Lueskelin tuossa juttuja "ilkeistä" vaimoista ja "laiskoista" miehistä ja kaikki tuntui niin kovin tutulta. Me olemme mieheni kanssa olleet yhdessä jo kuusi vuotta ja odotamme nyt ensimmäistä lastamme. Raskaus on vielä alussa ja olen lähes aina todella väsynyt. Tähän asti kaikki kotityöt koirien hoito on kuulunut minulle, silloinkin kun mies on ollut kotona ja minä töissä. Miehen mielestä hän teki jo liikaakin viime kesänä, kun kerran melkein tiskasi (padat ja kattilat jäi tiskaamatta) ja pari kertaa pesi pyykkiä. Koirat hän käytti joskus aamulla jos lähdin ennen kuutta töihin. Olen aina sanonut, että kotityöt eivät ole automaattisesti minun töitä, mihin mies on vedonnut, että hän tienaa enemmän ja näin ollen elättää myös minut. Minun siis kuuluu ilmeisesti maksaa tästä työllä. Kuulostaa terveeltä... Kuitenkin hän on puhunut jo aiemmin, että jos ja kun saamme lapsia, hän kyllä aikoo auttaa. Nyt on sellainen tilanne, että minulla on helpompaa töiden osalta, voin pitää tarvittaessa vapaata niin paljon kuin haluan, kun mieheni taas on illat töissä. Joka ilta hän saa ruokaa kotiin tullessaan ja puhtaat sukat jalkaansa aamulla. Minä hoidan koirat ja muut koti askareet. Mutta kuten sanoin, olen ollut todella väsynyt, enkä meinaa millään kestää hereillä kymmeneen asti illalla, jolloin mieheni tulee kotiin, että voisin hänelle ruuan tarjoilla. En jaksa hoitaa tiskejä ja olisi kiva jos joskus ei tarvitsisikaan mennä illalla enää koirien kanssa ulos. Tänään otin asian aamulla puheeksi ensimmäistä kertaa ja tuloksena oli riita ja toteamus, etten arvosta yhtään mieheni satsauksia, olen itse laiska, makaan vaan kotona kaikki päivät tekemättä mitään ja minulla on varmaan toinen mieskin jossain!
Uskon, että hormoonit vaikuttaa minuunkin ja olen jatkuvasti pahalla päällä, enkä ehkä jaksa aina arvostaa miestäni. Minusta kuitenkin tuntuu, että minuakin voisi yrittää ymmärtää ja ehkä jopa auttaa kotona. Mieskin menee töihin joka päivä vasta kolmeksi iltapäivällä, eikä viitsi edes koiria ulkoiluttaa ennen sitä. Kun kysyn miksi, vastaus on en halua. Minulla ei ole mahdollisuutta valita. En kuitenkaan tahtoisi heittää kirvestä kaivoon, vaan tahdon saada homman toimimaan. Miten saan miehelle taottua järkeä päähän, vai olenko minä se järjetön osapuoli?
Uskon, että hormoonit vaikuttaa minuunkin ja olen jatkuvasti pahalla päällä, enkä ehkä jaksa aina arvostaa miestäni. Minusta kuitenkin tuntuu, että minuakin voisi yrittää ymmärtää ja ehkä jopa auttaa kotona. Mieskin menee töihin joka päivä vasta kolmeksi iltapäivällä, eikä viitsi edes koiria ulkoiluttaa ennen sitä. Kun kysyn miksi, vastaus on en halua. Minulla ei ole mahdollisuutta valita. En kuitenkaan tahtoisi heittää kirvestä kaivoon, vaan tahdon saada homman toimimaan. Miten saan miehelle taottua järkeä päähän, vai olenko minä se järjetön osapuoli?
Vastaukset 10
Vanhimmat
älä kiltti alistu kaikkeen...
hyvä että edes sinä huolehdit koirista ym...
mutta yritä jankuttaa asiasta tai jotain...
itsekkin olen alulla raskaana ja väsymys on sietämätöntä ja olen töissä...
itselleni en voisi edes kuvitella että hoitaisin kaikki kotityöt ja lemmikit... mitenköhän miehesi aikoo hoitaa kotitöitä koiria kun sinulla on iso maha etkä edes SAA tehdä mitään raskasta, kysyppäs tuota häneltä...!! liikaa ei saa rehkiä...!!! ...olen vielä aikas tietämätön noissa kotyönjako hommissa ym(koska olen vielä nuori) koska avomieheni kanssa emme vielä asu yhdessä...mutta tiedän että mieheni kanssa jakaisimme kotityöt...!!
sano miehellesi että et yksinkertaisesti jaksa kaikkea...kysy häneltä että kumpi on tärkeämpää hänelle, se että lapsi syntyy ajallaan ja terveenä vai se että häntä ei 'huvita' tehdä mitään ja kaikki kaatuu sun päälle...!!
sama mulla tuossa että on koko ajan pahalla päällä... johtuu siitä ettei jaksa olla töissä ja on koko ajan väsynyt ym...mutta kaikki kyllä paranee ajallaan...!! tää ei varmaan auttanut sua yhtään tippaa... mut YRITIN vastata jotenkin...!! yritä jaksaa...!!!
Olin itse samassa tilanteessa. Kävin alkurauskauden aikana töissä kun äijä makasi himassa. Tulin kotiin ja kaikki kotityöt oli tekemättä. Pyysin ja huusin monta kertaa että voisi siivota edes kun on päivät kotona. Ei kun hän heräsi vasta kun tulin itse kotiin kolmen jälkeen. Ehkä kerran viikossa hän saattoi imuroida taikka tiskata. Ja sitten kun minulla puutui kaikki paikat, selkä ja niska, en edes päässyt itse ylös sängystä, lopetin työt ja hän meni töihin. Loppuraskaudesta hän ei tehnyt mitään. Meille oli tulossa todella iso poika ja minulla oli kaikki paikat turvoksissa ja todella kipeinä... Pyysin häntä monesti esim. imuroimaan tai tiskaamaan kun itseäni oli lääkäri kieltänyt. Mutta ei "mä olin koko päivän taas töiss. hei mä teen raskasta duunia, sä saat vaan maata himassa..." Tollaislla sanoilla se aina heitti. Ai että mä makasin vaan kotona... Ite en pystynyt enkä edes saanut mitään tehdä. Kyllä luulisi miehen tuossa vaiheessa mielellään hoitavan asioita, kun nainen ei pysty raskautensa takia. Siinä oli viinakin ollut koko ajan kuvioissa. Joka viikonloppu...
No nyt poika oli 4kk kun laitoin sen pihalle.
Mulle riitti. Töistä kun tuli se söi ja meni nukkumaan. Ehkä mäkin oisin kiavnnu päikkäreitä kun hoidan yösyötöt jne.. Kertakaan EI SIIS KERTAAKAAN hän ei herännyt kun poika heräsi... Raskasta se mulle oli. Ja kun poika nukkui, piti hoitaa kotitöitä, ite ei päässyt nkkumaan...
Nyt ollaan kakisn ja kivasti menee. Sen voin sulle sanoa että enpä usko että hommat sun äijäs suhteen muuttu kun muksu tulee taloon...
Mutta voimia kuitenkin!!!
Jos yhä nykypäivänä alistuu tekemään suurimman osan kotitöistä, se on oma vika. Ei kenenkään muun. Mitäs on sellaisen miehen kanssa, joka ei tee osuuttaan. Kuka on käskenyt jatkaa elämää sellaisen kanssa? En ymmärrä, mistä tuollaisia naisia vielä löytyy. Ja tuolla tavoin käyttäytyviä miehiä.
älä nyt vain pahastu, kun edes ehdotan tämmöistä, mutta mitäs jos sanot miehellesi, että olet varannut ajan aborttiin, koska et saa "kantaa" rauhassa ja näytät olevan tuleva yksinhuoltaja.
Ja ennen kaikkea, jätä siivoamatta. Koiria ei tietysti voi jättää huomiotta, mutta älä siivoa. Katso kumpi katkeaa ensin.
jos miehesi ei tunne vastuuta siitä, että koirat kaipaavat ulkoilua, kuinka hän tuntisi vastuuta niiden tarpeiden täyttämiseen, mitä lapsella on? Sinun tilanne on kyllä todella hankala, enkä usko, että se muuttuisi miksikään lapsen syntyessä. Nythän sinä hoidat sekä koiria että miestäsi, sitten hoitaisit lisäksi vielä pientä vauvaa. Sinun täytyy miettiä, miten paljon jaksat. Jos et tunne jaksavasi kaikkea, voi sekä ruumiin että mielen terveys vaaraantua. Sinun täytyy pitää huolta itsestäsi! En ymmärrä, miksi sinun pitäisi tehdä kaikki nuo työt miehesi eteen. Ei sinulla ole mitään syytä siihen alistua, suurempi palkka ei ole mikään peruste. Jokaisen aikuisen ihmisen on itse huolehdittava ruuastaan, vaatteistaan ja asuntonsa puhtaudesta. Pidä huolta itsestäsi, kun vielä jaksat ajatella omaa hyvinvointiasi.
Niin siis.. Mies pitää saaha tajuamaan, että sinä et enää jaksa tehä kaikkea yksin!
Meillä mies tekee oman osasa ja nyt ehkä vielä enempi kuin minä.. Miestä on auttanu tosi paljo ymmärtämään se, että olen selittäny miehelle nuista hormoneista ja väsymyksestä ja kaikesta mahollisesta. Ja tietenki se, että mies on ollu neuvolassa mukana ja siellä on myös kerrottu miehelle samat asiat..
Sinun pitäsi saaha mies ymmärtämään.. Ettet sinä enää jaksa, etkä halua, etkä ees saa tehä mitään raskaita hommia!
Miehesi selitys tekemättömille on minusta täysin naurettava! Vedota nyt siihen, että koska hän käy töissä ja tuo rahaa taloon, niin sinun pitää hoitaa kaikki kotityöt yksin ja näin maksaa hänelle rahat jotka hän tienaa perheelle!
Minun vinkki sulle ois, että jos keskustelu ei auta niin sitten jätä miehesi pyykit pesemättä, ruoka laittamatta, asunto siivoomatta ja tiskit tiskaamatta! Kato oppiiko herra arvostamaan kaikka sitä mitä olet tehnyt!
.. kun sinua väsyttää! sinun on ajateltava vauvaa ennen itsekästä aikuista miestä!!! ja jos olet illalla väsynyt, mene nukkumaan, kyllä aikuisen miehen pitää osata lämmittää oma ruoka annoksensa ihan itse... jos ei ole vielä oppinut, niin pitäisiköhän sekä sinun, että anoppisi katsoa peiliin?
äläkä todellakaan ole niin sinisilmäinen, että uskoisit miehen muuksi muuttuvan lapsen myötä... kannattaa alkaa jo katselemaan koirille hoitopaikkaa, jos vaikka sattuu olemaan itkuinen ja valvottava vauva ( mitä en todellakaan kenellekkään toivo ).
ja vielä kerran: sinun ja sitä kautta vauvan hyvinvointi on nyt kaikkein tärkeintä, koita saada se paskiainen se ymmärtämään!!!
( mitäpä jos antaisit hänen lukea nämä viestit??? )
Lievä marttyyrimäinen sävy tuossa kuvauksessasi mielestäni on. Toisaalta koet epäoikeudenmukaisena kotitöiden vastuun vain omilla hartioillasi, mutta samanaikaisesti "passaat" miehellesi ateriat valmiiksi iltamyöhään, vaikka väsymyksestä haluaisit olla jo vuoteessa. Missä mättää? Jotta tuoreina vanhempina kykenisitte ottamaan tasapuolisesti perheestä ja uudesta perheenne jäsenestä vastuun, niin kai ensimmäinen askel lienee että kumpikin kykenee myös itsensä ruokkimaan. Miksi siis teet perhe-elämän konkreettiset askareet miehesi puolesta? Rakkauden ehto tai hylkäämisen pelkoko vai mikä syynä? Ratkaise tämä perusongelma nopeasti, koska vauvan myötä energiaa ei liiemmälti enää parisuhteen suuria muutoksia vaativiin ratkaisuihin ehkä olekaan.
Odottavan äidin kannatta keskittyä raskauteen ja jättää muut asiat vähemmälle. Siivousta ja astianpesua kannattaa vähentää vaikka käyttämällä kertakäyttöastioita tai astianpesukonetta. Koira kannattaa antaa muualle hoidettavaksi joksikin aikaa jos siitä on noin paljon haittaa. Vaatteiden pesua kannattaa myös säännöstellä jotta tuleva äiti ei rasitu liikaa. Ruoan mies osaa varmasti tehdä itse tai sitten voi hyödyntää valmisruokia. Jos kotityöt rasittavat liiaksi perheen kumpaakin osapuolta niin kannattaa pudottaa siisteystasoa alemmaksi lähelle miehen luontaista tasoa. Jos raskausaika on noin vaikeaa avo-/avioparille niin ei se lupaa kovin helppoa aikaa lapsen synnyttyä.
Aika kauan olette jo yhteistä eloa taivaltaneet...onko siis näin,että olet hoitanut nämä kotityöt aikaisemmin mukisematta ja ajatellut että ne kuuluvat sinulle vaikka käyt itsekkin töissä.Oletko tullut ajatelleeksi ettei mies kykene muuttamaan käyttäytymistään vaikka tilanteenne onkin muuttunut.Miehesi ei huomaa sinussa mitään muutoksia näin ollen ei kykene mukautumaan mielentilaasi tai tuntemuksiisi.Hän ei siis ymmärrä miksi olet väsynyt ,äkäinen kuin perseeseen ammuttu karhu ym.muuta mukavaa.itsehän et voi tälle mitään.Mies tajuaa että olet raskaana vasta kun maha on kuin michelin- miehellä ja ähkit ja puhkut,etkä pääse sohvalta ilman apua ylös.Mitä jos heittäsit häntä kirjasella "Raskaana oleva nainen" tai siihen liittyvää ,jos ei tehoa puhu neuvolassa he voivat hienovaraisesti vihjailla miehellesi missä mennään.Tietenkin sinun on ensin raahattava tämä sinne vaikka väkisin.Koirien suhteen sinun muutenkin kannattaa miettiä ulkoiluasiat uudestaan pienen vauvan kanssa se ei ainakaan alussa onnistu ,jollei isä hoida ja ehkä imetä lasta sinun ollessa ulkoiluttamassa sinun vai teidän koiria.Parisuhde on jakamista toisen huomioon ottamista,kompromisseja ja huh niin hemmetin vaikeaa välillä.Voimia sinulle ja onnea!