Petin vuosia sitten miestäni työkaverin kanssa. Ja en kertakaikkiaan ymmärrä miksi, suhde oli silkkaa seksiä, kuitenkaan pettäjäkaveri ei ollut mitään seksuaalisesti mieheeni verrattuna! Juttu oli muutaman kuukauden pituinen ja onneksi loppui ilman että puolisomme saivat mitään selville. Sen jälkeen kun meidän välinen suhde oli loppui, työkaveri iski uuden naiskollegan, joka oli myös naimisssa! Arvaa tunsiko sitä itsensä tyhmäksi silloin, olin vain yksi piste hänen valloituksissaan. Tämä kyseinen mies jatkoi touhujaan, kunnes ilmoitti kylmästi vaimolleen että avioliitto on ohi, oli löytänyt sellaisen jonka kanssa haluaa jatkaa elämäänsä.Luojan kiitos minun mieheni ei tiedä syrjähypystäni ja aion sen tiedon viedä hautaan! Tämnä yhden ainoan kerran petin ja sain sellaisen opetuksen etten enää aio harhautua!Anteeksi olen pyytänyt mielessäni ja jos jotain tästä olen oppinut on olemaan uskollinen, ruoho ei aina ole vihreämpää aidan toisella puolella!
Olipa kerran
oppia ikä kaikki
4815
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En arvostele tekoasi, mutta mielenkiinnosta ihmisen omatuntoon haluaisin tietää, eikö ole vaikeaa elää "asian" kanssa. Oletko koskaan meinannut asiaa kertoa?Eikö pelota yhtään, että asia tulisi miehesi korviin jotakin ihmeellistä kautta? Tiedä sitten rikkoisiko kertomisesi suhteen, mutta luulisin että ainakin silloin, jos asia tulee miehesi korviin jostakin muusta suunnasta. Ihmisillä on näköjään hyvin erilainen omatunto; vai osaavatko jotkut "valehdella" itselleen ja näin poistaa ikävät asiat mielestä?
Asiallahan on aina kaksi puolta. Kumpi pitäisi tehdä:
1. Jättää kertomatta ja jatkaa onnellista suhdetta. Parhaassa tapauksessa suhteen osapuolet ovat kumpikin onnellisia elämänsä loppuun saakka. Toki pettäjää voi omatunto kaihertaa, mutta toisaalta onnellinen parisuhde on onnellinen parisuhde. Lisäksi petetty ei asiasta tiedä, joten hänelle ei aiheuteta pahaa mieltä.
2. Kertoa asia ja sotkea kummankin elämä. Pettäjä saa hyvän omantunnon, mutta menettää parisuhteensa. Petetty tuntee olevansa petetty, menettää luottamuksensa ihmisiin ja tuntee alemmuutta. Rehellisiä on oltu puolin ja toisin, mutta pahimmassa tapauksessa kummankin loppuelämä menee harmitellessa menetettyä parisuhdetta.
Miten siis valita? Kiinni jäämisen riski on aina olemassa, mutta täytyy vain punnita riskin suuruus. Ehkä riski on ottamisen arvoinen?
Mies piti suhteensa salassa 25 vuotta,kunnes
kertoi siitä mitä sattui muistamaan.Oli kantanut
huonoa omatuntoa aina silloin tällöin,mutta kuitenkin päätti kertoa,ettei tartte hautaan viedä mukanaan.Kova pala oli mulle kuulla asia,joten harkitse tarkkaan kerrotko vaiko et,varsinkin jos teillä on hyvä liitto,niin se saattaa osittain murentua ja mikäli miehesi tuntee tämän sinun suhteen osapuolen,saattaa kertoa myös tälle uudelle naiselle.
Itse elän pettämisen varjossa koko ajan, mitään minulle ei luvata, muuta kuin että toistaiseksi nyt näin.