Ihmisestä ei

enkä uskalla enää tutustua naisiin. Muutamaa olen koittanut, ja todennut, että nykyään naiset ovat ilkeitä ja pahoja hyväksikäyttäjiä ja pettäjiä, jotka suoraan sanottuna haluavatkin olla ilkeitä. Nykyään naiset eivät edes halua olla kivoja. Kummallista, en osaa muuta sanoa. Voi kun olisin syntynyt edes parikymmentä vuotta aiemmin, ehkä ihan kaikki naiset eivät silloin vielä halunneet olla ilkeitä. Ehkä oli joitain sellaisiakin naisia, jotka halusivat olla hyviä...

t. mies 25v

Itselleni kävi ikävästi lähimenneisyydessä. Ikävyyden aiheutti ihiminen, joka on ollut hyvänpäiväntuttu jo vuosia. Jostain syystä välillä rupesi värähtelemään tai niin minä ainakin kuvittelin.

Jonkin verran vietimmme aikaa yhdessä ja kaverin puheet hivelivät korvia. Tähän liittyi rahan lainausta... niin tiedän, tyhmähän minä olin. Tätä jatkui jonkin viikon (joka tilanteeseen ei sitä rahan lainausta sentään). Sitten viileni yhtäkkiä tai oikeastaan kun olisi pitänyt lämmetä ei mitään tapahtunut.

Nyt häntä näkee jatkuvasti toisen seurassa lainaamassa rahaa tältä "uhriltaan". Minä hölmö ihastuin, melkein rakastuin tähän renttuun ja nyt tuntuu pahalta. Eikä tilannetta auta itsensä tyhmäksi tunteminen.

Eniten kuitenkin pelkään, että menetän tämän kokemuksen takia luottamustani ihmisiin. Ajattelen, että kuitenkin kannattaa yrittää uudelleen ja uskoa ihmisiin. Jos tästä uskosta luopuu, niin mitä jää ? Kylmä kyynisyys ?

sen jälkeen kun ystävättäreni sammui makkariini ja missä kunnossa myöhemmin D:n sieltä löysin en ole enää yhtään niin varma.

Taidan sittenkin kokeilla miestä, sen voi sentään laittaa käymään kaupassa.