssia hänelle.
Olen pahoillani tilanteestasi tätsykkä. En varsinaisesti osoittanut kysymystäni sinulle vaan alkuperäiselle kirjoittajalle, mutta kiitos kuitenkin vastauksestasi.
Vaikuttaa siltä, että tältä sulhaskanditaatiltasi puuttuu täysin kyky juuri siihen perushuomaivaisuuteen. Uskon, että teet oikean ratkaisun jos alat katsella lupaavamman oloista tapausta.
Sieltä pohjamudista ylös auttaa ehkä ajatus siitä, ettei sinussa ollut mitään vikaa, sinulla vain kävi huono tuuri miehenvalinnan kanssa. Minusta on todella törkeää, että toinen ihminen voi oman välinpitämättömyytensä kautta saada sinut tuntemaan jollain tavalla huonoksi, vaikka vika on nimenomaan toisessa päässä.
Kannattaa varmaankin kuitenkin "pieniä siivuja itsestään jaella" vaikka sinulla nyt huono tuuri kävikin. Sitä oikeaa kun voi olla vaikea löytää jos ei anna itsestään mitään ensin. Riskinottoahan se on. Riskiä voi kuitenkin mielestäni pienentää etsimällä potentiaalisesta miehestä nimenomaan noita perushuomaavaisuuden piirteitä. Miten hän kohtelee ystäviään ja perhettään - ja SINUA. Ensin kun on vähän varuillaan ja tarkkailee, niin sitten voi alkaa vähän isompiakin siivuja jaella =)
En osaa auttaa mitenkään.
Tunteesi ymmärrän enemmän kuin hyvin.
kysymys ja aihe joka varmaan monella mietityttää!!! Ja älyttömän hyviä vastauksia, joskin aihe alkaa heti rönsyillä...mutta mikäs sen parempaa!!!1! Hyviä aiheita!!
Se on totta, että on vaikea tietää mikä on liikaa ja mikä liian vähän...
Monesti riittämättömyys ei ehkä kuitenkaan johdu vain siitä toisesta, vaan myös itsestä...omasta riittämättömyydestä itselleen....Mutta senhän alkuperäinen kysyjä juuri kertoikin ja sitä ääneen pohti!!!
Jos huolehtii siitä,että harrastaa itse jotain itselleen tärkeää asiaa, uppoutuu ja nauttii jostakin harrastuksesta, tekemisestä. Tästä tietysti saa onnistumisen elämyksiä ja "hyväksytyksi tulemisen" tunteen...ITselleen. Kun osaa, nauttii , voi!!
Kun huolehtii hapen saannista(ulkoilu) kuntoilusta, hyvästä ruoasta ja perus unen tarpeesta on elämä yleensä siltä osin mallillaan ja voi olla "perutyytyäinen".
Siinä avaimia siihen hyvään oloon itsekseen. Kun on itse rakastettu itselleen ja ymmärtää arvonsa pystyy sitten jakamaan rakkauttaan ja ottamaan sitä vastaan...
Mutta eipä siinäkään ole vielä vastaus...eikä vastausta olekaan. Elämä on aina sitä kasvamista...välillä on NIIN hyvä olo ja kaikki mallillaan..mutta elämä vaan kulkee eteenpäin ja taas tulee uutta opittavaa, kasvua ja ne vanhat ihanat kaavat menee uusiksi...ääh..
ELi siihen autuaaseen tilaan ei päästä, mutta kun itseä osaa arvostaa ja rakastaa voi saada ja antaa rakkautta...
Jos suhteessa sitä ei saa, voi yrittää nätisti antaa konkreettisia vinkkejä puolisolleen...vaatiminen saa aikaan vastareaktion..eli nätisti kertoa että halaus tuntuu taivaalliselta, joka aamuinen pusuttelusessio on niin suloista, että sitä haluaa aina,,,,tekstiviestit pari kertaa päivässä pelastaa elämän ym. ynm.
Kertoa nätisti mitä siis haluaa ja mistä tykkää.
Jos toinen pesee pyykkiä, imuroi autoasi, käyttää polkupyöräsi korjauksessa, lämmittää saunan...tekee jotain mitä et pidä yhtään romanttisena...mutta huomaat, että hän on tehnyt sen sinua ajatellen...niin ota se rakkauden osoitus vastaan ja kiitä siitä halauksella, maininnalla...vaikkei se olekaan sitä mitä odotit.
Hän ilahtuu varmasti, kun huomaa olevansa rakkaalleen tärkeä ja huomaa olevansa tyydyttävä, hyvä! Sitä kuitenkin kaikki haluavat, olla rakkaalleen ykkönen!!!
Kun kerrot mikä sinut vakuuttaa rakkaudestaan, niin hän pienin askelin oppii senkin ja ehkä lisää sinun toivomiasi huomion osoituksia..mutta osaa myös arvostaa hänen omia huomion osoituksiaan.!!
Ja se kun ajattelee asioista rakkaudella ja positiivisesti, lisää AINA sitä rakkautta ja hyvää oloa. Jos taas mietit, ettet ikinä saa rakkautta ja huomiota olet jo valmiiksi niin synkässä tilassa, ettei mikään huomion osoitus uppoa...
Itse tiedän kokemuksesta!!!!! kUn ajattelen aurinkoja ja sydämiä ja laulan rakkauden kielellä, olen kuin runossa ja sadussa..Kun alan miettiä miten huomiotta olen jäänyt ja miten avokki ei osoita huomiotaan...onkin päivä synkkä ja en osaa kyllä antaakaan rakkautta!!!
Eli positiivisia ihania asioita kehiin ja kertomaan niistä toiveistaan!!!
ps. tosi ikävään kohteluun ei todellakaan tarvitse jäädä!!! Ja sen huomaa, jos ei saa oikeutta..kun vaan osaa arvostaa itseään ja rakastaa oikein. Kyllä sen vahvaihminen huomaa milloin on tullut oikein kohdelluksi...jos siis perusvire ja ajatusmaailma on iloinen.
Tosi viisaita sanoja.
Olet todella oikeassa, että tyytyväisyys omaan itseen on perusedellytys rakkauden antamiselle ja sen vastaanottamiselle. Omasta riittämättömyyden tunteestahan se johtuu, että koko ajan on vaatimassa ylenpalttista huomiota.
Ja toden totta, sitä rakkautta saa kun sitä antaa. Siksi kun käpertyy omaan itseensä ja jumittuu ajatukseen siitä, että eihän tuo toinen minusta lainkaan välitä, niin toinen alkaa heijastella näitä sinun tuntemuksiasi.
Ja hyvä muistutus tuo nätisti pyytäminen. Sitä niin helposti sortuu ajattelemaan pahinta toisesta .. ja alkaa syytellä. On nerokasta saada toinen tuntemaan mielihyvää sinua huomioimalla. Paras tapa varmistaa, ettei välinpitämättömyys ala itää puolin eikä toisin.
Joskus on tosin tosi vaikeaa olla purkamatta omaa myrtsiä olotilaansa toiseen. Se kun on niin helppoa. Sorrun siihen toisinaan. Enkä voi kuin ihailla miestäni joka ei koskaan pura omaa ärtymystään minuun tai kehenkään muuhunkaan. Hänen kohdallaan on mielestäni nimenomaan perustyytyväisyydestä omaan itseensä. Hämmästyttävää joviaalisuutta. Joskus jopa hieman ärsyttävän joviaalia, kun tuntee itsensä kiukuttelevaksi pikkutytöksi siinä rinnalla.
No mutta, ohi aiheen.
Mitähän sitä osaisi vielä alkuperäiselle kirjoittajalle sanoa. Kannattaa miettiä ovatko odotukset toisen huomionnin suhteen epärealistiset, mutta toisaalta omilla teoillaan ja ehdotuksillaan voi vaikuttaa siihen, että niiden huomio-osoituksien määrä sinun ja kumppanisi välillä kasvaa (kuten edellinen kirjoittaja mainiosti opasti).