Meillä mieheni kanssa on avioliitossa vaikeaa, yhteisiä vuosia on kertynyt jo 24v. Nyt kun lapset ovat lentäneet pesästä pois, pitäisi kait koittaa mukava yhteinen aika aviosiipan kanssa... Mutta mitä vielä! Mieheni on alkanut ottaa menetettyä nuoruuttaan takaisin. Hän väittää, että avioiduimme liian aikaisin ja perustimme perheen ja teimme 3 lasta. Olin 18v. ja mieheni 20v. kun menimme naimisiin.
Mieheni käy kavereidensa kanssa ravintoloissa hummaamassa melkein joka toinen viikonloppu. En tiedä, on hänellä siellä joku, jota tapaa. Tätä on kestänyt jo vuoden päivät.
Hän valittaa myös, ettei saa tarpeeksi huomiota minulta, etenkään tyydyttävää seksiä. Olen tehnyt parhaani, sen mihin pystyn ja jaksan.
Viimeinen pisara oli, kun mieheni lähti viime kuussa "kavereidensa" kanssa Pariisiin. Sen jälkeen hän ollut jotenkin poissaoleva ja erilainen. Olen asian ottanut useasti puheeksi, saamatta kuitenkaan vastausta.
Eilen illalla hän pienessä kaljassa paljasti, että hänellä on ollut suhde jo pitemmän aikaa aasialaiseen naiseen, jonka kanssa hän oli myös Pariisissa. Hän kehui tätä naistansa maasta taivaaseen ja haukkui minut "onnettomaksi lörppäpilluksi" joka ei jaksa edes panna koko yötä hänen kanssaan... Tämä aasialaisnainen kun jaksaa vaikka koko päivän ja vaikka miten erilaisin tavoin tyydyttää hänet.
Kaiken kukkuraksi hän haluaa olla kanssani edelleen aviossa, eikä suostu eroon, johtuen taloudellisista "sitoumuksistamme". Meillä on nimittäin hyvin toimeentuleva yritys, jonka palveluksessa/omistajia olemme. Firma pyörii vain meidän kahden työpanoksen/osaamisen ympärillä.
Hän ilmoitti myös, että jatkaa suhdetaan, sanoin minä siihen mitä tahansa.
Mitä tässä oikein pitäisi tehdä??
Mieheni käy kavereidensa kanssa ravintoloissa hummaamassa melkein joka toinen viikonloppu. En tiedä, on hänellä siellä joku, jota tapaa. Tätä on kestänyt jo vuoden päivät.
Hän valittaa myös, ettei saa tarpeeksi huomiota minulta, etenkään tyydyttävää seksiä. Olen tehnyt parhaani, sen mihin pystyn ja jaksan.
Viimeinen pisara oli, kun mieheni lähti viime kuussa "kavereidensa" kanssa Pariisiin. Sen jälkeen hän ollut jotenkin poissaoleva ja erilainen. Olen asian ottanut useasti puheeksi, saamatta kuitenkaan vastausta.
Eilen illalla hän pienessä kaljassa paljasti, että hänellä on ollut suhde jo pitemmän aikaa aasialaiseen naiseen, jonka kanssa hän oli myös Pariisissa. Hän kehui tätä naistansa maasta taivaaseen ja haukkui minut "onnettomaksi lörppäpilluksi" joka ei jaksa edes panna koko yötä hänen kanssaan... Tämä aasialaisnainen kun jaksaa vaikka koko päivän ja vaikka miten erilaisin tavoin tyydyttää hänet.
Kaiken kukkuraksi hän haluaa olla kanssani edelleen aviossa, eikä suostu eroon, johtuen taloudellisista "sitoumuksistamme". Meillä on nimittäin hyvin toimeentuleva yritys, jonka palveluksessa/omistajia olemme. Firma pyörii vain meidän kahden työpanoksen/osaamisen ympärillä.
Hän ilmoitti myös, että jatkaa suhdetaan, sanoin minä siihen mitä tahansa.
Mitä tässä oikein pitäisi tehdä??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ota ero! Eihän tuollaista sikapaskiasta pidä sietää sekuntiakaan! Äijästä pitäisi hakata pentumaisuudet pihalle.
Siinä ei sitäpaitsi ukon suostumuksia kysellä, jos haluat eron. Toinen ei voi eroa estää! Lemppaa äijä pihalle ja jatka elämääsi!
saa.Tiedän monta kaveriani,joilla on pää mennyt sekaisin aasialaisen naisen vuoksi,nämä kun panostavat vähän eri asioihin kun suomalainen feministi.Tiedän yhdenkin ystäväni joka thaimaasta tullessaan sanoi haistattavansa paskat kaikilla suomineidoilla,jotka pyrkivät juttuun hänen kanssaan.Syy tähän oli mahdolliset vaikeudet mitä esim avioliitosta suomineidon kanssa voi seurata.Ollaan niin helvetin itsenäisiä ja omahyväisiä unohtaen miesten halut ja kulttuuri miljoonien vuosien ajalta.
Ei miehen mieltymyksiä voi muuttaa yhdessä sukupolvessa syyttelemällä ja pihtaamalla.
Sähän olet sitten muuttamassa sinne thaimaaseen kavereittes kanssa; hienoa! Ei tule ikävä! Pääset polkemaan riksaa päivätpitkät ja pitämään öisin yllä "miesten haluja ja kulttuuria miljoonien vuosien ajalta".
niinpä... "perinteet" kunniaan....
Olet todella ikävässä tilanteessa, mutta uskon että pääset tilanteen herraksi, sillä tunnut käsittelevän asiaa varsin kypsästi. On varmasti kamalaa kuulla ilkeyksiä mieheltä jonka kanssa on jakanut niin monta yhteistä asiaa, mutta maltti olisi nyt valttia.Miesparkasi on kriisissä, pönkittää miehisyytensä rippeitä, kuvittelee olevansa kovinkin hurmaava. Aasialaistytöistä en osaa sanoa mitä tavoittelevat, ehkä taloudellista hyötyä? Pidä puolesi. Ilmoita, että et halua elää hänen kanssaan niillä ehdoilla joita hän yrittää nyt asettaa. Saat kyllä osuutesi yrityksestäkin, mene heti osaavan juristin puheille . Älä anna
hänen pompottaa sinua. Tarvitset ystävän joka tukee sinua, tarvitset kuuntelijaa. Älä rupea riitelemään ja syyttämään nyt jos vain pystyt hillitsemään itsesi. Oletko kertonut lapsille? Laita miehesi kertomaa, sano lapsille vaikka että isällä on asiaa teille, kysykääpä mitä.
Sinä et ole tehnyt mitään väärää, saat kyllä ympäristön sympatiat. Aseta mies valinnan eteen: joko aasialaispanot tai perhe, yritys, koti, maine, lasten kunnioitus, työkin ehkä,...siinä hänelle pohtimista.
Jaksamista sinulle!
Saksalaisten poliisisarjojen juoni keskittyy usein esittämääsi kuvioon. Parilla on yhteinen yritys, mutta rakkauselämään omat sivusuhteet.
Pariisin matkat ovat nyt tarjouksessa. Suomi24:stäkin löytyy Sinulle sopiva matkakumppani iloiselle virkistäytymisreissulle.
Hommaat jonku komeen Mehmet Atatyrkin sinne teile duuniin tekeen "PR-hommia" ja sanot ukolles, että Mehmet jaksaa kourmuuttaa 3 päivää ilman kusitaukoa. Sitte rahat jakoon ja etit uuden ukon.
Välittömästi
elä epäröi hetkeäkään.
hän ei voi estää avioaroa vaikka olis miljoonien velat tai yritykset.
Uskottomuutta ei tarvitse hyväksyä vaan oman ihmisarvosi vuoksi sinun on tehtävä siitä loppu.
täys kusipää!!Jätä se,mitä järkeä on sietää tommosta.Tai hommaa itelles uus mies ja tuo se kotiinne ja harrastakaa siel kaikenlaista kivaa.Etenkin sillon kun kiinnijäämisen riski on suurin.Hitto et pistää vihaksi tollaset ukot.Koita tehä järkevä päätös ihan itsesi vuoksi.Kaikkea hyvää ja voimia tulevaan.
skitsojuttu teillä.
Miten miehesi on ennen kohdellut sinua? Oletko viihtynyt hänen kanssaan hyvin nuo 24v?
Tee miehelle selväksi, että ellei hän muuta tapojaan, nostat kytkintä ja avioero tulee väkisinkin, vaikkei mies sitä haluakaan!
Tuntuu vähän siltä, että diagnoosini mukaan miehelläsi olisi kokonaisvaltainen keski-iän kriisi. Hän on tyytymätön itseensä, yrittää kohottaa potenssiaan vieraalla naisella, elää satumaailmassa, jossa seksi näyttelee pääosaa, unohtaen kaiken muun, oikean elämän.
Olen täysin varma, että tuon aasialaisen naisen sängyssä vierailee muitakin miehiä "itsetunnonkohotuskeikoilla". Nainen saa matkoja Pariisiin ja ties mitä muuta vaivan palkaksi.
Kuulin juuri miehestä, jolla oli perhe, firma, hyvä elämä. Sitten lankesi edellä mainitun kaltaisen naisen pauloihin, tuli avioero, nainenkin jätti, mies sortui viinaan ja lääkkeisiin, firma kaatui. Mies kuoli sydänkohtaukseen, joka aiheutui lääkkeistä ja viinasta ( surusta, ikävästä, katumuksesta?).
Äkkiä Anja pois tuollaisesta suhteesta!
Sattuu oikein lukea tuota, koska olen ollut samanlaisessa tilanteessa! Yritin antaa anteeksi, vaikkei kukaan anteeksi oikeastaan pyytänytkään, yritin jaksaa jatkaa, mutta jokainen päivä jonka yhteiselämään jatkoimme tuhosi minua! Itseinho kasvoi päiväpäivältä. Mekin olimme aloittaneet nuorina ja ero tuntui käsittämättömältä ajatukselta; meidänhän piti olla aina yhdessä! Mutta miehen julmuus, kun hän vertasi minua siihen toiseen, ihanaan, viattomaan, satutti niin paljon että lamaannuin. Sen jälkeen kun kaikki tuli ilmi, jatkoimme yhdessä vielä puolitoista vuotta. Siinä ajassa muserruin pahasti; olisin varman toipunut erosta nopeammin jos olisin lähtenyt heti kun tieto tuli. Kun sain voimaa hankkia oman asunnon ja ratkaisuni valkeni miehelleni, sain uudet haukut niskaani; että olin tuhonnut hänet. Se ei tuntunut enää miltään; tai oli ehkä absurdeinta mitä olin koskaan kuullut! Olin siihen mennessä toipunut menetyksen ajatuksesta/kuullut niin paljon loukkaavaa häneltä, että olin jo turta hänen sanomisiinsa.
Jos et jaksa lähteä nyt, niin turtuminen saattaa auttaa ajan kanssa lähtemään; miehesi tuskin tulee säästämään sinua jatkossakaan isommilta loukkauksilta/vertauksilta siihen toiseen.
miehen raju äkkiä puhjennut henkinen julmuus on haaste. Se on samanlaista kamppailua kuin lapsella uhmaiässä ja siten siihen mielestäni tulisikin suhtautua. Miehellä itsellä on päässään asiat pahasti sekaisin eikä hänen sanojaan ja solvauksiaan kannata ottaa todesta. Kysyy se tosin ihmiseltä henkistä kanttia, mutta eiköhän sitä yli kahdenkymmenen avioliittovuoden aikana ole aika rutkasti kertynyt.
Siksi en kehoittaisi Anjaakaan välittömästi eroamaan vaan kertomaan mielipiteensä erittäin selkein sanoin miehen suhteesta. Tekemään selväksi, ettei sellaista kauaa jaksa katsella. Mikä tärkeintä ja vaikeinta niin miehen tulisi ymmärtää, että hän ei kaikesta pahasta huolimatta ole vaimolleen täysin yhdentekevä. Miehen haukut tulisi torjua tehokkaasti ja häntä pitäisi helliä! "Rakasta minua eniten silloin kun ansaitsen sitä vähiten" -kehoitusta voisi soveltaa tässä. Mies ei selvästikään ymmärrä arvostaa sitä mitä hänellä jo on: Rakastava vaimo. Hän kyllä tajuaa sen ennemmin tai myöhemmin (tai silloin kun se on jo liian myöhäistä?).