Moi
Ollaan oltu avovaimon kanssa yhessä n.10 vuotta.Lapsia on 1 yhteinen ja kummallakin yhdet aikasemmista suhteista.Myrskyä ja tuulista on vuosien varella ollu.
Viimeiset 1,5 vuotta on ollu todella ahdistavaa aikaa. Riitely on tyynempää mutta kestää useita päiviä.
Tilanne on se että en tunne että itseäni rakustetuksi ja halutuksi.Viimeisen 1,5 vuoden aikan kaikenlainen läheisyys on kadonnu lähes täysin. kun olen menny lähelle niin hän työntää minut pois ja hymisee.ja kun alan puhua asiasta, että en ole tyytyväinen suhteen tilaan,niin saan vastukseksi joko hiljaisuutta tai että eikö tässä yhdessä olla oltu pitääkö sitä koko ajan jauhaa.
Yx päivä kysyin mitä hän minusta oikeen haluaa niin hän vastasi että ei hän halua minulta mitään eikä hänellä ole minulle mitään anettevaa mutta ei silti halua erota.
Seksiä on n, 4 krt/vuodessa. Itse pidän kuitenki seksiä tärkeenä asiana parisuhteessä. ja kun puhun siitä niin vastaus on "Sä haluut vain seksiä eikö mitään muuta ole!!"
Sänky hommien puute ei varmaan haittaisi niin paljoo jos muuten ois läisyyttä ja koskettelua.
Kotiaskareita yritän välillä töitten jälkeen tehä mutta en kuitenkaan ole siinä kauheen taitava ja saan siitäkin kuulla. Lapsille oon järkännyt n.1/kk hoitopaikan että voi olla viikon lopun kahestaan, mutta nekin ajautuu tän yleistilanteen takia aika raskaiksi. ei oikein osata keksiä mitään yhteistä kivaa.
Toki tämä on vain minun versio tilanteesta mutta en yritä väittää olevani täydellinen enkä odota sitä avovaimoltakaan.Riitoja tulee ja menee mutta meillä ne jää lähes aina kesken.
Rakastan naistani "aikuisten" oikeesti enkä haluasi erota ja uskon että jos kumpikin tekee suhteen eteen töitä meillä voisi olla hyvä.
alan olla melko poikki ja jos teiltä löytyis jotain konsteja miten sais puhallettua hyvää henkeä tähän suhteeseen niin kiitos jo etu käteen!
Ollaan oltu avovaimon kanssa yhessä n.10 vuotta.Lapsia on 1 yhteinen ja kummallakin yhdet aikasemmista suhteista.Myrskyä ja tuulista on vuosien varella ollu.
Viimeiset 1,5 vuotta on ollu todella ahdistavaa aikaa. Riitely on tyynempää mutta kestää useita päiviä.
Tilanne on se että en tunne että itseäni rakustetuksi ja halutuksi.Viimeisen 1,5 vuoden aikan kaikenlainen läheisyys on kadonnu lähes täysin. kun olen menny lähelle niin hän työntää minut pois ja hymisee.ja kun alan puhua asiasta, että en ole tyytyväinen suhteen tilaan,niin saan vastukseksi joko hiljaisuutta tai että eikö tässä yhdessä olla oltu pitääkö sitä koko ajan jauhaa.
Yx päivä kysyin mitä hän minusta oikeen haluaa niin hän vastasi että ei hän halua minulta mitään eikä hänellä ole minulle mitään anettevaa mutta ei silti halua erota.
Seksiä on n, 4 krt/vuodessa. Itse pidän kuitenki seksiä tärkeenä asiana parisuhteessä. ja kun puhun siitä niin vastaus on "Sä haluut vain seksiä eikö mitään muuta ole!!"
Sänky hommien puute ei varmaan haittaisi niin paljoo jos muuten ois läisyyttä ja koskettelua.
Kotiaskareita yritän välillä töitten jälkeen tehä mutta en kuitenkaan ole siinä kauheen taitava ja saan siitäkin kuulla. Lapsille oon järkännyt n.1/kk hoitopaikan että voi olla viikon lopun kahestaan, mutta nekin ajautuu tän yleistilanteen takia aika raskaiksi. ei oikein osata keksiä mitään yhteistä kivaa.
Toki tämä on vain minun versio tilanteesta mutta en yritä väittää olevani täydellinen enkä odota sitä avovaimoltakaan.Riitoja tulee ja menee mutta meillä ne jää lähes aina kesken.
Rakastan naistani "aikuisten" oikeesti enkä haluasi erota ja uskon että jos kumpikin tekee suhteen eteen töitä meillä voisi olla hyvä.
alan olla melko poikki ja jos teiltä löytyis jotain konsteja miten sais puhallettua hyvää henkeä tähän suhteeseen niin kiitos jo etu käteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Teidän olisi syytä lähteä vaikkapa parisuhdeleirille selvittelemään ajatuksianne. Moni pari on saanut sieltä uutta kipinää suhteeseen. Terapiakin voisi olla avuksi ja avovaimollesi olisi hyödyllistä käydä juttelemassa mahdollisista seksuaalisuuteensa liittyvistä ongelmistaan. Apua tilanteeseen löytyy varmasti, kun vain uskaltaa hakea. Ei tarvitse yksin miettiä ja kärsiä.
tuntemuksia ja asioita joita käytte läpi. Juuri sen ihmisen kanssa jonka kanssa noiden kohdalla pitäisi saada kannustusta ja turvaa, hellyyttä ja hoivaa..
Kuulostaa rakkaudettomalta...ei löydy tunteita..Ehkä ne on edelleenkin olemassa, mutta hautautuneet kiireen, arjen, pelkojen, mustasukkaisuuden ja kaiken ikävän alle. Ihminen tuppaa keräämään aina sitä huonoa hyvän sijaan muistiinsa.
Ammattiauttaja olisi varmaan hyvä tähän!!!! Nettisivuilta myös parisuhde asiaa löytyy, mutta tuo on jo tosi kimurantti tilanne, jota ehkä olisi ehdottoman hyvä ulkopuolisen ohjailla...
Jos olet noin vakavissasi rakastamassa naistasi, niin hae apua teille!!!!! se vielä koituu voitoksenne!! Voimia!
Aivan kuin olisin lukenut omasta suhteestani kirjoitettua juttua, niin samankaltainen tilanne on meillä.
Ollaan pidetty yhtä n. 10 vuotta ja meillä on yksi lapsi. Noin vuosi sitten keväällä havaitsin katselevani muita miehiä "sillä silmällä" vaikka kotona kaiken piti olla ok. No, se meni ohi, mutta tänä keväänä viimein tajusin että jokin on pahasti pielessä kun huomasin ihastuneeni toiseen mieheen. Pahinta tilanteessa mielestäni oli että tunsin häneen vetoa myös henkisellä tasolla, vaikka oma mieheni oli aina ollut paras ystäväni. Yhtäkkiä voinkin keskustella jonkun toisen kanssa asioista joista en enää kokenut voivani puhua kotona kun olimme niin etääntyneet toisistamme.
Jossain vaiheessa en enää jaksanut pitää asioita sisälläni, vaan otin asian puheeksi. Kesän kuluessa olemme siis puineet suhteemme tilaa, vaikka minulle puhuminen onkin ollut todella vaikeaa välillä. Toisinaan on tuntunut että puhumisella ei ole saatu aikaan mitään hyvää, mutta nyt olen vakuuttunut siitä että muuta tietä ei ole. Toinen vaihtoehto on jatkaa etääntymistä ja asioiden sisällään pitämistä.
Jokin aika sitten pääsimme yhteisymmärrykseen siitä että ulkopuolista apua tarvitaan, ja vaikka psykologille ajan varaaminen oli todella suuri kynnys, niin nyt tuntuu jo paremmalta. Olemme vasta menossa vastaanotolle, joten siitä en osaa enempää sanoa. Sen voin kuitenkin todeta, että mitkään "helpot" jutut, kuten positiivinen ajattelu, illalliset, ym. ei enää tätä asiaa auttaneet meillä - nyt ne kipupisteet on vain kaivettava esiin ja puitava että se yhteinen sävel taas löytyisi.
Kannustan teitäkin hakemaan apua selvittelyyn (toivottavasti saat naisesi ymmärtämään asian), vaikka helppoa se ei varmaan ole. Mutta kuulostaa siltä ettet itse jaksa tilannetta enää kauaa, ja jos suhteenne on mielestänne yrityksen arvoinen niin joskus ei auta muu kun käydä tulta päin!
Onnea ja jaksamista yrityksellenne!
Todennäköisesti on kolmaspyörä rattaissa, tai sit ei. Tollanen tilanne vaatii kovia herättelyitä siinä voi kyllä käydä huonostikkin mutta eihän tommonen ole mitään kivaa enää !
Sä olisit valmis puhaltamaan sitä hyvää henkeä, mutta sun muijas ei sitä taida haluta. Joten joko roikut onnettomana hänen kanssaan, tai sitten alat miettimään sitä irtaantumista. Kaipa se teidän aikanne oli nyt tässä.